Hei
Olen harkinnut tanskandoggia koirakseni ja etsiskellyt tietoja ko. rodusta. Pistää silmään keltaisen ja tiikerijuovaisen korkeat sukusiitosprosentit kahdella kasvattajalla verrattuna muihin kasvattajiin ja eri värisiin koiriin. Jos toisilla on lähellä 0,00% niin näillä kahdella on jopa 12,75%. Onko se paljon? Pakko kysellä kun en näistä juurikaan ymmärrä.
Doggipalstalla ei kukaan halua vastata kysymykseeni joten yritän tällä palstalla.
Olen harkinnut tanskandoggia koirakseni ja etsiskellyt tietoja ko. rodusta. Pistää silmään keltaisen ja tiikerijuovaisen korkeat sukusiitosprosentit kahdella kasvattajalla verrattuna muihin kasvattajiin ja eri värisiin koiriin. Jos toisilla on lähellä 0,00% niin näillä kahdella on jopa 12,75%. Onko se paljon? Pakko kysellä kun en näistä juurikaan ymmärrä.
Doggipalstalla ei kukaan halua vastata kysymykseeni joten yritän tällä palstalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä miten neuvoa!
Itselläni on myös koira, jonka sukusiitos on päälle 12%. On käytetty nk. sukulinjausta. Koira on henkisesti niinkuin fyysisesti terve, eikä ole ollut mitään ongelmia millään muotoon. Kannattaa ottaa selvää koirien terveydestä, niinkuin myös koko suvun. Fyysiset ja psyykkiset
En ole mikään asiantuntija, mutta ovatko kyseiset värit harvinaisia dogeilla? Silloin kasvattajat voivat pyrkiä tuottamaan näitä erikoisempia (=halutumpia) doggeja sisäsiittoisuudesta välittämättä. Sisäsiitosprosentti taitaa olla kaksinkertainen maksimisuositukseen verrattuna. Oletko katsonut kyseisten koirien sukutauluja? Jos yksi esivanhempi esiintyy sukutaulussa useammin kuin kerran, sen laatikko on erivärinen.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNo=FI58311/12&Sukupolvet=8
Huomiota herättävää tässä EP:n tapauksessa on se että, vasta kolmen viime vuoden aikana on sukusiitosprosentit nousseet. Sitä ennen ne on olleet 0%. Mikä mahtaa olla syynä?
Ei löydy sellaista urosta joka kasvattajan kriteerit täyttyisi?? Voisi olla yksi mahdollisuus. Joten käyttää sitten näitä "omia", jotta pysyisi se tietty piirre millaisia haluaa kasvattaa. Juurikin tämä sukulinjaus. Riskihän siinä aina on sukulinjauksessa, joten sitä kannattaakin vain "harrastaa" todella terveitten yksilöitten kanssa, ja puhun siis fyysisesti kuin psyykkisestikkin terveet ja nämä terveys asiat pitää olla monen sukupolven takaakin vielä, ettei käy niin vahingossa, että isoäidin siskon heikkohermoisuus tmv kulkeudu sitten tähän tuleviin pentueeseen. (en osaa selittää järkevästi) Ja tällä en sano sitä, että suosittelen linjausta. Mielipiteeni on, että kasvattajalla pitää olla monen monituisen vuoden kokemus kasvatuksesta ennen kuin luotan siihen, että osaa katsoa, onko sopiva linjaukseen