Nuoruuden vaikuttajia...

Hei, hei, älähän kerro noin monimutkaisia,tavallisia pokkareita on tullut vain luettua.
Eikä niissä ole mitään ajatuksia, poliiseja vain, mutta jänniä ovat.

Pitäähän monimutkaisuuttakin olla, ja dekkaripokkaritkin lienee aika lailla tarkkaan tulleet luetuiksi minullakin.

Kehtaako niitä kaikkia Anna Kareninaa, Tuulen viemää, Aleksis Kiven koottuja ym, Tarzaneita sun muita vaikuttajia. Mutta oikeastaan ne kaikki oli silloin hyvin tervetullutta mielikuvituksen ruokaa.

Vanhempia sisaruksiani minun on kiittäminen noin hyvistä valinnoista. Kiitos vielä, heille edesmenneille.

Olenhan ainakin muutamia täällä mainittuja teoksia lukenut. Maxim Gorki kirjoitti muistiin painuneita teoksia mm. suolakaivoksista, joissa hän oli työskennellytkin.

Eräs ohje, jota hän jakoi nuorille kirjoittajille, on jäänyt mieleeni. Hän sanoi, että jos haluat esim. kuvata leipuria leipurina, sinun pitää tutustua 50 leipuriin ja niistä vasta rakentaa leipuri.> Lainaukseni on vain muistini varainen, mutta kyllä sitä voi ainakin mielikuvissaan sisällyttää vaikka tänne kirjoittaviin.

Muistelisin että kesälaitumilla roikkui huussinseinässä Huussikirja joka oli kovassa käytössä kaiken kesää.
Kaikki vuosikirjat löytyy rakennuksen sisältä.

Luettu on monta teosta.

Niin, minäkin pysähdyin hetkeks tuohon cc:n myöhäispuberteetti - mainintaan. Jotain vois sinnepäin ajatella, että ihminen on niin "vanha" kuin tuntee olevansa. Ennen puhumani oma identiteettikriisini on mukava asia, ei välitä iän tuomista numeroista, pystyy vastaanottamaan vieläkin nuoren omaisesti, tuntemaan vahvasti pieniäkin virikkeitä.
Tuotti yllättävää iloa tänäkin aamuna yle Femmalta seuraamani ohjelma Stjärnorna på Slottet, kolmen jälkeen kun satuin heräämään. Siinä on viisi näyttelijää, taiteilijaa, jotka vuorotellen ovat "keskipisteenä" yhden viikon kertoen omasta elämästään taiteilijoina ja järjestäen toisillensa ohjelmaa.

Tällä kertaa oli vuorossa Lill Babs, Barbro Svensson, ihastuttava persoona hänkin, lienee suunnilleen meidän i´issämme tämä porukka, 70-80 väliltä. Intensiivisen dominoiva oli monologeissaan.
Olenpa oikein iloinen, kun satuin taas oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Ja ettei oma kehuminen unohtuisi, on erittäin mukavaa olla lapsenomaisen - kin höperö silloin tällöin.

Eniten minuun vaikutti teinivuosina runokirjat, joitten kautta pääsin kosketukseen omien tunteitteni kanssa ja peilaamaan niitä muihin. Oli vapauttavaa huomata, miten universaaleja ovat kaikki tarpeet ja tunteet, miten rikas sisäinen maailma voi olla, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Kun pidän nyt hellästi käsissäni noita runokirjoja, näen miten paljon niitä olen tutkinut, niitä on lainattu ystäville, niistä on keskusteltu kynttilänvalossa . Muutama tärkeä nimi : Paavo Haavikko, F G Lorca, R M Rilke , Pentti Saarikoski, Aila Meriluoto.

Ehdottomasti tärkein nuoruuden kirjani on Tuhat laulujen vuotta, Aale Tynnin kokoama valikoima länsimaista lyriikkaa tuhannen vuoden ajalta, hänen suomennoksiaan mukana runsaasti. Mukana on latinalaisen Amerikan runoilijoita, Neruda nuorimpana. Teoksesta on tehty kaksi muokattua ja lisättyä uusintapainosta.

Waltari teki valtavan vaikutuksen , historia avautui uudella tavalla, ei vain tapahtumina, vaan henkilöiden näkemänä ja kokemana. Hänen tuotantonsa läheisin henkilö on Johannes Angelos, josta ilmestyi myös postuumi teos Nuori Johannes. Hänen kauttaan pääsin tutummaksi miehen ajatusmaailmaan, ihmeen herkkään ja monipuoliseen, vaikka Konstantinopolin valloitus oli käsillä.

Pentti Saarikosken iki-ihana rakkausruno :

Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa,
joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni,
joka on veistetty ja sinua

Avauksissani ei totisesti tarvitse, pidäkään otsikkoa mukaillen kirjoitella, samahan se mistä siirtyy bamlaamaan.
Nukahinkin uudelleen pariksi tunniksi, ja nyt ´kolotukset ja kankeudet´hävinneet. Mitenkä vaipuukin niin syvään uneen, että kerkii heti johonkin unennäköön syöksyä. Kun nimittäin sanotaan unia nähtävän siinä syvässä Rem-unessa.

Vilkaisin Lill-Babs´in ikää, täyttää 75 maaliskuussa...no eipä uskoisi, ja ne miehetkin olivat niin vetreän oloisia! Riikinruotsi tuottaa ymmärrettävästi vaikeuksia, on se niin tyystin erilaista kuin oma ruotsimme, mutta jotain kuhan ymmärtää, niin kärryillä pysyy. Tekstitys onkin hyvä monesti, ranskalaisissa ohjelmissa on useinkin myös teksti näkyvillä.

Vaikka en lukemisieni puolesta huippua lienekään, on mieleeni jäänyt vaikuttavina jo esitettyjen lisäksi Tsehov, Steinbek, Viktor Huugo Haanpää...mitenpä niitä muistaisi kaikkia ja saattaa olla nimien kirjoittamisessakin virheitä. Tietysti olen lukenut niin Marxilaisen filosofian kuin myös Raamatun ja työväenliikkeen historiaa monista lähteistä. Ainahan lukemisella on jonkinlainen merkitys, vaikka sitä ei heti huomaisikaan.

Kokemukset ja mukana olleet työtoverit lienevät tärkeimpiä "kasvattajiani" - tyvestä olen lähtenyt ja myös tarpeeksi kriittisenä. Lakon merkityksen ymmärsin konkreettisesta ensimmäisestä lakkotaistelusta. Yksin on paha aina pärjätä, joukolla se voi onnistua. Siitä saatiin mitä esitettiin, ei ihan maahan lyötyjen ehdoilla menty. Ay- liike oli vielä 50- luvun alussa sortovuosien jälkeen
heikosti järjestäytynyt.

Näinhän satojen ja tuhansien joukossa työläisen elämää, hätäaputöitä, korruptiota vähien parempien työpaikkojen "palstojen" kilpailuissa. Olin väliin riittävästikin toimeentuloni kanssa pulassa, vaikka yrittämisessäni halua puuttunut. Sain minulle arvokasta apua vanhemmilta kokeneemmilta työkumppaneiltani kiperissä tilanteissani.
Kun sain "pääni pinnalle", tunsin velvollisuudekseni auttaa niin ikäsiäni, kuin nuorempia. Se oli moraalinen velkani ja että siihen "velanmaksuun" kykenisin, aloin entistä enemmän ottaa asoista selkoa. Siitä mihin tuloksiin pääsin, olen jäävi sanomaan. Yritin ainakin.

Eihän tämä jäähyväisyyspuheeni ole, mutta kuitenkin poimintoja alkumatkani varrelta ja vähän myöhemmästäkin. Mitä politiikkaan tulee, eihän minusta porvaria saa millään. En kuitenkaan ole katkera elämästäni ja kokemuksistani. En kadu valintojani. Liekö niitä edes ollut tarjollakaan. Onhan tässä elämässäni ollut paljon sisältöä, enimmäksen "tossut maassa" raittia tallaten. Ja jopa väliin ilonaiheitakin.

Toivottavasti Suomen mainiota kirjastolaitoista ei säästetä kuoliaaksi, niin suuri vaikuttaja se on ainakin meidän sukupolvelle ollut, nykynuorisohan ei läheskään niin paljon lue kirjoja. Ehkä lapsuuskotiani voi sanoa jossain mielessä porvarilliseksi, isä oli virkamies ja toimeentulo taattu. Kotikasvatuksessa korostettiin rehellisyyttä, ahkeruuutta, heikompien puolustamista ja terveellisiä elämäntapoja, koulu tuki samoja arvoja. Lukea sai kotona runoja ja romskuja, mutta kannustettiin urheilun pariin ja luontoharrastuksiin, soittamaan ja laulamaan. En ollut mitenkään poliittisesti enkä yhteiskunnallisesti valveutunut, mutta epäoikeudenmukaisuuksia huomasin, muutamaan epäpoliittiseen järjestöön liityin sen takia. Mihinkään puolueeseen en ole koskaan kuulunut enkä minkään puolueen arvoja tai ohjelmaa täysin siunaa.

Eivätpä nuo "minun" runoilijani ainakaan porvarillisia arvoja vaalineet, ja silloin oli ns. kolmannen maailman asiat pinnalla. Opiskeluajan alussa olikin maailmanparannusvaihe, seurattiin kehitysmaiden (silloinen sana) kamppailua oikeudenmukaisuuden, leivän ja demokratian puolesta. Sen ajan "globalisaatio" näyttäytyi nuorille ihan toisessa valossa kuin nykyinen . Kotimaan politiikka ei juuri kiinnostanut, kaukaisten maiden asioissa oli kai jotain eksotiikkaa, ja pinnallistahan se minunkin tietämykseni oli. Sen voin sanoa, että hyvää tarkoitin. Kun aloin serustella, muut asiat tulivat tärkeämmiksi, mutta lukuharrastus on seurannut mukana koko elämän. Lasten ja nuorten puolesta voisin kyllä politikoidakin, nyt kun on aikaa.