Kirjoitin aiheesta jo aiemmin, mutta koska aihe ei kirvoittanut tuolloin keskustelua kovinkaan paljoa, otan aiheen esiin uudemman kerran...
Tunnettua on, että vl-käsityksen mukaan ihminen ei saa syntejään anteeksi, muuten kuin uskovan (vanhoillislestadiolaisen) julistaman synninpäästön kautta. Tällä vedotaan mm. Jeesuksen sanaan apostoleilleen:
Joh 20:23 "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Mielestäni tehdään kuitenkin varsin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kyseisestä jakeesta.
Rippi/synninpäästö on tarkoitettu EVANKELIUMIKSI. Evankeliumia ei ole sellainen, että vaaditaan kaikkien syntien tunnustamista tiettyyn liikkeeseen kuuluvalle ihmiselle, jotta ihminen saisi syntinsä anteeksi. Rippi on täysi vapaaehtoinen asia, näin Lutherkin korostaa Isossa Katekismuksessa. Ripissä julistetun synninpäästön kautta ihminen saa konkreettisen varmuuden siitä, että synnit todellakin ovat anteeksi, koska Jumalan Sanan perusteella uskovan julistaman synninpäästön saa ottaa vastaan kuin itseltään Jumalalta.
Synnit todellakin saa anteeksi suoraan Jumalalta rukoilemalla, toisin kuin vanhoillislestadiolaiset väittävät. Jeesus itse käskee rukoilla ISÄÄ (ei siis vl-uskovaa) seuraavasti: "...ja anna meille meidän syntimme anteeksi." Ei ole mitään järkeä rukoilla em. tavalla jos Jumala ei kerta anna syntejä anteeksi muuten kuin synninpäästön julistuksen kautta. Näin Jeesus itse antaa ymmärtää, että Jumala antaa synnit anteeksi suoraan Häneltä rukoilemalla syntejä katuen.
Myös opetus siitä, että KAIKKI lankeemukset pitäisi tunnustaa rippi-isälle, jotta ne saisi anteeksi, on omiaan ahdistamaan omiatuntoja. Tässä mennään täysin katolisen opetuksen mukaan. Raamattu jo todistaa Psalmeissa sen, että ihminen ei edes ymmärrä kaikki rikkomuksiaan. Miten ne kaikki edes voisi tällöin tunnustaa? Ei tuossa tunnustamisessa itsessään mitään väärää ole - joissain tapauksissa on jopa suositeltavaa että synnille annetaan konkreettinen nimi - mutta sitä ei voida vaatia siinä merkityksessä ettei syntejä muuten saisi anteeksi.
Myös opetus synteihin sitomisesta on vl-liikkeessä kyseenalainen. Olisi vähintäänkin erikoista, jos Jumala rajoittaisi anteeksiantamustaan ihmisten oikkujen perusteella - että hän olisi kyllä valmis antamaan anteeksi, mutta pidättäytyy siitä, koska joku kristitty on saanut päähänsä sitoa toisen tämän synteihin. Jeesuksen sanat eivät siis voi tarkoittaa sitä, että KUKA TAHANSA VOI SITOA KENET TAHANSA tämän synteihin, eikä Jumalakaan silloin päästä häntä niistä.
Sen sijaan voidaan oletaa, että seurakunnassa on henkilö, joka on syntielämällään pilannut KOKO SEURAKUNNAN maineen. Tämä henkilö voi sanoa sopineensa asiasta Jumalan kanssa kahden kesken, mutta ei osoita seurakunnan edessä minkäänlaista katumuksen merkkiäkään.
Tässä tapauksessa SEURAKUNTA voi Kristuksen ruumiina ilmoittaa tälle henkilölle, että hänen syntinsä ovat edelleen anteeksiantamatta Jumalan silmissä ja erottaa hänet seurakuntayhteydestä. Jeesuksen mukaan tämä toimenpide noteerataan taivaassakin, koska seurakunta toimii tässä Jumalan valtuuksin ja noudattaa Jumalan omaa tahtoa tuomitessaan synnin syntinä.
Jeesuksen sanojen väärä ymmärtäminen on ollut omiaan vaikuttamaan siihen, että ripistä on tullut vanhoillislestadiolaisuudessa vallankäytön väline. Näin vl-liikkeessä on monissa tapauksissa käynytkin.
Raamatullinen avainten valta
33
1259
Vastaukset
- Kipparikalle
On Kartsan keksintöjä. Uskovainen ei ajattele noin !!!
- pastori-evankelista
Synnit saa anteeksi kun kuka tahansa pyytää niitä anteeksi. Ei tarvita minkään lahkon tai kirkon pappia julistamaan tai antamaan synninpäästöä. Synninpäästö tulee evankeliumista ihan suoraan jokaiselle omalla pyynnöllään. Välittäjiä ei tarvita.
- käppäilijä
"Evankeliumia ei ole sellainen, että vaaditaan kaikkien syntien tunnustamista tiettyyn liikkeeseen kuuluvalle ihmiselle,"
Epäuskoisen tarvitsee kuulla(ei välttämättä fyysisesti) Pyhältä Hengeltä saarnattu evankeliumi, niin hän saa KAIKKI syntinsä anteeksi. Muuta ei tarvita. Ei myöskään ripittäytymistä nimellisistä synneistä.
Mutta jos henkilö on aiemmin ollut uskomassa täyden ymmärryksen tilassa(se on:muulloin kuin lapsena) ja on tehnyt kuoleman synnin, niin se kuolemansynti pitää tunnustaa(sekään ei tapahdu omasta voimasta, niin kuin ei "kolkuttaminen"kaan), että usko muuttuu taas eläväksi.
Mutta kaikissa muissa tapauksissa epäuskoinen saa uskoa ryövärin tavoin syntinsä anteeksi, ilman mitään nimellisten ta kuoleman syntien tunnustamista. Täytyy vain sydämessään tunnustaa itsensä kokovikaiseksi ja syntiä tehneeksi, niin saa uskoa sen, mitä Pyhältä Hengeltä saarnattu evankeliumi(=syntein päästö) lupaa.
Tosin, jos joku joka ei aiemmin ole maistanut evankeliumin voimaa täyden ymmärryksen tilassa, ja on tehnyt kuolemansyntiä, sitten elää kauemmin ja Pyhän Hengen kehoituksista(tehdä rippi ja yhteiskunnallinen rippi ja parannus), huolimatta tahallaan salaa kuolemansynnin, tulee salaaminen hänelle kuolemansynniksi.
Uskovainen saa uskoa aina kaikki syntinsä anteeksi etulahjana. Aina ei kuitenkaan jaksa helposti uskoa, ellei kuule välillä evankeliumia(=synteinpäästöä).
Ja jos nimellistä syntiä tarttuu, niin on onneksi olemassa ripin armoetu. Nimellisetkin synnit saa jo tosin uskoa etulahjana anteeksi, mutta sitä ei helposti jaksa, ja nimelliset synnit jäävät vaivaamaan mieltä, vaikka sinällään ovatkin jo etulahjana anteeksi.
On nimittäin vaikea uskoa tunkion päältä. Jos tunkiota ei välillä "jaksa kaivaa" pois ripin armoedulla, niin usko pian voi hukkua siihen tunkioon.
Ja mieltä vaivaavat nimelliset asiat haittaavat Hengen hedelmien syntymistä, joskaan Hengen hedelmät eivät kokonaan lopu, ennen kuin usko kuolee.
Kuoleman synti on poikkeus. Siihen langenneen ihmisen usko kuolee kuolemansyntiin lankeamisen hetkellä ja silloin myös Pyhä Henki lähtee hänestä. Sitä ihminen ei voi uskoa anteeksi ilman rippiä. Esim. Daavidin lankeemus murhaan ja huoruuteen oli kuolemansynti.
"jotta ihminen saisi syntinsä anteeksi. Rippi on täysin vapaaehtoinen asia, näin Lutherkin korostaa Isossa Katekismuksessa."
Juuri näin me vanhoillislestadiolaiset uskomme.
Poikkeuksena ainoastaan kuolemansynti(paitsi henkilöllä, joka ei ole ennen maistanut evankeliumin voimaa täyden ymmärryksen tilassa).
Mutta eihän poikkeuksia aina mainitakaan.
Jeesuskin sanoi, että te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki. Siinäkin oli poikkeuksena Juudas, joka oli salaa kieltänyt uskon teoillaan(kuoleman synneillä) tai epäuskollaan(ei ole jaksanut uskoa tavallisia nimellisiä syntejä anteeksi ilman rippiä tai ei ollut riittävän usein kuullut evankeliumia ja usko oli kuollut, kun ei ollut jaksanut uskoa etulahjana). Sitten epäuskon seurauksena tuli epäuskon hedelmät(varastaminen). Tai varastaminen oli kuoleman synti, joka kuoletti uskon. Tai varastaminen oli nimellinen synti, jonka vuoksi hän ei enää jaksanut pian uskoa, kun ei käyttänyt ripin armoetua.- Kartza
Nyt kyllä puhuit ihan muuta, mitä olen kuullut valtaosalta vanhoillislestadiolaisista ihmisistä. Sanot, että ette vaadi rippiä, vaan uskova voi itse uskoa syntinsä anteeksi. Kuitenkin, useammat ovat korostaneet, että KAIKKI synnit on tunnustettava, jotta ne saisi anteeksi. Ja että ne saa anteeksi VAIN ja AINOASTAAN synninpäästön kautta.
Onko teilläkin katolisen kirkon tavoin käytössä 7 kuoleman syntiä? Siinä tapauksessa olette huomattavasti lähempänä katolilaisuutta kuin luterilaisuutta. Voitko eritellä mitä ne kuoleman synnit oikein on? Puhuuko Raamattu kyseisistä synneistä?
"Kuoleman synti on poikkeus. Siihen langenneen ihmisen usko kuolee kuolemansyntiin lankeamisen hetkellä ja silloin myös Pyhä Henki lähtee hänestä."
Höpö höpö! Muutama asia kannattaa huomioida.
Ensinnäkin, olisi hyvä pystyä erittelemään mitä nämä kuoleman synnit oikein ovat.
Toiseksi, missä päin Raamattua todetaan, että tietyt pahat synnit pitää tunnustaa että saisi armon, eli että pelkkä katumus ei riitä?
Kolmanneksi, Raamattu ei opeta missään, että edes isonkaan synnin tekemisen jälkeen Pyhä Henki jättäisi ihmisen!
Pyhä Hengen yksi tehtävähän on näyttää todeksi synti. Jos Pyhä Henki jättäisi ihmisen synnin teon jälkeen, ihminen ei vaivaisi päätään kyseisen synnin suhteen lainkaan. Ihminen ei ylipäätään ajattelisi mitään hengellisistä asioista. Pyhä Henki ei enää vaivaisi huonolla omallatunnolla eikä kehottaisi parannukseen. Mutta jos ihminen katuu syntiään ja haluaa tehdä parannuksen siitä ja yrittää elää uudelleen pyhästi, Pyhä Henki EI ole tässä tapauksessa jättänyt häntä. Armon ovi on hänelle tässä tapauksessa avoinna katumuksen kautta, eikä ihmistä tarvita välikädeksi.
Kuten olen jo sanonut, kuoleman synti vaatisi jonkinlaisen määrittelyn. Voiko sen määritellä vain lyhyesti "muita pahemmat synnit"?
Mutta kuten olen jo sanonut, Raamatulla ei voida tuollaista syntien tunnustaisen vaatimusta perustella autuuden ehtona. Ei edes suurempien syntien kohdalla. Hyödyksi se toki varmasti on isojen syntien kohdalla, suositeltavaakin, mutta ei välttämätöntä siinä merkityksessä, ettei syntiä tehnyt saisi syntiään anteeksi, vaikka sitä sydämestään katuu. - käppäilijä
Kartza kirjoitti:
Nyt kyllä puhuit ihan muuta, mitä olen kuullut valtaosalta vanhoillislestadiolaisista ihmisistä. Sanot, että ette vaadi rippiä, vaan uskova voi itse uskoa syntinsä anteeksi. Kuitenkin, useammat ovat korostaneet, että KAIKKI synnit on tunnustettava, jotta ne saisi anteeksi. Ja että ne saa anteeksi VAIN ja AINOASTAAN synninpäästön kautta.
Onko teilläkin katolisen kirkon tavoin käytössä 7 kuoleman syntiä? Siinä tapauksessa olette huomattavasti lähempänä katolilaisuutta kuin luterilaisuutta. Voitko eritellä mitä ne kuoleman synnit oikein on? Puhuuko Raamattu kyseisistä synneistä?
"Kuoleman synti on poikkeus. Siihen langenneen ihmisen usko kuolee kuolemansyntiin lankeamisen hetkellä ja silloin myös Pyhä Henki lähtee hänestä."
Höpö höpö! Muutama asia kannattaa huomioida.
Ensinnäkin, olisi hyvä pystyä erittelemään mitä nämä kuoleman synnit oikein ovat.
Toiseksi, missä päin Raamattua todetaan, että tietyt pahat synnit pitää tunnustaa että saisi armon, eli että pelkkä katumus ei riitä?
Kolmanneksi, Raamattu ei opeta missään, että edes isonkaan synnin tekemisen jälkeen Pyhä Henki jättäisi ihmisen!
Pyhä Hengen yksi tehtävähän on näyttää todeksi synti. Jos Pyhä Henki jättäisi ihmisen synnin teon jälkeen, ihminen ei vaivaisi päätään kyseisen synnin suhteen lainkaan. Ihminen ei ylipäätään ajattelisi mitään hengellisistä asioista. Pyhä Henki ei enää vaivaisi huonolla omallatunnolla eikä kehottaisi parannukseen. Mutta jos ihminen katuu syntiään ja haluaa tehdä parannuksen siitä ja yrittää elää uudelleen pyhästi, Pyhä Henki EI ole tässä tapauksessa jättänyt häntä. Armon ovi on hänelle tässä tapauksessa avoinna katumuksen kautta, eikä ihmistä tarvita välikädeksi.
Kuten olen jo sanonut, kuoleman synti vaatisi jonkinlaisen määrittelyn. Voiko sen määritellä vain lyhyesti "muita pahemmat synnit"?
Mutta kuten olen jo sanonut, Raamatulla ei voida tuollaista syntien tunnustaisen vaatimusta perustella autuuden ehtona. Ei edes suurempien syntien kohdalla. Hyödyksi se toki varmasti on isojen syntien kohdalla, suositeltavaakin, mutta ei välttämätöntä siinä merkityksessä, ettei syntiä tehnyt saisi syntiään anteeksi, vaikka sitä sydämestään katuu.Meidän uskomme mukainen kuolemansynti ei ole sama kuin katolisen uskon mukainen.
1.Joh. 5
"16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemaan, hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemaan. Jos synti on kuolemaan: senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilis.
17. Kaikki vääryys on synti; on myös muutama synti ei kuolemaan.
18. Me tiedämme, että jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei hän syntiä tee; vaan joka Jumalasta syntynyt on, se varjelee itsensä, ja paha ei rupee häneen."
Kuolemansynti asiassa minulla ei ole aivan täyttä varmuutta, voiko sitä tehdä uskovainen ihminen, kun kohdasta: "18. Me tiedämme, että jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei hän syntiä tee; vaan joka Jumalasta syntynyt on, se varjelee itsensä, ja paha ei rupee häneen.", voisi päätellä, että ei voi.
Daavidkin oli siinä tapauksessa kieltänyt jo ennen lankeamistaan uskonsa sydämessään. Toisaalta tuo Raamatun kohta voi tarkoittaa, että kukaan ei voi olla uskovainen, joka siihen on langennut(ennen kuin saa parannuksen armon). Tähän ehkä kallistuisin enempi, koska niin on ennenkin kristillisyydessämme opetettu(tosin joiltain yksittäisiltä meikäläisiltä olen kuullut, että he ajattelevat enempi sillä toisella tavalla asiasta. Mutta kuolemansyntiopin tuo haara ei olekaan oppilaan vanhurskautumisen kannalta keskeinen. Kyllähän Raamatussa jossain mainitaankin siitä jtk., tarkoitetaan varmaan, ettei tarvitsisi olla turhan vaativana kuolemasyntiopinkohdan haarain oikealla tavalla uskomisesta, vaan sanotaan, että olisi tärkeämpää esim. tutkia kasteoppia(jos tulkitsen tarkoituksen oikein).
Niin siis:"16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemaan, hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemaan."
Että meidän ei tule vaatia häntä tunnustamaan tehneensä syntiä jossain asiassa erikseen, ennen synninpäästön julistamista("hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät"=synnin päästö). Tässä tapauksessa rukous tapahtuu äänellisellä tavalla, synnin tekijän kuullen, että synnin tekijä voi uskoa sen, että hänelle annetaan elämä(se on synnit anteeksi) Jumalalta.
"Jos synti on kuolemaan: senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilis."
Se on: meidän ei tule julistaa syntein päästöä ennen kuin kuolemansynnin tehnyt tunnustaa kuolemansynnin nimeltä ja ilmaisee katumuksensa(sanoo katuvansa tai tehneensä väärin).
no joo HYVÄÄ YÖTÄ - käppäilijä
Kartza kirjoitti:
Nyt kyllä puhuit ihan muuta, mitä olen kuullut valtaosalta vanhoillislestadiolaisista ihmisistä. Sanot, että ette vaadi rippiä, vaan uskova voi itse uskoa syntinsä anteeksi. Kuitenkin, useammat ovat korostaneet, että KAIKKI synnit on tunnustettava, jotta ne saisi anteeksi. Ja että ne saa anteeksi VAIN ja AINOASTAAN synninpäästön kautta.
Onko teilläkin katolisen kirkon tavoin käytössä 7 kuoleman syntiä? Siinä tapauksessa olette huomattavasti lähempänä katolilaisuutta kuin luterilaisuutta. Voitko eritellä mitä ne kuoleman synnit oikein on? Puhuuko Raamattu kyseisistä synneistä?
"Kuoleman synti on poikkeus. Siihen langenneen ihmisen usko kuolee kuolemansyntiin lankeamisen hetkellä ja silloin myös Pyhä Henki lähtee hänestä."
Höpö höpö! Muutama asia kannattaa huomioida.
Ensinnäkin, olisi hyvä pystyä erittelemään mitä nämä kuoleman synnit oikein ovat.
Toiseksi, missä päin Raamattua todetaan, että tietyt pahat synnit pitää tunnustaa että saisi armon, eli että pelkkä katumus ei riitä?
Kolmanneksi, Raamattu ei opeta missään, että edes isonkaan synnin tekemisen jälkeen Pyhä Henki jättäisi ihmisen!
Pyhä Hengen yksi tehtävähän on näyttää todeksi synti. Jos Pyhä Henki jättäisi ihmisen synnin teon jälkeen, ihminen ei vaivaisi päätään kyseisen synnin suhteen lainkaan. Ihminen ei ylipäätään ajattelisi mitään hengellisistä asioista. Pyhä Henki ei enää vaivaisi huonolla omallatunnolla eikä kehottaisi parannukseen. Mutta jos ihminen katuu syntiään ja haluaa tehdä parannuksen siitä ja yrittää elää uudelleen pyhästi, Pyhä Henki EI ole tässä tapauksessa jättänyt häntä. Armon ovi on hänelle tässä tapauksessa avoinna katumuksen kautta, eikä ihmistä tarvita välikädeksi.
Kuten olen jo sanonut, kuoleman synti vaatisi jonkinlaisen määrittelyn. Voiko sen määritellä vain lyhyesti "muita pahemmat synnit"?
Mutta kuten olen jo sanonut, Raamatulla ei voida tuollaista syntien tunnustaisen vaatimusta perustella autuuden ehtona. Ei edes suurempien syntien kohdalla. Hyödyksi se toki varmasti on isojen syntien kohdalla, suositeltavaakin, mutta ei välttämätöntä siinä merkityksessä, ettei syntiä tehnyt saisi syntiään anteeksi, vaikka sitä sydämestään katuu."9. Ettekö te tiedä, ettei väärät pidä Jumalan valtakuntaa perimän? Älkäät eksykö; ei huorintekiäin, eikä epäjumalten palvelijain, eikä salavuoteisten, eikä pehmiäin, eikä miesten kanssa makaajain,
10. Eikä varasten, eikä ahnetten, eikä juomarien, eikä pilkkaajain eikä raateliain pidä Jumalan valtakuntaa perimän."
Eli näiden siis täytyy parannus tehdä niistä nimenomaisista synneistä, jotka ovat kuolemansyntejä, nimeltänsä, että voivat Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Samoiten ne jotka Jumalan valtakunnassa sisällä ovat, jos he näitä tekevät, he joutuvat ulos Jumalan valtakunnasta.(jos tekevät salassa, niin tosin näkymättömästi, niin kuin Juudas, kavaltaja.
Mutta tässä oli vain muutamia kuolemansyntejä lueteltu. - el kirahwi
käppäilijä kirjoitti:
Meidän uskomme mukainen kuolemansynti ei ole sama kuin katolisen uskon mukainen.
1.Joh. 5
"16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemaan, hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemaan. Jos synti on kuolemaan: senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilis.
17. Kaikki vääryys on synti; on myös muutama synti ei kuolemaan.
18. Me tiedämme, että jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei hän syntiä tee; vaan joka Jumalasta syntynyt on, se varjelee itsensä, ja paha ei rupee häneen."
Kuolemansynti asiassa minulla ei ole aivan täyttä varmuutta, voiko sitä tehdä uskovainen ihminen, kun kohdasta: "18. Me tiedämme, että jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei hän syntiä tee; vaan joka Jumalasta syntynyt on, se varjelee itsensä, ja paha ei rupee häneen.", voisi päätellä, että ei voi.
Daavidkin oli siinä tapauksessa kieltänyt jo ennen lankeamistaan uskonsa sydämessään. Toisaalta tuo Raamatun kohta voi tarkoittaa, että kukaan ei voi olla uskovainen, joka siihen on langennut(ennen kuin saa parannuksen armon). Tähän ehkä kallistuisin enempi, koska niin on ennenkin kristillisyydessämme opetettu(tosin joiltain yksittäisiltä meikäläisiltä olen kuullut, että he ajattelevat enempi sillä toisella tavalla asiasta. Mutta kuolemansyntiopin tuo haara ei olekaan oppilaan vanhurskautumisen kannalta keskeinen. Kyllähän Raamatussa jossain mainitaankin siitä jtk., tarkoitetaan varmaan, ettei tarvitsisi olla turhan vaativana kuolemasyntiopinkohdan haarain oikealla tavalla uskomisesta, vaan sanotaan, että olisi tärkeämpää esim. tutkia kasteoppia(jos tulkitsen tarkoituksen oikein).
Niin siis:"16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemaan, hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemaan."
Että meidän ei tule vaatia häntä tunnustamaan tehneensä syntiä jossain asiassa erikseen, ennen synninpäästön julistamista("hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät"=synnin päästö). Tässä tapauksessa rukous tapahtuu äänellisellä tavalla, synnin tekijän kuullen, että synnin tekijä voi uskoa sen, että hänelle annetaan elämä(se on synnit anteeksi) Jumalalta.
"Jos synti on kuolemaan: senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilis."
Se on: meidän ei tule julistaa syntein päästöä ennen kuin kuolemansynnin tehnyt tunnustaa kuolemansynnin nimeltä ja ilmaisee katumuksensa(sanoo katuvansa tai tehneensä väärin).
no joo HYVÄÄ YÖTÄArvoisa Käppäilijä, sen mukaan mitä olet selittänyt, kuolemansyntioppisi näyttää olevan täsmälleen sama kuin roomalaiskatolisen kirkon katekismuksessa esitetty.
Itsekin olen jossain määrin samoilla linjoilla, mutta minusta asian ydin on siinä mielessä, joka ihmisellä on, eikä siis siinä minkä nimisiä syntejä hän on tehnyt. Jos ihmisellä on sellainen mieli, että hän tahtoo ehdoin tahdoin tehdä sellaista, mistä on vakuuttunut sen olevan syntiä, niin silloin heprealaiskirjeen mukaan ei ole enää yhtään uhria synnin edestä ja ihminen ei siten enää ole osallinen pelastuksesta. Kaiken lähtökohta on kuitenkin ihmisen usko. Minusta tuntuu, että ensin tulee vika uskoon, ja sitten vasta se tulee esiin. ns. ehdollisina synteinä (tai kuolemansynteinä jos sitä sanaa haluaa käyttää).
Miten sitten ehdolliseen syntiin joutunut (ja siten pelastuksesta pois langennut) palaa takaisin Kristuksen yhteyteen? Ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa epäuskosta uskoon tuleva: saamalla armon katua ja uskoa. Pidän kummallisena ajatusta, että kyseinen asia pitäisi nimeltä mainiten tunnustaa ennen kuin voi uskoa. Totta kai se on suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä uskon saamiseksi. Apostolien teoissa kerrotaan siitä, miten Pyhä Henki lankesi kaikkien kuulijoiden päälle hänen vielä puhuessaan. Ei siinä mitään nimellisiä synnintunnustuksia tehty... - käppäilijä
el kirahwi kirjoitti:
Arvoisa Käppäilijä, sen mukaan mitä olet selittänyt, kuolemansyntioppisi näyttää olevan täsmälleen sama kuin roomalaiskatolisen kirkon katekismuksessa esitetty.
Itsekin olen jossain määrin samoilla linjoilla, mutta minusta asian ydin on siinä mielessä, joka ihmisellä on, eikä siis siinä minkä nimisiä syntejä hän on tehnyt. Jos ihmisellä on sellainen mieli, että hän tahtoo ehdoin tahdoin tehdä sellaista, mistä on vakuuttunut sen olevan syntiä, niin silloin heprealaiskirjeen mukaan ei ole enää yhtään uhria synnin edestä ja ihminen ei siten enää ole osallinen pelastuksesta. Kaiken lähtökohta on kuitenkin ihmisen usko. Minusta tuntuu, että ensin tulee vika uskoon, ja sitten vasta se tulee esiin. ns. ehdollisina synteinä (tai kuolemansynteinä jos sitä sanaa haluaa käyttää).
Miten sitten ehdolliseen syntiin joutunut (ja siten pelastuksesta pois langennut) palaa takaisin Kristuksen yhteyteen? Ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa epäuskosta uskoon tuleva: saamalla armon katua ja uskoa. Pidän kummallisena ajatusta, että kyseinen asia pitäisi nimeltä mainiten tunnustaa ennen kuin voi uskoa. Totta kai se on suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä uskon saamiseksi. Apostolien teoissa kerrotaan siitä, miten Pyhä Henki lankesi kaikkien kuulijoiden päälle hänen vielä puhuessaan. Ei siinä mitään nimellisiä synnintunnustuksia tehty...Seuraavasta olen kanssasi samaa mieltä:
"mutta minusta asian ydin on siinä mielessä, joka ihmisellä on, eikä siis siinä minkä nimisiä syntejä hän on tehnyt. Jos ihmisellä on sellainen mieli, että hän tahtoo ehdoin tahdoin tehdä sellaista, mistä on vakuuttunut sen olevan syntiä, niin silloin heprealaiskirjeen mukaan ei ole enää yhtään uhria synnin edestä ja ihminen ei siten enää ole osallinen pelastuksesta. Kaiken lähtökohta on kuitenkin ihmisen usko. Minusta tuntuu, että ensin tulee vika uskoon, ja sitten vasta se tulee esiin. ns. ehdollisina synteinä (tai kuolemansynteinä jos sitä sanaa haluaa käyttää)."
Mutta on kuitenkin tärkeää karkeasti ilmoittaa, mitkä synnit ovat kuolemansyntejä. Näin Raamattu tekeekin. Kaikki mistä Mooseksen laki tuomitsee kuolemaan, ovat kuolemansyntejä. Mutta esim. vahingossa tehty tappo ei kuitenkaan ole kuoleman synti, vaan vahingossa tappanut saa paeta vapaakaupunkiin.
Kuitenkin melkein mikä teko vain voi olla kuolemansynti, jos sydän riittävän suurella ilkivallalla ja ehdoin tahdoin on sitä tekemässä.
Tästä on esimerkkinä polttopuiden kantaminen sabattina, josta eräs mies tuomittiin kivitettäväksi. - el kirahwi
käppäilijä kirjoitti:
Seuraavasta olen kanssasi samaa mieltä:
"mutta minusta asian ydin on siinä mielessä, joka ihmisellä on, eikä siis siinä minkä nimisiä syntejä hän on tehnyt. Jos ihmisellä on sellainen mieli, että hän tahtoo ehdoin tahdoin tehdä sellaista, mistä on vakuuttunut sen olevan syntiä, niin silloin heprealaiskirjeen mukaan ei ole enää yhtään uhria synnin edestä ja ihminen ei siten enää ole osallinen pelastuksesta. Kaiken lähtökohta on kuitenkin ihmisen usko. Minusta tuntuu, että ensin tulee vika uskoon, ja sitten vasta se tulee esiin. ns. ehdollisina synteinä (tai kuolemansynteinä jos sitä sanaa haluaa käyttää)."
Mutta on kuitenkin tärkeää karkeasti ilmoittaa, mitkä synnit ovat kuolemansyntejä. Näin Raamattu tekeekin. Kaikki mistä Mooseksen laki tuomitsee kuolemaan, ovat kuolemansyntejä. Mutta esim. vahingossa tehty tappo ei kuitenkaan ole kuoleman synti, vaan vahingossa tappanut saa paeta vapaakaupunkiin.
Kuitenkin melkein mikä teko vain voi olla kuolemansynti, jos sydän riittävän suurella ilkivallalla ja ehdoin tahdoin on sitä tekemässä.
Tästä on esimerkkinä polttopuiden kantaminen sabattina, josta eräs mies tuomittiin kivitettäväksi.En ota siihen kuolemansynnin määritelmään kantaa puoleen tai toiseen, koska en ole täysin varma asiasta. Sen sijaan kysyisin, eikö mielestäsi tule kaksi tietä taivaaseen, jos aikaisemmin uskovaisena olleen täytyy ripittäytyä saadakseen uskon kun taas sellaisen joka ei koskaan ole ollut, ei tarvitse ripittäytyä?
- Leenu
el kirahwi kirjoitti:
En ota siihen kuolemansynnin määritelmään kantaa puoleen tai toiseen, koska en ole täysin varma asiasta. Sen sijaan kysyisin, eikö mielestäsi tule kaksi tietä taivaaseen, jos aikaisemmin uskovaisena olleen täytyy ripittäytyä saadakseen uskon kun taas sellaisen joka ei koskaan ole ollut, ei tarvitse ripittäytyä?
saa kerralla kaikki anteeksi. Ympäristö kyllä tietää siten, että se jätti sen eri opin tms... Jos jotkut asiat jää vaivaamaan, ripissä saa laittaa ne pois.
- käppäilijä
el kirahwi kirjoitti:
En ota siihen kuolemansynnin määritelmään kantaa puoleen tai toiseen, koska en ole täysin varma asiasta. Sen sijaan kysyisin, eikö mielestäsi tule kaksi tietä taivaaseen, jos aikaisemmin uskovaisena olleen täytyy ripittäytyä saadakseen uskon kun taas sellaisen joka ei koskaan ole ollut, ei tarvitse ripittäytyä?
Sellaiset, jotka ovat ennen uskoneet täydessä ymmärryksessä, tuntevat kuolemansynnit sillä tavoin, että ne ovat heille ikään kuin luuranko kaapissa. He eivät voi uskoa vilpittömästi, elleivät paljasta sitä Baabelin porton saastaista hametta. Jos he tulevat takaisin lammashuoneeseen ilman sen saastaisen paljastamista, heidän täytyy tehdä se vilpillisellä mielellä. He ikään kuin luikertelevat Jumalan lasten joukkoon ja Jeesuksen veri ei pääse pesemään heidän syntejään heidän vilpillisyytensä ja katumattomuutensa vuoksi.
Mutta sellaiet, jotka ovat vain lapsena(ei täydessä ymmärryksessä) uskoneet(jokainen ihminen syntyy uskovaisena), eivät yleensä(elleivät ole hyvin uskon asioista perillä) tunnista sitä Baabelin porton mekkoa sellaiseksi asiaksi, että se tekisi mahdottomaksi tehdä vilpittömästi parannus ilman sen saastaisuuden paljastamista.
Mitään pakkorippiä en siis sinänsä julista, mutta käytännössä ihmisen sydän ei voi aina nöyrtyä vilpittömästi parannukseen ilman salaisen kirotun kalun paljastamista totuuden valkeuteen.
Totuushan on ennen armoa, mutta kyseessä onkin sydämen katumattomuus/katuminen-ehto, ei ripittäytyminen/ripittäytymättä jättäminen-ehto. - Hynde
käppäilijä kirjoitti:
Sellaiset, jotka ovat ennen uskoneet täydessä ymmärryksessä, tuntevat kuolemansynnit sillä tavoin, että ne ovat heille ikään kuin luuranko kaapissa. He eivät voi uskoa vilpittömästi, elleivät paljasta sitä Baabelin porton saastaista hametta. Jos he tulevat takaisin lammashuoneeseen ilman sen saastaisen paljastamista, heidän täytyy tehdä se vilpillisellä mielellä. He ikään kuin luikertelevat Jumalan lasten joukkoon ja Jeesuksen veri ei pääse pesemään heidän syntejään heidän vilpillisyytensä ja katumattomuutensa vuoksi.
Mutta sellaiet, jotka ovat vain lapsena(ei täydessä ymmärryksessä) uskoneet(jokainen ihminen syntyy uskovaisena), eivät yleensä(elleivät ole hyvin uskon asioista perillä) tunnista sitä Baabelin porton mekkoa sellaiseksi asiaksi, että se tekisi mahdottomaksi tehdä vilpittömästi parannus ilman sen saastaisuuden paljastamista.
Mitään pakkorippiä en siis sinänsä julista, mutta käytännössä ihmisen sydän ei voi aina nöyrtyä vilpittömästi parannukseen ilman salaisen kirotun kalun paljastamista totuuden valkeuteen.
Totuushan on ennen armoa, mutta kyseessä onkin sydämen katumattomuus/katuminen-ehto, ei ripittäytyminen/ripittäytymättä jättäminen-ehto.kyseessä on parannus eikä rippi, jos on tehnyt syntiä kuolemaksi eli ehdointahdoin eläää synnissä. Ei sellaisten kuoleman syntien tarkka erittely ole tarpeen mistä kuolee, vaaan jos ei enää elä syntien anteeksi antamisesta niin silloin on usko mennyt.
rippi on uskovaiselle ja parannus uskottomille.
Ei uskoton uskovaiseksi tullessa tee rippiä vaan parannuksen.
"Kehottaessani ripittäytymään kehotan siis vain elämään kristittynä. Jos onnistun jälkimmäisessä, saan kyllä sinut ripillekin saman tien" sanoo Iso katekismus LYHYT KEHOTUS RIPITTÄYTYÄ.
Iso Katekismus myös mm:
Mutta nyt me emme sano näin: Katso, kuinka täynnä saastaa olet, tuijota saastaan kuin peiliin - ei, me annamme toisen neuvon: Jos olet köyhä ja kurja, niin mene ja käytä parantavaa lääkettä! Jos joku tuntee kurjuutensa ja hätänsä, hän kyllä saa sellaisen halun ottaa lääkettä, että hän iloiten ja juoksujalkaa rientää sitä noutamaan. Ne taas, jotka eivät lääkkeestä välitä eivätkä tule omasta halustaan, menkööt meidän puolestamme menojaan. Tietäkööt kuitenkin, ettemme pidä heitä kristittyinä - käppäilijä
käppäilijä kirjoitti:
Sellaiset, jotka ovat ennen uskoneet täydessä ymmärryksessä, tuntevat kuolemansynnit sillä tavoin, että ne ovat heille ikään kuin luuranko kaapissa. He eivät voi uskoa vilpittömästi, elleivät paljasta sitä Baabelin porton saastaista hametta. Jos he tulevat takaisin lammashuoneeseen ilman sen saastaisen paljastamista, heidän täytyy tehdä se vilpillisellä mielellä. He ikään kuin luikertelevat Jumalan lasten joukkoon ja Jeesuksen veri ei pääse pesemään heidän syntejään heidän vilpillisyytensä ja katumattomuutensa vuoksi.
Mutta sellaiet, jotka ovat vain lapsena(ei täydessä ymmärryksessä) uskoneet(jokainen ihminen syntyy uskovaisena), eivät yleensä(elleivät ole hyvin uskon asioista perillä) tunnista sitä Baabelin porton mekkoa sellaiseksi asiaksi, että se tekisi mahdottomaksi tehdä vilpittömästi parannus ilman sen saastaisuuden paljastamista.
Mitään pakkorippiä en siis sinänsä julista, mutta käytännössä ihmisen sydän ei voi aina nöyrtyä vilpittömästi parannukseen ilman salaisen kirotun kalun paljastamista totuuden valkeuteen.
Totuushan on ennen armoa, mutta kyseessä onkin sydämen katumattomuus/katuminen-ehto, ei ripittäytyminen/ripittäytymättä jättäminen-ehto.Pyydän anteeksi.
Tässä kun lueskelin näitä vanhoja keskusteluita, niin havaitsin tämän tekemäni kirjoitusvirheen:
"Totuushan on ennen armoa"
kuuluisi olla: Armohan on ennen totuutta - käppäilijä
Olin kirjoittanut nämä kohdat(lainaukset) virheellisesti:
"Mutta jos henkilö on aiemmin ollut uskomassa täyden ymmärryksen tilassa(se on:muulloin kuin lapsena) ja on tehnyt kuoleman synnin, niin se kuolemansynti pitää tunnustaa(sekään ei tapahdu omasta voimasta, niin kuin ei "kolkuttaminen"kaan), että usko muuttuu taas eläväksi.
"
"Kuoleman synti on poikkeus. Siihen langenneen ihmisen usko kuolee kuolemansyntiin lankeamisen hetkellä ja silloin myös Pyhä Henki lähtee hänestä. Sitä ihminen ei voi uskoa anteeksi ilman rippiä. Esim. Daavidin lankeemus murhaan ja huoruuteen oli kuolemansynti. "
Korjaan: Kuolemansynnin tehnytkin (vaikka olisi ollut muilloinkin uskovainen kuin lapsena) saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumin synninpäästön kautta. Kaikki synnit sisältää myös kuolemansynnit.
Kuolemansynnin ainoa ero muihin nimellisiin synteihin verrattuna on siinä että kuolemansyntiin lankeamisen hetkellä usko kuolee ja Pyhä Henki lähtee sydämestä jos ennenuskovainen siihen lankeaa. Muut kuin kuolemansynnit sensijaan saa anteeksi etulahjana kun Jumala kulkee ohitse perimättä jääneiden rikkomusten ja antaa siten synnit anteeksi USKOVAISELLE etulahjana ilman että välissä täytyy olla erillistä anteeksiantamuksen "perimistä" Jumalan valtakunnan synninpäästöstä. Tämä ohitse kulkeminen tapahtuu sen tähden että uskovaisen velkakirjassa on se verinen kuittaus Jeesuksen eli "Karirsan" verellä(toisin sanoen sydämen pihtipielet ovat vihmotut Karitsan verellä). Sen sijaan kuoleman synnistä parannuksen teko(toisin sanoen parannuksen armo) tapahtuu silloin kun saa uskoa KAIKKI(sisältää myös kuolemansynnit) synnit(ja siten myös epäuskon joka on "synneistä suurin") anteeksi Jumalan valtakunnan synninpäästön kautta. Tosin saattaa olla vaikeaa uskoa esim fyysinen murha anteeksi ilman sen nimeltä tunnustamista, mutta ei ainakaan periaatteessa ole TÄYSIN mahdotonta. Parannuksen suhteen siis kuolemansynnillä ei ole eroa muihin synteihin ainakaan siis periaatteessa.
Mutta on totta että mitä kirjoitin että nimellisten(kuolemasynti tai muu nimellinen) asioiden tunnustamattomuus ja/tai korjaamattomuus voi johtaa uskon haaksirikkoon, eli uskon kuolemiseen. Daavidkaan ei olisi varmaan jaksanut kauan uskoa ilman noiden kuolemansyntien tunnustamista ripissä, vaikka olisikin uskonut ne kuolemansynnit anteeksi Jumalan valtakunnan synninpäästön kautta(ilman näiden asioiden korjaamista nimeltä). Kuolemansynnin nimeltä korjaamisessa ei ole mitään eroa nimellisten ei-kuolemaansyntien nimeltä korjaamisen kanssa.
Ja nyt muistakaamme että synnin nimeltä korjaaminen on eri asia kuin sen anteeksi saaminen. Synnin siis voi saada anteeksi Jumalan valtakunnan synninpäästössä jo ennen nimeltä korjaamista. Mutta nimellisen asian nimeltä korjaaminen on tarpeellista elävässä uskossa säilymiseksi. Toisaalta taas yhteiskunnallisen rikoksen viranomaisille kertomisen laiminlyöminen on syntiä, muttei välttämättä aina kuolemansyntiä. Myös synnin aiheuttaman vahingon(taloudellinen, henkinen tai hengellinen vahinko) vilpittömän ja ahkeran korvaamisen tai korjaamisen täydellisen yrittämisen laiminlyöminen on syntiä, muttei välttämättä aina kuolemansyntiä.
Tämä kohta oli myös varmaankin virheellinen:
"...tulee salaaminen hänelle kuolemansynniksi."
Korjaan: Se ei aina välttämättä tule kuolemansynniksi, mutta kuten jo mainitsin:
Mutta on totta että mitä kirjoitin että nimellisten(kuolemasynti tai muu nimellinen) asioiden tunnustamattomuus ja/tai korjaamattomuus voi johtaa uskon haaksirikkoon, eli uskon kuolemiseen. Daavidkaan ei olisi varmaan jaksanut kauan uskoa ilman noiden kuolemansyntien tunnustamista ripissä, vaikka olisikin uskonut ne kuolemansynnit anteeksi Jumalan valtakunnan synninpäästön kautta(ilman näiden asioiden korjaamista nimeltä).
Ja nyt pyydän anteeksi niiltä joita kirjoittamani virheet ovat pahentaneet tai pahentavat.
On mukava lukea omia vanhoja kirjoituksia kun huomaa niistäkin että uskon nykyjään samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta on ikävää huomata kirjoittaneensa joistakin asioista virheellisesti ja eri tavalla kuin uskon asian olevan. - kait ta-
el kirahwi kirjoitti:
Arvoisa Käppäilijä, sen mukaan mitä olet selittänyt, kuolemansyntioppisi näyttää olevan täsmälleen sama kuin roomalaiskatolisen kirkon katekismuksessa esitetty.
Itsekin olen jossain määrin samoilla linjoilla, mutta minusta asian ydin on siinä mielessä, joka ihmisellä on, eikä siis siinä minkä nimisiä syntejä hän on tehnyt. Jos ihmisellä on sellainen mieli, että hän tahtoo ehdoin tahdoin tehdä sellaista, mistä on vakuuttunut sen olevan syntiä, niin silloin heprealaiskirjeen mukaan ei ole enää yhtään uhria synnin edestä ja ihminen ei siten enää ole osallinen pelastuksesta. Kaiken lähtökohta on kuitenkin ihmisen usko. Minusta tuntuu, että ensin tulee vika uskoon, ja sitten vasta se tulee esiin. ns. ehdollisina synteinä (tai kuolemansynteinä jos sitä sanaa haluaa käyttää).
Miten sitten ehdolliseen syntiin joutunut (ja siten pelastuksesta pois langennut) palaa takaisin Kristuksen yhteyteen? Ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa epäuskosta uskoon tuleva: saamalla armon katua ja uskoa. Pidän kummallisena ajatusta, että kyseinen asia pitäisi nimeltä mainiten tunnustaa ennen kuin voi uskoa. Totta kai se on suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä uskon saamiseksi. Apostolien teoissa kerrotaan siitä, miten Pyhä Henki lankesi kaikkien kuulijoiden päälle hänen vielä puhuessaan. Ei siinä mitään nimellisiä synnintunnustuksia tehty...pahtui.
- käppäilijä
emmekä sen syvyyttä. Jumala sen yksin tietää.
Me saarnaamme kaikille kaikki synnit anteeksi, jotka evankeliumia pyytävät.
Katumisen harjoittaminen voi olla semmoinen oma teko, jolla yritetään saada ansio siihen, että saisimme uskoa syntimme anteeksi(se on omavanhurskautta).- Debora
Sillä pahamaineisella -70-luvulla juuri tarkkailtiin katumuksen syvyyttä. Hoitokokouksissa anteeksisaarnaamista pitkitettiin ja anteeksipyytäjä sidottiinkin synteihinsä, kun pyytäjä ei ollut oikealla mielellä kysymässä. Ei tullut tippa silmään eikä ääni värissyt joten ei ollut oikeassa mielentilassa. Katumus ei ollut todellista jne.
Mutta sinä käppäilijä taidat olla niin nuori, ettet ole elänyt tuota -70-lukua... ja uskot niitä vääriä tietoja, mitä sinulle on siitä syötetty:( - käppäilijä
Debora kirjoitti:
Sillä pahamaineisella -70-luvulla juuri tarkkailtiin katumuksen syvyyttä. Hoitokokouksissa anteeksisaarnaamista pitkitettiin ja anteeksipyytäjä sidottiinkin synteihinsä, kun pyytäjä ei ollut oikealla mielellä kysymässä. Ei tullut tippa silmään eikä ääni värissyt joten ei ollut oikeassa mielentilassa. Katumus ei ollut todellista jne.
Mutta sinä käppäilijä taidat olla niin nuori, ettet ole elänyt tuota -70-lukua... ja uskot niitä vääriä tietoja, mitä sinulle on siitä syötetty:(että 70-luvulla jotkut pyysivät kyllä hoitokokouksessa anteeksi, mutta sitten saattoivat jälkeenpäin taas kerskua kavereilleen, että eivät oikeasti katuneet kyseistä asiaa, mutta pyysivät vain sen vuoksi anteeksi, että heitä ei voitaisi pitää epäuskoisena. Halusivat esim. säilyttää asemansa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä ja Rauhanyhdistysten toiminnassa/tehtävissä. Tai sitten heillä ei ollut aikomustakaan lopettaa kyseistä pahennusta aiheuttavaa toimintaansa/toimintatapaansa ja pyysivät vain muodon vuoksi anteeksi.
Jos hoitokokouksessa joku hoidettava puheenvuoroissaan vaan kokoajan pitää hoidon syynä olevaa toimintaansa hyväksyttävänä(vaikka se olisi syntiä), niin hänelle ei tietenkään saa julistaa synninpäästöä vaikka hän sitä pyytäisi. Sehän sanotaan Kristuksen kirkkolaissa: "jos hän ei seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina(se on: seurakunnan on sidottava hänet synteihinsä).
Ja olen myös kuullut sellaista, että jotkut 70-luvulla arvostelivat sitä, että asia vietiin suoraan seurakunnan eteen(heidän mielestään olisi tullut ensin nuhdella kahden kesken). Mutta oikeaoppisestihan julkisesti tehdyt synnit hoidetaan julkisesti(esim. lakihenkisyys seurapuheessa).
Jotain tämän tyyppistä olen 70-luvun hoitokokouksista kuullut ja lukenut.
- poitsu
annetaan anteeksi ilman rippiä. Rippi on vain uskovaiselle etuoikeus,jos on tuntoa painavia asioita esim. toisen loukkaaminen tms. Vallankäytöstä sanoisin, että jumalalla on valta. Me toimimme vain "lähetyskirjeinä". Jumalan lapsilla on valta antaa syntejä anteeksi emmekä me sido ketään katuvaista synteihin. Se olisi vastoin jumalan tahtoa. Se ei olisi jumalansanan väärinkäyttöä.
Raamatussa sanotaan mm. että "Jumala asuu jumalan seurakunnassa." Se on jumala, joka antaa synnit anteeksi. Emme me uskovaiset voi tuollaista tekoa itsessään tehdä saatikka ottaa itselleen siitä ansiota. Jokainen ihminenhän on syntinen ja omaltapuoleltaan kelvoton tekemään mitään hyvää, sillä kun on yhteen syntiin joutunut on syypään koko lain rikkomiseen.- käppäilijä
Joos. 7
"1. Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
2. Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.
3. Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
4. Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.
5. Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
6. Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
7. Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
8. Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?
9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?
10. Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11. Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
12. Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13. Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.
14. Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
15. Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
16. Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
17. Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.
18. Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
19. Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.
20. Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
21. Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.
22. Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
23. Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.
24. Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.
25. Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
26. Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti."
Jos Raamatun paikan Akan olisi pyytänyt synnin päästöä ilman rippiä "kirotusta kalusta", jonka hän salasi, niin olisiko hän todella saanut syntinsä anteeksi? EI
Akan oli tehnyt kuoleman synnin ja se olisi tullut tuoda valkeuteen ajoissa.
Mutta pakkorippi ei Akania pelastanut, sillä hän tahallaan oli salannut Kuoleman synnin, vaikka Jumala antoi hänelle jo hyvän tilaisuuden tunnustaa itse salainen häpeänsä.
Kuoleman syntiä ei voi saada anteeksi ilman sen tuomista valkeuteen. - käppäilijä
"REKISTERIRAAMATTU
Synti
Tekosyntein erikaltaisesta laadusta.
Ei ole tarpeellinennyt luetella erinomaisia syntejä, jotka ensimäistä ja toista taulua vastaan tehdään; mutta tämä on tarpeellinen, tehdä eroitusta senkaltaisten syntein välillä, jotka sulasta pahuudesta, vapaasta tahdosta ja tuntoa vastaan tehdään, Rom. 1: 18, 21, 32. 2:1, 3, 21– 24. Ja senkaltaisten syntein välillä, jotka pelvosta, e. tehdyksi tulevat, Matt. 26: 70, 72, 74. Mark. 14: 68– 71. Luuk. 22: 57, 58, 60. Joh. 12: 42. 18: 25, 27. Ei myös ole tarpeellinen tässä erinänsä luetella (peccata venialia) jokapäiväisiä syntejä, niinkuin Lutherus ne nimittää, ja (peccata mortalia) kuolettavaisia syntejä. Jokapäiväiset heikkoudet ja anteeksi annettavat synnit kutsutaan niin, ei siinä ymmärryksessä, ettei niillä ansaittaisi kadotusta: tämän erehdyksen poistaa Vapahtaja, Matt. 12: 36, 37. Raamattu myös todistaa, että vähinkin synti on kadottavainen, Rom. 6: 23. 1 Joh. 3: 4. Jak. 2: 10. 2 Mos. 34: 7. Job 15: 14. 5 Mos 27: 26. Gal. 3: 10. Matt. 12: 36, 37. Vaan ne kutsutaan sentähden anteeksi annettaviksi, että niitä ainoastansa vasta-uudesta syntyneet ei ehdolla, vaan joko tietämättömyydestä taikka heikkoudesta tekevät, ja kohta, kuin ne ovat tehdyt, katuvaisille anteeksi annetaan, niiden syiden tähden, jotka seuraavaiset Raamatun paikat tietää antavat: Ps. 32: 1– 6. Jes. 42: 3, 4. Matt. 12: 19, 20. Rom. 5: 1. 8: 1, 13, 34. Gal. 5: 16, 17, 24. Ps. 103: 9– 14. 145: 8. 91: 15. Hebr. 7: 24, 25. Kuolettavaiseksi synniksi kutsutaan ne, jotka, niin pian kuin ne ovat tehdyt, hengellisen kuoleman myötänsä tuovat: senkaltaiset ovat kaikki vastahakoisuudet, ynseydet ja ehdon synnit, 2 Sam. 12: 5, 7. Niitä tekevät ei ainoastansa vasta-uudesta syntymättömät, vaan myös vasta-uudesta syntyneet, 2 Sam. 11: 4, 15." - poitsu
käppäilijä kirjoitti:
Joos. 7
"1. Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
2. Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.
3. Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
4. Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.
5. Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
6. Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
7. Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
8. Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?
9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?
10. Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11. Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
12. Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13. Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.
14. Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
15. Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
16. Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
17. Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.
18. Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
19. Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.
20. Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
21. Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.
22. Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
23. Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.
24. Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.
25. Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
26. Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti."
Jos Raamatun paikan Akan olisi pyytänyt synnin päästöä ilman rippiä "kirotusta kalusta", jonka hän salasi, niin olisiko hän todella saanut syntinsä anteeksi? EI
Akan oli tehnyt kuoleman synnin ja se olisi tullut tuoda valkeuteen ajoissa.
Mutta pakkorippi ei Akania pelastanut, sillä hän tahallaan oli salannut Kuoleman synnin, vaikka Jumala antoi hänelle jo hyvän tilaisuuden tunnustaa itse salainen häpeänsä.
Kuoleman syntiä ei voi saada anteeksi ilman sen tuomista valkeuteen.Minä vl:na en ole sellaista oppia kuullut saarnattavan, että on pakko ripittäytyä. Minä olen käsittänyt, että uudenliiton alusta asti ei jumala ole muuta vaatinut kuin uskoa evankeliumi omalle kohdalleen. Uskomisen vapautta on se, että voi käyttää sellaista armonvälinettä kuten rippiä. Julkisesti jumalan seurakuntaa vainonnut varmasti haluaa omasta tahdosta seurakunnalta anteeksi. "Jeesus on lain loppu uskovalle autuudeksi."
- käppäilijä
poitsu kirjoitti:
Minä vl:na en ole sellaista oppia kuullut saarnattavan, että on pakko ripittäytyä. Minä olen käsittänyt, että uudenliiton alusta asti ei jumala ole muuta vaatinut kuin uskoa evankeliumi omalle kohdalleen. Uskomisen vapautta on se, että voi käyttää sellaista armonvälinettä kuten rippiä. Julkisesti jumalan seurakuntaa vainonnut varmasti haluaa omasta tahdosta seurakunnalta anteeksi. "Jeesus on lain loppu uskovalle autuudeksi."
Ihminen, joka ei tuo valkeuteen tunnollaan olevaa kuoleman syntiä, ei voi uskoa, koska hän ei kadu tekojaan.
Jos hän katuisi tekojaan, niin hän toisi tekonsa valkeuteen.
Ja jos hän on ylpeä, hän ei voi paljastaa häpeäänsä, eikä hän kehtaa kerjätä armoa.
Mutta jos hän on nöyrä(Jumalan laki on koskettanut), niin hän ei välitä, vaikka kunniansa menettäis.
Niin kuin väärä huoneen haltija, on se, joka joutuu kuoleman syntiin ja omassatunossaan tuntee, kuinka on menettänyt luottamuksen isäntänsä edessä, kalliin uskon lahjan.
Tällainen väärä huoneen haltja, jos hän ei jaksa kaivaa(se on: tuoda kuoleman syntejä valkeuteen ja korjata siihen liittyviä asioita), niin hän rupeaa epärehelliseksi. Hänestä on tullut silloin valheveli, niin kuin Juudas Iskariot.
Ei siis ole mitään pakkorippiä, mutta katuva kuolemansynnin tehnyt kyllä tuo tekonsa valkeuteen, mutta katumaton ei sitä tee.
Ja eihän kukaan voi saada armoa ilman katumusta.
Ja ei katumuskaan ole ihmisen oma teko, vaan Jumala antaa katumisen armon. - käppäilijä
käppäilijä kirjoitti:
Joos. 7
"1. Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
2. Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.
3. Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
4. Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.
5. Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
6. Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
7. Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
8. Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?
9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?
10. Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11. Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
12. Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13. Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.
14. Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
15. Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
16. Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
17. Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.
18. Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
19. Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.
20. Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
21. Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.
22. Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
23. Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.
24. Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.
25. Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
26. Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti."
Jos Raamatun paikan Akan olisi pyytänyt synnin päästöä ilman rippiä "kirotusta kalusta", jonka hän salasi, niin olisiko hän todella saanut syntinsä anteeksi? EI
Akan oli tehnyt kuoleman synnin ja se olisi tullut tuoda valkeuteen ajoissa.
Mutta pakkorippi ei Akania pelastanut, sillä hän tahallaan oli salannut Kuoleman synnin, vaikka Jumala antoi hänelle jo hyvän tilaisuuden tunnustaa itse salainen häpeänsä.
Kuoleman syntiä ei voi saada anteeksi ilman sen tuomista valkeuteen.Kaikki synnit saa katuva uskoa anteeksi Jumalan valtakunnan synninpäästössä. Niin Akankin olisi saanut anteeksi jos hän olisi sydämestään katunut.
Akanin tilanteessa kysymyksessä ei ollut mikä tahansa nimellinen synti, vaan kysymyksessä oli ennen kaikkea VÄÄRÄ HENKI, jota Baabelin porton vaate symboloi. Baabelin porton kieli kuvaa väärää oppia. Hopeat taas kuvaavat turhan(se on valta, kunnia, mammona tms.) voiton pyyntiä.
Väärästä hengestä ei pääse eroon pelkästään sen hedelmiä, oksia tai latvaa leikkaamalla. Vaan kaikki mikä ei ole Jumalan istuttamaa, tulee Raamatun mukaan juurinensa repiä pois sydämen maaperästä. Väärään henkeen eksynyt on vääryyden solmussa.
Jos Akanissa ei olisi ollut väärää henkeä(tai jos hän olisi luopunut väärästä hengestä), niin hän olisi luopunut noista kirotuista kaluista, eikä olisi säilyttänyt ja kuljettanut niitä mukanaan. Vaan hän olisi inhonnut niitä niin paljon että olisi heittänyt ne menemään, koska olisi katunut sitä syntiä että ei totellut kun kiellettiin ottamasta mitään mukaan Jerihon kaluista. Kun sitten Akan viimein tunnusti syntinsä ja pyysi sitä anteeksi, niin se että hän ei saanut sitä anteeksi, ei johtunut synnin laadusta, eikä siitäkään että kysymyksessä oli pakkorippi(vaikka sellaistakin oppia olen kuullut erään kuuluisan vl-puhujan suusta), vaan se johtui SYDÄMEN katumattomuudesta(=väärä henki) vaikka suullansa hän väittikin katuvansa.
Synnin mukana kuljettaminen ja sen hyväksyminen on siis vääränhengen yksi ilmenemismuoto, joka oli Akanilla.
Minäkin olen jo aikoja sitten heittänyt tuon Baabelin porton kielen pois tyköäni, elikkä tuon osittain-väärän rippiopin joka ilmeisesti oli 2004 vuonna minulla. Vaikkakaan minulla ei liene ollut koskaan tuota Baabelin porton hametta, elikkä vääärää henkeä. Väärä rippioppi siis oli vahinko ja kun huomasin virheeni niin heitin sen pois tyköäni. Tai oikeastaan en edes muistanut että olisin vuonna 2004 ajatellut tuolla tavoin rippiopista.
Pyydän rippiopissa tekemiäni virheitä anteeksi kaikilta joita se pahentaa tai on pahentanut. - käppäilijä
käppäilijä kirjoitti:
Ihminen, joka ei tuo valkeuteen tunnollaan olevaa kuoleman syntiä, ei voi uskoa, koska hän ei kadu tekojaan.
Jos hän katuisi tekojaan, niin hän toisi tekonsa valkeuteen.
Ja jos hän on ylpeä, hän ei voi paljastaa häpeäänsä, eikä hän kehtaa kerjätä armoa.
Mutta jos hän on nöyrä(Jumalan laki on koskettanut), niin hän ei välitä, vaikka kunniansa menettäis.
Niin kuin väärä huoneen haltija, on se, joka joutuu kuoleman syntiin ja omassatunossaan tuntee, kuinka on menettänyt luottamuksen isäntänsä edessä, kalliin uskon lahjan.
Tällainen väärä huoneen haltja, jos hän ei jaksa kaivaa(se on: tuoda kuoleman syntejä valkeuteen ja korjata siihen liittyviä asioita), niin hän rupeaa epärehelliseksi. Hänestä on tullut silloin valheveli, niin kuin Juudas Iskariot.
Ei siis ole mitään pakkorippiä, mutta katuva kuolemansynnin tehnyt kyllä tuo tekonsa valkeuteen, mutta katumaton ei sitä tee.
Ja eihän kukaan voi saada armoa ilman katumusta.
Ja ei katumuskaan ole ihmisen oma teko, vaan Jumala antaa katumisen armon.Kirjoitin muinoin virheellisesti:
"Ihminen, joka ei tuo valkeuteen tunnollaan olevaa kuoleman syntiä, ei voi uskoa, koska hän ei kadu tekojaan.
Jos hän katuisi tekojaan, niin hän toisi tekonsa valkeuteen.
"
Korjaan:
Katumus ei takaa sitä että ihminen uskaltaisi ja kykenisi panemaan nimellisen synnin pois nimeltä(=ripittäytyä siitä). (oli se sitten kuolemansynti tai ei, niin ihan sama)
Toisaalta jos nimelliseen syntiin langennut ei heti tee siitä rippiä, niin se ei ole silti varmaa että eikö hän katuisi kyseistä syntiä totisella katumuksella.
Toisaalta ihminen ei välttämättä edes tiedosta langenneensa johonkin tiettyyn kuolemansyntiin, vaikka hänellä olisi totinen katumus. Totinen katumus on nimittäin sitä että ihminen ennen kaikkea tuntee itsensä kokovikaiseksi. Jumalan valtakunnan synninpäästössä ihminen saa nekin synnit anteeksi, joita hän ei ERIKSEEN edes ymmärrä katua, jos hänellä on yleinen totinen katumus, elikkä tuntee itsensä kokovikaiseksi.
Mutta jos on väärähenki kuten Akanilla, niin silloin ihmisellä ei ole SYDÄMEN katumusta, vaikka hän suullaan sanookin katuvansa kokovikaisena ja pyytää anteeksi. Mutta hän ei saa anteeksi vaikka suullansa pyytääkin anteeksi, koska hänen sydämensä ei lähde mukaan anteeksipyyntöön tai ainakaan hänen sydämensä tila ei ole totisessa katumuksessa ja kokovikaisuuden tuntemisessa suun puheesta huolimatta. Väärässähengessä olevan tulee luopua väärästä hengestä elikkä sydämen katumattomuudesta, saadakseen syntinsä anteeksi Jumalan valtakunnan evankeliumista.
Jos ihmisellä on sellainen ajatus että hän tekee suullaan parannuksen, mutta aikoo säilyttää itsellään esim entisen uskonkäsityksen tai kaunansa, taikka väärän motivaation parannukselle(soluttautuminen uskovaisten joukkoon ilman todellista mielen muutosta tai naimaparannus tai joku vatsan täyttäminen rakkausaterialla(alkuseurakunnan aikaan) taikka pyrkimys ulkonaisesti hyvään asemaan rauhanyhdistyksellä tms) niin silloin ihminen on vääryyden solmussa(=väärässä hengessä). Simon-velholla (Ap.t.) oli tuollaisia vääriä motiiveita, elikkä pyrkimys saada spirituaalista voimaa Pyhästä Hengestä, sekä uskonnollisen vallan himo(Hän perustikin myöhemmin eriseuran(gnostilaisuus) kerättyään itselleen kannattajia seurakunnissa). Simon-velhon sydämen tilan kieroutuneisuudesta kertoo jotakin sekin että hän luuli voivansa ostaa Pyhän Hengen voiman itselleen rahalla. Vääryyden solmussa oleva ihminen on siis mieleltään kieroutunut vääryyden valtaan, niin ettei hän kykene ymmärtämään mitä hyvyys ja pahuus tarkoittavat ja hänen arvojärjestyksensä on täysin kieroutunut. Simon-velhon arvojärjestyksessä raha oli uskomisen asian arvoista. Simon-velhon arvojärjestyksessä iankaikkisuusasiat olivat ilmeisesti vähemmän merkityksellisiä kuin valta, kunnia, spirituaalinen voima, ihmeiden kokeminen ja näkeminen taikka maallinen mammona. Riippuuko alahuuli?
annetaan anteeksi ilman rippiä. Rippi on vain uskovaiselle etuoikeus,jos on tuntoa painavia asioita esim. toisen loukkaaminen tms. ** Mitäh. Vain lestadiolainenko saa hoitaa lähimmäisen loukkauksen ripillä??
Tiellähän se on toiminut kyllä, huoraaminen on annettu toisen huoripukin toimesta anteeksi ja vaimoin suu pantu suppuun. Sama on taloudellisissa petoksissa, kaksi Vl liike- meistä vievät kodin vähempiosaiselta, VL;ltä ja se keskenään sovitaan, jolloin suu pannaan kiinni.
Näin on aina saatana toiminut.
Vallankäytöstä sanoisin, että jumalalla on valta. ** Niin näyttää olevan. Jumala pienillä kirjottuna on juuri VL ja jos tarkoitetaan Jahvea, puhut taas kun saatana. Näin uskoo todella muslimi. VALTA ON JEESUKSELLA. Matt. 28:18 >> Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.käppäilijä kirjoitti:
Joos. 7
"1. Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui Herran viha Israelin lasten päälle.
2. Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.
3. Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.
4. Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.
5. Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.
6. Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa Herran arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.
7. Ja Josua sanoi: Ah Herra, Herra, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!
8. Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?
9. Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?
10. Niin sanoi Herra Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?
11. Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.
12. Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.
13. Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.
14. Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle Herran arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle Herran arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.
15. Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän Herran liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.
16. Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.
17. Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.
18. Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.
19. Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna Herralle Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.
20. Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt Herraa Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.
21. Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.
22. Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.
23. Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne Herran eteen.
24. Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.
25. Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon Herra sinun merheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.
26. Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi Herran vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti."
Jos Raamatun paikan Akan olisi pyytänyt synnin päästöä ilman rippiä "kirotusta kalusta", jonka hän salasi, niin olisiko hän todella saanut syntinsä anteeksi? EI
Akan oli tehnyt kuoleman synnin ja se olisi tullut tuoda valkeuteen ajoissa.
Mutta pakkorippi ei Akania pelastanut, sillä hän tahallaan oli salannut Kuoleman synnin, vaikka Jumala antoi hänelle jo hyvän tilaisuuden tunnustaa itse salainen häpeänsä.
Kuoleman syntiä ei voi saada anteeksi ilman sen tuomista valkeuteen.elätkö lain alla.
Puhut Israelilaisetsa, älä vertaa koskaan meitä lestadiolaisiiin, meillä on liiaan suuri ero välillä. Olemme Jumalan omisuuskansa, te vain lahko.
- rippi-isälle
ei mitenkään vaaranna vl-pedofiilin asemaa, vaan vahvistaa asian salaamista, sillä SRK on pää-äänenkannattajansa Päivämiehen pääkirjoituksessa käskenyt rippi-isiä salaamaan rikokset!
Ja vastuu siirtyy uhrille. Ja uhri voi tehdä rikosilmoituksen vasta aikuisena "kiellettyään uskonsa" ja SRK toivoo, että rikos olisi vanhentunut, ettei yhteisön maine kärsisi (lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemisaika 10 vuotta ja törkeän hyväksikäytön 20 vuotta!).
SRK on tuhansien juonien mestari... mitä aijemmin kirjoitit, vastaa ensin siihen.
- muistaa, mitä
Luther on sanonut avainten vallasta.
- etsisivä-xx
Schmalkaldenin opinkohdat ainakin sanoo näin
AVAIMET
Avaimet ovat Kristuksen kirkolleen antama virka ja valta sitoa syntiin ja päästää synnistä, se ei koske ainoastaan törkeitä ja julkisia syntejä vaan myös hienoja ja salaisia, jotka Jumala yksin tuntee. Näinhän on kirjoitettu: (Ps. 19:13) "Erhetykset kuka ymmärtää?" Paavalikin valittaa (Room. 7:23), että hän lihalla palvelee "synnin lakia". Ei näet ole meidän vallassamme vaan yksin Jumalan vallassa ratkaista, mitkä asiat ovat syntejä sekä kuinka suuria tai lukuisia synnit ovat. Sillä näin on kirjoitettu: (Ps. 143:2) "Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi." Ja Paavalikin sanoo (1 Kor. 4:4): "Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sen perusteella ole vanhurskas."
- matull
inren vftrh
- 88+88
niinkuin kirjoitit: "Avaimet ovat Kristuksen kirkolleen antama virka ja valta sitoa syntiin ja päästää synnistä,"mutta ainoastaan EI kirkolle annetun viran johdosta, vaan Kristuksen suorittaman sovitustyön johdosta. Kirkko ei sinänsä voi antaa syntejä anteeksi, vaan ainoastaan Kristuksen sovitustyön tähden valtuuttamana, Hänen sovitustyöstään kertomana, TODISTAJANA antamaan syntejä anteeksi. SOVITTAJAA ON VAIN YKSI, mutta SOVITUSTYÖSTÄ OSALLISIA ON MONIA. MM SINÄ JA MINÄ.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399154Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737897Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681605600William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542341Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62085Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821734Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan191673Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921419Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381355Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71243