Onko rakastuminen niin typerän tapahtumaketjun seuraus kun miltä se vaikuttaa?
Tutustuin erääseen tyttöön jonkinaikaa sitten, tässä kesällä. Heti minusta alkoi tuntumaan kuin hän olisi kiinnostunut minusta. Nyt, kun asiat antavat vihjettä siihen suuntaan, että en ehkä koskaan enää näkisi häntä...
Hän pyörii enemmän mielessäni, tuntuu kuin sydämmeni olisi kevyempi, tai raskaampi, en osaa valita, kuin minulla olisi peitto päälläni, tai kuin se olisi riistetty pois. Kuin en saisi henkeä, tosin se saattaa johtua tämänhetkisestä hapenpuutteesta...
Tätä menoa varmaan rakastun häneen, ja vainko siksi että hän oli minusta kiinnostunut, ja nyt ilmeni vaara että kadottaisin hänet?
Typerän oloinen ihmismielen reaktioketju. Mitä itua rakastumisessa on jos se on noin yksinkertaista, pinnallista,kaavamaista?
Onko tällainen tunne edes oikeutettu?
Tutustuin erääseen tyttöön jonkinaikaa sitten, tässä kesällä. Heti minusta alkoi tuntumaan kuin hän olisi kiinnostunut minusta. Nyt, kun asiat antavat vihjettä siihen suuntaan, että en ehkä koskaan enää näkisi häntä...
Hän pyörii enemmän mielessäni, tuntuu kuin sydämmeni olisi kevyempi, tai raskaampi, en osaa valita, kuin minulla olisi peitto päälläni, tai kuin se olisi riistetty pois. Kuin en saisi henkeä, tosin se saattaa johtua tämänhetkisestä hapenpuutteesta...
Tätä menoa varmaan rakastun häneen, ja vainko siksi että hän oli minusta kiinnostunut, ja nyt ilmeni vaara että kadottaisin hänet?
Typerän oloinen ihmismielen reaktioketju. Mitä itua rakastumisessa on jos se on noin yksinkertaista, pinnallista,kaavamaista?
Onko tällainen tunne edes oikeutettu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
yleensä jos saa kuulla tai epäilee että toinen pitää itsestäsi alat yleensä itsekkin pitämään hänestä.... tuttu tunne :) en tiedä mistä johtuu... mutta eihän rakastuminen turhaa ole... vaikka nuorena yleensä hyvin vaihtelevaa ja yleensä pelkkää ihastusta ja vain väliaikaista... hmm... koita kestää... :)
ite muistan kun rupesin huolestumaan siitä, että mitä jos mä menetän tyttöystäväni. ja tää oli suhteen alkuvaiheessa jo. noh, lopulta erottiin, mut voin sanoa et se tuska mikä siihen liittyy on aivan omaa luokkaansa, etenkin jos ei varsinaista syytä erolle ikinä saa. kannattaa vaan elää hetki kerrallaan.
No jos tämä täytyy nyt niin tieteellisesti selittää, niin rakkaushan on luonnon kehittämä keino jälkikasvun tekemiseen.
Ja sitten miten typerästi rakastuminen toimii?
Yksinkertaisesti: miehellä vähenee erään hormonin tuottaminen ja naisella taas vähenee.
kun ihminen on rakastunut tarpeeksi kauan, hormoonikehitys muuttuu normaaliksi, jonka jälkeen todellinen rakkauden huuma häviää.
tarkemmin en jaksa alkaa tuota selittämään, koska tuohan oli vain selitys siitä mistä rakkauden huuma johtuu.
vanha oot?..mullekin on käyny noin ja mä seurustelen nyt sen tyypin kanssa ja meillä menee hyvin=)
Itselläni on tämäntyyppisiä kokemuksia takataskussa useampiakin... Ja sitten on niitä, että ensin olen itse ollut kiinnostunut, mutta kiinnostus on lopahtanut ja juuri silloin toinen on herännyt horroksestaan ja huomannut minut...
Todella turhauttava tunne.
En taida haluta rakastua enää ikinä.
...lupasin itselleni vähän yli vuosi sitten, etten ihastu enkä rakastu enää ikinä, mut toisin kävi. Kesällä pimahdin taas täysillä yhteen tyypiin ja oon just siinä tilanteessa, että pelkään, etten näe häntä enää koskaan. :'(
Ihastuin häneen jo keväällä, mutta vaikka ihastus laimeni kesällä hiukan, se räjähti ilmiliekkeihin, kun näin hänet taas muutama viikko sitten.
Menettämisen pelko on todellakin hyvä kimmoke rakastumiselle, varsinkin jos tuntee toisen olevan yhtälailla kiinnostunut. Itse en tästä tyypistä ole lainkaan varma, mitä hän minusta ajattelee, mutta en aio päästää häntä karkuun ottamatta asiasta selvää...