olet tämän kaupungin ja sen patsaat peittävä
märkä valkoinen uni
olen yksinäisen torin siivekäs poika
nukkuvan kaupungin avoimessa sylissä
otan sinut lähelle haluni pyhintä
hengitykseni huokuu niskaasi, kosketan nenänpäätäsi
tähtien jäykkä huuto kajahtelee
porttiholvien syvyyksissä
kuljetan sinua käsivarrellani ympäri talvista palatsiani
lämpimin jaloin vaellat lumeen valmistetuissa askelissa
avaan sinulle sieluni maailman
näytän talot, suljetut ja avoimet portit,
ikkunat, hämärät askelmat, valossa kylpevät leveät kadut
pimeydessä hiljaisesti soivat kirkot
lumisateen mustat varjot
valkoisten siipieni suojassa tulet unessa omakseni
astun ulos pronssisesta kehostani
ihmisen lämpimään ruumiiseen
irti repeytyneet siipeni vuotavat rajusti
kun tyhjenen raottuvaan syliisi
märkä valkoinen uni
olen yksinäisen torin siivekäs poika
nukkuvan kaupungin avoimessa sylissä
otan sinut lähelle haluni pyhintä
hengitykseni huokuu niskaasi, kosketan nenänpäätäsi
tähtien jäykkä huuto kajahtelee
porttiholvien syvyyksissä
kuljetan sinua käsivarrellani ympäri talvista palatsiani
lämpimin jaloin vaellat lumeen valmistetuissa askelissa
avaan sinulle sieluni maailman
näytän talot, suljetut ja avoimet portit,
ikkunat, hämärät askelmat, valossa kylpevät leveät kadut
pimeydessä hiljaisesti soivat kirkot
lumisateen mustat varjot
valkoisten siipieni suojassa tulet unessa omakseni
astun ulos pronssisesta kehostani
ihmisen lämpimään ruumiiseen
irti repeytyneet siipeni vuotavat rajusti
kun tyhjenen raottuvaan syliisi
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huomen percival_
Runosi on kuin monisyinen lento halki taivaan.
Kolmas säkeistö oli josta tykkäsin much. :)
Terve, murukulta
Kolmas säkeistö onnistui jotenkin kahmaisemaan sisäänsä kaiken. Kiitos palautteesta.
Taas niin kaunis, talvinen runo sinulta, siivekäs runopoika.
Ihan kurkkua kuristaa lukea ajatuksen kanssa. Herkkyys, ihmeen tuntu, jonka loihdit.
Tässä omasta lehtiöstäni, talvella kirjoitettua:
Nämä valkoiset polut ikuisuuteen ovat kuluneet
kulkijattomiksi. Eivät muista, eivät ajattele.
Emme polkua sinänsä
vaan polun aikaa kaipaamme.
Ja vaikka emme enää koskaan kysy mihin,
uskomme silti.
Tervehdys
Kiitos palautteesta ja hienosta vastauksesta. Runossasi kiinnittää huomiota kollektiivinen näkökulma. Enpä osaa sanoa miksi, mutta tässä monikollisuuden ja yksiköllisyyden kontrastissa tuntuu piilevän arvoitus. Kun sitä yrittää selvittää, ajatukset lähtevät moneen suuntaan.
Tervehdys Sinulle percival_
Monikot ja yksiköt... Juu, niin ... Kylläpä luit tarkasti.
:) Kiitos ajatuksista.
..sinä siivekäs poika
ota käsivarsillesi..kanna ympäri talvisen palatsisi..
avaa sielusi maailmat..
Kiitoksia perc...
..minulla kylmät jalat..vaan lämpeni kun luin..
Lämmittävää sekin, että pidit lukemastasi. Kiitos sinulle.