Kasvio/herbaario on kaiketi palaamassa opetuksen välineeksi yläasteelle. Edesmennyt veljeni antoi minulle - yhdistämänsä kasviot - viime talvena ja sijoitin sen tuohon hyllyn alle odottamaan jotain toimenpiteitä, en tiedä vielä mitä.Katselimme niitä yhdessä ja nauroimme sitä eroa, miten ne ovat säilyneet vuosikymmeniä, hänen kuin äsken kuivattuina jopa värit kukissa ja minun kuivahtaneita käppyröitä osa ainakin.Mutta hieno muisto - onneksi säilytetty.
Onko muilla?
Uutisista pari ryhtiliikettä - kouluruokailuun palaa ruuan arvostus ja opettajien auktoriteettiä ollaan nostamassa - erittäin hienoja nostoja mielipidemuokkaukseen - näkyvästi tv,n ajankohtaiohjelmassa ja aamu tv.ssä.
Onko muilla?
Uutisista pari ryhtiliikettä - kouluruokailuun palaa ruuan arvostus ja opettajien auktoriteettiä ollaan nostamassa - erittäin hienoja nostoja mielipidemuokkaukseen - näkyvästi tv,n ajankohtaiohjelmassa ja aamu tv.ssä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuulemma oppikouluissa keräsivät niitä kasveja.
Ei ollut mökin pojalla asiaa oppikouluun, vaikka opettajat yllyttikin.
Silloin kun minä siellä olin maksettiin lukukausimaksu ja kansakoulussa (4lk) vietiin marjoja kouluun, oli perunannostoloma meillä nostettiin perunoita ihan oikeasti.
Kyllä sinne olisit kuulunut, kun opettajakin kannusti - varmasti olisi järjestynyt. Taisit vaan jänistää - anteeksi vaan.
Yo-lakki tuli hankituksi, vähän niinkuin jälkijunassa, hauskaa oli kirjoituksissa nuorten joukossa.
Paikkamme löysimme - eikö...........
Minäkin kirjoitin myös aikuisena ylioppilaaksi. Iltakoulussa ei kerätty kasveja, mutta molemmat poikani keräsivät. Kansiot ovat vielä tallessa mökillä.
Minä muistan myös keränneeni puolukoita kansakoulussa ollessani.
Minä en kirjoittanut aikuisenakaan ylioppilaaksi. Minä elätin itseni vieraalla paikkakunnalla koti- ja ulkomaassa omalla työlläni ja siihen menikin kaikki energia. Jaksoin vain käydä (vuoro-)työssä, nukkua ja syödä. Muu elämä jäi muitten elettäväksi.
Tosin nuorena aikuisena kävin välillä teknillisen koulun. Siihen aikaan, että niiltä vuosilta jäi työeläke tienaamatta. Koulurahat sain säästämällä kaikesta, mitään apurahoja tai lainoja ei silloin tunnettu ja vaatimattomassa vuokrakimppakämpässä asuin.
Nyt vanhana, eläkkeellä, yritin opiskella kansalaisopistossa saksaa, koska se on aina tuntunut jotenkin tutunoloiselta, mutta eipä tarttunut kielioppi vanhaan päähän ja lopetin. Latvalaho kai vaivaa jo.
Tallessa on kasvio (Kumma kyllä).
Vilkaisin että joissain on vielä värejäkin.
Aikasti ovat haperoja, ilmeisesti muutoissa vähän kärsineet tärinästä.
Aloitin oppikoulun 1960, lopetin keskikouluun 1966.
Olen vähän epäileväinen tuon koulukurin noston suhteen.
Se tulee liian myöhään, nuoret ovat oppineet tapoja jo ennen koulua.
H.
Huono homma.
Meinaan mun aikana ei tehty herbaariota. Katseltiinhan niitä tauluja ja keijastettiin kirjoista kuvia jne. Vaan, eipä tullut floora kovin tutuksi. Toki nyt muutenkin tietää nämät tavalliset, mutta tahtoi jäädä teoria-asteelle koko homma. Sama vika elukoitten kanssa, kyllä nyt tavallisimmat tunnistaa, meinaan jos ite on nähnyt. Kuvista muista mitään. Ai niin, jotain puolukoita käytiin kyllä poimimassa keittiölle.
Jälkeenpäin ihmetyttänyt vähän oppiaineet. Keskikoulussa ei esim. ollut konekirjoitusta. Kansalaiskoulussa oli. Joopajoo. Kansalaiskoululaisista tuli haalariduunareita, jotka ei välttämättä nykyäänkään käytä tietokoneita, keskikoulunpuolelta valkokaulusköyhällistö, joka opetteli sitten omia aikojaan kirjoittamaan, että pystyy käyttämään tietokoneita. Ja sekin kummastutti, oppikoulussa oli puukäsitöitä, kansalaiskoulussa metallitöitä. Tyypilliseen tapaan eka vakituinen työpaikkani oli sitten metallipaja, se kun oli kylän ainoa teollinen tehdas, pikkuriikkisen puusepänverstaan lisäksi. Vaan, opintosuunnitelmien laatiminen niinkuin ennustamista.
Nykyäänhän näyttää noita valinnaisaineita olevan aika paljon., Siinäkin voi mennä metsään. Sama asia, ennustaminen jne.
Keskikoulu oli juu aika teoreettinen, jostain sukupuolivalistuksesta olisi mieluusti saanut olla muutama käytännön tuntikin :D
=DW=
Kiva lukea tarinoitanne. Jätin kouluni kesken siinä loppuolella keskikoulua ja paukkasin 16v töihin ja kaduin suunnilleen ekana työpäivänä niin järkevältä tuntunutta ratkaisuani. Työpaikoista kaksi koulutti monella tavalla - pitkään. , eli viihtymään opin ja paikkani löysin kuitenkin.
Opiskelu tuli, kun työ oli jätettävä, , mutta opiskelu jatkuu .........
Koulusäännöt - vanhempien vastuu ja opettajien auktoriteetin palauttaminen, eli kurinpidosta on kuitenkin kyse ja siitä miten opettajat *saavat puuttua rikkomuksiin.
Mielestäni nyt eletään kuin elopellossa ja opettajien työpaikoilla on liian villi meno - opetus on kuitenkin se pääasia tunneilla, ei kaikenlaiset selvittelyt, eikö..........
Toimin vanhempainneuvostossa poikieni suorittaessa peruskoulua. Opettajien kädet oli sidottu. Ei he voineet puuttua lasten ongelmiin ja jos puuttuivat vanhemmat eivät olleet yhteistyöhaluisia tai hyppäsivät silmille. Ei kai siihen voi vieläkään paljoa vaikuttaa sillä kurinpito on kielletty.
Rikollisillakin tuntuu olevan enempi oikeuksia kuin uhreilla.
kawelle...
Se kasvien keruu sujui siinä muiden kesätouhujen ohessa, tosin oli joskus vähän tervanjuontia. Mutta se kasvitentti syksyllä olikin sitten kova paikka. Herbaario kainalossa käveltiin arvon lehtorin luo luokan eteen sinne kateederille, ja sitten alkoi se piina. Lehtori käänteli herbaarion lehtiä, peitti kädellään nimilapun, ja sattumanvaraisesti valitsi aina jonkun. Piti osata luetella kasvin suomalainen ja latinalainen nimi, kasvin heimo ja suku. Hyvä ettei vieläkin nouse hiki pintaan.
Hyönteiskokoelman kerääminen oli jotenkin hauskempaa. Muistan erityisesti sudenkorentojen jahdin suon laitamilla, sellainen kun piti minun ehdottomasti saada kokoelmaani :-)).
Perjantai-iltana tuli ajankohtaisohjelma johon nyt perustin aloituksen ryhtiliikkeestä, joka on nyt alkanut - todella hyvä asia josta hyötyy yhteiskunta pitemmän päälle ja nuoret tietysti.Opettajien asemaa parannetaan jne........
Kasvitentti oli kauhistus minullekin, jouduin uusimaan sen kait pariin kertaan ennen kuin se menli läpi. Ei 12-vuotias ymmärtänyt, mitä tekoa on kasvien latinankielisillä nimillä. Vasta kun aloin viljellä itse kasviksia, niiden merkitys selvisi, eikä enää ollut ollenkaan vaikea muistaa, että brassica on kaali ja allium sipuli.
Minä keräsin 120 kasvia, ja herbaario on vielä tallella. Sitä ei tosin auta kovin paljon enää selailla, kasvit ovat kovasti hauraita. Isä rakensi minulle vanerista kasviprässin, mutta se on muutoissa kadonnut.
Mitenkähän se opettajien arvovallan palautus onnistuu, kun nykylapset kasvatetaan niin, etteivät kunnioita vanhempiaankaan? Kyllä se kasvatus lähtee kotoa, siellä pitäisi oppia, että koulu on oppilaiden ja opettajien työpaikka, ja työpaikalle kuuluu työrauha ja asiallinen käytös.
Samalla tavoin keräsin 120 kasvia. Velipojatkin ottivat osaa ja ensimmäisenä kesänä numero 30 oli kukkapenkistä otettu kehäkukka. Opin nuo nimet melko helposti ja vieläkin muistan monia esim. Taraxacum officinale, Campanula patula. Yliopistossa opiskelin mm. mikrobiologiaa ja mikrobeilla on usein vain latinankieliset nimet. Kiinnostus kasveihin syntyi keskikoulussa. Kasvioni on lapsuuskodissa ja toukat ovat osittain syöneet kasvit.
Vaan onkos kawella tallessa miehen virkkaama pannulappu, jossa on miehen, juotoskolvilla polttama reikä? :)
Minulla on, kaikkea se mutsi säilyttikin, vaikka ei pahempi romantikko ollutkaan.
Taisin olla "rakas lapsi".
Muistaakseni puolustin itseäni sanomalla: Se oli mun tekemä.
H.
Osaaks, muuten, naiset virkata vinoneliö-pannulapun? :)
H.
hunksz muut
Pitäisikö poimia muutama kasvi ja laittaa tauluiksi kuin akvarellit. Se puristin saattaa olla lapsuuden kodissa.
Virkata osaan ja neuloa kantapään - siis osasin.
Mikä tuo hunkszin viittaus mieheen ja virkkaus - kolvipolttojuttuun on, aika vekkuli?
Tosiaan, ei oppi ojaan kaada, vaan pujennut rengas tai kaatokänni.
Opettaja pakotti syömään lihanpalan, jossa oli joku karva vielä kiinni, ehkä yksi pahimmista koulumuistoista ekalta luokalta - siis 7v. Hän oli vanhapiika,