ja miettikää, millaisessa riitapesäkkeessä omat lapsenne voivat/joutuvat asumaan!!! Mieletöntä vetämistä puoleen ja toiseen, ja väitetään että lapset ovat onnellisia.
Lukekaa, ennenkuin kommentoitte, lukekaa monta juttua. Tuon kaiken keskelläkö lapsenne ovat onnellisia? Lissuttelu on turhaa, se kylvää mutta ei niitä.
Lukekaa, ennenkuin kommentoitte, lukekaa monta juttua. Tuon kaiken keskelläkö lapsenne ovat onnellisia? Lissuttelu on turhaa, se kylvää mutta ei niitä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mutta kun ainoa joka niistä asioista täällä saa riidan aikaiseksi, tai yrittää tehdä asioista riitapesäkkeitä, on SINÄ!!!
Esim. tuo ketju, jossa puhutaan siitä, voiko äitipuoli laittaa nimensä lapsen kokeisiin tai muihin vastaaviin koulupapereihin.
Kyseissä ketjussa on moni äiti kertonut sen olevan ihan ok ja normaalia, että ex-miehen uusi puoliso laittaa allekirjoituksensa kyseisiin papereihin, ja ettei heillä ole mitään sitä vastaan.
Samoin moni uusi puoliso sanoo, että laittaa nimeään papereihin, koska se on ok lapsen vanhemmille.
Ainoa, joka asiasta vääntää ja tappelee, olet SINÄ!
Ainoa, joka haukkuu uusien puolisoiden toimintatapaa, on SINÄ!
Ainoa, joka väittää, että toimimalla niin lasten äitien oikeuksia poljetaan, on SINÄ!
Ainoa, joka tekee siitä lainvastaista, kamalan rikoksen, ja vertaa sitä lääkärin vaitiolovelvollisuuteen, on SINÄ!
Kyllä se niin on, että se, joka täällä "mielettömästi vetää puoleen ja toiseen", on sinä itse. Sinä teet arkisista, täysin normaaleistakin asioista kamalia stressin aiheita, ja syytät sitten muita omista jutuistasi.
Sinun sanasi ei ole laki, ja sinun toimintatapasi eivät ole vallitsevien normien mukaisia. Jos lukisit hieman tarkemmin näitä juttuja huomaisit, että myös ne lasten äidit, ex-vaimot, ovat sinun kanssasi eri mieltä asioista ja pitävät sinun toimintatapojasi normaalista poikkeavina! Normaalia on, että lapsi säilyttää läheisen suhteen isäänsä eronkin jälkeen, ja että isällä on täysi oikeus mennä uusiin naimisiin, ja täysi oikeus myös tutustuttaa lapsensa uuteen puolisoonsa ja elää normaalia arkea kaikkien läheistensä kanssa. Se on NORMAALIA. Sinun toimintatapasi ei ole 10 vuoteen saanut kannatusta tällä palstalla keneltäkään muulta kuin itseltäsi.
Ja SINÄ. Katsos yksin ei voi riidellä eikä kinastella. Siinä on aina kaksi. Ja SINÄ olet se toinen vänkääjä.
Ei lissu, kyllä täällä on meitä monta jotka vihaa sua....
Aivan vapaaasti. el oletakkaan että rakastaisit minua. Heh..;))) Eikä kaikki minua vihaa, mulla on vaan vahvat mielipiteet jotka uskallan tuoda julki, ja seison kaiken sen takana jota sanon. En hienostele edes sinun takaisi vaikka kuinka lisäät vettä myllyyn.
Et sinäkään taida kovin suosittu olla, kun petaat itsellesi hyväkytyn paikan olemalla kaikesta täsmälleen sama mieltä kuin muut, sillälailla on hyväksytty ihminen kun ei kerro omia mielipiteitään, vaan pokkaa kaikkien edessä.
Ei täällä kaikki muut voi olla väärässä ja sinä yksin olisit oikeassa.
Se nyt vaan on sillälailla, että mieleltään terveet ajattelee ja on monessa samaa mieltä ja kaikki täällä huomaa miten sairas oet mielenterveydeltäsi.
Sun voimakkuutesi on täyshulluus.
Älä yritä mustamaalata mua aina. En ole sanonut että kaikki muut on väärässä ja mä yksin oikeessa! Se on ihna sun keksimää ja suurenneltua sanomaani. Missä olenniin sanonut että vain minä olen oiekassa? Minä tiedän oman perheeni asiat paremmin kuin kukaan muu. Vaikka moni muuta väittääkin että tietää mun asiat paremmin, mutta se on toinen juttu.
Tuo väite että tiedät oman perheesi asiat paremmin kuin muut, niin miksi se ei pidä paikkaansa meihin uusperheellisiin päin mielestäsi? Monta kertaa olet väittänyt valheeksi ja keksityksi kirjoitusta onnellisesta ja toimivasta uusperheestä? Ethän sinä voi tietää toisten perheiden asioita, kyllä se kertoja itse tietää ollaanko heillä onnellisia vai ei.
Kuuleppas nyt taliaivo! Kun luet näitä kertomuksia puolueettomasti, niin et voi väittää ettei tämä uusi isän nainen terrorisoi henkisesti, haukkuu lapsia lihaviksi, häiriköiksi, lapset haisee, exät kiusaa ja häiriköi, ei osaa kasvattaa lapsiaan enää... en usko ette olisi huomannut noita kirjoituksia.
Voitko sanoa kirkkain silmin, että tuommoisessa ympäristössä lapset ovat onnellisia????
Nyt sanon yleisesti, yleisellä tasolla, en osoita yhtä kerotmusta erikseen. Mutta niitä on paljon.
Miksie t halua huomata sitä että jotkut kohtelevat toisten lapsia huonosti? Ja kun joku heitä puolustaa, saa saman kohtelun.
Eikö silloin ole luonnollista että siihen vastataan samalla mitalla, kuka kääntää toisen posken jos toiseen on livautettu????? Eikö jokaisella ole myös oiekus puolustautua? On minusta.
KAIKKI ei niin tee (ja jotkut äidit terrorisoivat etä-isien perheitä yhtälailla) ja minä annoin sinulle esimerkin siitä, kuinka väität jokaista onnellista kertomusta keksityksi? Jopa sinä olet varmasti lukenut myös niistä ONNELLISISTA uusperheistä täältä, minäkin olen omastani täällä kirjoittanut ja meillä ollaan onnellisia.
Ja TALIAIVO olet itse, jos et tajua että suurin osa mainitsemistasi aiheista on keksittyjä, ne ovat NIIN yliampuvia että, provoiksi tunnistaa tyhmempikin lukija.
Ihan miten vaan, mutta en kertoisi omasta perheestäni keksittyjä juttuja, niin alas en vajoa. Ehkä sulle on vaan katkera pala se, että meidän lapset ovat saaneet kasvaa vain omassa ydinperheessä, eikä heitä ole koskaan pakotettu näkemään isänsä naikkosia eikä elämään päivääkän heidän kanssaan.
Jos niin olisi, en todellakaan voisi kehuskella että olisimme onnellisia. Mutta me emme antaneet koskaan omien lasten kärsiä vieraiden ihmisten haukuista ja kiusaamisesta, siihen emme lähteneet mukaan, siksi m onet ovatkin meille kateellisia, kun mies oli samaa mieltä, eikä pakottanut lapsiaan huonoon seuraan.
Me emme halunneet että lapset matkustavat ympäriämpäri joka viikko, eivät tietäisi missä todella asuvat, ketkä ovat omia läheisiä ja ketkä vieraita. Me emme halunneet että lapsemme maksaa isän vääryydet, emmekä halunneet ettää lapset menettäisivät lapsuuden ja luottamisen läheisiinsä.
Me onnistuimme siinä, vaikka mies tyri sen verran kuitenkin että lapset ovat hänet hylänneet. Mutta mitä muuta mies saattoi odotta kune simerkkiä näytti, että perheensä voi hylätä, kun sitlä tuntuu.
Älä lissu valehtele sinähän kerrot täällä satuja melkeen joka päivä.
Sulle ei ole kukaan kade ja katkera, ainoastaan sinä olet katkera ja kade omalle elämällesi,et ole päässyt vielä 10 vuoden jälkeenkään eroon menneisyydestäsi joka vei sun mielenterveyden.
Sulla on tosi yksinkertaisia lapsia, jos eivät tiedä kuka on kukin.
Lapsenne ovat joutuneet maksaan sinun ja exäsi vääryydet ja sinä pilasit heidän maailmansa täysin, kun erotit lapsesi isästään.
Olet täysin epäonnistunut kasvattaja ja olet kylvännyt katkeruuden ja vihan myös lastesi sydämmiin.Olet tosi huono äiti.
;))))) Psykologiaa lukeneena, ymmärrän täysin vihasi ja katkeruutesi. Vihasi ei kohdistu minuun vaan minun periaatteisiin ja sanomisiini. Vaikka kuinka solvaat minua, en pahastu, myös sinulla on oikeus purkaa musta mielesi omalla tavalla. En loukkaannu siitä, sillä olet vain erimieltä kuin minä, ei se ole väärin. Parempi että purkaat pahan olosi täällä vaikka vain minuun, se helpottaa, olen eirttäin vahva luu ja kestän aika paljon. Mutta mikään mahti ei saa minua kääntämään takkia, ja olemaan samaa mieltä kaikkien kanssa, jotta mielipiteeni olisi hyväksytty, en mielistele ketään. Seison aina sanojeni takana. En tarvi hyväksyntääm uilta, kunhan lapseni ovat onnellisia ja hyväksyvät minut. Ja näin on käynyt. Se riittää.
Kun tulee väärinymmärretyksi tai maailma muuten kolhii, tulee katkeraksi, mutta siitäkin pääsee yli, kun pitäälujasti kiinni omista haaveista, unelmista ja omista päämääristä ja asioista, niistä mitä pitää oikeana.
Ne ketkä ovat ystäviäsi ymmärtävät sinua, ja ketkä eivät, saavat mennä. Ystäviä ei lahjota, vaan ystävät pitävät sinusta sellaisenaan, sinun virheineen päivineen.
Sen minkä minä katson oikeaksi, teen sen, en kenenkään vuoksi enkä kenekään mieliksi. Meillä minä olen onnistunut, me olemme onnellisia juuri tälläisinä kuin olemme, minä lapseni ja lapsenlapseni ja koko suku ja ystävät...
Taas teet se, väität toisen kirjoitusta keksityksi. Minua ei kiinnosta pätkääkään sinun lapsesi, minua kiinnostaa se että, oman perheeni lapset voivat hyvin ja läheisteni lapset voivat hyvin. Sinä ja sinun lapsesi ovat minulle täysin tuntemattomia. Katkera en ole sinulle mistään, miksi olisin, kun en edes tunne sinua?
Eihän sinun lapsesi ole kasvaneet YDINperheessä. Tässä tuli jo yksi keksitty juttu sinulta. Oleppa nyt tarkkanna ettet kerro valheellista tietoa perheestäsi enempää.....
Suurinosa noista kertomuksista, jossa miehen lapset on lihavia, ei osaa mitään ja ovat huonoja joka asiassa tulee sinun koneeltasi lissu.
Joka vikko lähetät jonkun pähkähullun avauksen ja itse sitte vielä vastaat, jollei kukaan reagoi kirjoitukseesi.
Haista nyt lissu vittu.
Ensinnäkin ketään ei sun katera kalkki kiinnosta ja toiseksi; SINÄ SYYTÄT TÄÄLLÄ MUITA PERHEENRIKKOJIKSI JA JOS VAIKKA MIKSI; MILLÄ VITUN OIKEUDELLA???
JOS SINUN MIEHESI LÖYSI PAREMMAN ENNEN KUIN EROSITTE SE EI TARKOITA ETTÄ TÄLLÄISIÄ TAPAUKSIA ON MUITA.
EHKÄ EXMIEHESI VAAN ON SELLAINEN REPPANA JOKA EI OSANNUT OLLA YKSIN VAAN JUOKSI HAMEEN ALTA HAMEEN ALLE;! ONNEKSI ON MUUNKINLAISIA MIEHIÄ!!
Lopeta siis toi paskanjauhanta ja muiden syyttely ilman syytä. Sua vihataan ihan sun omasta ansiosta!
Sinä se kyllä osaat nimenomaan lueskella näitä juttuja ja tehdä niistä omia johtopäätöksiäsi. Se, että sinä intät tällä palstalla, hoet omaa mantraasi vuodesta toiseen ja väität normaaleja käytäntöjä lainvastaisiksi, haukut kaikki uudet puolisot ja väität ettei uusperheitä ole olemassakaan, tarkoittaa sinun mielestäsi sitä että ihmiset elävät elämäänsä "riitapesäkkeissä".
Katsos kun meillä eletään ihan normaalia elämää. Ihan tuikitavallista lapsiperheen arkea. Herätään aamulla, syödään aamupalaa, puetaan, lähdetään tarhaan/kouluun/töihin, tullaan kotiin, syödään, ulkoillaan, käydään lasten harrastuksissa, tehdään kotitöitä, katellaan telkkaria, käydään kylässä, syödään taas ja mennään nukkumaan. Ei sen kummempaa.
Niin, ja olemme uusperhe. Minä olen se "maailman paras ja uhrautuva ja aina oikeassa oleva" ex-vaimo, ja olen myös se "kamala katkera kelvoton lain omiin käsiinsä ottava" uusi puoliso. Ennen kaikkea olen ihan tavallinen, aikuinen nainen, äiti omille lapsilleni, äitipuoli (tai isän uusi vaimo, perheen toinen aikuinen) mieheni lapsille.
Meillä ei riidellä sen enempää kuin ydinperheissäkään, ehkä jopa vähemmän, olemme oppineet edellisen liiton virheistä, emmekä halua niitä toistaa. Jos joskus kinastelemme mieheni kanssa, kinastelut eivät koske lapsia, vaan ihan tavallisia asioita, ja lapset saavat kuulla kinastelumme, koska jokaisen päätteeksi he kuulevat, kuinka sovinto tehdään, ja että on normaalia, että ihmiset ovat joskus eri mieltä asioista. Pitää vain oppia tekemään kompromisseja ja hyväksymään toisemme sellaisina kuin olemme, ja oppia antamaan anteeksi. Meillä ei huudeta eikä riehuta, eikä meidän kotimme ole riitapesäke, vaikka suomi24-palstalla sinä sitä riitaa kylväisitkin.
Sinä kehotat ihmisiä lukemaan suomi24-palstan keskusteluja ja katsomaan sitten ympärilleen, millaisissa riitapesäkkeissä ihmiset asuvat ja miten asioista vedetään suuntaan ja toiseen. Emme me tarvitse netin keskustelupalstaa kertomaan, millaista elämämme on, tai että ovatko lapset onnellisia. Vaikka sinulle suomi24 = elämä, niin meille muille se ei ole. Tämä on vain keskustelukanava, ei suora katsaus kotiemme ikkunoista sisään.
Ja yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan: Tämän palstan pahin riitapukari olet sinä itse.
Tämmöistä täällä juuri on, joka päivä, joka viikko, joka kuukausi ja joka vuosi..maailma muuttuu, mutta ihmiset eivät.
Ja sinä teit tämän johtopäätöksesi perustuen...öööö....mihin?
- Suomi24-keskustelupalstaan.
ex-vaimo, miksiköhän olet täällä kirjoittelemassa jos perheessäsi kaikki on niin hyvin, en usko olevan kun täällä luuhaat.
Suosittelen sinua kuitenkin lukemaan, mitä sanotaan laissa asiasta.
Sinulle vaan näytää olevan tärkeää päsmäröidä toisen lapsia, joka asia ei kuulu sinulle yhtään mitään.
Kun kirjoitit, miten lapsillekin näytetään miten tehdään sovinto, taitaa olal niin että lapsiin sattuu entisäkin enmmän tuo sovintonne teko, sillä onhan hänellä olemassa ne oikeat vanhemmat, ei lapsi kaipaa sinun sovinnon tekojen näkemistä.
Sen saat kokea kun lapset aikuistuvat, mitä ovat nähneet ja kokeneet.
miksi lyöt lapsen vanhempia noilla toimillasi, tyydy siihen mitä olet hekenut tuosta eronneesta aikuisesta, älä sotke hänen lapsiaan juoniisi mukaan.
Lissulla on hypomania päällä, ei saa nukutuksi, häiriköi S24 yötäpäivää.....
"ex-vaimo, miksiköhän olet täällä kirjoittelemassa jos perheessäsi kaikki on niin hyvin, en usko olevan kun täällä luuhaat. "
Eli keskustelupalstalla saavat kirjoitella vain ne, joilla menee huonosti?
Eikö minulla kuitenkin loppujen lopuksi ole joka tapauksessa enemmän asiaa tälle palstalle kuin sinulla, koska minä elän uusperheessä?
Voisin kysyä sinulta samaa: Miksi SINÄ luuhaat uusperheet-palstalla, vaikkei sinulla edes ole uusperhettä? Oletko itse niin onneton?
"Suosittelen sinua kuitenkin lukemaan, mitä sanotaan laissa asiasta.
Sinulle vaan näytää olevan tärkeää päsmäröidä toisen lapsia, joka asia ei kuulu sinulle yhtään mitään. "
Mihin lakipykälään viittaat? Kerro ihmeessä, niin käyn heti lukemassa.
Minkä perusteella teit tuollaisen analyysin, että minulle on vain tärkeää päsmäröidä toisten lapsia?
"Kun kirjoitit, miten lapsillekin näytetään miten tehdään sovinto, taitaa olal niin että lapsiin sattuu entisäkin enmmän tuo sovintonne teko, sillä onhan hänellä olemassa ne oikeat vanhemmat, ei lapsi kaipaa sinun sovinnon tekojen näkemistä. "
Mistä sinä tiedät mitä meidän perheemme lapset kaipaavat?
Mistä sinä ylipäätään tiedät mitään muiden täällä kirjoittelevien elämästä?
Ja mitä sinä ylipäätään tiedät uusperheiden dynamiikasta, koska sinulla ei ole uusperhe-elämästä minkäänlaista kokemusta?
Voin sanoa, että minulla on syyni tähän kirjoitteluun ja pätevä onkin.
Jos elämä on hyvää ei sellainen ihminen etsi täältä keskusteluja, niitä on riittävästi siinä hyvässä elämässä.
En minäkään täällä koskaan ennen käynyt, mutta kun elämä näytti nurjan puolensa, katsoin näitäkin ja täällä näin sen valtavan kurjuuden ja hädän jota erot ja uusperheet tuovat.
Järjenääni on monesti ihan kadoksissa ja kirjoitukset sen mukaisia. Olen itse yrittänyt nähdä asioita ihan totuuden mukaan ja tätä kautta saada ajatteluun järkeä.
Olen lasten kanssa joutunut tilanteeseen, jossa näen mitä he joutuvat uusperhessä kokemaan se on todella kamalaa, kun tiedän samanlaisia vielä useampia, en voi elää edes yrittämättä saada ajatusten muutosta aikaan, vaikka näin tänne kirjoittamalla.
Kaikkein tärkeintä ovat nämä lapset, sillä he todella elävät ihan hirvittävissä tilanteissa uusperheissä.
Uusperheet ovat useimmiten syntyneet ensiksikin liian aikaisin. Kun sinä uusi aikuinen tulet, sinä tulet kumppaniksi aikuiselle, et ole tämän lapsille sukua, etkä yhtään mitään muuta kuin se hirvitys, joka vie sen äidin tai isän.
Osasi on kaksijakoinen, sinun pitää miellyttää tätä aikuista, sillä sehän on sinulle kaikkein tärkeintä, yrität sitä vaikka pakolla lasten kautta.
Kun ymmärtäisitte olla kokonaan pois noiden lasten elämästä olisi lapsille kaikkein parasta.
Olen nähnyt, kuinka lapseen sattuu, kun sinä istut lasten isän polvella ja halailet häntä, olet vienyt lapsen paikan, samoin sinä äiti joka istut vieraan miehen syliin ja suukottelet häntä, samalla lapsi näkee kuinka hylkäät hänet.
Jokaisella tällaisella hetkellä lapsi ajattelee sitä poissaolevaa äitiä tai isää, on jatkuva ikävä, sinä et voi koskaan sitä poistaa, anna edes se isä tai äiti joka on paikalla olla lapsen lähellä ja oma läheisyytesi hoida jossain lapsen näkymättömissä.
Lapsi ei kaipaa sinua kouluasioihinsa, eikä mihinkään muihinkaan, hän odottaa että sillä omalla vanhemmalla on aikaa lapsen kanssa ja hoitaa asiat yhdessä hänen kanssaan.
Kumpa ymmärtäisit olla työntymättä mihinkään, mikä koskee näitä lapsia, silloin olisit viisas ihminen.
Pikemminkin yrittäisit saada tätä omaa vanhempaa ottamaan vastuuta lapsesta nyt entistä enemmän.
En todellakaan täällä kirjoita omista mitään yksityiskohtaista, mutta voin sanoa itse että olen asioita joutunut näkemään ja kokemaan ja tuntemaan liiankin läheltä ja lapsia olen kuunnellut ja yrittänyt olla heidän tukenaan aina kun se on mahdollista.
Se mitä olen kuullut on todella karua toiminintaa. Kun lapset jäävät hetkiseksi kotiin, jossa uusikko on, voi tapahtua ihan mitä vain, silloin tämä yleensä näyttää ilkeytensä.
Olen miettinyt millaisen turvaverkon lapsille pystyy rakentamaan, tosin olen huomannut että jotakin järkeä on lasten vanhmman päähänkin alkanut tulla, sillä ei enää edes ajattele jättävänsä lapsiaan tuon henkilön kanssa hetkeksikään.
Te uudet ihmiset ette pysty näkemään lasten hätää ja kaiken lisäksi yritätte murtaa kaiken entisen pois heidän elämästään, en näe sitä oikeana tekona.
Juuri näin, lapset pakotetaan olemaan onnellisia. Jos he muuta sanovat, ovat häiriköitä ja kauheita kakaroita.
Aikuinen sanoo koska lapsen pitää olla onnellinen. Omaa mielipidettä ei sanota eikä sitä kysytä.
Lapset matkaan joka viikkko, kyllä he jaksaa, ja he tykkää, sanoo aikuinen.
Lapsi kun voi huonosti, syy on hänen, ei aikuisen, joka asettaa lapselle kovat vaatimukset, suuremmat kuin aikuinen itse jaksaisi kantaa. Siksi hän laittaakin lapsen aina asialle.
Onneksi meillä ei ole mitään koemusta noista ex miehen ja ex isän naisista. Ei ole koskaan tarvinnut riidellä ja vahtia heidän tekosiaan. Luojan kiitos, että kielsin heidän meille tulon ja mekään emme halunneet mennä heitä katsomaan. Olemme paljolta säästyneet, varsinkin lapset, ei ole heitä haukuttu eikä muutenkaan kohdeltu huonosti.
Olemme niin onnellisia, että mies oli niin fiksu, että piti naikkoset poissa meidän elämästä. Tietysti olisimme pitäneet myös mihene, mutta hän halusi vaihtaa lapsensa ja hylätä, ja siihen ei lasten ikävä ja itkut auttaneet. Vapaus ja naikkoset oli parempaa kuin oma perhe.
Onneksi meillä ei ole mitään koemusta noista ex miehen ja ex isän naisista. ...ja silti olet täällä OLEVINASI asiantuntija tästä???
En väitä että olisin siinä asiantuntija. Olen asiantuntija siinä, että toisinkin voi tehdä ja päästä sillä helpommalla, niin lapset kuin minäkin. Ei ole pakko hyväksyä kaikkea ei lastenkaan. Toimimalla toisin, pääsee todella helpommalla. Me ainakin. Siinä olen asiantuntija, että tiedän että meidän malli oli paras meille. Kernaasti jaan kokemuksemme täällä. Meidän onni oli siitä kiinni, että emme anteneet yhdenkään ex miehen ja ex isän naikkosen tulla perheeseemme sotkemaan. Perhe on meidän ja me päätämme miten sen haluamme elää.
Sun onnesi on pelkkää harhaa, exäsi nainen on vallannut sun mieltäsi jo 10v, puhut hänestä joka päivä täällä, hän on sulle kuin puoliso.
Olet myös kaivannut exääsi tuon 10v..
Silti se ex miehesi nainen on vallannut teidän perheenne, jatkuvasti hän on mielessäsi.
Mutta kun minun mielestäni meidän perheen malli on paras malli ja siitä kerron mielelläni myös täällä. Meillä erosta huolimatta lapsilla on säilynyt elämässään sekä isä että äiti.
Kumpikaan vanhemmista ei ole manipuloinut lapsia toista vanhempaa vastaan, eikä syyllistä lapsia eosta, johon he eivät olleet mitenkään osallisia. Eikä kumpikaan vanhempi kerro lapsille ikäviä asioita toisesta vanhemmasta, vaan kunnioittaa toista vanehmpaa kasvattajana ja antaa tälle oman tilan hoitaa kasvatustyönsä ja vanhemmuutensa itsenäisesti.
Kyllä, olen aina puolustuskannalla omiani kohtaan. Meitä ei kukaan perheenrikkoja tule koskaan kiusaamaan.
Mitä nyt tiedän jotain ympäröivästä maailmasta, niin kaikkien tahojen (eronneiden vanhempien, sosiaaliviranomaisten, psykologien, perheneuvolan työntekijöiden, koulujen ja päiväkotien henkilökunnan jne) mielestä lapsen paras erotilanteessa ja sen jälkeen toteutuu silloin, kun LAPSELLA SÄILYY LÄHEINEN SUHDE MOLEMPIIN VANHEMPIINSA EROSTA HUOLIMATTA.
Sinä, joka kehuskelet täällä estäneesi lapsiasi menemästä isän luokse tämän uuden naikkosen takia, et todellakaan saisi asiantuntijatahojen kannatusta tähän menetelmääsi. Kyllä, se on tullut selväksi, että se on SINUN mielestäsi paras malli juuri teidän perheellesi, mutta aika jyrkästi tuo teidän mallinne tyrmättäisiin edellä mainituissa asiantuntijapiireissä. Se, että lasten äiti estää lapsia tapaamasta isäänsä isän luona, koska tällä on uusi puoliso, kielii vain ja ainoastaan äidin omasta katkeruudesta ja äidin oman minän ja äitiyden suojelunhalusta. Pelosta, että oma äitiys olisi jotenkin uhattuna, ja pelosta, että mitä jos lapset tykkäävätkin enemmän siitä toisesta kuin minusta, kun kerran ex-mieskin tykkää siitä enemmän kuin minusta.
Tällaiset tunteet ovat normaaleja, mutta normaali, lastensa parasta ajatteleva aikuinen ihminen pystyy työntämään omat epävarmuuden tunteensa syrjään, kun on kyse lapsista ja lasten suhteesta omiin vanhempiinsa. Ero ei ole koskaan helppo, tapaamis- ja huoltajuusasioista sopiminen ei ole koskaan helppoa, mutta niiden asioiden kanssa selviää kun muistaa, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, vaikka sukset pariskunnalla menivätkin ristiin. Ja kyllä, lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, vaikka vanhempi uuden rakkauden löytäisikin. Se asia ei sulje pois vanhemmuutta, eikä toisella vanhemmalle ole oikeutta torpedoida toisen elämää ja uutta parisuhdettakaan estämällä lapsen tapaamiset.
Lasten manipuloiminen toista vanhempaa vastaan on henkistä väkivaltaa. Ja toisinaan kirjoittelet, kuinka ex-miehesi jätti ja hylkäsi lapset. Eli sinä syyllistät omia lapsiasi erosta, ja vieläpä kerrot nämä valheet heille, kerrot että isä ei halunnut teitä, ja te ette kelvanneet isälle. Todennäköisesti jo tuossa vaiheessa olet omalla toiminnallasi tehnyt suurta vahinkoa omien lastesi psyykelle. Nyt kehut, kuinka onnellisia aikuisia he ovat, ja kehuvat sinua maailman parhaaksi äidiksi.
Ensinnäkin: kaikkien lasten mielestä oma äiti on maailman paras äiti, teki äiti mitä tahansa. Minä olen kuullut pienen äitinsä toimesta laiminlyödyn, pahoinpidellyn ja kaltoinkohdellun lapsen sanovan, että hänen äitinsä on maailman paras. Eli se ei oikeastaan ole mikään meriitti siitä, että olisit tehnyt kaiken oikein kasvatustyössäsi. Toiseksi: sinunkin psyykesi vaikuttaa horjuneen eron myötä, koska olet uskonut sokeasti oman parhaasi olevan yhtä kuin lasten paras, ja nyt aikuiset lapsesikin tietävät sen. Eivät he paljasta sinulle syvimpiä tuntojaan ja ajatuksiaan, siitä kuinka pahoin he ovat voineet eläessään isättömänä, kuinka hankalaa on ollut joutua äidin lohduttajaksi jo pienenä, kuinka rankkaa on ollut olla välikätenä vanhempien erossa. Sellainen jättää ihmiseen ikuiset arvet. Toisaalta he ovat kaivanneet isää, ja toisaalta taas mukautumaan sinun tarpeisiisi, haukkumaan omaa isäänsä ja muovaamaan isän uudesta puolisosta kamalan, tuntemattoman hirviön, joka todennäköisesti on aivan tavallinen ihminen, ja johon sinä et antanut lapsille edes tilaisuutta tutustua.
Nyt sinä kehut täällä olevasi oman elämäsi asiantuntija. Aivan, niin sinä oletkin, mutta niin olemme me kaikki muutkin. Mutta se ei tarkoita, että olisi välttämättä toiminut kaikkien osapuolten, etenkin lasten, kannalta oikein. Sinä kehut, kuinka teidän perheenne malli on paras malli, että se oli paras malli teille. Mutta silti lyttäät, kun muut sanovat omista malleistaan samaa. Kun kylmä fakta on se, että sinun toimintatapasi on jo lähtökohtaisesti lapselle haitallinen, kysyi asiaa lähes keneltä tahansa.
Sinä puhut itsestäsi ja lapsistasi kolmannessa persoonassa. Vaikka lapsesi ovat jo aikuisia, et vieläkään kykene pitämään itseäsi ja lapsiasi erillisinä ihmisinä. Tavastasi kirjoittaa jo huomaa, kuinka sinä olet sokaistunut omalle katkeruudellesi ja ennakkoluuloillesi. Ja vuosienkin jälkeen yrität vakuutella kaikille, ehkä siinä samassa itsellesikin, tehneesi oikein kääntämällä lapset isäänsä vastaan ja pelkäämällä tuntematonta, mutta vaikka jatkaisit täällä vielä toisetkin 10 vuotta, et siltikään tule saamaan tämän enempää kannatusta toimintamallillesi kuin tänäkään päivänä. Sinun toimintatapasi herättävät ihmisissä lähinnä järkytystä ja sääliä, etkä sinä edes tunnu huomaavan sitä itse. Mutta usko pois, kun sinulle sitä joka päivä yritetään teroittaa: sinä luulet toimineesi lasten parhaaksi, mutta todellisuudessa näin ei ole tapahtunut.
Voi niitä lapsia, jotka joutuvat elämään perheettömänä kuulumatta edes omalle vanhemmalleen enää.