Uros huonompi ensimmäiseksi koiraksi?

En tiedä vastausta!

Kyllähän sitä dominanssia löytyy uroksilta enemmän, mutta oma henkilökohtainen mielipide on, että uros muuten on paljon helpompi kouluttaa kuin narttu. Ensimmäinen koirani on uros, ja sen kanssa ei ole tullut mitään nk alista kerran päivään/viikkoon/kuukauteen kertaakaan, mutta tämän nartun kanssa on eri asia, sille pitää muistuttaa vähintään kerran kuukauteen kuka se pomo olikaan. Ja koska tämän uroksen kanssa on helpompi kouluttaa, on mielestäni myöskin ollut helpompi sosialistaa ja jos on meinannut päsmäröidä niin lopettaa helpommin käskystä kuin narttu. Mutta tämä on vain oma mielipide näin "ensikertalaiselta". Kasvattajat varmasti tietää enemmän kumpi se onkaan helpompi ensikertalaiselle, koska heillä on kokemusta uroksien ja narttujen väliltä

rotukohtainen juttu. Ota selville millaisia rodut ovat luonteeltaan niin selviää paljon muutakin.
Kannattaa tutustua koirarotuihin ulkonäköä syvemmin.

On eroja. Juu ja jaa.

Eiköhän ne ole koiria ja aikalailla elukoita molemmat :) uros yrittää, jos yrittää, ottaa johtajuuden röyhkeesti ja näkyvästi,selkeesti. Kun narttu taas salakavalasti kerralla.(kaikilla alueilla) Ja justiinsa nartun kanssa edellä mainitusta syystä,tietysti rodusta ja yksilöstäkin riippuen,nartulle saattaa joutuu tämän tästä muistuttamaan asioita. Mutta kylläpä niille uroksillekin joutuu ihan yhtälailla. Et olisko tuo joku uskomus tai ns rodunomainen piirre pikemminkin,josta johtuen kasvattaja ei anna ensikertalaiselle sukupuolta joka on rodussa tunnetusti itsenäisenä vahvempi luontoinen.

Lyhyesti ja ytimekkäästi (tällä kokemuksella : 1uros ja 1narttu tuttujen koirat joista suurin osa uroksia) kyllä nykyinen narttuni on pehmeämpi ja isosti sosiaalisempi kuin useat urokset.

Narttu kyllä vaatii ehkä jollain tavalla intensiivisemmän kasvatuksen kuin urokset ja osaa kyllä kietoa tassunsa ympärille, mutta on silti kaikin tavoin lempeämpi ja tavallaan herkempi. Ei raivoa eikä kuumene niin kuin urokset, korkeintaan kiukuttelee ;)

Uroksissa ja nartuissa on eroa, mitä kukakin pitää helppona on sitten ihan henkilökohtainen asia. Yleistettynä urokset ovat kovempia ja dominoivampia kuin nartut ja siksi narttua suositellaan useammin ensikoiraksi. Itse olen huomannut että nartulle on tosiaan kevyempi opettaa uusia asioita, urokselle saat samaa asiaa tahkota enemmän jotta menee perille mutta kun se menee, se myös muistetaan - nartusta oppivat myös nopeammin kiertämään käskyt! Omassa lähipiirissä on 8 urosta ja 5 narttua ja kaikkien näiden kohdalla urokset on ennustettavissa olevia (en tarkoita että 100% tottelevia vaan nimenomaan ennalta-arvattavia - niistä näkee selkeästi aikooko totella vai ei, rähähtääkö vai ei) kun taas neljä näistä nartusta on kaikkea muuta, kuten myös se yksi juoksujen aikaan.

Oma narttuni on niin kirjaimellisesti bitch kuin olla vain voi ja just siks sopiikin mulle kuin sulattu. Toisten mielestä seefferit on vaikeita toisten mielestä huskyt, päätä itse!

Sukupuolella ei ole väliä ensimmäistä koiraa hankkiessa. On kuitenkin hyvä tietää että urokset ovat "murrosiässä" paljon hankalampia kuin nartut. Testosteroni ja muut hormoonit astuvat sekoittamaan nuoren poikakoiran päätä, ja koulutus voi olla yhtä jankkaamista ja tahtojen taistoa. Kärsivällisyydellä kuitenkin pärjää pitkälle ja murkkuiän ohi. Urokset koittelevat rajojaan näkyvästi, nartut hakevat paikkaansa ovelammin. Koulutuksen kanssa täytyy olla yhdenmukainen. Jos esim. päätät että koira ei ole sohvalla, se ei ole sohvalla edes erityistapauksissa.
Helppouden määrittää koiran perusluonne. Jotkut ovat niin sanotusti kovia luonteeltaan ja jotkut pehmeitä. Pentua hankkiessa pitäisi aina nähdä koko pentue. Tällöin näkee mitkä pennut tönii muita ja asettaa itsensä jalustalle (kovat), ja mitkä pennut tyytyvät odottamaan vuoroaan, kuitenkin ollen sinusta kiinnostuneita (pehmeät). Jos haluat terveluonteisen pennun, älä ota nurkassa kyhnyttävää erakkoa. Pentua valitessa ei saa sääliä "pelokkaita raukkoja".
Omaa kokemusta tiibetinspanielista, novascotiannoutajasta, colliesta ja mittelspitzistä. Rodulla ei ole ollut suurta merkitystä koulutuksen kanssa, kun olen alusta asti tehnyt selväksi, että mammaa kuunnellaan. Ensin namupalojen kautta ja sitten kehujen kautta.

Itselläni narttu ja uros, seropeja alta 15 kf. Molemmat ns. seurakoirista, mutta kyllä tuo nuorempi uros (vielä pentu) on ollut paljon haastavampi kuin tämä muutaman vuoden ikäinen narttu. Molemmat leikkautettu. Uros tulee välttämään sen uhoamisen, koska kastroin sen heti kun meillä sallittiin. Muuten normaalit murkkuiän ei nää ei kuule jutut meneillään. Nartulla oli lievemmät. Itsellä ollut myös 30 v. taaksepäin sekä uros, että narttu. Toinen pystykorva ja toinen sakemannisekoitus. Sakemannisekoitus oli uros ja aivan ihana sekä erittäin helppo koulutettava ja perin juurin pehmo loppuun saakka. Sosiaalinen, kiltti ja tykkäsi kaikista eläen aina 10 v. saakka. Pystis narttu oli muuten ok, mutta räyhäs lapsille eli pelkäsi niitä, enkä silloin osannut tilannetta hoitaa, joten vein koiran piikille, koska hyökkäili ulkona (tosi tarkoituksella purra) lapsia kohden. Nää on monimutkaisia ja myös hienovaraisia asioita, mistä ei aina osaa sanoa, mikä sopii ja mikä ei. Suurin osa uroksista kyllä uhoaa vähän liikaa. Tosi ensimmäistä kertaa koiran hommaava pärjää varmasti uroksenkin kanssa, mutta pakko myöntää, että jos nyt saisin ekan koiran tällä kokemuksella, niin ottaisin nartun tai pienemmän uroksen, jota pystyisin jo koonkin puolesta hallitsemaan paremmin. Iso uros voi olla tosi ihana, mutta jos sitä ei osaa alusta lähtien oikein sosiaalistaa ja muutenkin oikealla tavalla kasvattaa ja ohjeistaa, niin sehän voi tulla päälle tai ainekin yrittää. Jos ja kun yrittää ja silloin tekee virheen oikaisussa voi jo homman menettää. Mitä sitten on käsissä, petoko?

Itselläni uros oli helppo pennusta aikuisuuteen. Murkkuikäkään ei ollu haitaksi, ainut miten sen huomasi, oli korvien häviäminen, mutta siinä on kyllä metsästysviettisiä rotujakin jotka varmasti myös vaikutti asiaan. Leikkautin uroksen sen ollessa 1,5 vuotias ja ainut miten muuttui edelliseen, oli liialliset merkkaamiset lenkillä ja ulvominen naapurien narttujen ollessa juoksussa. Sekä ei enään hypi muitten koirien selkään. Uroksen yrittäessä pomoksi, sen huomasi kyllä heti, mutta alistui omalle tasolle het helposti kun sille se paikka näytettiin.
Kun taas narttu, se se vasta osaa olla jämy vähän väliä, osaa mielistellä ja jos ei tajuaisi, niin olisi jo hiipinyt pomoksi, tekee sen niin salakavalasti. Vieläkin tänäkin päivänä, narttua pitää pitää silmällä, ettei koeta hiippailla pomon pallille. Tosin edustaa suurta rotua, joten käytännössä on vielä pentu, tai no nuori, ja kikkailua riittää vielä ainakin sen vuoden tai kaksi ennen kuin rauhottuu "aikuiseksi" ja tajuaa paikkansa.
(koosta puheen ollen, vaikka uros on bastardi, niin koko on molemmilla sama, mutta uroksen aikuistuminen, tai rauhottuminen tapahtui paljon äkimmin kuin mitä nartun, jo ennen pallien leikkuuta)

Narttu on kaiketi kuuliaisempi urokseen verrattuna. Esim Omakohtainen kokemus: kun omistaja kutsui narttua, se tuli luokse vaikka sillä olisi ollut mahdollisuus mennä menojaan. Narttu myös totteli paremmin, jos sitä kiellettiin. Sama erään tuttavan nartulla, tottelee ja kuuntelee. Pari urosta on nartun jälkeen ollut ja ne olisivat kutsusta huolimatta jatkaneet mielenkiinoitsempia touhuja kuin tulleet luokse. Saattavat ehkä mulkaista mikä on homman nimi, mutta jatkaneet siitä mihin jäivät. Urokset aikuistuttuaan ovat ehkä enemmän pyrkineet dominoimaan ja hakeneet tilaisuutta pomottaa. Jukuripäisillä roduilla urosta voi olla hankalempi lähteä kouluttamaan ensikertalaisena. Kaikki koirani ovat olleet metsästyskoiria, joten seurakoirista en osaa mitään järkevää sanoa :D

Rotukymysys tuokin pitkälti,pääasiassa.Noin se menee kyllä jossain rodussa(varsinkin jos yleisesti vaativuudesta puhutaan).Ja jos kasvattajat noin sanovat,niin eiköhän mielipide perustu silloin kokemuksiin.Tuskin huvikseen sanovat.
Onhan sitten niitä,joilla ei pahemmin mitään eroja,niin helpommissa,kuin vaativimmissakin roduissa.Eli pääasiassa samankaltaisia,vaativuutta ajatellen.