Sairaalahuone oli kylmä, mutta Willin vartalo lämmitti Minnaa.
Hän ei ollut uskoa, että oli juuri äsken rakastellut Willin kanssa sairaalassa...
Hän pyöritteli mielessään ajatusta.
- Minna, oletko hereillä?
- Olen.
- Käyn kysymässä lääkäriltä, milloin sinut kotiutetaan.
- Tulethan takaisin?
- Tulen, tulen. Nuku nyt. Sen sanottuaan Will suuteli Minnaa otsalle ja lähti.
Huoneessa tuoksui edelleen Willin partavesi. Minna ei koskaan ollut ollut niin onnellinen, kun hän nyt oli. Vaikka hän ja Will olivatkin tunteneetkin vasta kolme päivää, se tuntui ikuisuudelta.
Äkkiä Minna muisti päivän, jolloin Will pelasti hänet. Will huusi herra Kalliota, eli Pasia, mutta mitä asiaa hänellä oli Pasille...
Kumma juttu, Minna ajatteli.
Will palasi huoneeseen.
- Sinut kotiutetaan huomenna. Lääkäri sanoi, että sinun täytyy levätä ja minä olen täysin samaa mieltä. Will irvisti.
- Eilinen sessio taisi väsyttää sinut, vai mitä?
- Ei... Ei ollenkaan. Se antoi voimia. Minna sanoi ja hymyili.
- Kuule, minun täytyy käydä kotona. Tuonko sinulle vaatteita tai jotain?
- Tuo meikkilaukku kylpyhuoneesta, taisin jättää sen sinne.
Will nyökkäsi, ja suuteli Minnan kuivia huulia.
Ovi kävi taas, ja Will poistui huoneesta.
Minna hieroi mahaansa. Hän ei ollut uskoa, että oli raskaana. Ajankulukseen hän voisi miettiä nimiä.
Ehkä Oskari jos se olisi poika, ja Sofia jos se olisi tyttö... Mutta mitä jos ne olisivat kaksoset... Äh... Minna ajatteli. Hän oli vasta parilla viikolla raskaana, oli liian aikaista ajatella nimiä, kunhan lapsi olisi terve.
Ovi raottui taas. Oliko Will unohtanut taas jotain, Minna kasoi ympärilleen.
- PASI!!!! Minna huusi
- Mit... Mitä sinä täällä teet?
- Mitäs luulisit? Tulin hakemaan sinut pois täälä steriilitankkiosta.
- Mitt... Miten sait tietää, että olen täällä?
- Sairaalasta tuli puhelu, kun pyörryit, minun numeroni oli sinun taskussasi.
- Minä en tule! Minna sanoi.
- Sinähän tulet, jos minä niin sanon! Pue päällesi, me lähdemme nyt!
Minnaa pelotti niin, ettei hän voinut muuta kuin pukea päälleen. Pasi tarttui häntä käsistä, ja pisti istumaan pyörätuoliin.
Sitten Minna tunsi, kuinka Pasi kaahasi hänet pois sairaalasta pyörätuolin kanssa.
Minnaa pelotti. Hän tieso, että kun he pääsisivät kotiin Pasi pieksisi hänet ja sitten raiskaisi. Minna ei voinut muuta kuin toivoa, että Will löytäisi hänet.
- Autoon siitä HUORA! Pasi karjui.
Minna astui autoon, ja ennen kuin hän oli saanut ovea kiinni, Pasi lähti kaahaamaan pitkin katuja.
- No? Kenen kanssa sinä nyt huorit?
- En kenenkään... Minna sai sanotuksi.
- Älä huora valehtele! Kotona saat tehdä minulle palveluksen rangaistukseksi.
Minna tunsi hengityksensä hidastuvan. Hän haukkoi henkeä pelosta... Mitä Will ajattelisi, kun ei löydä häntä sairaalasta, hän luulisi, että Minna on jättänyt hänet.
Matka jatkui, ja Minnaa pelotti edelleen. Pasi hiveli hänen polveaan yhä ylemmäs ja ylemmäs.
Onneksi auto pysähtyi, ennen kuin Pasi ehti mennä pidemmälle.
Pasi käveli toiselle puolelle autoa, ottaakseen Minnan ulos autosta. Hän riuhtaisi oven auki, ja tarttui minnaa kyynerpäästä.
- Ai! Satutat minua! Minna huusi Pasille, mutta tämä vähät välitti.
- Olisit ajatellut sitä vähän aikaisemmin... Tarkoitan ennen, kuin menit huorimaan!
Minna ei ymmärtänyt. Hänhän oli jättänyt Pasin.
Tämä oli kidnappaus!
He kulkivat portaat ylös. Minna roikkui Pasista kyynerpäästään. Hän yritti päästä irti, mutta Pasi oli liian vahva... Minna ei kestänyt ajatella, mitä Pasi keksisi ylhäällä.
Pian se kuitenkin selviäisi, koska minä hetkenä hyvänsä he saapuisivat ylös.
Pasi käski Minnan avata oven. Minna ei voinut muuta kuin totella. Pasi riuhtaisi oven auki, ja heitti Minnan sisään.
Minna makasi kauhusta kankeana lattialla, hän tiesi, että minä hetkenä hyvänsä Pasi kumartuisi hänen päälleen ja ottaisi hänet väkisin.
Minna odotti ja odotti, mutta Pasi ei kumartunutkaan hänen ylleen. Hän vain katseli Minnaa halveksuvasti viha silmissään.
- Nyt sä oot menny liian pitkälle. Tällä kertaa saat kunnon opetuksen. Sen sanottuaan Pasi kumartui Minnan ylle. Hän puristi Minnaa leuasta ja virnisteli.
- Oliks se hyväkin pano?
Minna ei vastannut.
- Kysyin oliko se hyväkin pano!!!!!???
-E...Ei. Minna ei pystynyt katsomaan Pasia silmiin, muuten hän tietäisi Minnan valehtelevan.
- olenko minä parempi?!!? VASTAA!!!
- Ol..olet.
- Hyvä. Pasi sanoi ja avasi vetskarinsa.
Minna yritti ryömiä pakoon.
- Ai sä haluut takaapäin ekana... No olkoon tällä kertaa.
Pasi riuhtaisi Minnan housut alas. Minna itki.
Pasi tunkeutui Minnan sisään yhdellä vedolla, ja niin lujaa, että Minna melkein tunsi lattian värähtävän.
- Älä...Pasi kiltti älä!!!! Minna huusi epätoivoisesti.
Pasi ei kuunnellut vaan vatkasi kaluansa edestakaisin.
- Eikö huoralle nyt kelpaakkaan?
Pasi jatkoi ja jatkoi...
Minna huusi, vaikka hän tiesi, ettei kukaan kuulisi häntä.
Pasi oli juuri tunkemassa 25cm Minnan suuhun.
Ovi paiskautui auki.
-Will!!! Minna huusi epätoivoisesti.
Will syöksyi sisään, ja repi Pasin irti Minnasta.
Hän iski nyrkkinsä Pasiin, ja heitti tämän maahan.
´- Oletko kunnossa Minna?
- Olen... Soita poliisit!
Poliisit saapuivat hetkessä, ja Will pidätettiin.
- Mokomakin vaimon raiskaaja! Will huusi, kun poliisiautot lähtivät pihasta.
- Pisän huolen, että hän saa ansionsa mukaan!
Minnaa vietiin paareilla ambulanssiin. Will piti häntä kädestä.
- Sinä selviät kyllä... Will sanoi Minnalle, kun huomasi kyyneleet hänen poskillaan.
- Mutta entä vauva? Minna kysyi Williltä itku kurkussa.
- Sekin selviää.
Minna oli iloinen, mutta samalla surullinen.
Hän ei ollut uskoa, että oli löytänyt vihdoin onnen.
Will odotti odotus huoneessa lääkäriä. Hän halusi tietää oliko Minna ja vauva kunnossa.
Hän kiitti luojaa, että oli ehtinyt ajoissa pelastamaan Minnan, ties mitä olisi tapahtunut.
- Herra Henderson.
- Niin? Onko Minna ja vauva kunnossa?
- Ovat, ovat. Minna oli lievässä shokissa, mutta ei muuta.
- Kiitos. Will sanoi.- Saanko mennä katsomaan häntä?
- Olkaa hyvä vain. Hän odottaa teitä.
Will juoksi huoneeseen. Minna makasi sängyllä liikkumattomana.
- Minna?
- Kiitos hirveästi, että pelastit minut... taas...En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos et olisi tullut.
- Pääasia on että olet kunnossa.
- Miksi?
- Koska rakastan sinua tietenkin.
- Rakastatko tosiaan?
- Kyllä... Päivä päivältä enemmän.
Minnan silmät täyttyivät onnen kyynelistä.
- Sitten sinun täytyy rakastaa vauvaakin...
- Niin rakastankin... Meidän lastamme... Anna minun huolehtia teistä.
- Ajattele... Yhdeksä kuukauden päästä samaan aikaan, meillä on lapsi...
- Niin... Meidän täytyy ottaa kaikki irti siitä 9kk. Will irvisti.
- Will Henderson... Mitä sinulla on mielessäsi? Minna irvisti.
- Tämä. Sen sanottuaan, Will kiipesi sairaala pedille ja hilasi itsensä peiton alle.
Kylmä sairaalahuone täyttyi kiihkosta, ja huudoista. Onneksi seinät olivat eristetty :)
Siinä oli viimeinen jakso.
Toivottavasti piditte koko tarinasta.
Kirjoitan varmasti lisää tarinoita, jos haluatte.
;)
Hän ei ollut uskoa, että oli juuri äsken rakastellut Willin kanssa sairaalassa...
Hän pyöritteli mielessään ajatusta.
- Minna, oletko hereillä?
- Olen.
- Käyn kysymässä lääkäriltä, milloin sinut kotiutetaan.
- Tulethan takaisin?
- Tulen, tulen. Nuku nyt. Sen sanottuaan Will suuteli Minnaa otsalle ja lähti.
Huoneessa tuoksui edelleen Willin partavesi. Minna ei koskaan ollut ollut niin onnellinen, kun hän nyt oli. Vaikka hän ja Will olivatkin tunteneetkin vasta kolme päivää, se tuntui ikuisuudelta.
Äkkiä Minna muisti päivän, jolloin Will pelasti hänet. Will huusi herra Kalliota, eli Pasia, mutta mitä asiaa hänellä oli Pasille...
Kumma juttu, Minna ajatteli.
Will palasi huoneeseen.
- Sinut kotiutetaan huomenna. Lääkäri sanoi, että sinun täytyy levätä ja minä olen täysin samaa mieltä. Will irvisti.
- Eilinen sessio taisi väsyttää sinut, vai mitä?
- Ei... Ei ollenkaan. Se antoi voimia. Minna sanoi ja hymyili.
- Kuule, minun täytyy käydä kotona. Tuonko sinulle vaatteita tai jotain?
- Tuo meikkilaukku kylpyhuoneesta, taisin jättää sen sinne.
Will nyökkäsi, ja suuteli Minnan kuivia huulia.
Ovi kävi taas, ja Will poistui huoneesta.
Minna hieroi mahaansa. Hän ei ollut uskoa, että oli raskaana. Ajankulukseen hän voisi miettiä nimiä.
Ehkä Oskari jos se olisi poika, ja Sofia jos se olisi tyttö... Mutta mitä jos ne olisivat kaksoset... Äh... Minna ajatteli. Hän oli vasta parilla viikolla raskaana, oli liian aikaista ajatella nimiä, kunhan lapsi olisi terve.
Ovi raottui taas. Oliko Will unohtanut taas jotain, Minna kasoi ympärilleen.
- PASI!!!! Minna huusi
- Mit... Mitä sinä täällä teet?
- Mitäs luulisit? Tulin hakemaan sinut pois täälä steriilitankkiosta.
- Mitt... Miten sait tietää, että olen täällä?
- Sairaalasta tuli puhelu, kun pyörryit, minun numeroni oli sinun taskussasi.
- Minä en tule! Minna sanoi.
- Sinähän tulet, jos minä niin sanon! Pue päällesi, me lähdemme nyt!
Minnaa pelotti niin, ettei hän voinut muuta kuin pukea päälleen. Pasi tarttui häntä käsistä, ja pisti istumaan pyörätuoliin.
Sitten Minna tunsi, kuinka Pasi kaahasi hänet pois sairaalasta pyörätuolin kanssa.
Minnaa pelotti. Hän tieso, että kun he pääsisivät kotiin Pasi pieksisi hänet ja sitten raiskaisi. Minna ei voinut muuta kuin toivoa, että Will löytäisi hänet.
- Autoon siitä HUORA! Pasi karjui.
Minna astui autoon, ja ennen kuin hän oli saanut ovea kiinni, Pasi lähti kaahaamaan pitkin katuja.
- No? Kenen kanssa sinä nyt huorit?
- En kenenkään... Minna sai sanotuksi.
- Älä huora valehtele! Kotona saat tehdä minulle palveluksen rangaistukseksi.
Minna tunsi hengityksensä hidastuvan. Hän haukkoi henkeä pelosta... Mitä Will ajattelisi, kun ei löydä häntä sairaalasta, hän luulisi, että Minna on jättänyt hänet.
Matka jatkui, ja Minnaa pelotti edelleen. Pasi hiveli hänen polveaan yhä ylemmäs ja ylemmäs.
Onneksi auto pysähtyi, ennen kuin Pasi ehti mennä pidemmälle.
Pasi käveli toiselle puolelle autoa, ottaakseen Minnan ulos autosta. Hän riuhtaisi oven auki, ja tarttui minnaa kyynerpäästä.
- Ai! Satutat minua! Minna huusi Pasille, mutta tämä vähät välitti.
- Olisit ajatellut sitä vähän aikaisemmin... Tarkoitan ennen, kuin menit huorimaan!
Minna ei ymmärtänyt. Hänhän oli jättänyt Pasin.
Tämä oli kidnappaus!
He kulkivat portaat ylös. Minna roikkui Pasista kyynerpäästään. Hän yritti päästä irti, mutta Pasi oli liian vahva... Minna ei kestänyt ajatella, mitä Pasi keksisi ylhäällä.
Pian se kuitenkin selviäisi, koska minä hetkenä hyvänsä he saapuisivat ylös.
Pasi käski Minnan avata oven. Minna ei voinut muuta kuin totella. Pasi riuhtaisi oven auki, ja heitti Minnan sisään.
Minna makasi kauhusta kankeana lattialla, hän tiesi, että minä hetkenä hyvänsä Pasi kumartuisi hänen päälleen ja ottaisi hänet väkisin.
Minna odotti ja odotti, mutta Pasi ei kumartunutkaan hänen ylleen. Hän vain katseli Minnaa halveksuvasti viha silmissään.
- Nyt sä oot menny liian pitkälle. Tällä kertaa saat kunnon opetuksen. Sen sanottuaan Pasi kumartui Minnan ylle. Hän puristi Minnaa leuasta ja virnisteli.
- Oliks se hyväkin pano?
Minna ei vastannut.
- Kysyin oliko se hyväkin pano!!!!!???
-E...Ei. Minna ei pystynyt katsomaan Pasia silmiin, muuten hän tietäisi Minnan valehtelevan.
- olenko minä parempi?!!? VASTAA!!!
- Ol..olet.
- Hyvä. Pasi sanoi ja avasi vetskarinsa.
Minna yritti ryömiä pakoon.
- Ai sä haluut takaapäin ekana... No olkoon tällä kertaa.
Pasi riuhtaisi Minnan housut alas. Minna itki.
Pasi tunkeutui Minnan sisään yhdellä vedolla, ja niin lujaa, että Minna melkein tunsi lattian värähtävän.
- Älä...Pasi kiltti älä!!!! Minna huusi epätoivoisesti.
Pasi ei kuunnellut vaan vatkasi kaluansa edestakaisin.
- Eikö huoralle nyt kelpaakkaan?
Pasi jatkoi ja jatkoi...
Minna huusi, vaikka hän tiesi, ettei kukaan kuulisi häntä.
Pasi oli juuri tunkemassa 25cm Minnan suuhun.
Ovi paiskautui auki.
-Will!!! Minna huusi epätoivoisesti.
Will syöksyi sisään, ja repi Pasin irti Minnasta.
Hän iski nyrkkinsä Pasiin, ja heitti tämän maahan.
´- Oletko kunnossa Minna?
- Olen... Soita poliisit!
Poliisit saapuivat hetkessä, ja Will pidätettiin.
- Mokomakin vaimon raiskaaja! Will huusi, kun poliisiautot lähtivät pihasta.
- Pisän huolen, että hän saa ansionsa mukaan!
Minnaa vietiin paareilla ambulanssiin. Will piti häntä kädestä.
- Sinä selviät kyllä... Will sanoi Minnalle, kun huomasi kyyneleet hänen poskillaan.
- Mutta entä vauva? Minna kysyi Williltä itku kurkussa.
- Sekin selviää.
Minna oli iloinen, mutta samalla surullinen.
Hän ei ollut uskoa, että oli löytänyt vihdoin onnen.
Will odotti odotus huoneessa lääkäriä. Hän halusi tietää oliko Minna ja vauva kunnossa.
Hän kiitti luojaa, että oli ehtinyt ajoissa pelastamaan Minnan, ties mitä olisi tapahtunut.
- Herra Henderson.
- Niin? Onko Minna ja vauva kunnossa?
- Ovat, ovat. Minna oli lievässä shokissa, mutta ei muuta.
- Kiitos. Will sanoi.- Saanko mennä katsomaan häntä?
- Olkaa hyvä vain. Hän odottaa teitä.
Will juoksi huoneeseen. Minna makasi sängyllä liikkumattomana.
- Minna?
- Kiitos hirveästi, että pelastit minut... taas...En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos et olisi tullut.
- Pääasia on että olet kunnossa.
- Miksi?
- Koska rakastan sinua tietenkin.
- Rakastatko tosiaan?
- Kyllä... Päivä päivältä enemmän.
Minnan silmät täyttyivät onnen kyynelistä.
- Sitten sinun täytyy rakastaa vauvaakin...
- Niin rakastankin... Meidän lastamme... Anna minun huolehtia teistä.
- Ajattele... Yhdeksä kuukauden päästä samaan aikaan, meillä on lapsi...
- Niin... Meidän täytyy ottaa kaikki irti siitä 9kk. Will irvisti.
- Will Henderson... Mitä sinulla on mielessäsi? Minna irvisti.
- Tämä. Sen sanottuaan, Will kiipesi sairaala pedille ja hilasi itsensä peiton alle.
Kylmä sairaalahuone täyttyi kiihkosta, ja huudoista. Onneksi seinät olivat eristetty :)
Siinä oli viimeinen jakso.
Toivottavasti piditte koko tarinasta.
Kirjoitan varmasti lisää tarinoita, jos haluatte.
;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suosittelisin että kirjoittaisit uuden tarinan..jonkun vähän saman tapaisen.. oot tosi hyvä kirjottaa!! sussa on ainesta!!
Kauheeta shittiä
Tarinasi oli aluksi aivan kelvollinen, jopa hyväkin omalla sarallaan. Sanoisin, että osat 1 ja 2 vastasivat otsikkoa sekä hieman ehkä myös kolmonen.
Osat 4 ja 5 olivat täyttä potaskaa - anteeksi vain. Niillä ei ollut varsinaista tekemistä otsikon tai edes aiemman tarinan kanssa. Vain raskaus yhdisti tarinoita.
Ainakaan minua ei juuri jaksa kiinnostaa raskausajan asiat tai jos, niin ei ainakaan s/m asioissa.
Sanoisin vielä, että osia 1 ja 2 oli aivan mukavaa lukea - pervo kun olen.
Kiitos kommenteistanne...
Ihmisillä on eri maku...
Yritin tehdä mahdollisimman hyvän tarinan, ja monia kehuja oli tullut, joten päätin jatkaa...
Kiva sentään että piditte 1 ja 2 osista :)