Hiehon lypsy

Kyllähän siihen voi jo se täällä paljon puhuttu yksi kuukausi työtä vuodessa kulua, ennenkuin siitä rauhallinen lypsettävä tulee, eikä muuta sitten varmaan tarvitse tehdäkään? Voi jos tietäisitte....minullakin alkoi sairasloma siten, että heti leikkauspäivänä lehmä potkaisi yllättäen lomittajalta kyynärpään sairaslomalle, mutta tikit kädessä en todellakaan voi palata navettaan, vaikkei lomittajaa olekaan. Jotenkin täytyi vaan selvitä muiden, ja kyllähän se jotenkin onneksi järjestyikin myös jatkolomitus parin päivän päästä.

Vaan sätkii vähän ja sitten rojahtaa nurin .

Sinähän huikeita huastat, luuletko että noilla on jotain vaikutusta hiehon äidintunteen heräämiseen? Kokemuksesta voin kertoa, että jopa kolme kuukautta laitumella vapaana ollut hieho olisi puskenut vasikkansa kuoliaaksi, ellei olisi ehditty väliin. kaikille hihhuleille tiedoksi: lehmä ei tee pesää, jos sille antaa olkipaalin. Korkeintaan syö sen, tai makaa päällä ja sontii siihen.

Mikähän lie, kun meilläpäin on isojakin tiloja, pihatoita robotilla ja lypsyasemalla, on poikimakarsinaa, makuualuetta, ryhmäpoikimakarsinaa jos sun vaikka mitä uutta ja hienoa, ja niiltäkin löytyy noita potkureita satunnaisesti ihan poistaa asti? Ei niissä kauan katella hiehoa, joka ei anna lypsää, se kun vie kohtuuttomasti aikaa suhteessa "toimiviin" lehmiin. Minulla kun parsinavetassa menee lypsyyn muiden osalta tunti, kyllä sitä sen lisäksi hyvinkin voi mennä varttitunti alkuun yhden hiehon koulutukseen, ja pikkuhiljaa se oppii, kun on sille kärsivällinen ja hieho näkee, että ei tähän kuole eikä tämä lopulta kauan kestä. Ei joka vuosikaan ole sellaista hiehoa silti, vaikka parteen poikiivat talvisin, hoitaa saa vasikkaa kaikki jotka sen haluaa tehdä tai joku toimii keinoemonakin jos ei itse hoida, vielä tärkeämpi se nuoleminen on vasikalle kuin emälleen.

Oonpa tässä jokusen hiehon lypsylle opettanut, jopa niitä suomalaisia sisupusseja, ja teuraaksi olen laittanut kokonaista kaksi kappaletta sen takia, ettei lypsy onnistunut. Mutta näitä vasikanvihaajalehmiä on kyllä useammin kohdalle sattunut, jopa näissä ideologisesti "luomu" talouksissa. Meikä kun on rampa, mutta on sitä välillä menty aitojen yli todella vauhdillakin, että vasikan on saanut pelastettua emältään.
Jokunen vuosi sitten meillä oli vanhempi lehmä, joka yritti tappaa jokaisen märän vasikan. Laitumelle sitä ei uskaltanut laittaa poikivan kanssa lainkaan ja navetassakin mahdollisimman kauas poikivista.
Minusta tuosta sinun aiheeseen paneutumisesta paistaa ikävästi läpi se, ettet aikuisten oikeasti ole lypsykarjaa hoitanut saati näitä vasikoita, mitkä saavat kaksikin viikkoa olla emänsä alla. Vasikka leimaantuu emäänsä eikä varmasti ime tuttisangosta tuon kahden viikon kuurin jälkeen kuin pakon edessä, sekin voi sitten tulla liian myöhään. Ja emokithan on asia erikseen, niitten ainoa elämäntehtävä on se vasikka ja sen tarpeista huolehtiminen, mutta olenpa kuullut niidenkin välillä hylkäävän vasikkansa. Vastahan tuosta oli Kalevassa juttua, kun vuohi imetti hylkiötä.
Ja jos olet noin pieniä parsia nähnyt, että liikkumatila mitataan kymmenessä sentissä on elukan asiat tosi huonosti ja laittomasti, tai sinun sentit on pitempiä kuin yleinen standardi sentti on.
Valitettavasti en usko sinun kykyysi arvioida karjanhoitoon liittyviä asioita, kun jotenkin paistaa se tietämättömyys kirjoituksestasi läpi. Tosiasiahan on ettei huonosti hoidettu eläin tuota mitään muuta kuin kärsimystä ja sillä ei tankki täyty.
Jos nyt jättäisit poikimiset ja niiden hoitamiset ammattilaisille, keskittyisit vaikka pelargonian lisäämiseen niin henkinen habitus voi paremmin.

Aika oot asiantuntija :P Ihan törkeä. Emolehmäkin vasikkansa tappaa jos niinkseen tulee. Ja sellainenkin ikänsä suksuteltu lehmä. Parressa seisonut lehmä hoitaa vasikkansa hellydellä.

En minä voi laittaa tuota hiehoa teuraaksi kun mulla on yksi vanhalehmä lypsyssä. Hieho pitää saada rauhoittumaan että voin vanhimmasta päästä laittaa teuraaksi. Vanhalta lehmältä ei ole muita lehmävasikoita tullu. Tähän taisi loppua minulta karjan kasvatus ja haaveet 50 lehmän pihatosta.

Kaunakoille vain kirjoitti:

En minä voi laittaa tuota hiehoa teuraaksi kun mulla on yksi vanhalehmä lypsyssä. Hieho pitää saada rauhoittumaan että voin vanhimmasta päästä laittaa teuraaksi. Vanhalta lehmältä ei ole muita lehmävasikoita tullu. Tähän taisi loppua minulta karjan kasvatus ja haaveet 50 lehmän pihatosta.

Lue lisää

No niin aloitetaanpas taas tämä ohjeitten jako. Minäkin nostan jalkaa ylösjne. Mutta parhaaksi olen kokenut seuraavan konstin: Otetaan yksi potkuri hieho, narua, potkurautoja 2kpl ja kaksi roisia ihmistä. Teemme päitset ja sidomme hiehon pään niin tiukalle, että vain silmät liikkuu. Asettelemme potkuraudat paikalleen ja niin saadaan kone hieholle, mutta jos vieläkin sisua löytyy ja takapuoli nousee hälyttävän korkealle, otamme tiukan otteen hännästä, tyvestä, ja nostamme kohtisuoraa taivasta kohti. Sitten kone hieholle. Nyt juttelemme hieholle mukavia ja löysäämme häntää, pikkuhiljaa kun hieho rauhottuu vähennetään arsenaalia.
Lypsyn aikana hoitaja pysyttelee hiehon lähellä ja juttelee sille, lyödä ei saa. Ja sitten kun maidot on saatu, taputtelu on paikallaan.
Itse opetan kaikki hiehot potkuraudalle, mitkä saa suurimmalta osalta pois jo ensimmäisen lypsykauden aikana, mutta tarvittaessa on helppo laittaa turhien kahnausten välttämiseksi.
Hiehot ovat aina yllätyksiä täynnä, mutta älä anna periksi.

Laitoin nokkapihdit ja köysi niskaputkeen kiinni. Seuraus:potkuraudat lensi ilmassa ja hieho pyöri niinkuin suistokrokodiili gaselli hampaissa. Aamulla ammun sen ensin ja lypsän sitten.

Suistokrokodiili kirjoitti:

Laitoin nokkapihdit ja köysi niskaputkeen kiinni. Seuraus:potkuraudat lensi ilmassa ja hieho pyöri niinkuin suistokrokodiili gaselli hampaissa. Aamulla ammun sen ensin ja lypsän sitten.

Lue lisää

Jotkut tapaukset on tosi haastavia. Joku jalkajuttukin voisi olla hyvä lisä noihin kiinnityksiin, tai yksi aputuuppari pitämässä sitä rautaa paikallaan lypsypuolen lonkassa. Itseään ei kannata särkeä, parempi yksi lehmä lypsämättä kuin montakymmentä ilman lypsäjään. Joskus olen kuullut semmoistakin kokeillun, että kun lekuri on käynyt muutenkin, on nukutettu hieho ja lypsetty maidot kunnolla pois. Sitten ei ole ollut seuraavila kerroilla utare enää niin täysi, niin on paremmin suhtautunut lypsytoimiin.

Muamuija kirjoitti:

Jotkut tapaukset on tosi haastavia. Joku jalkajuttukin voisi olla hyvä lisä noihin kiinnityksiin, tai yksi aputuuppari pitämässä sitä rautaa paikallaan lypsypuolen lonkassa. Itseään ei kannata särkeä, parempi yksi lehmä lypsämättä kuin montakymmentä ilman lypsäjään. Joskus olen kuullut semmoistakin kokeillun, että kun lekuri on käynyt muutenkin, on nukutettu hieho ja lypsetty maidot kunnolla pois. Sitten ei ole ollut seuraavila kerroilla utare enää niin täysi, niin on paremmin suhtautunut lypsytoimiin.

Lue lisää

Jutun alulle laittanutta hiehoa ei tarvi enää lypsää eikä syöttääkkään liioin.

Uutta putkeen kirjoitti:

Jutun alulle laittanutta hiehoa ei tarvi enää lypsää eikä syöttääkkään liioin.

Kai otitte lihat ruoaksi? Tuli mieleen yksi tapaus, kun tapaturmaisesti loukkaantunut hieho piti lopettaa, ja kukaan ei tajunnut samana päivänäkään järkytyksissään, että toista ruhjoutunutta takajalkaa vaille kaikki muu liha olisi ollut ihan syötävää.

Savosta kirjoitti:

Kai otitte lihat ruoaksi? Tuli mieleen yksi tapaus, kun tapaturmaisesti loukkaantunut hieho piti lopettaa, ja kukaan ei tajunnut samana päivänäkään järkytyksissään, että toista ruhjoutunutta takajalkaa vaille kaikki muu liha olisi ollut ihan syötävää.

Lue lisää

Meillä jouduttiin myös hieho hätäteurastamaan ja elukkalääkäri oli sitä mieltä, että on niin stressi lihaa, ettei voi syötäväksi ajatellakaan. Kumminkin teurastettiin ja nylettiin asianmukaisesti, kun ajateltiin sen ainakin kissalle ja koiralle kelpaavan. Sitä sitten porukalla haisteltiin ja maisteltiin, totuus on, ettei tuolta marketin tiskistä varmasti parempaa löydy. Se elukka syötiin kyllä ihan itse, mutta juuri varoajat umpeen menneen söi sitten kissat ja koirat, löyty sen verran rumia neulanjälkiä lihasta. Osasta löyty jopa lääkettäkin, valkosta möhnää, leikkelin ne palat pois kokonaan, jottei mirrin pötsi sekoa.
Jospa seuraava hieho olisi säyseämpi, tsemppiä!

navettapiika kirjoitti:

Meillä jouduttiin myös hieho hätäteurastamaan ja elukkalääkäri oli sitä mieltä, että on niin stressi lihaa, ettei voi syötäväksi ajatellakaan. Kumminkin teurastettiin ja nylettiin asianmukaisesti, kun ajateltiin sen ainakin kissalle ja koiralle kelpaavan. Sitä sitten porukalla haisteltiin ja maisteltiin, totuus on, ettei tuolta marketin tiskistä varmasti parempaa löydy. Se elukka syötiin kyllä ihan itse, mutta juuri varoajat umpeen menneen söi sitten kissat ja koirat, löyty sen verran rumia neulanjälkiä lihasta. Osasta löyty jopa lääkettäkin, valkosta möhnää, leikkelin ne palat pois kokonaan, jottei mirrin pötsi sekoa.
Jospa seuraava hieho olisi säyseämpi, tsemppiä!

Lue lisää

Nyky eläinlääkärit ei älyä että jopa lehmän lihaa voi syödä. Nuoret vasta valmistuneet varsinkaan. Riippumassa on elikko ja koira saa teurasjätteitä purra lopputalven. Lauhaluoman hävityspalvelu veti lyhyemmän korren.

Robottitilalta on tullut sinne käymättömiä lehmiä joskus meille parsinavettaan, ja ne on juuri tuollaisia, joita ei saa koskea. Meillä on ollut toisaalta sellaisiakin lehmiä, että ellet selkeästi tee tiettäväksi tulevansa lypsämään, ei anna koskea. Ensin pitää taputella takapäähän, silitellä selkää ja pyyhkiessäkin koko ajan vaikka rapsutella kylkeä tai toisen harjata hännänpäällystä. Se onkin monesti ensimmäinen konsti, kaikkia hiehoja rapsutellaan ja harjataan alkuun, että yhdistävät lypsyn miellyttäviin kokemuksiin. Eli yksilöitä on lehmätkin.