No mulla on semmonen ongelma, että käyn kouluu semmotteessa pikku pikku koulussa jossa on YHTEENSÄ vähän päälle 30 oppilasta. Ja suunnilleen mun ikäsiä on vaan 4-5 tyttöä, näiden tyttöjen kanssa oonkin, sillä en viihdy yksin koulussa. Eli tässä siis se varsinainen ongelma: Olen ainoa koulustani joka on jo ns.kehittynyt, myös henkisesti. Muttakun, kukaan muu ei. Eikä kukaan ees oo niistä mun tyylinen. Ne on kaikki semmotteita "hihi" lapsellisia lissuja. Ja ne muutenkin vähän syrjii ja "kiusaa mua. Mitä mun pitäis tehä? ): ikää mulla siis on kohta 13-vuotta ja syksyllä meen ylä-asteelle ja pelkääm että oon siellä ihan yksin. Auttakaa pliis! ):
Auttakaa! ):
apua!
10135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jaajjaa... Hanki seuraa pojista. Syrjiminen vaihtuu kateellisuudeksi kun hengailet yleensä poikien kanssa, totut heidän läsnäoloon ja saat ehkä ensimmäisenä poikaystävän.
Hyvä neuvo Mr. Frasier
Aloittaja: jälleen kerran osoitus siitä että henkisesti kypsät kärsivät apinalauman seassa. Mutta kyllä se vielä loppuu.
No kylhän mä oonkin yrittäny olla niiden kaa... Mutta nekin surjii mua, ne ei todellakaan halua mua niitten kanssa, oon liian ruma ja läski. Ja olisin niittenkaa mielelläni, koska oon itte vähän poikamainen.
Aika paskamainen tilanne sulla kyllä. Just tollasissa pikkukouluissa syrjäytyminen voi olla ihan totaalista, isommissa taas on helpompi löytää edes jokunen samanhenkinen kaveri.
Mitähän tossa nyt pitäisi tehdä? Koulun vaihto vois olla ihan hyvä idea, jos vaikka löytäisit jostakin isommasta (ja paremmasta) koulusta kavereita? Voit tietenkin myös jutella aikuisille, mutta niiden mahdollisuudet auttaa tuollaiseen ''hiljaiseen kiusaamiseen'' on aikas pienet. Mutta ainakin vanhemmille juttelu vois auttaa ainakin henkisesti, siis jaksamaan.
Mutta muista kuitenkin että se kiusaaminen loppuu kyllä, viimeistään sitten kun koulukin. Koetat vaan jaksaa.
puhut ihan täyttä paskaa.. kyläkouluissa se yhteishenki on ihan jotain muuta kuin isommissa.
Kannattaa etsiä iloa jostakin koulun ulkopuolelta, esim harrastuksista. Kokemuksesta voin myös sanoa, että jos löydät jonkun kivan harrastuksen, älä mainitse siitä koulussa, sillä silloin sinua aletaan 100 % varmasti kiusaamaan vielä siitäkin. Jostakin syystä kaikki, mitä se luokan kiusattu (=yleensä henkisesti kypsin oppilas) harrastaa, on ihan nörttiä, hikkeä, homoa yms. Mutta jos löytäisit jonkun hyvän harrastuksen, siitä voisi olla iloa ja apuakin.
Mulla onkin jo yks harrastus, ratsastus, mutta mun tunti on silloin kun aikuisten, eli oon ainoo lapsi mun ryhmästä. Ja mun kiinnostus on muutenkin lopahtanu ratsastukseen. Mutta en haluu kertoo vanhemmille lopettamisesta. Koska ovat kuluttaneet harrastukseeni montatuhatta euroa. Ja emme ole mitenkään varakas perhe. Tälläkin hetkellä rahat vähän tiukalla.
Kantsii kuitenkin puhua vanhemmilles siitä lopettamisesta. Parempi niin, kuin että käyt siellä naama irvessä edelleen. Tuskin ne siitä suuttuu. Mikäli harrastus ei ole mukava, vaan siellä käydään väkisin, ei siitä ole iloa vaan pelkkää haittaa.
En tiedä missä asut mutta tee näin. Älä pidä rumia vaatteita tytöille sopii aina Converssit/kangaskengät, pillifarkut ja yläosalla ei oo melkein väliä mutta vahva väritys. 2. Pidä puolesi vittuile takas tarpeen tullen. 3. Hanki poikaystävä tai tunkeudu poikien kanssa samaan ''kaveriporukkaan'' Ja jos joku moittii sitä niin sano sitä lesboks ja sitten viimetteeks kun yrität poikien kaa olla älä ole lutka vaan oma itsesi.
Aloittaja; älä pidä itseäsi rumana ja läskinä vaan löydä todellinen kauneus itsestäsi ja näytä että sä olet kaunis...
uskon että löydät paljon kavereita jotka viihtyvät seurassasi kunhan rohkeasti tutustut uusiin ihmisiin...
Kyllä se kiusaaminen loppuu..