Kauhea negatiivisuus, - näillä aamuilla

paineitaan silloin tällöin, ei välttämättä koko elämä ole ngatiivistä ajattelua,,,





joskus on hyvä purkaa pahaa mieltään,

tarpeeksi kun on murissu murheitaan,

ihmeekseen huomaa, aurinko alkaa paistamaan risukasaanki,

Ihan oikein, miksi meidän pitäisikään antaa kaiken maailman uutisten ja huolien vaikuttaa mielialaamme? Ei ne siitä muutu vaikka niitä polemisoidaan viikko ja kuukausitolkulla.

Johan se on ihan tavallista täälläkin, että huudellaan kuin Santrat syrjäkylän baarin ovella "Ootteks kuulleet mitä kauhiaa on taas tapahtunut!
Sillai ne vaan syöpyy mieliin, kun ei osata enää itse valita ajatussuuntaansa.

Täyttää sielunsa auringonsäteistä, ilosta ja kiitollisuudesta, siinä toit hyvän ajatuksen meille!

Iloiset terveiset samoin ajattelevalta!

vanha sanonta

" hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vieläkauemmas",


kylläse vaan niin on että ihmistä kiinostaa huonot uutiset enemmän kuin hyvät uutiset,,

ollaan me senverran vain ihmisiä,,,

negatiivista on myös ettei huomata mitä kivaa/fiksua on palstalla. Aina vain muutamaa epäkohdista kertovaa ketjua haukutaan. Positiivista on, että kiinnitetään huoimiota epäkohtiin ja mietitään parannuksia. Ajatellaan heikompiosaisia ja kärsiviä, vaikka itsellä asiat olisikin hyvin.
Alkaa puuduttaa ainainen kevään tulon odottamisen hehkutus, talvi on ja pysyy vielä pari kuukautta.

Tää onkin niitä hyviä asioita, että on tälläinen palsta johon voi ilmaista tyytyväisyytensä ja muutkin vaihtoehdot jos niitä on.

lä, ei vaadita mitään parannuksia, ollaan kiitollisia niistä muruista joita tipahtelee.Virtuaalimaailma kun hymyilee, kaikki hyvin. DD

Ja tuo positiivisuushan on nykyään
pelkästään lääkityskysymys.

http://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA


Kuunnellaan näin ketjun hyvän-asian kunniaksi mukavaa musiikkia.


Tämä sopii meidän ikäämmekin.

Ihannevanhuksia ? Tuskin mikään paremmaksi muuttuu, vaikka me meuhkattaisi nyrkit pystyssä täällä palstalla kuinka.
Muualla ne päätökset tehdään.
Eikä pidä provosoitua -ajatellaan sitä hyvää mikä meillä on. Jokaisella jotain, vaikka jäljellä oleva terveys...

Aina on ihmis/vanhuskohtaloita laidasta laitaan, miten kenenkin kohdalla. elämä kuljettaa. Kaikelle ei vaan voi mitään, on vaan elettävä eteenpäin ja yritettävä ottaa se hyvä minkä siitä tilanteesta saa.
Varmaa tänne kirjoittaminen helpottaa- voi vaihtaa mielipiteitä toisten kanssa. Huomaa että toisillakin on kaikenlaista vaivaa. Ja tietää ettei ole yksin.
Jokatapauksessa Matti Nykänen sanoi: Elämä on ihmisen parasta aikaa !

Mitä sanot nikki ''aleksandrovitsin'' viesteistä, negatiivisuushan on vain juuri niissä!!

suojautuminen negatiivisuudelta on itselläni tärkeää. Jos alan miettimään lapsuuttani sieltä löytyy draumaattisia asioita. Kerrankin vedin perunasäkkiä kelkatta varmaankin 5-6 km matkan, paperisäkin kulma laahasi lumeen, puhkesi ja perunoita tippui tielle.

Perillä tätini lähti kävelemään jälkiäni ja pelasti osan perunoista. Hänellehän äitini lähetti minut sitä säkkiä kuljettamaan, mutta eipä antanut hevosta. Tämäkin asia ei ole vielä täysin käsitelty.

Jos joudun vuoteenomaksi silloin varmaan käsittelen vielä tätä peruna asiaa. En oikein viitsisi näitä ikäviä asioita kertoa, mutta kun täällä on niitä nuin paljon, niin lisäksi.

Vähään voi olla tyytyväinen, kun se riittää.
Kaikkeen maailman rikkauteenkin voi olla tyytymätön, jos se ei tunnu riittävän.
Itsestään onnensa on löydettävä, onnen pipanatkin riittävät, kun niitä edes joskus löytää.

Mihinkään muuhun maailman maahan en muutaisi, en ainakaan vapaaehtoisesti.

Negatiivisuushan on ihan muodissa nykyään. Sitäpaitsi sanotaanhan suomalaisten olevan mollikansaa ja pitäähän olla kriittinen. Kaikkea kritisoidaan ja etsimällä etsitään valittamisen aiheita.
Aikansa kutakin, nyt mielipidesivuilla valitetaan kuntopoluille tehtyjen hiihtolatujen käyttäjistä. Ei millään tulla toimeen, ei huomioida hitaasti hiihtäjiä eikä lapsia ja koirantaluttajatkin haluaisivat osingolle eli kulkemaan kävellen laduilla.
Ennen vanhaan teimme itse hihtolatumme metsään harjoittelua varten, ei tämmöinen edes tule kellekään mieleen vaan sinne ruuhkaisille valmisladuille kaikki tunkevat.
Kyllä siinä latuvastaajille kunnissa alkaa soijaa päähän pukkaamaan.

Niin, ja mitä se on tuo luisteluttyli? ei ainakaan hiihtotyyliä. Ostin aikoinaan itselleni sukset ja päädyin pitkiin eräsuksiin. Luisteluladuille en menny edes kokeilemaan vaan hiihdin omia latujani. Jos luistella halusin hiihdin Laajalahden jäille, sillä ei suksenkäret ollu heti puskikossa.

Nähnyt olen kyllä aikoinaan kuinka siellä laduilla oli kävelijöitä, huskyt veti lapsia pulkassa ja kaikenlaista ulkoilijaa oli samoilla laduilla eikä agressiivisia ulkoilijoita ollut ollenkaan, tai ne naurettiin hiliaseksi.

Jumalattoman tiukkapiposeksi on kaikki menny. Jalakakäytävälläkään ei saisi pyöräillä edes pikkumatkaa. yhym! onhan siinä pyörässä tiuku.

Minä sain aiheidean viestiini luettuani TS:sta Esko Valtaojan kolumnin. Hänessä on sellaista positiivista energiaa ja huumoria johon voin yhtyä

Hän on tehnyt huomion kuinka Taiteeseen (isolla T:llä) ei sovi mukaan kepeys ja komedia, tragediaa ja onnettomiin loppuihin ja tuhoihin on suurien kirjallisten teosten ja elokuvien päätyttävä, niin ja oman kokemukseni mukaan oopperoiden. Kaikki oopperat jotka olen nähnyt ovat päättyneet kuolemaan.

Operetit ovat toista maata mutta taiteena kevyempää sarjaa.
Tarvitaan vastarannan kiiskejä, joksi Valtaojakin itsensä määrittelee. Hän uskoo hyvyyteen ja onnellisten loppujen mahdollisuuteen.
Hän väittää "Enk mää heti alus sanonu, et huonosti täs käy"-mentaliteetti voi kylläkin osua turhankin usein oikeaan, mutta nauru antaa itkua paremmin voimaa kestää vastoinkäymisiä.

Kysymys, "miksi on ylentävää katsoa tai lukea sellaista, mitä ei kenellekään soisi tapahtuvan todellisessa elämässä", sanoo Valtaoja joka näkee kaukoputkellaan kauas avaruuksiin.
Sitä minäkin mietin.

Onhan se vähän niinnii, että kun joku on itseensä ja elämäänsä tyytyväinen eikä mieti epäonnistumisiaan, mutta kanssakulkijoita se niin ärsyttää, että he muistuttavat ja vähättelevät tätä tyytyväistä ihmistä saattaen hänet alemmuudentunteisiin. Näin hän huomaakin olevansa joidenkin pahojen voimien, hallitusten ja joidenkin kapitaalistien uhri.

Nämä puheet ja syyllistämiset kannattaa sivuuttaa mitä pikimmiten ja kulkea sitä tyytyväisen ihmisen tietä. Itse olen näin tehnyt ja huomannut olevani pikemminkin onnistuja kuin epä -.

näinhä se negatiivisuus on ja jatkuu edelleen. Teesien sorvaus, että hommana julistus. Vähän sairaalta näyttää kokonaisuus miten näi voi ollakin.

Lueppa kirjoituksesi, äläkä valita!
Tyhmää tuollainen valittaminen!

Varsinkin viikonloppuisin niin sairaalta vaikuttaa. Ei innosta lukemaan edes omiaan.