Otsikko varmaan kertookin. Jos vaivaudut lukeen tän ja auttamaan mua olisin kiitollinen. En tiedä enää mitä tehdä ja olen aivan loppu.
Kaikki alko kun tulin ylä-asteelle. Olen aina ollut mukava muille, iloinen ja positiivinen tyttö. Sain ensimmäisen poikaystävän ja olimme hyvissä väleissä 2 kuukautta mutta sain kuulla että hänellä oli pari muutakin ja hän pahoitteli ja selitteli kaikkea, annoin lopulta anteeksi. Sitten taas pari kertaa hän mokasi, erosi musta ja kohta taas anteeksi pyytelemässä. Annoin vain anteeksi. Koulussa kulki huhu että olen typerä huora. Sen jälkeen poika jätti minut heti. Olin rikki. Sain pari kaveria jotka tukivat minua. Sain ajattelutavan että
huominen on taas parempi. Myöhemmin kuulin koulussa paskanjauhontaa minusta. Ne minun kaverini olivat puhuneet minusta täyttä paskaa muille ja asioita joita olin puhunut heille. Olen heidän mielestä huora joka antaa kaikille, lellitty ja että olen heidän mielestään lihava. Se vain jatkui. Annoin heillekin anteeksi. Olimme taas ne ihanat kaverit. Yhtäkkiä toinen lähti toisenlaiseen porukkaan ja jäimme kahden. Luotin ja uskoin häneen. Hän kävi meillä ja hengailimme yhdessä. Sitten olin huomannut että tavaroita katoilee aina kun kaverini tulee
käymään. Koruja, meikkejä minun vaatteitani. Hän taas sai anteeksi. Riitelimme ja jäin yksin. Nykyään käyn kylillä juomassa tuntemattomien kanssa.
Koulussa olen ypöyksin, muut kaartavat minut kaukaa, haukkuvat minua.
Vanhempani huutavat minulle.
Yritän vieläkin ajatella positiivisesti mutta se ei enää onnistu. Viiltelin juuri. Huudan huoneessani. Haluan kadota.
Hei! Olen Tinja ja olen 14 vuotias.
Kaikki alko kun tulin ylä-asteelle. Olen aina ollut mukava muille, iloinen ja positiivinen tyttö. Sain ensimmäisen poikaystävän ja olimme hyvissä väleissä 2 kuukautta mutta sain kuulla että hänellä oli pari muutakin ja hän pahoitteli ja selitteli kaikkea, annoin lopulta anteeksi. Sitten taas pari kertaa hän mokasi, erosi musta ja kohta taas anteeksi pyytelemässä. Annoin vain anteeksi. Koulussa kulki huhu että olen typerä huora. Sen jälkeen poika jätti minut heti. Olin rikki. Sain pari kaveria jotka tukivat minua. Sain ajattelutavan että
huominen on taas parempi. Myöhemmin kuulin koulussa paskanjauhontaa minusta. Ne minun kaverini olivat puhuneet minusta täyttä paskaa muille ja asioita joita olin puhunut heille. Olen heidän mielestä huora joka antaa kaikille, lellitty ja että olen heidän mielestään lihava. Se vain jatkui. Annoin heillekin anteeksi. Olimme taas ne ihanat kaverit. Yhtäkkiä toinen lähti toisenlaiseen porukkaan ja jäimme kahden. Luotin ja uskoin häneen. Hän kävi meillä ja hengailimme yhdessä. Sitten olin huomannut että tavaroita katoilee aina kun kaverini tulee
käymään. Koruja, meikkejä minun vaatteitani. Hän taas sai anteeksi. Riitelimme ja jäin yksin. Nykyään käyn kylillä juomassa tuntemattomien kanssa.
Koulussa olen ypöyksin, muut kaartavat minut kaukaa, haukkuvat minua.
Vanhempani huutavat minulle.
Yritän vieläkin ajatella positiivisesti mutta se ei enää onnistu. Viiltelin juuri. Huudan huoneessani. Haluan kadota.
Hei! Olen Tinja ja olen 14 vuotias.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No voi että.....koita etsiä parempia kamuja uusien harrastuksien avulla? tai mieti mitkä asiat ovat elämässäsi hyvin..? Itse sain intoa omasta lemmikistäni, joka minulle ostettiin piristämään arkea. Olisiko mahdollinen? Koira on ihmisen paras ystävä...vai onko sinulla jo koira..?
Älä missään nimessä palaa vanhoihin ystäviisi, olet ainakin oppinut että kaikkiin ei ole luottamista. muista kuitenkin ,että annat mahdollisuuden uusille ihmisille. ei kaikki ole pettureita. tulee väkisinkin mieleen että mistä olet hankkinut nuo entiset ystäväsi..kuka voi olla noin julma?huhhuuh...
Mieti että yläaste aikasi loppuu pian ja voit lähteä uuteen kaupunkiin ja aloittaa alusta! itse mietin noin ja se auttaa jaksamaan:) lisäkis kuuntelen paljon reggae musiikkia joka auttaa todella paljon joten olisiko sinullakin jokin voimavara joka auttaa sinua? voit etsiä sellasita harrastuksista, eri puolilta elämääsi ! voimia ! pusuja ja haleja
PS kerro vanhemmillesi kaikki ! niiltä saatava tuki on tärkeintä!
tiiän miltä tuntuu eiks oiski kiva vaan loppua ja niinkun kadota johki maan alle. vois olla hyvä muuttaa pois ja alottaa alusta, mutta en kyl usko että vanhempas suostuis muuttaan. ei kannata silti tappaa itteensä... pärjäile