Oletteko nähneet usein sellaisia unia, että olette unessa ihan eri henkilö kuin oikeesti olette mutta silti tiedätte että se henkilö olette itse. Eli unessa tiedät olevasi itse mutta olet ihan eri henkilö siinä myös kaikki muut on ihan eri henkilöitä ja jos siinä on joku tuttu tiedät että hän on se tuttusi vaikka hän on aivan erinäköinen ja niminen ja kaikkee. Minä olen nyt alkanut näkeen tämmösii unii enkä ollut niitä ennen nähnyt. Olen unessa siis ihan eri henkilö, eri paikassa ja eri aikakaudella mutta silti tiedän että olen juuri se henkilö itse.
Millaisia unia?
outoo?
372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
2. Maailmansota-aiheisia...
"Talon hallissa oli alastomia, sidottuja hahmoja, joiden tippapullot roikkuivat katossa, kytkien heidät vankeudenkaltaisiin olosuhteisiin. Myös kehoa ja mieltä käyttäen. Heitä ammuttiin. Sitten lähdettiin minä en, vaan jäin taloon. Löysin jonkun mukavan tumman, melko nuoren naisen, joka vaikutti mukavalta. Kysyin saisinko piiloutua? Yritin etsiä ylleni ullakolta vaatteita ja päällystakkia, etsin piilopaikkaa ja sullouduin tavarapaljouden sekaan, tavarapaljouden sisään, kätkien kehoni jonkinlaiseen onkaloon. Nopeasti, nopeammin..
Halusin tuntea läheisyyttä ja lämpöä tuosta naisesta. Halusin hänen rakastavan minua ja tulevan lähelleni. Luoda turvallisuutta ja aistien tuntea hänen läsnäoloaan, lämpöä: välittämistä. Etsin piiloa, tuo oliisi päätyhuoneisto, ei yhtään onkaloa. Palasin ullakkotilan halliin, jossa tuo nainen vartioi, ystävällisenä, julman vihamielisenä, mutta rauhallisena. Ilta oli jo tulossa. Keräsin käteeni puhelinluettelon ja poimi mustan kivistä ja metallilangasta, kuin pitsiksi punotun kynttiläkipon. Tuikkualustan jolle annoin tunne-arvoa, kiintymystä. Vilkaisin ulos matalan ullakkonuoneen katonrajan ikkunasta, ja iltapäivä oli ryhtynyt hämärtämään. Sieltä he tulivat olivat jo nopeasti tulossa mäessä ja ei heitä vielä siten voinut havaita. Alastomien yläruumiidensa yllä heillä oli vihreä villakankainen päällys-takki, jonka alle tungin löytämäni tavarat. Väsynyt mieleni halusi osittain luovuttaa ja tunsin jo epätoivoa epäonnistumisesta, kidutuksen ja kärsimyksen vastaanottamisesta. Se ei ahdistanut minua toiminta-kyvyttömäksi, vaan antoi aina uuden aamun, yön ja päivän eron, olin vain tässä ja elämä oli todellakin: "Minua itseäni varten."
Mä oon nähny yleisimmin sellaisia unia, että en ole kukaan, vaan näen ihmisiä ympärilläni, mutten itseäni. Ja sellaisiakin, missä olen joku tyyppi, jota en edes tunne.
ENNNMINK,LAISIA