hei,
oon vasta 13-vuotias tyttö ja oon seittemännellä luokalla. kaikki mun elämässä on päin helvettiä. ensinnäkin, mua kiusataan varmaan koulussa. tai no, ei tavallaan, mut mua haukutaan joka päivä. mun perhe ei rakasta mua. ne vaa toivoo, et mä olisin jossain muualla, ja ne on itekki sanonu mulle. mulla ei oo paljoo kavereita. oikeestaan mun omasta koulusta vaan 2, joiden kanssa oon sit aina. mut ei nekää oo sellasii tosiystäviä. mulla ei oo koskaan ollut tosiystäviä. ja kaikki vihaa mua. mä mietin aina, et mitä pahaa mä oon tehn mun elämässä et mä ansaitsen tän kaiken. ja kaikki mitä mä teen, on aina näköjään väärin. mulle on sanottu myös monta kertaa suoraan, et ne toivois mun kuolevan. siks oon miettinykki et pitäskö oikeesti tehdä itsemurha. mut mä pelkään kuolla. toivon aina vaan, etten enää heräis. silloin kaikki olis kaikilla hyvin eikä niitten tarttis kärsiä mun olemmassaolosta. jos mä en tekis itsemurhaa, nii mitä mun elämä tulis aina olemaan? joutuisin kestää tätä paskaa viel ikuisuuden, mitkää asiat ei tulis koskaa muuttumaan. kukaan poika ei oo koskaa tykänny musta, eli en koskaa oo ollu kenenkää kaa. eikä tuu koskaa tykkäämäänkään, mä oon tosi ruma, ja kuulemma luonteeltani vittumainen ja rasittava. mä itken nykyään joka päivä. ja mua pelottaa, et kauan tätä jaksan enää. koulussa on tosi ahdistavaa olla, ja mä toivon aina et koulupäivät ois ohi. mä ryyppään nykyään joka viikonloppu. muuta onnee täs elämäs ei sit ookkaa, ku se et saa olla kännissä. oisko oikeesti kaikille parempi et mä kuolisin?
oon vasta 13-vuotias tyttö ja oon seittemännellä luokalla. kaikki mun elämässä on päin helvettiä. ensinnäkin, mua kiusataan varmaan koulussa. tai no, ei tavallaan, mut mua haukutaan joka päivä. mun perhe ei rakasta mua. ne vaa toivoo, et mä olisin jossain muualla, ja ne on itekki sanonu mulle. mulla ei oo paljoo kavereita. oikeestaan mun omasta koulusta vaan 2, joiden kanssa oon sit aina. mut ei nekää oo sellasii tosiystäviä. mulla ei oo koskaan ollut tosiystäviä. ja kaikki vihaa mua. mä mietin aina, et mitä pahaa mä oon tehn mun elämässä et mä ansaitsen tän kaiken. ja kaikki mitä mä teen, on aina näköjään väärin. mulle on sanottu myös monta kertaa suoraan, et ne toivois mun kuolevan. siks oon miettinykki et pitäskö oikeesti tehdä itsemurha. mut mä pelkään kuolla. toivon aina vaan, etten enää heräis. silloin kaikki olis kaikilla hyvin eikä niitten tarttis kärsiä mun olemmassaolosta. jos mä en tekis itsemurhaa, nii mitä mun elämä tulis aina olemaan? joutuisin kestää tätä paskaa viel ikuisuuden, mitkää asiat ei tulis koskaa muuttumaan. kukaan poika ei oo koskaa tykänny musta, eli en koskaa oo ollu kenenkää kaa. eikä tuu koskaa tykkäämäänkään, mä oon tosi ruma, ja kuulemma luonteeltani vittumainen ja rasittava. mä itken nykyään joka päivä. ja mua pelottaa, et kauan tätä jaksan enää. koulussa on tosi ahdistavaa olla, ja mä toivon aina et koulupäivät ois ohi. mä ryyppään nykyään joka viikonloppu. muuta onnee täs elämäs ei sit ookkaa, ku se et saa olla kännissä. oisko oikeesti kaikille parempi et mä kuolisin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tää kuulostaa niin multa (paitsi en ryyppää)
Vasta 7 luokal! Auta armias kuule mie oon lukiossa ja vielä hengissä että ei ole minunkaan matka ollu rapea eikä suunta ole yhtään parempi. :D mikä meitä ihmisiä vaivaa? Kauhea angsti kaikilla. :D niin kyllä mullaki ja mietin mikä minua vaivaa. O.o
Hei Qqwe!
Onpa ikävä kuulla tilanteestasi! Tuntuu, että etsit moneen asiaan ratkaisua. Älä hätäile: asiat lutviintuvat ajan kanssa, kunhan haet tarvitsemaasi apua. Tärkeintä on, että opit ymmärtämään oman arvosi, ainutlaatuisuutesi ja persoonallisuutesi. Ihmiset täällä tarvitsevat sinua niin kuin sinäkin tarvitset muita; Elämällä on sinulle tehtävä. Harmillista, että perheesi ei ole kyennyt osoittamaan sinulle, kuinka tärkeä olet. Joskus kaikkein lähimmät ihmiset on kaikkein vaikeinta kohdata.
Itsemurha ei ratkaikse ongelmiasi. Kouluterveydenhoitajan, koulukuraattorin tai psykologin kanssa voi purkaa asioitaan luottamuksellisesti - he ovat ammattilaisia ja tottuneita kohtaamaan sellaisia haasteita, joita sinullakin juuri nyt on. Et ole ansainnut osaasi.
Koska olet nuori, on luonnollista, ettei sinulla ole vielä seurustelukokemuksia. Niillekin on aikansa. Pojat kiinnostuvat tytöistä myöhemmin, joten vielä ei kannata murehtia sitä, ettet ole saanut positiivista huomiota heiltä.
Pidä huolta itsestäsi!
Toivomme myötätuulta purjeisiisi. Olemme puolellasi.
Terveisin,
Rosa ja Sara Nettisaappasta
tää kuullostaa niin multa n. puol vuotta sitten. joo itekki oon seiskalla ja mulla oli samanlainen olo kun sulla nyt mut oota vaan ni kohta alat löytää kavereita niinkun mä. eikä ne tosissaan tahdo et kuolet, ne vaan sanoo. kyllä joku susta tykkää, varmasti poikakin (; se ei vaan uskalla tulla sanomaan sulle sitä. niinku monet muutkaan pojat. koita jaksaa
Tiiä että ei kovin ihmeellinen neuvo, mut siis PUHU jollekkin. Terkkari/Opettaja/kuraattori/sukulainen. JOKU. Puhu jollekkin.
Pidä huolta itsestäsi!
Toivomme myötätuulta purjeisiisi.