Oireenne premenopaussissa

Hei premis!
Kyllä nuo oireet viittaavat vaihtarien alkamiseen..Kaikenlaisia tuntemuksia voi olla ja juuri sellaisia mitä ei ole aikaisemmin tiennyt olevankaan..Ne oudot tuntemukset tekee useimmalle sen paniikin esm. kaupassa voi alkaa pyörryttämäään ja tärisyttämään eikä saa henkeä kunnolla..
Lohtuna voin sanoa ..kun tiedostaa mistä oireeet johtuvat..se rauhottaa jo paljon. Kaikki oireet maan ja taivaan välillä on koettu ja siitä selvitty.
Itselläni alkoi tuollaiset tuntemukset kun täytin 51 ja nyt olen 63..Edelleen oireita on milloin enemmän ja milloin vähemmän. Vielä kuukautiset tuli tuossa viime viikolla kun taukoa oli lähes pari vuotta. Kannattaa vain käydä gynellä vuosittain ja ottaa hormonit käyttöön..ainakin joksikin ajaksi.
Noita ns. muljahduksia on vieläkin varsinkin yöllä. Kannattaa tehdä kokonaisvaltainen terveystutkimus tässä elämänvaiheessa ja näin sulkea pois muut sairaudet.

Kiitos vastauksesta Nivel.
Tänään tosiaan aamulla maha möyrysi kovin ja sit reilu tunnin päästä rauhottui.
Iltapäivällä kun söin lämpimän ruuan ni vartti ja tunsin pakotusta mahassa ja eiku vessaan ripuloimaan.Olen kyllä lukenut et monella on kuukautisten aikaan ripulia ja viimeksi minulla oli ripulia marraskuussa pari päivää ennen vuodon alkamista.
Joskus särkee rannetta vasemmasta kädestä vaikken mitään juuri olisi tehnytkään ja sit se alkaa silloin äkisti ja menee yleensä seuraavana päivänä melkein yhtä äkisti pois.Viime kuussa kuukautisten aikaan tuli vasempaan jalkapohjaan ulkoreunaan pikkuvarpaan edustaan kosketusarkuutta joka loppui seuraavana päivänä ja mitenkään en ollut rasittanut tai loukannut jalkaani.Tuli ja meni äkillisesti.
Joskus on päiviä et ihan tolkuton nälkä kokoajan vaikka kuinka söisi.
Siis kaikkea kivaa.
Jalat on tänään ja eilen saaneet tuta tämän tästä kylmän hien ja kämmenet kans on hionneet.Siis jalat on jääkylmät mut silti nihkeät..jaiks....
Kiitos tekstistäsi Nivel ja siksi tänne vaan kirjottelen et sais vähän vertaistukea josko muillakin olis saman tapaista nyt tai ollut aiemmin.
Toivottavasti joku muukin vielä jaksaa kommentoida jos muistaa tuntemuksiaan tällasesta ajankohdasta.

kuulostaa enemmän ruoasulatusvaivoilta,ja kilpirauhasen toiminnan häiriötiloista.kannattaa tutkia asiat

Kylmänhorkkakohtaukset olivat ne selvimmät oireet joista tiesin että tästä se alkaa. Joitakin kuukausia oli yhtämittaista palelemista jolloin mikään vaatetus ei ollut riittävää ja yöt oli vietettävä naparetkelle sopivassa asussa.

Kieltämättä välillä on tullu mitattua et onko kuumetta tai mitä ihmettä ku palelee niin mahdottomasti.Ei oo ollu koskaan kuumetta ja aikoihin en enää ole mitannutkaan jääkauden ilmaannuttua.Paremminkin käyn kylmänä ku sillo on ollu nippanappa 36 asteen molemmin puolin ton mittarin mukaan.

No,eikös muilla ole oireita?

Voi, on! :) Laitoin tuonne eri aloitukseen jo viimeisimpiä juttuja (Nivel- ja iho-oireet), jotka "toivottavasti" on edelleen "vaan" vaihtarioireita eikä mitään muuta. Mutta tässä listaa oireista mitä minulla on ollut muutaman viime vuoden aikana (olen nyt 46):
- närästys
- pahoinvointikohtaukset´ja heikotus
- yöhikoilu ja siihen liittyvä herääminen noin klo 3-4; melkein joka kerta samaan aikaan yöstä
- sydämen hakkaaminen
- sydämen muljahtelu ja rytmihäiriöt
- pään sumuisuus
- mielialanvaihtelut, itkuisuus, mutta myös samalla olo että mikään ei oikein tunnu miltään
- väsymys
- lihaskolotus
- nivelkivut
- poskien kuumotus vaikka iho tuntuisi viileältä
- korvien soiminen
- tunne, ettei henki kulje (ei liity rytmihäiriöihin)
- paniikkiolo
- epäluuloisuus ihan älyttömistä asioista
- pelot ja asioiden katastrofisointi

Eli tuossahan tuota alkuun...:/.

Huoh66: samantapaista on siis minullakin ollut kun sinulla.Tietysti joitakin poikkeuksia löytyy.
Mullakin on närästyksestä sen tyyppinen oire et röyhtäilen paljon ja mahanportti on tosiaan todettu löysäksi,mut mulla röyhyjen lisäksi taitaa tulla eniten painetta rintalastaan ja joskus palantunne kurkussa,ei niinkään hapanta nestettä suuhun asti.
Pahoinvoinnista olen nyt alkanut pitämään vähän kirjaa et milloin esiintyy,samoin heikotuksesta.
Yöhikoilua mulla on vaan joskus ja on ajoittunut ennen kk tai sen aikaan.
Joskus sydän mullakin ottaa spurttia,jopa tunneiksi kun oikein riehaantuu,joskus lyhemmän ajan ja sit vielä normi muljahtelut päälle joita voi tietysti tulla ihan milloin vain.
Pää tuntuu usein sumuiselta myös,se on vähän niinkuin pieni pääkipu muttei kuitenkaan vaan tuntuu et olen ihan pöhkö ja muutenkin silloin jännä olo mut ei kivalla tavalla.
Masentamaan pakkaa kans usein,varsinkin yksin ollessa ja nyt siihen on aikaa kun vielä työstä lomautuksella.Työt jatkuu tän vuoden aikana.Jotenkin vaan välillä tuntuu et ei mikään huvita,varsinkin jos oireilee jotenkin.
Väsymys on tuttu tunne.
Lihaksia mullakin kolottaa välillä ihan älyttömästi jo ihan pienestäkin rasituksesta..käsittämätöntä.Kerrankin tässä kokosin lapsille autoradan lattialla ja olin polvillani jalkojeni päällä ja seuraavana päivänä kolotti reisiä älyttömästi ja pari päivää sen jälkeenkin ja mitään muuta jalkoja vähänkään rasittavaa en silloin ollut tehnyt.Viikonloppuna pidin vasenta kättäni reilu puoli tuntia koukussa yhtä mittaa kun siinä oli sellanen lankarulla jota pidin näin mukanani.Kun lopetin tämän työn oli vasen käteni todella kipeä monta tuntia kun viimein sain oikaista käteni ja tämä rulla oli kevyt.Outoa...ei tollasesta olis pari vuotta sitten tuntunu mitään.
Joskus ranne särkee yllättäin jopa siinä määrin (aaltoileva kipu) ettei meinaa saada nukutuksi ja sit kipu loppuu yhtä yllättäin kun tulikin ja täysin ilman rasitusta.
Poskia ei ole kuumottanut.
Korvat soi aina enemmän tai vähemmän.
Henkeä välillä ahdistaa mut olen kuvitellut ainakin sen johtuvan tosta löysästä portista mut tiedä sitten mistä johtuu.Söin muuten somaccia viime vuonna pitkään tämän takia ja välillä olikin parempi mut syksyllä tuntu et henkee ahdistaa melkein kokoajan ni lopetin somacin ja oireet eivät ainakaan ole pahentuneet siitä.
Paniikkioloa en mielestäni juuri ole tuntenut.Jos sydän joskus oikein innostuu ja riehuu hulluna ni silloin meinaa paniikkia tulla et nytkö se sekos täysin mut silloinkin koitan pysyä rauhallisena.
Epäluuloisuutta mulla liittyy lähinnä siihen et oireitteni perusteella luulen ettei koskaan saada selville mikä nämä kaikki aiheuttaa ja et mitä tämä kaikki oikein on.
Joskus pelottaa kun oikein oireilee.

Lisään vielä sun listaan:
Karvojen kasvun lisääntyminen kasvoissa.
Kuukautisten aikaan maha menee sekaisin näköjään nykyisin.
Tosi runsas vuoto toisena päivänä myomasta kai johtuen.
Kierto lyhentynyt entisestä pitkästä paljon lyhyempään.Ennen yli 30 jopa 35 päivää ajoittain ja nykyisin 25-28 päivää.
Juuri ennen kk nyt parina päivänä niukkaa oranssia vuotoa ja sit alkaa kunnon kk.
Joissakin kuukautisissa nykyisin paljon käsien ja jalkojen märkyyttä riippumatta siitä onko kädet ja jalat kylmät vai lämpimät.Nyt olleissa kk just tätä oli paljon,ärsyttävä oire.
Reilusti turvotusta varsinkin mahan seudulla muutama päivä ennen kk ja vähän kierron puolivälissäkin.
Rintoja on alkanut aristaa ja turvottaa noin viikko ennen kk.
Kk aikana mahani innostuu myös kauheasti normia enemmän murisemaan ja sit toi ripulikin voi tulla.
Et tällasta ja jotain jäi varmasti pois.Olihan näitä jo tossa edellä mulla mainittu mut jotenkin kiva vertailla tähän perään sun oireihin et mitä on itsellä ja mitä ei.

Nyt on oireiden suhteen ollut vähän rauhallisempi kausi.Yöhikoiluja ei ole ollut,kierto ja kuukautiset entisellään.Sain cyklokapron lääkkeet pahimpiin vuotopäiviin.Niitä kokeilin viime kuukautisissa yhdenpäivän,sen pahimman.Otin 3x 2 tablettia ja kyllä se vähän auttoi.Kädet ja jalat ei ole ihan yhtä paljoa hikoilleet kuin tässä hetki sitten.Myooma on kasvanut ja menen kohdunpoistoon....vähän jännittää.

Mulla on myös joitakin noita samoja. Olen 52 v ja menkut vielä suht säännölliset mutta kyllä noita oireita ollut jo vuoden verran. Eli nyt tänä talvena olen huomannu että niitä vilun tuntemuksia paljon sisällä vaikka aina olen ollut karaistunut ulkoilmaihminen. Ja kylmän nihkeet kädet ja jalat. Rytmihäiriöitä mulla ollut mutta ne on jo 10v vanha vaiva, kyllä ovat nyt lisääntyneet ja tulee ilman rasitustakin, varsinkin niitä muljahteluita.
Mulla alkoi 48v hormonaalinen migreeni joka vaivaa menkkujen aikaan tai joskus alkaa jo viikkoa ennen ja nyttemmin vaivaa joskus myös ovulaation aikaan eli 2 krt/kk. Mulle sanottiin silloin että se menee ohi sit kun vaihtaritkin tai sitten ei. Migreenissä myös pahoinvointia. Ei auta buranat yms. kuin joskus jos se on ihan lievänä.
Mielialan vaihteluita paljon. Melankolisuus lisääntynyt ja ärsytyskynnys laskenut. Seksihalut vähentynyt mutta onneksi olemme mieheni kanssa puhuneet asiasta.
"Viiksikarvat" kasvaa tosi nopeesti (meinasin tilata kokeeksi tuon:)

http://www.naturalme.fi/products/Kasvovoide--Essentiel-Epil.html?cat=Kuiva{47}kypsä-iho&cid=43

Myös nilkoissa karvojen kasvu nopeutunut.
Yöhiloilua on nyt ollut havaittavissa mutta ei vielä pahana, nyt auttaa vielä että heittää peiton pois mutta jonkin ajan päästä voi herätä siihen että palelee.
Huimaavaa oloa ja verenpaine alhaalla useimmin kuin ennen. Ja sellainen "sumuinen" pää. Sellaista kaikkea täälläkin. Jaksellaan :-)

Ikää minulla 44 ja joitain oireita on kyllä ilmaantunut.
Jatkuva paleleminen ja myös joskus kylmyydestä huolimatta kainalot hikiset ja samoin kädet nihkeän tuntuiset.
Olen aina ollut hyvä nukkumaan niin nyt on alkanut tulla joskus öitä jolloin tuntuu ettei pääse syvään uneen ollenkaan vaan koko yö menee puolihorroksessa tai sitten herää joskus aamuyöstä ja lopun yön nukkuu huonosti.
Mielialan vaihtelut ja jatkuva kettuuntunut olo ja yleis-äreys.
Alapään erinäiset vaivat, selkeästi limakalvot on arat ja paikat ei kestä pitkäkestoista seksiä vaan helposti paikat kipeytyy eikä kostuminen ole ihan samanlaista kuin ennen.
Harrastan liikuntaa jonkin verran ja syön omega rasvahappokapseleita sekä nyt aloitin neurobion forte B-vitamiinin ja tuntuisi kuin se auttaisi näihin hermostollisiin ongelmiin. Olen aina ollut jännittäjä-tyyppi ja joudun sen suhteen tekemään itsekseni harjoituksia (rentoutumis-harjoituksia) ja tuntuu että jo saavutettu mielen-tyyneys alkoi olla taas kateissa.
Sydämen muljahteluja on ollut jo vuosikausia joten sen suhteen ei ole mitään uutta.
Ainut positiivinen puoli mitä tästä hetkestä olen löytänyt on rintojen hienoinen suureneminen ja se on ihan tervetullutta tälläiselle hoikalle A-kupin naiselle!
Mutta olen vain yrittänyt suhtautua asioihin positiivisesti ja tätäkin ajattelen niin että tälläkin ajanjaksolla on oma tarkoituksensa ja ehkä tästä vielä hengissä selvitään ja jossain vaiheessa se helpottaa. Ainakin itseäni aivopesen sillä ajatuksella, että kun vaihtarit jo alkoivat nuorena niin ne myös menevät nopeasti ohi.
Kuukautisvuoto on ehkä vähentynyt mutta päänsärkyä ilmenee nykyään aina niiden alkuvaiheessa mitä ei nuorempana ollut eikä nuorena tietoakaan mistään pms-oireista jotka nyt on kyllä tulleet tutuksi kun tuntuu että koko kuukausi menee yhtenä psm-oireena. Mutta tähän tosiaan nyt sitten tuonut helpotusta tuo b-vitamiini, kannattaa kokeilla. (Se on vahvin markkinoilla oleva b-vitamiini.)

Hei kaikki "kohtalotoverit"
Ihana lukea näitä viestejä, koska itse kamppailen juuri vaihdevuosioireiden kanssa. Olen tänä vuonna 53 v. täyttävä ja yöhikoilusta olen kärsinyt vaihtelevasti reilut 5 vuotta, nyt on alkanut tulla päivisinkin hikipuuskia. Kuukautiset tulevat vielä melko säännöllisesti, tosin minullakin kierto lyhentynyt samoin vuotopäivät, nykyisin 3-4 päivää, kun nuorempana 5-6 päivää. Se mikä minua kiusaa kovasti tälläkin hetkellä on voimaton olo, aivan järkyttäväkin välillä. Jalat ovat kuin maitohapoilla jatkuvasti, vapinan tunnetta, pelottaa lähteä liikkeelle, kun tuntuu ettei jalat kanna, samoin käsissä välillä. Kävin lääkärissä ja minusta otettiin kaikki mahdolliset verikokeet (ei kuitenkaan hormonikokeita) sydänkäyrä, veritulppakoe, koska koen ahdistusta välillä, keuhkojen sekä poskiontelojen röntgen, nämä kaikki oli ihan normaalit, ainoa mikä on välillä. pulssi lyö levossakin 90-95.... Ihmettelen vaan kun lääkäri ei maininnut mitään että nämä oireet vois liittyä ikään.....Hänen diagnoosi oli kaikkien koetulosten jälkeen, kehossa vallitseva stressitila, minulla on ollut henkisesti rankka mennyt vuosi, olen menettänyt mm.äitini ja tyttö menetti traagisesti hyvän ystävänsä, on ollut muuttoa ym....Pään sumuisuus on jokapäiväistä, välillä panikoin sen kanssa, välillä taas pystyn suhtautumaan rauhallisesti. No tänään juuri menen optikolle hakeman uudet silnälasit, josko se vähän helpottaisi pään oireita. Tod.näk. syy on korvien välissä......Gynekologillekin pitäis aika varata, mutta en vaan saa sitä tehdyksi. Tälläistä saamattomuutta on ilmennyt viime aikoina runsaasti. Mutta ihan kiva tietää että ei ole oireittensa kanssa yksin, ei ole helppoa olla nainen!

On tämä kyllä helpottavaa lukea etten ole tosiaan yksin oireideni kanssa.Käsiin ja jalkoihin voi tosiaanäkisti iskeä hikipuuska..edelleen.Joskus syke nousee ilman rasitusta ja on jotenkin heikko olo silloin....jotenkin raskaampi.Menee sit aikoinaan ohi,ennemmin tai myöhemmin.Yöt menee vaihtelevasti enemmän tai vähemmän nukkuneena.Onneksi aika hyvin nukuttuja öitä on kuitenkin enemmän ku huonosti nukuttuja.
Jotenkin tuntuu et en saa mitään aikaiseksi...olen lomautettuna vielä ainakin hetken ja täällä kotona usein mietinkin et miten ihmeessä selviän työpäivistä,kun se aika taas kohta koittaa????Kai sitä jotenkin sit vaan jaksaa.Onneksi joka päivä ei ole huono.
Turvotuksen kanssa saa painia ison osan kuukaudesta...kai se on sitä pms:ää.
Kohtu poistetaan ton kasvavan myooman takia tämän vuoden aikana...huiiii...miten sitä leikkauksesta toipuu?Kuinka nopeasti ja miten puhki sitä mahtaa olla? Mut nyt se on poistettava kun pääsen vähemmällä,ettei tarvii isoa leikkaushaavaa tehdä ja kohtu saadaan vielä alakautta pois.Yritän ajatella tämän positiivisena asiana et pääsen kamalista vuodoista pian kokonaa eroon =) silti jännittää..en ole jännitykselle antanut paljoa valtaa,mut kyllä se vähän olkapäällä välillä kummittelee.Siksi jännitän kohdun poistoa,koska kuntoni/vointini ei todella ole enää samanlainen kuin esim. pari vuotta sitten...hohhoijaa.Kai se tästä...valoa kohti kipuines ja tuskines ;)

Kiva kun täältä löytää vertaistukea, lohduttaa valtavasti lukea kirjoituksia.
Useat puhuu erittäin runsaista menkoista, kunnon tulvavudoista ja semmoset näyttää minullakin olevan.
Tähän saakka olen pärjäillyt kun olen joskus ottanut 2. ja 3. päivänä Cyklokapronia. Mutta nyt tässä kuussa kävi niin, että menkat olivat tosi niukat ja sitten vain yhtäkkiä istuessa tuntui että nyt lörähti ja kunnolla. Pomppasin seisomaan ja niin tuli farkuista kunnolla läpi. Tunsin veskiin kipittäessä että sieltä tuli tolkun hyytymä ja toinekin, side ei ehtinyt imeä mitään.
Nyt on jäänyt vähän pelko, että jos tämä toistuu, eihän tässä uskalla oikein mennä mihinkään.
Näen kauhukuvia että olen vaikka jossain auditoriossa jumittuneena penkkirivien keskelle ja silloin tunnen että plurahtaa tulemaan. Ei sieltä mihinkään voi nousta ja lähteä. Ja jos ei lähde, sotkee koko penkin.

Asiasta toiseen eli kerroin tuolla ylempänä kokeilevani tuota voidetta joka hillitsee karvankasvua kasvoissa.

http://www.naturalme.fi/products/Kasvovoide--Essentiel-Epil.html?cat=Kuiva{47}kypsä-iho&cid=43

Se oikeesti toimii! Kannattaa kokeilla jos tuntuu että "viiksikarvat" kasvaa liikaa ja nopeasti.

HEI!
Olen 51-vuotias ja tuttuja ovat oireenne...juuri tässä tuli päivystyksessä käytyä kun niin huono olo ja voimaton ja vas.käden sormet puutuivat ym...ja vielä paniikki päälle...verenpaineet ja sydänfilmi otettiin ja stressin syyksi...kuulemma..minusta nämä kaikki vaivat ovat kyllä tulleet vaihdevuosien myötä..pian menee kyllä hermot..en ole saanut mitään lääkitystä noihin vaihdevuosiin..gynegologi sanoi ettei hänen mielestään vaihdevuosiin kuuluvia...

Moni on maininnut että keltarauhashormonin puutteessa vuoto vain jatkuu ja jatkuu.
Minkälaista tämä tippasuvuoto sitten on, pientä tuhrua pyyhkäistessä, oikeaa vuotoa, isoja tai pieniä hyytymäklönttejä vai minkälaista?

Tässä myös yksi joka tuskailee jatkuvan tippasun kanssa. Saakohan tuon Terolut tms kuurin ilman, että pitää alkaa esittelemään vuotavia paikkojaan lääkärille? Siis ihan ensihätään oireiden perusteella?

Täällä viestiketjun aloittaja kommentoi taas....tässä odotellaan et miten alkaa sujua kun kohtuni poistettiin 21.5.2013. Ainakaan vuodot ei enää kiusaa =) Tähystyksellä leikattiin ja samalla 2 myomaa sai kyytiä ja munanjohtimet,vasemmassa munasarjassa ollut kysta ja endometrioosiakin kuulema löytyi.Nyt odotellen mitä tuleman pitää.Ei kai tää muuten muutu,mut vuodot vaan loppui.

Moikka kaikki oireilevat ;)
Teidän oireet kuulostaa niiiiin tutuilta. Itse olen tänä vuonna 43v. ja oireilu on alkanu jo kohta 40v. ohitettuani.
Muutamien kokeilujen jälkeen olen nyt melkein 1 1/2v. käyttäny Zoely pillereitä ja lisänä estrogeenilaastaria. Kesti melko pitkään kunnes hormonit tasaantu ja olo helpottu. Kokonaan oireet ei poistuneet vaan ed. tunnistan ns. PMS oireita kierron mukaan. Vuoto loppui kokonaan heti kohta pillereiden aloituksen jälkeen. Kierto oli jo lyhentynyt ja vuotokin runsastumisen jälkeen vähentynyt ennen pillereiden aloitusta.
Olo tuntui jo melko seesteiseltä, kunnes tuli kesä ja helteet. Oireet palas kun salama kirkkaalta taivaalta. Ja nyt sitte ihmettelen tätä.
Mulla noi henkiset oireet ahdistus, ärtyisyys, mielialan vaihtelut ja mielen mataluus ovat niitä hallitsevimpia oireita. Aina oon ollu jollain lailla herkkä, mut ei se mitään tällasta oo ollu. Välillä tulee ihan paniikkimainen olo :/
Nivel- ja lihaskivut sekä rytmihäiriöt on kans ollu oireena, mut ne on hoidon myötä helpottanu. Nyt tosin nivelkipuja on taas ollu.
"Kiva" lukea teidän kirjoituksia, ne jotenkin helpottaa oloa kun tietää että ei oo oireidensa kanssa yksin ja että oireet ei oo pelkästään mun korvien välissä vaan ihan mahdollisia.
Oon aiemminkin kirjotellu tänne ja nyt samalla huhuilenkin Lumikelloa ja Mitä tekis, mitähän teille kuuluu??

Moi IhaNaiset! Täällä kärvistelee kohta 47v hikoilija :) Menkat viimeksi tammikuussa ja hikoilua varsinkin öisin ihan kamalasti. Sydän tekee omia piruettejaan ja kaikki on tylsää...Se on vaan riivittävä iloa irti, milloin mistäkin. Seksihalut ovat todella surkeat,josko kesä toisi mukanaa "kukkia ja mehiläisiä" ;)

Itse olen kärsinyt samoista oireista, erityisesti hikoilu on ollut kamalaa. Nyt käydessäni Intiassa ostin sieltä Menosan pillereitä (olivat halpoja vain 4-5 €/kk annos). Olen siitä saanut apua ja olo on muutenkin aivan toisenlainen. Aion tilata tuotteita netistä, eilen jo katsoin, sieltä niitä saa. Suosittelen!

Olen 45-vuotias ja itselläni on kuukautiset edelleen säännölliset ja verikokeissa kuulema hormonitasot normaalit. Mutta ultraäänessä juuri havaittiin poikkeavan paksu limakalvo kohdussa ja lääkäri määräsi lääkkeen korvaamaan ilmeisestikin heikentynyttä keltarauhashormonin tuotantoa.

Aloituksessa on monia seikkoja jotka ovat niin kovin tuttuja, en vain ole niitä osannut ajatella nimenomaan vaihdevuosiin (ennakoivasti) liittyviksi. Vatsani pitää todella kovaa ääntä juuri ennen kuukautisia ja niiden aikana. Ei se aina näin ole ollut. Jos kallistan päätä vasemmalle tiettyyn kohtaan asti, kuulen ihmeellistä viik viik -ääntä jota ei ole aina ollut. Fysioterapeutti tänä vuonna varmisti epäilynä asentohuimauksesta, en tiedä sitten liittyneekö edelliseen. Sehän pahenee vanhemmiten, mutta varsinaisesti menopaussijuttuhan se ei kaiketi ole.

Niin jäätävää palelua että pitää kiskoa toppaliivikin päälle asunnossa on ollut pari kertaa, plus oli kausi että piti olla kaksi täkkiä että saa palelulta unta, vaikka asunto ei ole liian kylmä. Hikoilupuuskia minulla on satunnaisesti ennen kuukautisia öisin, ja tätä on ollut jo ainakin 40-vuotiaasta asti. Muutoin ei yleensä ole mitään "kuumia aaltoja". Kuukautisten määrä on kasvanut ja vuoto pidentynyt, siis tuohon kohdun limakalvon paksuuntumiseen liittyen tietenkin. Koska luulin että kyseessä on tavanomainen premenopaussijuttu, en heti älynnyt lääkäriin lähteä, mutta hoitamattomahan se voi ilmeisesti johtaa syöpäänkin.

Minullekin tulee tosi raskas olo kävelyllä, mutta toisaalta minulla on allergispohjainen astma johon ei tunnu tepsivän mikään. Välillä auttaa antihistamiini ja välillä avaava lääkitys (Bricanyl), välillä ei kumpikaan. Hoitavan kortisonikuurin olen harvakseltaan hengittänyt tai syönyt vuosien varrella, mutta aina kuurin aikana tai viimeistään sen jälkeen pääoireeni eli jatkuva yskä riivaa. En jaksa kortisonia vetää jatkuvasti, kun en halua sokeaksi enkä että luut napsuvat poikki (syön tosin D-vitamiinia).

Sydämen hakkaamista on tuon tuostakin.

Itselläni keltarauhashormoni oli loppunut kokonaan ja estrogeeni kuritti kroppaa, oireet oli samanlaisia kuin kilpirauhasen liikatoiminnassa. Kuukautiset kestona päällä monta kuukautta. Lukuisia myomia kohdussa ja vuodot siksi hyvin runsaat. Syön nyt syklisesti keltarauhashormonia ja kuukautiset kestävät "vain" 4-5 pv ja tulevat keltarauhahormonin avulla 30 päivän välein. Lääkäri suositellut jo parin vuoden ajan kohdun poistoa, mutta toistaiseksi en vielä ole mennyt. Vaihdevuosista puhuttaessa kerrotaan aina estrogeenivajeesta, minullapa keltarauhashormoni loppui ensin ja estrogeeni on samalla tasolla kuin 30-vuotiaalla. Olen 54-vuotias ja kyllä saisi hormonit jo sammua lopputkin.

Eikös kaikilla naisilla ole ennen vaihdevuosia juuri estrogeenidominanssi, eli estrogeeniä on liikaa suhteessa keltarauhashormoniin?

Oon nyt 45-v ja ainakin vuoden on ollut oireita.

Ennen säännölliset (kierto 26-28 pvää) on muuttunut 24-30 pväiseksi, vaihtelee kuukausittain, joskus 24 pvää, toisinaan 30 pvää. Kun vuoto on runsas, kesto on noin 4 pvää, silloin kun on niukkaa 7-8 pvää. Eivät ole vielä venyneet viikkojen mittaisiksi mutta kerran vuotojen väli oli 2 kk ja silloin oli todella inhottava olotila seuraavaan vuotoon saakka.

PMS-oireista oon kärsinyt aina nuoresta saakka, mutta nyt kaikki ärsyttää tosi paljon, päänsärkyä, turvotus aina viikkoa ennen menkkoja,
verenpaine häärää omiaan, yöllä hikoiluttaa, päivällä tulee kuumotus-ja hikipuuskia jotka kestää 5-10min kerrallansa, naama punottaa kuin keitetyllä ravulla :D

Jonkin verran aina helpottaa kun vuoto alkaa, elikkäs seassa on PMS-oireitakin.

Ja paniikkia ja jännitystä, sydän hakkaa välillä kovaa ilman mitään erityistä syytä.
Sydän myös muljahtelee päivittäin, sillointällöin on lyhyitä rytmäreitä.

Hiuksia ei lähde, mutta iho ja limakalvot ovat selkeästi kuivemmat, seksi ilman liukasteita ei onnistu, sattuu ja polttelee jälkeenpäin jonkin aikaa. No joo, ei kyllä paljoa muutenkaan kiinnosta koko touhu, ei oo kiinnostanu pariin vuoteen, sekin asia pitäis jotenkin korjata...

Minkä ikäisiä olette olleet kun näitä oireita on alkanut tulemaan?
Osa täällä on ikänsä kertonutkin, mutta kiinnostaa silti alkamisikä kun itsestä tuntuu että olen ollut vielä hiukan "alaikäinen" 43-44-vuotiaana.
Ja että vanhenen nyt kropaltani tosi nopeasti, että olen mummotautinen...

Nonnii, täällä ootetaan sitten vuodon alkamista tosi kettuuntuneella mielialalla.
31 pvä menossa ja ei tietoakaan lorinoista, turvonnut ja inho olo vaan koko ajan. edelliskierto "vain" 25 pvää.

Mikäköhän avuksi? Oon raivoissain.....

Nostetaas tätä ylös. Kävin lukaisemassa aloittamaani ketjua. Oireita on edelleen, mutta kaikki ei enää ihan samanlaisia, kuin muutama vuosi sitten.

Huh, ei ole helppoa olla nainen! Itselläni on ollut aina runsaat kuukautiset ja mitään syytä ei löytynyt.
Saamattomuutta ja rintojen arkuutta oli vuosia. Kesällä -14 menkat vain kiihtyivät ja söin Primolut kuurin. Vuoto kesti yleensä kolmisen viikkoa, aluksi todella runsaana ja loppu tiputtelua, kunnes taas sama leikki alkoi alusta.
Sain lähetteen Novasure hoitoon, hoito tehtiin syksyllä ja sinne jäi menkat.
Keväällä -15 kävin gynellä, ultrassa ei näkynyt munasarjoissa enää mitään toimintaa, kuolleet olivat.
Ihmettelin, että voiko vaihtarit tulla näin äkisti, edellisenä vuotena kaikki oli ollut viellä ok. Gyne sanoi, että kyllä voi. No eipä muuten haittaisi, mutta alapää on todella löysä ja vähäiset rinnat täysin menetetty! Masentaa olla tälläinen, kroppa petti totaalisesti!
Vagifem käytössä, muuta en voi käyttää sydänsairauden takia, ikää 50v.
Nyt lisänä käsi - ja jalkakivut, yöllä. Apua!

Hei Premis. Miten sulla menee. Joko on FSH-arvo sitä luokkaa, että saat estrogeeniä, vai onko vaihtarit vielä virallisesti alkaneetkaan?

Kiitos tämän ketjun aloittamisesta - tosi tarpeellinen on!

Reilu vuosi sitten on viimeksi fsh otettu ja ei ollut vielä arvo noussut vaihtaritasolle. Tosin multa on kohtu poistettu 2013, kun myoma oli vuotoja tekemässä tulvaksi. Cyklokapronilla jotenkin pärjäsin ennen kohdun poistoa, mutta anemian se vuotomäärä teki. Poiston yhteydessä löytyi kysta vasemmalta puolelta ja endomatrioosia, jota ei ollut ennen poistoa tiedetty olevan. Vuodotonta aikaa tulee siis kohta 3 vuotta täyteen, se on ollut mahtavaa. Täytän tänä vuonna 45, joten ei ihme, että fsh oli vielä alhainen. Käsien ja jalkojen nihkeys on nyt poissa. Sydän pamppailee välillä omaan tahtiinsa...joko muljahdellen tai joskus kauheeta vauhtia, vaikka istuis tai makais. Joskus pienikin puuhailu nostaa sykkeen ja sitten jää nopea syke pitkäksi toviksi päälle, ennenkuin aikanaan ymmärtää rauhoittua. Palelee usein, joskus joku hetkellinen lämpövärekin tulee, mut ei kuitenkaan iho tule märäksi. No yöllä joskus tosi harvoin coi tehdä senkin, et ihokin tulee puuskassa hikiseksi. Oikeanjalan polvi oikuttelee, tuntuu et enemmän levossa ku liikkuessa.

Kaikki ed mainitut oireet tuttuja ja varsinkin viimeisen vuoden aikana, ihan helvettiä.

Menkat jäi ekan kerran pois vajaa vuosi sitten ja on sen jälkeen olleet epäsäännölliset.

Arvon parasta aikaa mitä apua tähän lähtee hakemaan.

Te jotka olette syöneet hormooneja, miten sen lopetuksen jälkeen kävi oireiden kanssa? Tämä mietityttää nyt!

Täytän 42. Vuodot ovat varsin säännölliset, mutta tiedän, etten enää ovuloi joka kuukausi (esim. ovulaatiolima puuttuu). Vuoto on lisääntynyt (hyytymiä), muttei runsas.

Öisin saatan herätä sydämentykytykseen ja pelottaviin uniin. Tosin olen aina nukkunut katkonaisesti, etenkin aamuyön puolella. Sydänpysähdyksen tuntu on uutta.

Hikoilin satunnaisesti jo vuosia sitten öisin osassa hormonikierron loppu - alkuvaihetta. Siihen auttoi hieman liikunnan lisäys, paremmassa kunnossa ongelma on pienempi. Lihasmassaa olin siis menettänyt paljon, mutta osan siitä olen saanut takaisin. Tässä vaiheessa pitkän tauon jälkeen liikunnan aloitus ei ole ihan helppoa. Kehitys on hitaampaa kuin nuorena ja tarvitsen enemmän aikaa palautumiseen.

Rasvaa kertyy alavatsalle liikunnasta huolimatta, mikä on noloa. Eli siinä on löysää rasvanahkaa, ja maha pömpöttää usein. Myös muualla iho on löystynyt. Kasvojen tilannetta olen saanut parennettua mikroneulauksella ja kasvojumpalla.

Hiukseni ovat aina kasvaneet huonosti, ja nyt maksimipituus on ilmeisesti niskan alapuolella. Pitkistä hiuksista on turha enää haaveilla.

Kasvoissakin on paljon vaaleita karvoja, mutta saan poistettua ne helposti. Esim. ylähuulesta poistan epistickillä (sellainen jousimainen tikku, jolla karvat pyöräytetään pois), hyvä väline! Kasvojen karvat eivät ole oikeastaan edes untuvaa, vaan ihan pieniä karvoja (liekö jatkuva poisnyppiminen vaikuttanut asiaan?).

Minua ärsyttää suuresti kaikki mielipiteet, lehtijutut ym., joissa naisen oletetaan olevan ikään katsomatta aina pitkä- ja tuuheahiuksinen, suuririntainen, kapeavyötäröinen, pyykkilautavatsainen jne. IHMISELLÄ TÄYTYY OLLA OIKEUS VANHENTUA JA NÄYTTÄÄ IKÄISELTÄÄN!!! Nykyiset kauneusihanteet vastaavat harvaa nuorista naisista, vanhemmista puhumattakaan.

Luin tätä ketjua ja minulla fsh on jo yli 30 ja ikää 45 v. Käytössä hormonikerukka, mutta vuotojakin on. On niin "kirjavat" nuo vaihdevuosien mahdolliset oireet, että miten niitä osaa edes yhdistää alkaviin vaihdevuosiin. Itselläni lihaksia särkee, välillä hikoiluttaa, on väsymystä jne., mutta voisiko nuo olla vaihdevuosi oireita vai johtua jostakin muusta. Itse olen pättänyt, että jos ja kun oireet oikein kunnolla iskee päälle niin aloitan korvashoidon. Sekin tuntuu jakavan mielipiteitä, että kärsiikö oireet vai aloittaako korvaushoidon. Jos on ollut noita mielialan laskuja, vösymystä ja äreyttä niin mikä niihin on tehonnut parhaiten?

Eilen taas alkoi kunnon pulssin nousut, tänään jatkuu näköjään. Verenpaineen alapaine nyt 89 ja yläpaine 127. En usein ole mittaillu, mut alapaine ei ole ikinä ollu noin korkeella mitatessa.

Mites te ootte voinut???
Aloittaja täällä huhilee... =)
Tän hetken oireita:
-Muljahtelut ja sykkeen nousut, rasituksen jälkeen sykkeen hidas normalisoituminen

-Välillä ei jaksa tehdä mitään, täysin veto heti poissa, jopa kevyessäkin työssä, välillä taas jaksaa paremmin, vaikka syke nouseekin helposti korkealle

-Välillä ihan jäässä, jopa sisällä lämpimässä, menenkin takan viereen istumaan lämpimään, vasta silloin vilu poistuu, pedissäkin välillä vaatteita alla ja silti peiton alla ihan jäässä, harvoin tulee hiki, mut joskus herää yöpaita märkänä

-paino vaan nousee

-hiukset likaantuu sekunnissa

-karvoja kasvaa naamassa, varsinkin leuka ja viikset, vaaleaa ja tummaa karvaa

-joskus iskee kädet ja jalat nihkeiksi, jopa märiksi

-töissä ollessa oikea polvi kipeytyy, tai jos liikun jonkinverran, niin sama juttu, kipu tuntuu eniten paikoilleen jäädessä (istumiset, nukkumaan menot) aikana

-kädet ja jalat helposti voimattomat tai rasittuneet, saan kyllä pienellä työmäärällä tuntemuksen lihaksiini, kuin olisi jotain tosi raskastakin muka tehnyt

-välillä tulee monenakin päivänä peräkkäin pääkipua

-edelleen tulee yhäkkiä päivä, jolloin maha menee löysäksi ja saa ravata moneen kertaan vessassa, menee päivän mittaan sit kuitenkin ohi, ruokavalio kuitenkin sama kuin ennenkin

-silmät välillä beduiinin sandaaliakin kuivemmat, varsinkin herätessä

-joskus tulee tunne alapäähän kuin olis pissatulehdus tulossa, mut ei kuitenkaan ole sitä, eli kait siellä on ajoittaista kuivuutta tai jotain muuta ärsytystä

-tällä viikolla alkanu muljahdella rinnassa oikeen urakalla, varsinkin iltapäivisin / iltaisin, aamulla rauhallisempaa.

Mitään hoitomuotoja en ole vielä ainakaan aloittanut. Vuodotonta aikaa olen kohta viettänyt 4 vuotta kohdunpoiston johdosta.

Mites te muut nyt jakselette? =)

-

Heippa, olipas mielenkiintoista lukea etta muillakin on ollut samoja oireita että ei ole yksin.
Tosin en tiedä mikä varsinaisesti vaivaa, refluksi siittä olen kärsinyt on ja off muutaman vuoden, varhais menopaussi vai ärtynyt suoli!
Hyvin paljon samoja oireita kun keskustelun aloittaneella. Kaikki alko ihan yksi kaksi pari kuukautta takaperin.

-Sydän hakkaa ja muljahtelee. Tutkittu kuukausi sitten ei mitään vikaa, ei myöskään kilpirauhasessa vikaa
-Pulssi saattaa yksi kaksi nousta. Varsinkin kuin join kupillisen kahvia ajattelin että sydärin saan
-Outoja vatsavaivoja, vatsassa kova meteli ja kiertää
-Ilmavaivoja
-Menkat muuttunut ihan yksi kaksi 45 paivaa kun ennen oli joka 3 viikko. Estrogeeni tutkittu oli ihan ok.
-Välillä pyörryttää ja heikottaa
-Jatkuva RÖYTÄILY, IHAN SAMA MITÄ SYÖN TAI JUON

Lääkkenä Somac aloitin pari viikoa sitten auttaa ehkä vähän mutta ei vie röytäilyä pois. Aloitin myös tänään maitohappo bakteerit en ole varma onko niistä apua mutta kokeillaan...

Täytin juuri 51 v. ja pari viikkoa ennen sitä sain ensimmäiset kuumat aaltoni. Noita aloittajan ja monen muunkin kuvaamia pre-oireita minullakin oli ihan kiitettävästi melkein kymmenen vuoden ajan. Tosin en edes tajunnut että ne kaikki johtuivat tuosta asiasta.

No, nyt nämä aallot ovat puolessatoista kuukaudessa tulleet aika riesaksi. Minulla on hormonikierukka eikä kuukautisia ole ollut kierukoitten ansiosta 15 vuoteen. Yks' kaks' olinkin pari kuukautta sitten vuotanut yöllä todella runsaasti - ei muuta kuin pyykkäämään - tosi "kivaa" suhteellisen uuden miesystävän luona.

No nyt noita kuumia aaltoja on joka yö, varsinkin iltaisin ja jos satun ajattelemaankin asiaa niin siloin se jo tulee. Ensin niitä ei ollut päivisin mutta nykyisin niitä tulee jo töissäkin.

Olen varmaan kamala pelkuri mutta tilasin jo gyne ajan ja ajattelin pyytää itselleni hormonihoitoa. On tämä niin häiritsevää ja jos tässäkin seuraan äitiäni niin tuota hauskaa riittää loppu iäkseni. Äitini saa aaltoja vielä yli 80 vuotiaanakin.

Sattuisiko kenelläkään olemaan kokemusta kuinka nopeasti hormonihoito tehoaa? No, se on varmaankin yksilöllistä mutta olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia.

Tsemppiä ladyt!

Lisään vielä.... lämmin aika ja jalkapöydän ja alasäären turvotus.
Vasen turpoaa aina vähän oikeaa enemmän.
Turpoaa ne kyllä välillä ilman lämmintä keliäkin, kai osa hormonaalisista syistä???

Onneksi nykypäivänä on netti ja nämä keskustelupalstat!
Omia oireita kun googlaa niin huomaa olevansa yksi muiden joukossa ja sekin tavallaan helpottaa :)

Omat vaihtarioireeni alkoivat viime syksynä, ihan normiflunssan seurauksena ja jälkeenpäin ajateltuna ehkä se ei ollutkaan mikään flunssa. Limakalvot vaan reagoivat elimistössä tapahtuviin muutoksiin ja tilanne iski vain tsunamin voimakkuudella päälle. Elokuussa kuvittelin vilustuneeni, nenä vuoti kuin niagara, silmät myös ja tuntui, että kropan termostaatti oli täysin sekaisin. Hikoilin ja palelin, juoksin vessassa yöllä useaan otteeseen, sydän muljahteli ja henkeä ahdisti, paniikkihäiriöoireitakin googlailin. Olihan niitä oireita ollut jo aiemminkin, etenkin yöhikoilua jo 40-vuotiaana, mutta että noin voimakkaana, kyllä sitä säikähti pahemman kerran.
Hormonikierukan käyttäjänä vuodoista ei ollut eikä edelleenkään ole aavistustakaan, ikää on nyt 48 ja ikäkriisi on iskenyt kuin leka takaraivoon. Tässäkö tää nyt oli, hyvästi nuoruus?
Hiukset harvenevat uhkaavasti eli kohta on pakko leikkauttaa hiukset lyhyempään tätimalliin. Naama vaatii aamuisin kunnon remontin, ei tulisi mieleenkään lähteä töihin ilman ehostusta. Vatsaa ja jalkoja turvottaa, rintaliivit kiristää ja haluaisin vaan olla rauhassa, kun koskaan ei tiedä millainen päivä oireiden kanssa on tulossa.
Olen nyt parin kuukauden ajan käyttänyt Estrenaa vaihtelevalla menestyksellä ja mietin josko tablettikorvaus olisi sittenkin toimivampi kuin tuo geeli. Joskus on päiviä kun olo on lähes yhtä hyvä kuin muutama vuosi sitten ennen vaihtarioireita, mutta jonain päivinä voisi vaan erakoitua. Kumma miten oireet vaihtelevat elimistön oletetun kierron mukaan vaikka vuotoja ei kierukasta johtuen tulekaan.

q10 auttaa tuohon sydämen tykytyksiin. Vei ainakin multa kaikki tykytykset pois, kolmen viikon säännöllisen käytön jälkeen huomasi, että ei edes kofeiini aiheuttanut enää pumpputykytyksiä.

Kiitos vinkistä. Pitänee kokeilla q10.

Todella mukavan helpottavaa lukea täältä, että muutkin kärsivät samoista oireista. En ehkä sittenkään ole tulossa hulluksi :)
Minulla on juuri näitä samoja oireita ollut kuukauden verran: sydän lähtee laukalle ihan yhtäkkiä eikä meinaa millään rauhoittua, huimaa, ahdistaa, pään alueella kuumottaa, posket punastuu. Luulin jo kuolevani, mutta onneksi ahdistus helpottaa, kun kohtaus menee ohi. Kohtauksia saattaa joinakin päivinä olla muutama, sitten muutaman päivän tauko ja olo aivan tavallisen normaali, kunnes taas koittaa se päivä, kun alkaa pulssi kiihtyä, kova röyhtäily ja taas mennään. Täytin viime kuussa 50 vuotta ja näitä oireita on ollut nyt muutaman kuukauden ajan.

Olen 53 ja vaihdevuosien oireilut ovat jäämässä pois tai ainakin vähentyneet. Joskus tulee semmoinen kuuma aalto mutta hyvin vähän enää. Pahinta oli tosiaan pre-oireet (mitä täällä mm aloittaja kertoi) neljänkympin-50 tienoilla ja olisinpa tajunnut niiden kuuluvan asiaan. Luulin välillä et olen tulossa hulluksi ja pinna oli koko ajan kireellä. Nyt on mieli alkanut tasaantumaan, kroppa löystynyt ja seksihalut kateissa... ei ihme et miehet vaihtaa viidenkympin iässä naisen nuorempaan.

Itkettää, kun luen teidän kommentteja. Itkettää monet muutkin asiat, vaikka ei ole syytä. Eilen yksi sukulainen tuli kylään ja minusta tuntui niin hyvältä, että aloin itkeä. Noloa!

Eli olen 53 v., jolla on vielä kuukautiset, joiden väli on tihentynyt ja vuotoaika pidentynyt, eli menkat on melkein koko ajan. Nyt viimeisen viikon on ollut sydänmen rytmihäiriöitä (muljahtelee) ja siitä seuraa pelästys ja paniikkikohtaus. Oksettaa, etenkin aamuisin, mutta päivisinkin tulee pahoinvointikohtauksia. En oksenna, mutta kyökin. Pientä päänsärkyä (minulla ei juuri koskaan särje päätä, vaikka hartiat jumittaakin). Vatsa on löysällä ja ajoittain kipeä, jonkinasteista närästystäkin on (ennen vatsani on ollut tosi hyvässä kunnossa).

Hikoiluttaa ja viluttaa vuorotellen. Öisiä hikoiluja en ole huomannut, ja onneksi vielä ainakin olen nukkunut hyvin. Tosin nukkuisin enemmänkin, kun myös väsymys iskee päivisin aaltoillen, mutta menee kyllä lepäämättä ohi.

Noita hormonikarvoja leukaan minulle on tullut jo kymmenisen vuotta.

Minulle ei ole koskaan sopinut mikään hormonihoito, ehkäisykin hoitui kuparikierukalla. Taidankin nyt kokeilla myös tuota Q10.

Sitä ihmettelen kun nämä tulivat nyt ihan kertaheitolla. Miten tämmöisen jaksaa jos kestää useampia vuosia?

Täällä 36-vuotias, joka juuri tuli kaihuissaan kotiin gyneltä premenopaussi-diagnoosin kanssa. Tässäkö tämä nyt sitten oli? 😔

Vasen käteni on hieman kipeä ja menin sitten googlailemaan ja jouduin jollekin palstalle, jossa selvitettiin millaisia oireita on ennen sydänkohtausta. Apua! Ihan samanlaisia kuin minulla tässä premenopaussissa. Tai ainakin kuvittelen niin.

Se lohduttaa, että hikijumpassa tulee yleensä parempi olo kuin tässä tietokoneella istuskellessa ja lueskellessa kaikista taudeista. Ehkä selviän hengissä viikon verran, jolloin on lääkärikontrolli 2-tyypin diabeteksen takia.

Miten tämä nyt tämmöistä on, kun ahdistus ja pelot menee järjen edelle? En jaksaisi enää.

Oletteko huomanneet, kärsittekö näistä oireista jotenkin säännöllisesti sen mukaan, mikä kierron vaihe teillä on menossa? Itse aloin jo oppia, että ennen kuukautisia oireet ovat enemmän päällä. Mutta nyt on ollut kuukautisten aikana kovastikin kuumotusta, palelua, heikotusta, huimausta ja huteraa oloa. Estrogeeni ja muut hormonit näköjään heittelee siis miten sattuu.

Ihan nousi hymy huulille näitä viestejä lukiessa. Ihan kuin omasta elämästäni!
- rasvakerroksen lisääntymistä
- itkuherkkyyttä
- pahanhajuinen hiki (kissanpissa)
- humahduksia päässä, huimausta
- menkat tulee million huvittaa (väliä 80 pv tai 19 pv tai mitä muuta tahansa)
- ahdistuneisuutta vars. ennen menkkoja
Ikää 51 v.

Rytmihäiriöt on taas nostaneet enempi päätään oireissani. ( viestin aloittajalla)

olen 37
parin vuoden ajan olen kärsinyt yöhikoilusta mutta ajatellut vain että täkki on liian lämmin.
nyt kuitenkin muutaman kuukuden ajan kuukautiseni ovat olleet epäsäännölliset, hiki on alkanut haisemaan ja suolen toiminta hidastunut. Paino on hitaasti noussut puolen vuoden ajan vaikka en ole muuttanut ruokailutapojani ja hiusten koostumus tuntuu ohueemmalta. Suolisto vaivat ja kk kiertovaivat alkoivat hyvin äkisti.
Nyt kun luen tätä palstaa tunnistan myös palelun ja ajatuksen sumuisuuden vaivanneen tänä vuonna. Taidan siis minäkin kuulua näihin aikasiin. Olen nyt yrittänyt varata gyneä mutta kesä ei siihen ole parasta aikaa, täytyy varmaan kääntyä yksityisen puoleen koska epäilen nyt vahvasti että premenopaussihan se minua vaivaa.

Mulla oli tällaisia vastaavia oireita nelikymppisenä, pidin niitä pms-oireina. Tilasin ulkomailta Natural Progesterone creamia ja siitä lähtien olen sitä käyttänyt ohjeen mukaan 20 mg päivässä, eli todella vähän. Välillä olen pitänyt parin-kolmen kuukauden tauon, sitten oireet alkavat palailemaan, joten olen taas alkanut käyttämään. Luin, että tuo tauko on tarpeellinen, että progesteroni ei pääse kertymään elimistöön liikaa. Kaikki oireet hävisivät muutamassa viikossa. Olen nyt 49 v, eikä mitään oireita. Suomesta tätä ei tietenkään saa, kuten ei monia muitakaan hyviä tuotteita. Mitään sivuvaikutuksia tällä ei ainakaan mulle ole ollut.

Pahimpina oireina mulla oli menkkoihin liittyvä migreeni oksenteluineen ja ripuleineen, masentunut ja toivoton mieliala, jaksamattomuus, huonot yöunet, ärtymys, erittäin runsas vuoto, itkuisuus. Kaikki hävisivät nopeasti. Kannattaa kokeilla.

Tämä on jo vanha ketju mutta voi miten iloinen olin tämän löytäessäni ja kokemuksianne lukiessani.
Olen itse muutaman kuukauden vaille 46 ja tuntuu kuin ketjun aloittajan teksti olisi kirjoittamani. Olen tämän vuoden kärvistellyt mitä ihmeellisimpen oireiden kanssa ja nyt mietin voiko tämä kaikki johtua alkavista vaihdevuosista.
Minulle on vuosia sitten tehty järkkyjen kuukautisten vuoksi Novasure kohdun limakalvon poltto, joka lopetti kuukautiseni kokonaan. Nyt minulla on ollut aina muutaman vkon välein epämääräistä tunnetta alavatsalla, lisääntynyttä valkovuotoa/rusehtavaa vuotoa , jonka huomaa vain vessareissulla pyyhkiessä, ei siis varsinaista vuotoa. Papa otettiin juuri ja se oli puhdas eikä yleislääkärin gyn.tutkimuksessa ollut muuta poikkeavaa kuin mahdollinen ektopia. Huomenna olen vielä menossa gynelle ultraan. Liuta verikokeitakin otettiin, ne oli kaikki viitearvoissa.
Oireita tosiaan on laidasta laitaan, häiritsevimpinä univaikeudet, melankolinen/ahdistunut mieliala ja saamattomuus, väsymys ja hikoiluaallot, joihin liittyy kummaa oloa, jopa huimaavaa tunnetta.
Helpottavaa lukea viestejänne, niin moni näyttää painivan ihan samojen oireiden kanssa <3

Olipa lohdullista lukea kommenttejanne. Omat oireeni ovat kuin tässä viestiketjussa. Olen kärsinyt niistä jo 16 vuotta, alkaen 40-vuotiaana. Jos olisin alkuun tiennyt, että kyse on hormoneista olisin heti aloittanut jonkun hoidon. Niin hukkaan ovat nämä vuodet menneet erilaisissa tuskallisissa oireissa, lääkäreillä ravaamisessa ja epätietoisuudessa, kun mitään vikaa ei löydy. Lääkärit eivät todellakaan ymmärrä. Lääkkeeksi määrätään rauhoittavia, jotka eivät auta, mutta kukaan ei lähetä hormonitutkimuksiin. HUSin gynekologi lähes nauroi minulle, kun sanelin omaa diagnoosiani hormonien vaikutuksesta tässäkin viestiketjussa mainittuihin oireisiin. Ja kieltäytyi tutkimasta hormonitasojani. Seuraavaksi yritän päästä omalla kustannuksella ilman lähetettä synlabin labraan. Tallinnassa labrat eivät maksa paljon mitään, mutta Suomessakin on vastaava firma. Onko jollakin teistä mitattu "kaikki" hormonit? Mikähän hormonimuutos selittää oireet? Niin moni hormoni vaikuttaa mm.aivolisäkkeen kautta.

Minusta sinun kannattaisi käydä myös ferritiini-mittauksessa. Hb:si on ajoittain hurjan matala. Oireesi täsmäävät myös raudan puutteeseen.