Nukkumaan käynnin vaikeus

Onko teillä tuon isoimman lapsen kanssa ns. perusasiat kunnossa? Riitävästi rauhallista yhteistä aikaa päivittäin? Riittävästi liikuntaa ja ulkoilua? Hyvä monipuolinen säännöllinen ruokailu? Varsinkin illalla tarvii meno rauhoittaa ajoissa.. Ja on varmaan eroahdistunut/ mustasukkainen pikkusisaruksestaan.. Ja siksikin vaatii huomiota. Mites unirytmi? Eihän nuku liikaa/ liian myöhään päikkäreitä?

Jos nukahtaa helposti päiväunille niin tarvii vielä ne. Mutta ton ikäselle riittää max 2h päiväunta. Loput unet nukutaan yöllä. Joskus voi taaperolla mennä rytmi vaan sekas, et nukutaan liikaa päivällä (ja liian myöhään suhteessa yöuniaikaan) ja se sit kostautuu iltahulinana. Meillä ainakin piti 2-3 vuotiaan kans olla hyvin tarkkana, et mentiin ajoissa päikyille; nukahtikin helposti kun ei antanut yliväsyä. Ja nukahti sit helpommin illallakin kun unirytmi kunnossa. Ja sit opeteltiin nukkumaan 1,5h päikyt. Useinmiten lapsi itsekin heräsi 1,5h nukuttuuaan (yksi unijakso). Joskus harvoin varovaisesti herättelin laittamalla valoa ja ääntä 1,5h jälkeen. Tällä tavalla saatiin uhmikselle hyvä rytmi: yöunet n. 21/21.30-08/08.30 ja päikyt 12.30/13-14-14.30. Ja salaisuus miten sain muksun päikyille suht helposti ja ajoissa oli ULKONA RIEHUMINEN! :D

Aloittaja ei kertonut, että ulkoillaanko heillä riittävästi; niin siksi ehdotin sitä ensimmäisenä. Ja itselläni kyllä on se kokemus, että kun riehutaan pari tuntia ulkona, hoplopissa, tai käydään uimassa tms niin tulee uni huomattavasti paremmin. Ja meillä ainakin ajoissa nukutut, hyvät, päikyt takaavat sit rauhallisen illan ja hyvät yöunetkin. Meillä ainakin tyttö saattoi olla 08 herättyään virkeä vielä klo 14.30 tai jopa 15 jos vaikka paukkupakkasten takia tai vaikka minun sairastelun (kuume/ flunssa) takia jää ulkoilu väliin. Lapset on yksilöitä. Jotkut tarttee sitä fyysistä actionia todella paljon :)

Kiitos asiallisista vastausista mutta en kyllä vieläkään oikein keksi ratkaisua ongelmaan. Lapsi on nukkunut päiväunet tähän asti mutta nyt noin kuukausi sitten sekin on alkanut takkuamaan. Joinain päivinä hän nukkuu ja joinain ei ja silloin kun hän ei nuku niin ei auta vaikka kuinka yrittäisi, ei nuku niin ei nuku. Mielestäni perusasiat ovat ihan suht kunnossa ja ovat olleet samalla tavalla koko hänen ikänsä, mikään ei periaatteessa ole muuttunut.Paitsi että hänelle syntyi pikkusisarus, mutta siitäkin on jo yli vuosi aikaa että tuntuu oudolta jos joku mustasukkaisuus olisi iskenyt vasta nyt. En ole huomannut että ulkoilu tms vaikuttaisi nukkumaan käymiseen. Ja esimerkiksi eilen olimme hoplopissakin melkein kolme tuntia ja illalla aivan samanlainen meininki.
Äsken yritin nukkumaan käydessä jättää hänet sänkyyn yksin (sisarus jo nukkui viereisessä sängyssä), sanoin hyvät yöt ja peittelin ja juteltiin hetki, jätin ovenkin auki mutta aivan järkyttävä huuto alkoi kun lähdin pois. Yritin sitten useampaan kertaan viedä lasta nukkumaan mutta sama toistui. Lopulta laitoin huoneen oven kiinni ja huuto oli jo aivan hysteeristä. Sitten oli jo pakko mennä istumaan sängyn viereen. Tuntuu vaan jotenkin turhauttavalta kun pieni lapsi pompottaa meitä vanhempia miten haluaa. Lapsi on muutenkin erittäin vahvatahtoinen ja tempperamenttinen ja varsin paha uhmaikäkin meneillään. Alkaa vaan tuntua epätoivoiselta että meneekö tämä ikinä ohi. Lapsella on nyt myös muutenkin äiti äiti vaihe ja tuntuu että välillä isä ei saa tehdä yhtään mitään (antaa edes maitoa) kun aina vaan halutaan äiti joka paikkaan. Tuosta iltarauhoittamisesta vielä sen verran että lapset käyvät illalla keskenään (lähes poikkeuksetta) leikkimään ja riehumaan juuri ennen nukkumaan käyntiä, juoksevat peräkanaa jne. En tiedä voisiko se sitten vaikuttaa, tuntuu vaan tyhmältä mennä kieltämään heidän leikit kun heillä on niin hauskaa varsinkin illalla keskenään. Ja kun tämä ongelma alkoi aivan ylättäen ja omasta mielestäni kaikki asiat ovat aivan ennellaan muuten. Paitsi että itsellä alkaa menemään hermot todella helposti kun alan olemaan jo niin väsynyt, se on kyllä muuttunut tämän asian johdosta. Viime yöniäkin istuin lapsen sängyn vieressä useampaan otteeseen kun huudettiin äiti äiti ja pakko oli vaan istua, en saanut edes maata lattialla sängyn vieressä.
ap

Niin ja piti vielä lisätä tuohon nukkumisasiaan että lapsi on aina ollut aikainen herääjä (noin klo ,6....viimeistään seitsemältä, tosin niin myöhään joskin harvinaista) ja herää aina aikaisin, oli nukkumaankäyntiaika mikä tahansa ja oliko nukkunut päiväunet tai ei.
Ennen lapsi nukkui noin 2-3h päikkärit, illalla noin klo 21 nukkumaan ja aamulla herätys noin 6-7. Nykyisin yöunet samaan aikaan (taistelun ja yöhuutelujen kanssa) ja päiväunet nukutaan harvemmin, tänään poikkeuksellisesti tunnin päikkärit sohvalla.
Pyrimme ulkoilemaan mutta jos ulkoilu jää väliin niin lopputulos on aivan sama. Muutakin aktiviteettia ja kavereita olen koittanut järjestää ja kyllä me molemmat vanhemmatkin koitamme huomioida häntä tarpeeksi. Että oudolta tuntuu...
ap

Noita eroahdistuskausia tulee ja menee.Jos lapsi alkaa pikkuhiljaa jättämään päikkäreitä väliin niin laita illalla pari tuntia aiemmin nukkumaan.Monesti yliväsymys tekee kaikesta vaikeaa,ei haluta nukkua ja energiaa riittää riehumiseen vaikka väsy on.
Kannattaa myös vain olla sängyn vierellä kunnes nukahtaa jos se tekee asiasta helpompaa.Älä mieti liikaa tulevaa että mitäs sitten kun vauva syntyy jne,asiat voi olla erilailla silloin niin että nukahtaakin helpommin yksin.Ja isyysloma helpottaa asioita kun on kaksi aikuista koko päivän häärimässä talossa.
Kun odotin aikoinaan kakkosta niin mitä lähemmäs päästiin laskettua aikaa niin sitä enemmän esikoinen takertui,ihan kuin olisi vaistonnut että kohta asiat muuttuu.Silti kaikki sujui loistavasti kun kakkonen syntyi.