Poliisin mukaan perättömien väitteiden selvittely on työlästä ja rikostutkinnat lapsille rankkoja kokemuksia.
Useat suomalaislapset joutuvat vuosittain turhaan väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä selvittävän poliisitutkinnan kohteeksi.
Tavoite toisen mustamaalaamiselle on itsekäs: halu kostaa tai saada itselle toista parempi asema, kun lasten huoltajuudesta ja tapaamisista sovitaan.
Poliisin mukaan rikosilmoituksia tehdään välillä niin lähellä huoltajuusoikeudenkäyntejä, että yhteys vaikuttaa selvältä.
HS pyysi Suomen kymmentä suurinta poliisilaitosta arvioimaan, millainen osuus lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikosilmoituksista osoittautuu perättömiksi ja millaisissa tilanteissa niitä tehdään.
Suurin osa poliiseista arvioi, että aiheettomat ilmoitukset ovat lisääntyneet viime vuosina. Arviot niiden osuudesta vaihtelevat noin viidestä jopa viiteenkymmeneen prosenttiin siis jopa PUOLET lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikosilmoituksista on VALEITA!!
Tilastoissa poliisin tietoon tulleet jutut luokitellaan sen mukaan, päätyykö poliisi epäilemään niissä rikosta vai ei. Ei rikosta -tapauksissa on kyse sekä täysin tekaistuista ilmoituksista että tapauksista, joissa ilmoittajan aito epäily osoittautuu myöhemmin vääräksi.
Noin viidesosassa poliisille ilmoitetuista alle 13-vuotiaiden lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä ei todeta tapahtuneen rikosta. Pahoinpitelyilmoituksista samoin käy vain alle kymmenesosalle.
Ero- ja huoltajuuskiistat tuottavat poliisin pöydälle pahimmillaan monimutkaisia vyyhtejä, joista on usein vaikea erottaa, onko taustalla todellinen huoli lapsesta vai tietoinen valehtelu.
Kumpikin vanhemmista voi esimerkiksi väittää, että toinen pahoinpitelee lapsia. Täysin perättömien väitteiden selvittely koetaan poliisissa työlääksi.
"Yksittäiset poliisit reagoivat ilmiöön epäilemällä entistä enemmän ilmoitusten todenperäisyyttä ja myös sellaisia tapauksia, jotka ovat ihan todellisia", toteaa rikoskomisario Hannu Kallioniemi Pirkanmaan poliisilaitokselta.
Työmäärää enemmän poliisia huolestuttavat kuitenkin lapset. Rikostutkinta kuulemisineen ja lääkärintarkastuksineen voi olla lapselle raskas kokemus, ja pahimmillaan rikosprosessit kestävät vuosia.
"Se, että lasta käytetään tietoisesti välineenä toisen vanhemman kanssa käytävässä huoltajuuskiistassa tai vastaavassa, on ajattelematonta, sanoisin jopa itsekästä", sanoo rikoskomisario Tero Muurman Keski-Uudenmaan poliisilaitokselta.
Myös lapsen suhde rikoksesta epäiltyyn vanhempaan voi kärsiä: rikosilmoituksesta voi seurata kiinniotto, kotietsintä tai lapsen kiireellinen sijoitus.
"Käytännössä todella heikoilla rikosepäilyillä voidaan huoltoriidan toiselta osapuolelta, useimmiten isältä, evätä lapsen tapaaminen kokonaan tai määrätä tapaamiset valvotuiksi", sanoo rikoskomisario Jyri Hiltunen Helsingin poliisilaitokselta.
Riitaiset vanhemmat eivät poliisien mukaan ole ainoita aiheettomien ilmoitusten tekijöitä, vaan ilmoituksia tulee myös isovanhemmilta ja muusta lähipiiristä. Jopa naapurien väliset riidat saattavat kärjistyä perättömiksi väitteiksi siitä, että naapuri pahoinpitelee lapsiaan.
Taustalla voi riitojen lisäksi olla myös mielenterveysongelmia tai ilmoittajan omia lapsuudenkokemuksia, jotka herkistävät vääriin tulkintoihin.
Poliisi muistuttaa, että tahallaan perättömän rikosilmoituksen tehnyt voi itse joutua syytteeseen väärästä ilmiannosta. Enimmäisrangaistus siitä on kolme vuotta vankeutta.
Aiheettomat rikosväitteet olivat kosto
"Eron jälkeen uuden kumppanin löytänyt puoliso sai viharyöpyn entiseltä kumppaniltaan ja sen myötä syytökset vanhoista pahoinpitelyistä. Kun ne eivät aiheuttaneet tarpeeksi ongelmia eksälle, seuraavaksi nostettiin esiin seksuaalirikosväitteet. Nekin osoittautuivat perättömiksi."
"Joissain tapauksissa asiaa esitellään lukuisille viranomaisille, lääkäreille ja kolmannen sektorin toimijoille mahdollisena tarkoituksena saada asia vireille mahdollisimman monessa paikassa samanaikaisesti."
"Jokainen ilmoittajan perättömäksi tietämä rikosilmoitus on liikaa: poliisin resursseja käytetään väärin, mutta myös lapsen oikeuksia poljetaan."
"Usein on niin, että mitä 'sivistyneempiä' ihmisiä on riitelemässä, sitä pahempaa jälkeä syntyy."
"Jos vanhempi aiheuttaa omalle lapselleen tietoisesti ja tahallaan turhan selvitysprosessin, ja motiivina ovat vanhemman omat intressit, mitä se kertoo hänestä ihmisenä ja vanhempana?"
Suuttuneen naisen kosto on hirveä, vai mitä?
Useat suomalaislapset joutuvat vuosittain turhaan väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä selvittävän poliisitutkinnan kohteeksi.
Tavoite toisen mustamaalaamiselle on itsekäs: halu kostaa tai saada itselle toista parempi asema, kun lasten huoltajuudesta ja tapaamisista sovitaan.
Poliisin mukaan rikosilmoituksia tehdään välillä niin lähellä huoltajuusoikeudenkäyntejä, että yhteys vaikuttaa selvältä.
HS pyysi Suomen kymmentä suurinta poliisilaitosta arvioimaan, millainen osuus lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikosilmoituksista osoittautuu perättömiksi ja millaisissa tilanteissa niitä tehdään.
Suurin osa poliiseista arvioi, että aiheettomat ilmoitukset ovat lisääntyneet viime vuosina. Arviot niiden osuudesta vaihtelevat noin viidestä jopa viiteenkymmeneen prosenttiin siis jopa PUOLET lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikosilmoituksista on VALEITA!!
Tilastoissa poliisin tietoon tulleet jutut luokitellaan sen mukaan, päätyykö poliisi epäilemään niissä rikosta vai ei. Ei rikosta -tapauksissa on kyse sekä täysin tekaistuista ilmoituksista että tapauksista, joissa ilmoittajan aito epäily osoittautuu myöhemmin vääräksi.
Noin viidesosassa poliisille ilmoitetuista alle 13-vuotiaiden lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä ei todeta tapahtuneen rikosta. Pahoinpitelyilmoituksista samoin käy vain alle kymmenesosalle.
Ero- ja huoltajuuskiistat tuottavat poliisin pöydälle pahimmillaan monimutkaisia vyyhtejä, joista on usein vaikea erottaa, onko taustalla todellinen huoli lapsesta vai tietoinen valehtelu.
Kumpikin vanhemmista voi esimerkiksi väittää, että toinen pahoinpitelee lapsia. Täysin perättömien väitteiden selvittely koetaan poliisissa työlääksi.
"Yksittäiset poliisit reagoivat ilmiöön epäilemällä entistä enemmän ilmoitusten todenperäisyyttä ja myös sellaisia tapauksia, jotka ovat ihan todellisia", toteaa rikoskomisario Hannu Kallioniemi Pirkanmaan poliisilaitokselta.
Työmäärää enemmän poliisia huolestuttavat kuitenkin lapset. Rikostutkinta kuulemisineen ja lääkärintarkastuksineen voi olla lapselle raskas kokemus, ja pahimmillaan rikosprosessit kestävät vuosia.
"Se, että lasta käytetään tietoisesti välineenä toisen vanhemman kanssa käytävässä huoltajuuskiistassa tai vastaavassa, on ajattelematonta, sanoisin jopa itsekästä", sanoo rikoskomisario Tero Muurman Keski-Uudenmaan poliisilaitokselta.
Myös lapsen suhde rikoksesta epäiltyyn vanhempaan voi kärsiä: rikosilmoituksesta voi seurata kiinniotto, kotietsintä tai lapsen kiireellinen sijoitus.
"Käytännössä todella heikoilla rikosepäilyillä voidaan huoltoriidan toiselta osapuolelta, useimmiten isältä, evätä lapsen tapaaminen kokonaan tai määrätä tapaamiset valvotuiksi", sanoo rikoskomisario Jyri Hiltunen Helsingin poliisilaitokselta.
Riitaiset vanhemmat eivät poliisien mukaan ole ainoita aiheettomien ilmoitusten tekijöitä, vaan ilmoituksia tulee myös isovanhemmilta ja muusta lähipiiristä. Jopa naapurien väliset riidat saattavat kärjistyä perättömiksi väitteiksi siitä, että naapuri pahoinpitelee lapsiaan.
Taustalla voi riitojen lisäksi olla myös mielenterveysongelmia tai ilmoittajan omia lapsuudenkokemuksia, jotka herkistävät vääriin tulkintoihin.
Poliisi muistuttaa, että tahallaan perättömän rikosilmoituksen tehnyt voi itse joutua syytteeseen väärästä ilmiannosta. Enimmäisrangaistus siitä on kolme vuotta vankeutta.
Aiheettomat rikosväitteet olivat kosto
"Eron jälkeen uuden kumppanin löytänyt puoliso sai viharyöpyn entiseltä kumppaniltaan ja sen myötä syytökset vanhoista pahoinpitelyistä. Kun ne eivät aiheuttaneet tarpeeksi ongelmia eksälle, seuraavaksi nostettiin esiin seksuaalirikosväitteet. Nekin osoittautuivat perättömiksi."
"Joissain tapauksissa asiaa esitellään lukuisille viranomaisille, lääkäreille ja kolmannen sektorin toimijoille mahdollisena tarkoituksena saada asia vireille mahdollisimman monessa paikassa samanaikaisesti."
"Jokainen ilmoittajan perättömäksi tietämä rikosilmoitus on liikaa: poliisin resursseja käytetään väärin, mutta myös lapsen oikeuksia poljetaan."
"Usein on niin, että mitä 'sivistyneempiä' ihmisiä on riitelemässä, sitä pahempaa jälkeä syntyy."
"Jos vanhempi aiheuttaa omalle lapselleen tietoisesti ja tahallaan turhan selvitysprosessin, ja motiivina ovat vanhemman omat intressit, mitä se kertoo hänestä ihmisenä ja vanhempana?"
Suuttuneen naisen kosto on hirveä, vai mitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedämme, että istut 7/24 tuntia koneen äärellä ja kopioit iltapäivälehtien uutisia niin tälle palstalle, kuin poliisipalstallekin.
N.B. kirjoitus sensuroidaan klo ..?
Psykiatri: Keksityt väitteet ovat riski lapselle
Lastenpsykiatri Merja Oksanen pitää "aivan sietämättöminä" tilanteita, joissa vanhemmat käyttävät keksittyjä väitteitä lapsen pahoinpitelystä tai hyväksikäytöstä huoltajuuskiistoissa.
"Vanhempien tulisi hakea apua itselleen", hän sanoo.
"Lapsi on saattanut joutua olemaan vanhempien välissä jo vuosia, ja sitten tulee vielä poliisikuulustelu. On riski, että lapsen kehitys vaarantuu."
Alueen poliisilaitokset ohjaavat sinne osan lapsista, joiden epäillään joutuneen pahoinpitelyn tai seksuaalirikoksen uhriksi. Osaamiskeskuksessa tutkitaan erityisesti pieniä lapsia ja niitä, joiden kehitys on viivästynyt.
"Kun lapsi eroriidan keskellä oirehtii, se tulkitaan oireiksi hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä, vaikka syy olisi ihan muu."
Oireeksi saatetaan luulla mitä vain: tapaamisiin liittyvää itkuisuutta ja levottomuutta, alapään kutinaa ja punoitusta tai sukupuolielimiin liittyviä puheita.
"Pienetkin lapset puhuvat seksuaalissävytteisiä juttuja, joita kuulevat toisilta päiväkodissa. Lisäksi osa on jo pieninä altistunut pornolle. Se hämmentää, ja kun lapset rupeavat siitä puhumaan, huoli herää herkästi."
Lasta ei kannata alkaa omin päin haastatella, sillä riski johdatteluun on suuri.
"Nykyisin vanhemmilla on omia nauhoituksia, joissa he kyselevät asioita lapselta suoraan. Niistä näkee usein, kuinka lapsen kertomus on syntynyt yhdessä aikuisen kanssa."
Pahimmillaan epäilyistä on puhuttu kotona niin paljon, ettei lapsi enää erota, mikä on totta.
Ok... Ja? Mikäköhän nyt oli kirjoituksesi tarkoitus?
No mikäköhän olisi?
Oisiko se että LAKATKAA TEKEMÄSTÄ PERÄTTÖMIÄ RIKOSILMOITUKSIA,
ja se että LAPSENNE KÄRSIVÄT KOSTON HIMOSTANNE
Sekä KUINKA PALJON POLIISIN MÄÄRÄRAHOJA TUHLAANTUU PERÄTTÖMIEN VÄITTEIDEN TUTKINTAAN?
Nyt kun muutenkin veromaksajien selkänahasta revitään kaikki irti, niin miksi yhden ihmisryhmän sairaat kostotoimet veronmaksajien kustannuksella sallitaan? Tälläisten perättömien ilmoitusten tekijöiden pitäisi itse saada tuntuva rangaistus, mikä ehkäisisi tälläisten perättömien ilmoitusten tehtailua.
Vähän rautalankaa.
Se, että veronmaksajien piikki on auki rajattomasti johtuu paljolti aroista syyttäjistä. Esitutkintalaki antaa kyllä syyttäjille oikeuden keskeyttää tutkinta, määrätä ettei sitä aloiteta esim. kustannusten vuoksi jne.
Takaporttina syyttäjät voisivat ilmoittaa, että mikäli perättömän ilmoituksen kohde itse haluaa omin varoin jatkaa juttua oikeuteen, niin siihen on Rollin 1. luvun 14 §:n perusteella mahdollisuus.
Mutta, syyttäjät ovat ilmeisesti myös lojaaleja oikiksen kurssikavereilleen, jotka asianajajina veronmaksajien piikkiin näitä asiota oikeudessa vatvovat.
Entäs jos kyseessä on epäily, joka pitääkin paikkaansa, mihin laitat rajat siitä, onko lapsen kertoma totta vai ei? Pitääkö jättää tekemättä ilmoitus, ettei se toinen vain luule, että tämä on kostonhimoa?
Entä jos lapset "onkin näppärästi aivopesty toista vanhempaansa vastaan. Mielikuva isästä/äidistä on tahrattu mitä törkeimmillä mielikuvilla asioista, joita ei ole ikinä tapahtunutkaan."
Pienten lapsen aivopesu onnistuu erittäin helposti. Riittää että joku läheinen toistelee istutettavaa muistoa, eikä mene kauaa kun keksitty muisto muuntautuu todeksi aivopesun kohteen mielessä. Sen jälkeen sitä on lähes mahdoton erottaa todellisista tapahtumista, koska vaikka koehenkilöille on todistettu että istutettu muisto on täysin väärä ja manipuoloitu, he uskovat siihen. Aivot ovat kumma kapistus.
Tästä syystä on täysin mahdotonta että lasten "muistamat" asiat olisivat absoluuttinen totuus. Joka kerta kun asia palautetaan mieliin, se muuttuu. Eli kun niitä asioita lapsille jankataan useaan kertaan, totuudesta ei ole enää jälkeäkään, eikä kukaan psykologikaan pysty tunnistamaan mikä niissä on totta ja mikä ei. Valhe tuntuu todelta, koska kyse on ns. valemuistoista.
Lapset sekoittavat jopa unet todellisuuteen hyvinkin sujuvasti. Lapselle totta on lähinnä se minkä ympäristö haluaa olevan totta.
Psykiatrisen vankisairaalan johtava ylilääkäri Hannu Lauerma on asiantuntija näissä istutetuissa muistoissa. Hän tutki "miten luotettavia silminnäkijöiden muistikuvat jostakin tapahtumasta ovat" ja tuli siihen tulokseen että "monet raportoivat nähneensä sellaisia yksityiskohtia, joita siellä ei todellisuudessa ole ollut" koska joku (poliisi) oli vääristellyt asioita. Ilmiö tunnetaan nimellä "misinformation effect".
Muistikuvien muuntumiseen liittyvä ilmiö on lähdevääristymä (source misattribution). Tällöin jotakin epätodellista tapahtumaa (esim. alun perin kuviteltua tai uneksittua) aletaankin myöhemmin pitää muistikuvana todellisesta tapahtumasta tai kuvitteellinen ja todellinen tapahtuma muutoin sekoittuvat muistikuvissa muistelijan itse tätä tiedostamatta!!
Erityisesti pikkulapset ovat alttiita muistin lähdevääristymille.
Kuinkahan paljon erinäiset ihmiset ovat syöttäneet tarkoituksella tai tahtomattaan lapsille valemuistoja, saadakseen kostettua jollekin?
Haluaisitko että sinut tuomitaan syyttömänä, vain siksi että joku VÄITTÄÄ sinun syyllistyneen johonkin rikokseen, vaikkei mistään rikoksesta edes ole yhtään mitään näyttöä?
Syyttömänä tuomituksi tuleminen on ihan ...vetin ikävä kokemus ja raskas taakka jota kannat pahimmassa tapauksessa lopun ikääsi ! On aivan turha kuvitella että virheitä ei tapahdu vaikka viisastelijoiden mielestä vankilassakin kaikki ovat syyttömiä.
Näissä tapauksissa joissa voidaan todeta perätön lausuma pitäisi antaa sellaiset rapsut että useammat miettisivät tarkkaan että kannattaako.
Naisjuristin suusta : " eihän nyt kukaan turhaan tällaisia ilmoituksia tee..."