Maila tiskasi astioita hieman ärtyneenä. Vettä roiskui parkettilattialle, vaikka hän kuinka yritti olla varovainen. Aurinko pilkotti säleverhojen lomasta. Kääntyessään kohti ikkunaa Mailan silmien edessä tanssivat miljoonat pölyhiukkaset aivan kuin nauraen Mailan kustannuksella. Päästessään pölyverhon ohi Mailan katse nauliutui ikkunaan ja varsinkin ulommaiseen niistä; ikkuna oli paksun pölyn peitossa.
- Juurihan minä syksyllä nuo pesin, Maila ajatteli ääneen.
Maila ei ollut mikään verhojen ystävä. Yhtäkään kangasverhoa ei ikkunoissa, joita oli kymmenkunta, roikkunut. Ainoastaan säleverhot pitivät kodin salaisuudet sisällään.
Ovikellon soitto katkaisi Mailan ajatukset. Hän ei odottanut ketään kylään...
- Juurihan minä syksyllä nuo pesin, Maila ajatteli ääneen.
Maila ei ollut mikään verhojen ystävä. Yhtäkään kangasverhoa ei ikkunoissa, joita oli kymmenkunta, roikkunut. Ainoastaan säleverhot pitivät kodin salaisuudet sisällään.
Ovikellon soitto katkaisi Mailan ajatukset. Hän ei odottanut ketään kylään...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei uppoa miehiin.
Jälleen turhan lyhyt pätkä arvosteltavaksi, mutta voihan tuosta yrittää jotain sanoa. Ihan sujuvaa tekstiä, luettavaa, perusteet kunnossa, hyvä! Kirjoitusvirheitä lähinnä sivulauseisiin, eli pilkkuihin liittyen. Joissain kohdin kerronta voisi olla parempaa, ei niin itseään toistavaa, mutta ne varmasti selviävät, kun luet itse tekstin pariin kertaan.
Esim. "Kääntyessään kohti ikkunaa Mailan silmien edessä tanssivat miljoonat pölyhiukkaset aivan kuin nauraen Mailan kustannuksella."
hieman yksinkertaisemmin sanottuna:
- Kääntyessään kohti ikkunaa, Mailan silmien edessä tanssivat miljoonat pölyhiukkaset, aivan kuin nauraen hänelle.
Ei toimi ainakaan aloittavana pätkänä, koska juuri ketään ei kiinnosta pöly tai verhojen pesu. Kirjoittaminen on virheetöntä, mutta tanssivat pölyhiukkaset ovat ankea klisee, joka saattaisi keskeyttää kustannustoimittajan luku-urakan siihen paikkaan.
Silti, en tyrmää, koska tästä voisi kehkeytyä kiinnostavakin juttu ajan oloon, koska kirjoitustaitoa kuitenkin löytyy, ties kuinka kauhea murhaaja tämä Maila loppujen lopuksi sitten olisikaan? Liiaan lyhyt pätkä arvosteluun siis, pitäisi nähdä mitä tästä seuraa.
Kirjoitat virheetöntä suomea, joten kielioppiin ei tarvitse paneutua. Näin lyhyttä kappaletta on vaikea arvioida, etenkin kun en tiedä onko tämä alusta vai keskeltä, joten joudun tarttumaan olemattomiin seikkoihin.
Miten erotat hieman ärtyneen ihmisen ärtyneestä ihmisestä? Jos et osaa selittää eroa, tuskin sitä osaa lukijakaan.
Lyhenteet eivät ole aina yksiselitteisiä. Kun [Maila/katse] pääsi pölyverhon ohi, Mailan katse nauliutui ikkunaan. Mitä tarkoitetaan pääsemisellä? Katseen siirtymistä, kävelemistä vai siivoamista?
Mitä tarina menettää, jos kappaleen typistää minimiin? Maila tiskasi astioita ärtyneenä, kun ovikellon soitto katkaisi Mailan ajatukset. Hän ei odottanut ketään kylään..
Tämä on alusta. Eletään arkistakin arkisempaa hetkeä.
Jos on hieman ärtynyt, voi siitä huolimatta tehdä sitä työtä tai askaretta, mitä on tarkoituskin tehdä. Paljon ärtyneenä ihminen etsii sijaistoimintoja tai ei tee mitään.
Tarkoitin katseen siirtymistä pölyverhosta kohti ikkunaa. Katseen siirtyminenkään ei ole mikään yksiselitteinen asia vaan se vaatii ponnisteluja. Ollessaan apaattinen, ihminen on katseeltaan juuttunut. Katseen siirteleminen vaatii tahdonvoimaa.
Typistäminen tarkoittaa, että romaanista tuleekin runo.
"Yhtäkään kangasverhoa ei ikkunoissa, joita oli kymmenkunta, roikkunut."
Onko ikkunoiden lukumäärä oleellinen? Tuota lausesetta voisi yksinkertaistaaa. Kodin kymmenessä ikkunassa ei roikkunut ainoatakaan kangasverhoa.
Tämä sen sijaan on loistolause "Ainoastaan säleverhot pitivät kodin salaisuudet sisällään." Ja heti perään ovikello soi. Kohtauksessa on jännitettä, joka jättää kutkuttavan tunteen: lukijan täytyy saada tietää lisää
Ei se varmaankaan ole oleellinen, mutta Mailalla on obsessio, joka aiheuttaa tuonkaltaista ajattelua.