Aloitan siitä, että minua on kiusattu about ko. kouluaikani, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen siis seitsemännellä luokalla, täytän piakkoin 14.
Minua kiusataan erilaisilla haukkumanimillä, joista osa tulee omasta nimestäni, osa randomisti jostain. Lisäksi on nälvintää, tönimistä ja syrjintää. Nälvimiseen ja muuhun sellaiseen vastaan yleensä sarkasmilla takaisin. Töniminen puolestaan... alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttämään ihmiset, jotka kuvittelevat kaiken parantuvan sanomalla "hups, se oli vahinko". Siis oikeasti? Kaikki samassa tilassa tietävät tasan tarkkaan että siinä vahinko oli kaukana. Syrjimiseen osallistuu lähes koko luokka, yhteistuumin. Välillä esitetään ystävällistä, mutta pian taas käännetään selkää.
Syksyllä aloittaessani seitsemännen luokan, kurssien muuttuessa hieman vaikeammiksi ja saadessani kestää jatkuvaa kiusaamista, minä masennuin. Masennus ei ollut kovin vaikeaa, mutta kuitenkin. Lopulta "parannuin" säikähtäessäni psykiatria. : D
Mutta se, että enää ei kiinnosta olla kenenkään kanssa, kukaan ei usko. Alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon kaikki "Sudenkorentofriikiksi" kutsuminen sekä muilla yhtä ihanilla lempinimillä. Ja asiasta on kerrottu opettajille (oikeastaan johtuen kaverini kiusaamisesta) ja tietenkin kiusaajat väittivät vastaan. Noh, olen hyväkäytöksinen, ysin oppilas, tulen toimeen aukroriteettien kanssa, joten turhaa kai sanoa ketä opettajat uskoivat.
Kiusaaminen loppui hetkeksi, nyt alkuvuodesta se on palannut. En vain enää jaksa, lisäksi se kun paras ystäväni on jatkuvasti pois koulusta (lintsaa). Kestän kaiken yksin, suojelen häntä, olen hänen tukenaan. Enkä saa mitään vaivanpalkaksi. Olen ajatellut hänen "jättämistään" koska kaverisuhde ei "palvele" minua yhtään, ja tunnen olevani vain käyttötarkoitus. Meillä ei ole nykyään miltei mitään yhteistä. Lisäksi voisin sanoa hänen "kiusaavan" minua; hän valittaa jatkuvasti kuinka muuttunut olen yläasteelle tulon jälkeen, hän lyö minua välillä, hänelle tärkeintä on näemmä vain hän itse.
Mutta tulisiko minusta kiusaaja, jos jättäisin hänet? Miten saisin kiusaamisen loppumaan - näemmä opettajille kertominen ei auta, ne osaavat valehdella? Onko väärin haluta olla oma itsensä silläkin uhalla, että minua alettaisiin kiusaamaan kahta pahemmin ja minulla ei olisi enää yhtäkään ystävää?
(tämä avautuminen helpotti paljon)
Minua kiusataan erilaisilla haukkumanimillä, joista osa tulee omasta nimestäni, osa randomisti jostain. Lisäksi on nälvintää, tönimistä ja syrjintää. Nälvimiseen ja muuhun sellaiseen vastaan yleensä sarkasmilla takaisin. Töniminen puolestaan... alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttämään ihmiset, jotka kuvittelevat kaiken parantuvan sanomalla "hups, se oli vahinko". Siis oikeasti? Kaikki samassa tilassa tietävät tasan tarkkaan että siinä vahinko oli kaukana. Syrjimiseen osallistuu lähes koko luokka, yhteistuumin. Välillä esitetään ystävällistä, mutta pian taas käännetään selkää.
Syksyllä aloittaessani seitsemännen luokan, kurssien muuttuessa hieman vaikeammiksi ja saadessani kestää jatkuvaa kiusaamista, minä masennuin. Masennus ei ollut kovin vaikeaa, mutta kuitenkin. Lopulta "parannuin" säikähtäessäni psykiatria. : D
Mutta se, että enää ei kiinnosta olla kenenkään kanssa, kukaan ei usko. Alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon kaikki "Sudenkorentofriikiksi" kutsuminen sekä muilla yhtä ihanilla lempinimillä. Ja asiasta on kerrottu opettajille (oikeastaan johtuen kaverini kiusaamisesta) ja tietenkin kiusaajat väittivät vastaan. Noh, olen hyväkäytöksinen, ysin oppilas, tulen toimeen aukroriteettien kanssa, joten turhaa kai sanoa ketä opettajat uskoivat.
Kiusaaminen loppui hetkeksi, nyt alkuvuodesta se on palannut. En vain enää jaksa, lisäksi se kun paras ystäväni on jatkuvasti pois koulusta (lintsaa). Kestän kaiken yksin, suojelen häntä, olen hänen tukenaan. Enkä saa mitään vaivanpalkaksi. Olen ajatellut hänen "jättämistään" koska kaverisuhde ei "palvele" minua yhtään, ja tunnen olevani vain käyttötarkoitus. Meillä ei ole nykyään miltei mitään yhteistä. Lisäksi voisin sanoa hänen "kiusaavan" minua; hän valittaa jatkuvasti kuinka muuttunut olen yläasteelle tulon jälkeen, hän lyö minua välillä, hänelle tärkeintä on näemmä vain hän itse.
Mutta tulisiko minusta kiusaaja, jos jättäisin hänet? Miten saisin kiusaamisen loppumaan - näemmä opettajille kertominen ei auta, ne osaavat valehdella? Onko väärin haluta olla oma itsensä silläkin uhalla, että minua alettaisiin kiusaamaan kahta pahemmin ja minulla ei olisi enää yhtäkään ystävää?
(tämä avautuminen helpotti paljon)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mul oli ala-asteel joitaa kavereit. Nekii meni ja minuu kiusattii. Syrjimistä ja nimittelyy ja pahaa puhuminen selän takaan. En aatellu, et se ois ollu kiusaamista. Ku eihä minuu silleen kiusattu. Syrjiminen on pahaks itsetunnolle ja -luottamukselle.
Ku menin seiskalle aloin heti kiusaa ja se on jatkunu tännekasille asti. Oon kateellinen yhelle jota ei oo kiusattu koska se on niin sosiaalinen. Mul on ulkomaalaistausta ja se on hikke. Aattelin, et oltais vähän samanlaisii, jos molempii ois kiusattu.
Sit mä puhuin siit pahaa vaikkei se ollu tarkotus. Se vaa lähti facest nii nopeest. Puhuin vaa siit faces sen kamuille. Sit ku myöhemmin tekstailin hän kerto, ettei toi haitannu. Mäku sillo tressasin et se kertoo opelle. Mun painokii laski.
Ei se kerton. Sit stalkkasin sit ku halusin tietää enemmä miten se uskaltaa olla erilainen. Sit se ei enää ollu mun kamu.
Soittelin sille pilapuheluit mun kamun kanssa. Sit en saa ottaa siihe yhteyttä enää. Nyt se on yhen pojan kaa jost tykkään. Se poika oli enne mun luokal ja minuu harmittaa et ehin jo poistaa sen numeron. Stalkkaan siis sit viel. Sen pojan takii.
Ei se tee sinusta kiusaajaa jos jätät noin vittumaisen kaverin. Mutta juttele hänen kanssaan ensin. Ikävä kyllä myös minulla on kokemuksia vastaavanlaisista ''kavereista''.
Tuo kiusaaminen - kerro siitä aikuisille. Siis nimenomaan ITSESI kiusaamisesta. Ei se välttämättä saa sitä loppumaan, mutta olet ainakin tehnyt niin kuin aina vaaditaan - kertonut aikuisille. Ja onhan mahdollista että se saadaan loppumaan.
Millainen tyyppi tuo sinun kaverisi oikeastaan on? Onko hän siis se jota on kiusattu vai joku muu?
Itseäni on kiusattu 4lk lähtien se on ollu semmost syrjimist, haukkumist, ja muut paskaa. yhessä vaiheessa mulla oli semmosia mua pari vuotta nuorempii kavereit mut ei ne oikeestaa ollu mun kavereit ne kiusas samallailla kumminki aina vietin niitten kaa aikaa kunnes vihdoin ja viimein heräsin ja lopetin niitten kaa hengaamisen oon aina ollu vähä erillaine et siinä kohti ku porukka alko jakaantuu eri tyylisuuntii (eli sillon 4lk) nii multa lähti monii meijä luokal olevii kavereita ja niist muuttu kiusaajii. mul on aina ollu yks porukka joka on tälläki hetkellä. toi 2012 vuos muutti mun elämää ja mua tosi paljon löysin uuden harrastuksen (cosplay) sain paljon uusii kavereita ja niist on tullu mulle tosi tärkeitä ja ne auttaaa jaksaan vaikkei kovin usein monia nääkkään ♥ oon tällä hetkel 9lk kuvailisin itteeni ernuks ehkä wnb otakuks jotkut sanoo emoks mut silti oon edellee oma itteni en todellakaa lähtis muuttumaa massapaskaks. mua kiusataa edellee mut kai siihen on jo tottunu ja eihä täs oo peruskouluu ko ½ v jäljellä nii eiköhä tän jaksa : )
toivottavasti tekin jaksatte, voimia teille jotka tästä kärsivät ♥
Kiitos teillekin!
Selittämisen epäselvyys, mutta häntä ja minua on siis kiusattu. Tätä nykyä tunnen itseni ahdistuneeksi hänen seurassaan. Tämä voi olla pinnallista, mutta minua häiritsee tajuttomasti, että kaikki on hänellä pahemmin. Minulla on polvi ollut kipeä about viikon että hyvä kun pystyn kävelemään - hänellä on ollut sama vaiva kuukauden. Muitakin tarinoita on, tuossa yksi esimerkki.
... mutta minua jotenkin... huolettaa. Huolettaa hän, koska hän on taipuvainen itsensä pahoinpitelyyn ja puhuukin aina siihen suuntaan. Minä en vain kestä hänen seuraansa, mutta näemmä pakko. Hän tuppautuu luokseni, ja on törkeää sanoa olevani yksin, koska olen tehnyt sitä koko syksyn ajan.
Ah, miten ristiriitaista. Taidan vain suosiolla puhua hänen kanssaan ja yrittää selvittää tilanteen, joskos se siitä selviäisi. Kiitos!
(ja "Kasiluokkalainen", kiusaamisen kohteista ei ole ollenkaan mukavaa, taidat tietääkin asian. Itsehän olen sattunut joskus puhumaan muista, mutta olen lopettanut sen siirryttyäni yläasteelle - saan vain ylimääräistä draamaa aikaan. "Morso", harmi että sinäkin. Mutta onneksi itselläsi on enää vain puoli vuotta jäljellä. ^^ Ja hyvä että olet saanut kavereita)
Ystäväsi on ilmeisestikin kärsinyt pahasti koulukiusaamisestaan. Tuo itsensä pahoinpitely ja oikeastaan tuo käytöskin viittaa siihen, lisäksi hänellä on todennäköisesti muitakin ongelmia.
Kuule, sinun kaverisi taitaa olla aika ajattelematon. Mutta tästä viimeisimmästä viestistäsi päätellen hän tarvitsee sinua nyt. Todellakin, puhu hänen kanssaan suoraan tästä asiasta, mutta älä jätä häntä, ainakaan vielä, sillä ilmeisesti hän tosiaankin tarvitsee kaveria. Unohda siis tuo mitä sanoin aiemmassa viestissäni hänen jättämisestään, sillä sain silloin aivan erilaisen kuvan tilanteestasi.
Tuo kiusaaminen on saattanut ainakin osittain vaikuttaa hänen käytökseensä. Koeta olla ymmärtäväinen häntä kohtaan.
Ja muista että kyllä se yläastekin joskus loppuu.
Ihan kuin minun kaveri...