Manipulointi (tai manipulaatio) tarkoittaa ihmisten mielten ohjaamista haluttuun suuntaan. Kyse ei ole normaaliin arkielämään kuuluvasta suostuttelusta, vaan paljon vahvemmasta pyrkimyksestä ohjailla toisten ihmisten elämää, usein vastoin näiden todellista etua. Valitettavasti ilmiö on hyvin tavallinen uskonnollisissa yhteisöissä.
Uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa kadotukseen. Sellaisen ilmapiirin vallitessa kiusaus levittää omaa uskoa keinoja kaihtamatta voi käydä liian suureksi.
Uskon levittäminen tarkoittaa juuri toisiin ihmisiin vaikuttamista. Käännyttäjä voi olla (ja luultavasti useimmiten onkin) vilpitön uskossaan ja arvella, että se mitä hän on tekemässä, on toiselle vain hyväksi. Mutta pyrkiessään käännyttämään toisen omaan uskoonsa esimerkiksi mustamaalaamalla yhteiskuntaa ja vaikenemalla oman yhteisönsä epäkohdista hän syyllistyy yhtä kaikki manipulointiin. Ystävällisillä eleillä on ennalta suunniteltu tarkoitus: houkutella yhteisöön uusi jäsen.
Uskonnollisissa yhteisöissä elää usein vahva käsitys, että oma tapa uskoa on ainoa oikea ja muidenkin olisi syytä uskoa juuri samoin. Yhteisön jäsenet ajattelevat, että ulkopuolisten ihmisten elämä on vailla päämäärää ja johtaa kadotukseen. Sellaisen ilmapiirin vallitessa kiusaus levittää omaa uskoa keinoja kaihtamatta voi käydä liian suureksi.
Uskon levittäminen tarkoittaa juuri toisiin ihmisiin vaikuttamista. Käännyttäjä voi olla (ja luultavasti useimmiten onkin) vilpitön uskossaan ja arvella, että se mitä hän on tekemässä, on toiselle vain hyväksi. Mutta pyrkiessään käännyttämään toisen omaan uskoonsa esimerkiksi mustamaalaamalla yhteiskuntaa ja vaikenemalla oman yhteisönsä epäkohdista hän syyllistyy yhtä kaikki manipulointiin. Ystävällisillä eleillä on ennalta suunniteltu tarkoitus: houkutella yhteisöön uusi jäsen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän puhut mutta asiaa.
Uskonnollinen painostaminen on hirvittävän vakava asia, ja sitä ei tule hyväksyä tai harjoittaa missään olo-suhteissa. Elämä väärässä uskossa, ilman seurakunta-yhteyttä, voi muodostua ihmisen mielelle, ja hänen sielulleen, liian raskaaksi. On eriasioita, uskonnollisen pakottamisen, ihmisen painostamisen tiimoilta, olla uskonnollisesti pakkomielteinen, uskonnollisessa kiihkomielisyydessä, katsella uskonnollista kiihkoilua, uskonnollisten merkkien ja merkityksien käyttö, uskonnon täydellisyys ja elämä, uskonnon avulla omaneduntavoitteleminen, uskonnosta turvallisuuden luominen.
-Miten uskontoa sitten tulee harjoittaa?
- Vain omala yksityisyydellä, kossu-mehulla ja kolikoilla, magian mukaan unohtaen, ja siten elämään mukaan ottaen.
Tavallisesti uskonto ei sisällä yleis-sivistystä, mutta jotkut ammatti-ihmiset ovat jo aikoja sitten omaksuneet mm. Ristin Voitto, tai Hyvä Paimen-lehdessä, muiden kulttuurien tärkeyttä, omalle itselle ja ympäristön hyvinvoinnille. Vieraat etniset ihmiset saavuttivat maamme, maaperämme, painui heidän paljaiden jalkojensa alla. Multaiset jalat sutivat loskassa, vain varoja ja apua pyytäen, suut ammollaan ja silmät kirkuen köyhyydestä, kauhullaan. Mitä mieltä pakolaisista ja maahanmuuttajista?
Entä Hustler? Entä Playboy, ovathan nämä tuttuja jo kansanlähetys-seurankin ohjaamiseen. Pornografiassa naisen halventaminen hänen alapäätänsä käyttämällä on jo aika vanha juttu ja liittyy kyllä uskonnollisuuteen ja sen pakkomielteisyyteen, tarpeeseen kehittää itseä, vaikka vain omaksi itseksi, ja siten muiden iloksi. Lähimmäisyyden varalle....
- "Tiiä nyt sitte, onko tuo semmosta...."
Läheisyydestä ja inhimillisyydestä on niin helppo toisaalta ajatuksena hyvää ja turvallisuutta ympäristölle tuottaa, mutta toisaalta ei viitsi ihmisiä häiriten auttaa, ja jonkun toisen yksityis-elämää käyttää.
Maija Poppanenkin piti Taivaan isään tärkeänä; "sielulle".
Joku mies istui uskonnollisen maailman innoittamana pöydässä lievästi painostaen. Olin vähän pettynyt. Maailma hänen päänsä ympärillä leijui, pehmeni ja hän vääntelehti pakotteen voimasta. Ihmistä itseään ei enää ollut, häntä ei voinut nähdä tai saada, vaikuteltamasta, joka oli kokemattomuutta ja sen kokemattomuuden, jaloudesta ja voimasta, täysin utopiaa. He vain pyysivät...
"Maija Poppasenkin" olla jatkuvasti vain heidän jonkinkaltainen suoritteensa, katso Jumala loi eteemme arjen, taidosta.
- Tähän on sellaisia sääntöjä.....
Huvittuneena pitkä nuori mies seisoi auton vieressä.
- Tässä on avaimet, saa mennä itse jo.
Hän istui autoon samantien itse, ja kaasutti pois.
- Ei mä menenkin itse, nyt on saatava jo levähtää, ja hänhän on aivan lapsi pienoinen. Pikkuinen kahto pelkää luonnostaan....
Pikkunen katsos loukkaantuukin ihan luonnollisestikin.
- Mitä he nyt silleen, pelkästään allastonta kehhoo palvomahan, ja ilman toimintahaki olemahan?
- Joo tätä on ihan helppo ajaa..
No en mää kääntää osaa.
Joku mies kantoi yläkertaan, mä olin vain keho ja aivan valkoinen ja mitään painamaton. Maija Poppanen oli sellaista pahhaa nähäny ennenkin....
- Eikä äiti ollut kuullutkaan sellaisesta, nähnyt sellaista oikeutusta, oman itsensä ja kehon käyttämiseen.
Oletko nähnyt äitiä ja lehtien kuvittamaa versiota "Maija Poppasesta"? Ihan vain vaikka sarjakuvana piirrellen. Se oli jotain sanoinkuvaamatonta sotaa, se kuin vain etsi loputtomiin hakien tilaa. Sarjakuvan kaltaisen siitä teki jaksotettuna se ilmiömäinen idylli ja sen tila: Kuin Flash Gordonista.
Äiti halusi sen sijaan idylliä yksityisyyttä, ja sielulle, sekä mielelle ihan tilaa, vain muodostua. Ei bileitä, ei bile-hileitä....
- Ettekö tiedä, mikä on nile-hile...
Kun jatkajilla ei ollut edes kokemustakaan, edes omakohtaista kokemustakaan koko asiasta. He olivat varmasti surullisia, kaikesta tuhoamastaan ja voimasta....
Ikkunat olivat samoin päin, toinen osoitti pohjoiseen ja toinen seisoi, vain katsellen jotain omaansa, aina kasvot etelään surullisina ja hiljaisina, puhumattomina vain karmiin tukahdutettuina, ahdistuksesta piirtyen etsimään omaa rauhaansa. Miksi hän vain minua osoitti? Etova inho, ulkopuolisesta ja vieraasta ihmisestä, täytti mielen, pelolla. Mitä jos se ei koskaan tulisi takaisin, elämä?
Istuin sohvalla, oli vähän peloissani ja tulevaisuudesta, ikkunan alla ja odotin.
- Mitä minä olin? Mitä se minuun vaikutti? Minulla oli erillinen keho ja olin eri ihminen, kehosta.
- Niitä on kaikenlaisia suuria suruja ja tunteita siellä kirkossa... Selitti surullinen ja vanha nainen, joka oli silloin keski-ikäinen.
- Meneekö se sitten toiseen perheeseen?
En ollut vielä ikään koskenut ihmiseen.
-Raukka ollut vieläkään päässyt niin, vielä hänkään ei ollut päässyt pois, armeijasta, eikä kovinkaan kauaksi siksi ollut päässyt elämänhalusta ja elämän janon, aikoinaan, hyvin kauan sitten, luodusta tahallisesta ja osoittelevasta traumastaan.
- Ja luntatakaan ei saa....
Villapaita oli ilmiömäinen, se oli upein kirpputorilta koskaan ostamani tai saamani.
Toinen tuijotti pohjoiseen, hän oli siinä karmin alla, ja hänen kasvonsa olivat niin surullisen puhuvat, täynnä kaikesta maailman ahdistuksesta. Hän sen vei, katsoi vain sulakkeen ja Robin Hoodin kirjan mielikuvituksellisuuden. Kynä oli vanha, ja se oli kärjestä rikkinäinen, karikkoitunut ja kuin kullanhohtoinen, mutta keltainen mainoksen kaltanen pari-suhde. Lämpömittari hänen silmiensä edessä oli jo melkein jäätynyt näkymättömäksi. Meterologi oli ilmoittanut, hänen maailmansa karisi silmissä, turhiin otsikoihin, aivan kuten sängyssä päivä-unia nukkuva poika-lapsi oli ilmoittanut, ettei häirinnyt, jatkaen vain samantien kylkeä kääntäen uniaan, ja koko elämän kokeilun kohteluihin. Mitä hän oli koko elämällään ollut kokeilemassa?