Koirien ystäville, rakkaudella

Heh heh koiran vihaaja/pelkääjä!

Yhdessä tuttavaperheessä on rotweiler-dobermanni-sekoitus, jota ei juuri koulutettu lainkaan, painavana möhkäleenä hyppii ihmisten päälle, kyllä saattaisi leuat sellaisella koiravaistolla loksahtaa jonkun käden ympärille. Jännä juttu sekin, alunperin sanoin tälle koiralle ja katsoin silmiin, minun päälleni et hypi. Kiertää todella minut kaukaa, kun olemme samassa huoneessa.
Tietysti koira vaistoaa pelon ja toisen vahvuuden, en ymmärrä näitten koirarotujen pitämistä enkä risteyttämistä varsinkaan.

"... pystykorva lempein ja perheysävällisin. "

Vaan ei takuulla naapuriystävällisin! Jakuva, keskeytyksetön räkytys kaiken aikaa!
Vaan hienot karvakinttaat siitä saa. Olen nähnyt viimeksi 60 v sitten. Heti ostaisin kun jostakin löytäisin. Sellaiset pitkävartiset, tiedättehän.

Taistelukoirien pitämistä en ymmärrä ollenkaan. Ei ole tarkoituksenmukaista ottaa myöskään metsästryskoiraa, jos se ei saa toteuttaa luontaisia viettejään. Meillä oli ensimmäisenä sieläkarvainen mäyräkoira, joka oli , sanoisinko haasteellinen juuri siksi, että sillä oli tietenkin vahva metsästysvietti ja rohkea luolakoirahan se onkin . Onneksi keksimme korvaavaa toimintaa leikkien muodossa, että se sai käyttää älykkyyttään ja suurta liikunnantarvettaan. Se oppi siivoamaankin, vei paperitolloja roskakoriin ja etsi kanttarelleja.

Sen jälkeen meillä on ollut kaksi saksanpaimenkoiraa, tämä nykyinen täyttää pian jo 10 vuotta, kuuonossa on harmaata, mutta hyvässä vedossa on neiti vielä. Molemmat on ollut helppoja kouluttaa, valittu kotikennelistä, jossa ovat saaneet olla pikkulasten kanssa pentuna. Molemmat ovat vetäneet pulkassa lapsia ja ensimmäisen kanssa meidän lapset harrastivat agilityä. Sakemannit ovat johdonmukaisesti koulutettuina ja ohjattuina hyviä työkoiriakin, mutta mielestäni parhaimmillaan ja onnellisillaan perheissä lasten kanssa. Minä taidan olla tälle lauman johtaja, koska kävin pentukoulun yhdessä tämän kanssa ja yleensä ruokin sen.
Sekarotuiset voivat olla hyvinkin viehättäviä ja terveitä, mutta luonne vaikuttaa rodun lisäksi.

Ongelmat ovat tosiaan lähes aina omistajissa. Hauskaa joskus seurata telkkarista "koirakuiskaajan" työtä, monet ongelmat ovat korjattavissakin.

Kohta onkin aamulenkin aika, kun päivä vähän valkenee. Vastasatanut lumi on haukunkin mielestä vastumattoman ihanaa. Postilaatikolla käytiin jo yhdessä.

Kun ostimme pikkuisen koiramme, ihmettelimme, kun se haisi pahalle.
Eläinlääkäri totesi, ettei kasvattaja ollut madottanut pentua.
Siihen jäivät haisut.

Puhdas ja hoidettu koira ei haise.
Eri asia ulkokoirat, vaikkapa, joita raukkoja pidetään vankeina ulkohäkeissä.
Lenkitetään, jos viitsitään tai muistetaan.
Jotka tekevät tarpeensakin samaan aitaukseen.

Ulkokoirat ja sisäkoirat ovat ihan eri asia. Karvaton harjakoira ja paksukarvainen husky eivät lyö kättä asuinpaikastaan.

Lemmikkieläimet parantavat tutkimusten mukaan omistajiensa terveydenlaatua, laskevat vaikkapa verenpainetta, muutenkin lisäävät elämän sisältöä.
Johan pakolliset ulkoilutukset ovat ulkoiluttajallekin terveellisiä.
Lemmikit auttavat alentamaan yleisiä terveyskustannuksia.
Onhan monissa vanhainkodeissa omia lemmikkejään tai vierailukoiria, joiden kerrotaan saaneet jopa vuosia mykkänä olleita dementikkoja puhumaan.
.

Koiraroduista ylväs ja itsetietoisen oloinen Lassie on hoidettuna upea nähdäkin. Kultainen noutaja on luonteeltaan lempeä ja sosiaalinen.
Kuten koiran ystävä sanoo, hoidettu koira ei haise, eikä sen turkissa ole hilsettä. Tietyillä koiraroduilla on luonnetta.

Kyllä sen jo eteisessä haistaa,
jos perheellä on isompi koira.

voitas kokeilla. kirjoitti:

Kyllä sen jo eteisessä haistaa,
jos perheellä on isompi koira.

Niin, jäikö kesken, mitä tarkoitat..
Ulkokoirahan haisee "ulolle", meidänkään pystykorvamme ei suostunut koskaan sisällä oleskelemaan. Olipa kuinka paukkuva pakkanen tahansa, tyytyväinen oli omassa kopissaan, samoin kai husky.
Tuolla joku valitti pystykorvan räksytyksestä, juu, ei pystykorva kaupunkikoira olekaan. Ja hyvin itsenäinen luonne, saattoi loukkaantua pitemmäksikin aikaa, jos tunsi vääryyttä kärsineensä.