Kuin eilinen se oli.
Tänään sitä ajattelin.
Huomenna ehkä muistelen.
Nyt vain hymyilen.
Aika on niin lyhyt.
Ajatuksen mitan pituinen.
Oltiin kumppanit kait.
Ystävät lienet vain.
Sielultamme samanlaiset.
Hetken rakastavaiset.
Aika kultaa muistoissa.
Nuo hetket huumaavat.
Tunsin olevani elossa.
Sylissä lämpimässä.
Tanssin pyörteissä.
Sanoissa noissa.
Myös niissä karikoissa.
Siitä kaikesta.
Kiitän sinua.
Pidän kuvasi muistona.
Sydämeeni talletettuna.
Se ei koskaan sieltä katoa.
Se kulkee aina mukana.
Suljen silmäni.
Ojenna vielä kätesi.
Tuttu tunne sisälläin.
Olet lähelläin.
Tänään sitä ajattelin.
Huomenna ehkä muistelen.
Nyt vain hymyilen.
Aika on niin lyhyt.
Ajatuksen mitan pituinen.
Oltiin kumppanit kait.
Ystävät lienet vain.
Sielultamme samanlaiset.
Hetken rakastavaiset.
Aika kultaa muistoissa.
Nuo hetket huumaavat.
Tunsin olevani elossa.
Sylissä lämpimässä.
Tanssin pyörteissä.
Sanoissa noissa.
Myös niissä karikoissa.
Siitä kaikesta.
Kiitän sinua.
Pidän kuvasi muistona.
Sydämeeni talletettuna.
Se ei koskaan sieltä katoa.
Se kulkee aina mukana.
Suljen silmäni.
Ojenna vielä kätesi.
Tuttu tunne sisälläin.
Olet lähelläin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika kultaa tosiaan muistot
niistä tärkeimmät jää
kuvana ..sydämeen
..eikä ne sieltä katoa
putkahtavat aina välillä esiin.
Kiitti Mar..
Kaunehin kiitokseni sinulle
sinulle joka aina jaksat lukea runoelmiani. Kiitos onija
Herkän kaunista runollista kerrontaa, joka sisällään kantaa kaunista ja samalla haikeaa muisteloa.
Näin se elämä kuljettaa ja jättää muistoja matkan varrelta. Muistoja, jotka ovat kauniita, haikeita ja joskus kipeitäkin, mutta myös kultaisina kuvastuvia.
Menneet vuoden eivät ole hukkaan vierineet silloin, kun muistojen virrasta niiden kuvajaiset mieliin kohoavat.
Kauniisti kirjoitit jälleen kerran runojen Kuningatar.
Kiitos siitä sinulle.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen
Kaikkien näiden vuosien jälkeen,
kuulin äänesi kutsuvan.
Todellakin se olit sinä.
Kauniina ja salaperäisenä.
Hymysi yhtä vallaton ja valloittava,
kuin silloin ennen
Silmäsi yhtä sädehtivinä
ja äänesi yhtä sointuvana.
Kysyit minulta,
Vieläkö muistan, vieläkö tunnen.
Minä mietin, tunnenko?
Tunsinko sinua silloinkaan.
Olet aina ollut salaperäinen,
Kyllä ainakin haluaisin tuntea.
Unohtanut en kuitenkaan ole,
en voisikaan.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen,
painaudut minua vasten,
kiedot kätesi ympärilleni
Ja minä tunnen sinun vapisevan.
Minä tunnen…..
Ja minä vastaan.
Tunsinko ainoastaan.
Vain kaipuuni sinuun.
Kilometrien välistä.
Tuosta kaikesta hälinästä.
Asemalla koin.
Voi sinäkö se olit?
Juoksen syliisi.
Painaudun lämpöösi.
Kohotan kasvoni.
Mitä tunnen,,,,,,,,,
Haikeutta,
kiitollisuutta siitä
on tämä elämä
ja sinä.
Upealle runollesi kiitos Ceero
sinä sen osaat :)
Ajan kultaamia muistoja ei vain ihminen monestikaan ymmärrä sillä hetkellä kun elää. Elää helposti vain tulevaisuudessa tai menneisyydessä eikä hetkessä.
Lumista alkuvuotta toivotellen...
Kuinka oikeassa oletkaan
kiitos kun kurkistit
ja vuotta alkanutta toivotellen vilkutan