Olen niin hukassa tämän asian kanssa että pakko päästä purkamaan...
Olen rakastunut naiseen joka on ollut hyvä ystäväni jo jonkin aikaa. Hän oli meistä se joka alkoi osoittaa kiinnostusta olla muutakin kuin ystäviä mutta minä olin se joka hänet torjui. Ensimmäistä kerta siksi että hän seurustelee enkä halua sekaantua varattuihin. Hän ei tästä kuitenkaan lannistunut vaan jatkoi yrittämistä ja on sittemmin tuonut ilmi ettei usko nykyisellä suhteellaan olevan tulevaisuutta. Nykyään hän lähestyy minua vain kännissä, mikä on sinänsä ymmärrettävää sillä itsehän hänet torjuin (ja minua luullaan muuten yleisesti heteroksi).
Suurin ongelma tässä on se että omistan niin ***** huonon omatunnon kun vaan voi enkä vieläkään pysty uskomaan ettäkö hän voisi olla minusta kiinnostunut muuna kuin yhden yön panona. Haluaisin kertoa hänelle tunteistani mutta pelkään ettei hän sittenkään tuntisi samoin ja pelkään myös että tuntisi sillä ei minusta saa hyvää tyttöystävää tekemälläkään. Kaikki tähän astiset suhteeni ovat kaatuneet juurikin siihen että parin viikon yhdessä olon jälkeen minua alkaa kalvamaan niin syvä riittämättömyyden tunne ja olen sen johdosta päätynyt lopettamaan suhteen.
Toisaalta nämä suhteet ovat olleet miesten kanssa mutta olisiko se naisen kanssa sittenkään sen erilaisempaa? Hän on kehunut minua useasti, sanonut jopa "unelmanaisekseen" mutta kuten sanoin olemme tosiaan läheisiä ystäviä ja mm. käytämme toisistamme hellittelynimiä yleisesti, heitämme härskiäkin läppää ja muuta tavanomaista joka taas aiheuttaa sitä etten osaa sanoa mitä hän oikeasti tarkoittaa ja mitä ei.. Entä jos koko tämä juttu on hänelle yksi vitsi tai hän ei ole koskaan ollutkaan tosissaan? Entä jos onkin mutta on jo antanut periksi?
Tulisinkohan myöhemmin katumaan enemmän sitä jos nyt vain antaisin asian olla vai että menisin möläyttämään jotain ja menettäisin hyvän ystävän? :/
Olen rakastunut naiseen joka on ollut hyvä ystäväni jo jonkin aikaa. Hän oli meistä se joka alkoi osoittaa kiinnostusta olla muutakin kuin ystäviä mutta minä olin se joka hänet torjui. Ensimmäistä kerta siksi että hän seurustelee enkä halua sekaantua varattuihin. Hän ei tästä kuitenkaan lannistunut vaan jatkoi yrittämistä ja on sittemmin tuonut ilmi ettei usko nykyisellä suhteellaan olevan tulevaisuutta. Nykyään hän lähestyy minua vain kännissä, mikä on sinänsä ymmärrettävää sillä itsehän hänet torjuin (ja minua luullaan muuten yleisesti heteroksi).
Suurin ongelma tässä on se että omistan niin ***** huonon omatunnon kun vaan voi enkä vieläkään pysty uskomaan ettäkö hän voisi olla minusta kiinnostunut muuna kuin yhden yön panona. Haluaisin kertoa hänelle tunteistani mutta pelkään ettei hän sittenkään tuntisi samoin ja pelkään myös että tuntisi sillä ei minusta saa hyvää tyttöystävää tekemälläkään. Kaikki tähän astiset suhteeni ovat kaatuneet juurikin siihen että parin viikon yhdessä olon jälkeen minua alkaa kalvamaan niin syvä riittämättömyyden tunne ja olen sen johdosta päätynyt lopettamaan suhteen.
Toisaalta nämä suhteet ovat olleet miesten kanssa mutta olisiko se naisen kanssa sittenkään sen erilaisempaa? Hän on kehunut minua useasti, sanonut jopa "unelmanaisekseen" mutta kuten sanoin olemme tosiaan läheisiä ystäviä ja mm. käytämme toisistamme hellittelynimiä yleisesti, heitämme härskiäkin läppää ja muuta tavanomaista joka taas aiheuttaa sitä etten osaa sanoa mitä hän oikeasti tarkoittaa ja mitä ei.. Entä jos koko tämä juttu on hänelle yksi vitsi tai hän ei ole koskaan ollutkaan tosissaan? Entä jos onkin mutta on jo antanut periksi?
Tulisinkohan myöhemmin katumaan enemmän sitä jos nyt vain antaisin asian olla vai että menisin möläyttämään jotain ja menettäisin hyvän ystävän? :/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menettäisitkö oikeasti hyvän ystävän jos kertoisit?
Ollaan kumpikin saatu osaksemme ihan tarpeeksi vastakaiuttumia rakkauden tunnustuksia ja yhdessä puhuttukkin kuinka ahdistavaa semmonen on. Kun kuitenkin nähdään toisiamme päivittäin haluttiin tai ei niin se tekisi tilanteesta vähintäänkin epämukavan :(
jos ihminen joka seurusteee alkaa iskemään toista naista, tässä tapauksessa sua, pitäisi sen kertoa jo jotain tän ihmisen arvomaailmasta. Miten se kohtelis sua erilailla ja pitäisi arvokkaana kun ei edellistä rakkauttakaan? Tietty sä haluat uskoa ett olet se spesiaali jonka kohdalla hän muuttuu kuin taikaiskusta.
Mut elämä ei ole satua, vaan siinä pätee ihan raadolliset asiat. Sun ihastus on paska, se kännissä hakkailee sua koska se ei osaa tehdä omalle suhteelleen mitään, sen ratkaisu on puhtaasti itsekäs. Sä et voittais siinä mitään eikä sen nykyinen, vain se ite. Se hyvällä säkällä pääsis vanhasta eroon ja sais sut ainakin siksi aikaa kun sitä kiinnostaa.
Mun mielestä sun kandee alkaa miettii tota itsetuntoasi, miksi sä et vaatisi ihastuksiltasi enemmän. Koska jos sä haluut vain ovimatoksi, niin sähän voit etsii vaikka sen Tauskin käsiisi.
Sun riittämättömyydentunne on nyt asia mihin sun kandee keskittää voimavarasi. Siihen on apua saatavilla jos susta tuntuu ettet osaa itse. Mutt mun suositus olisi ett ainakin koitat. Jos sä et ole ihan lapanen, sä pääset jyvälle itsestäsi ja arvostasi. Eka asia on ettet työnnä sitä kättäsi paskaan. Jätä se sun ystäväsi rauhaan ja sano sille ettei sua kiinnosta. Sun tärkein ihminen maailmassa on nyt sä ite. Oma pää kuntoon niin ehkä seuraava johon ihastut on täysipäinen.
Älä ala mihinkään ystäväsi kanssa ainakaan ilman, että hän lopettaa edellisen suhteensa. pääset itse vähemmällä, jos alatte johonkin ja siitä ei tulekaan mitään. Kokemuksesta voin sanoa, että on todella vaikeaa seurata, jos rakastamasi nainen palaa "entiseen" heteroelämäänsä ja haluat säilyttää ystävyyden. Sain kauan rakastamani ystävän hetkeksi "lainaan" ja nyt yritetään kovasti säilyttää meille kummallekin äärettömän tärkeä ystävyys. Toisaalta en kadu mitään, vaikka nyt on välillä todella vaikeaa monellakin tavalla. Jos todella rakastat ystävääsi ja ystäväsikin haluaisi olla muutakin kuin ystävä, niin kannattaako olla yrittämättä..? Jos teidän ystävyys on tarpeeksi vahva, se kestää tuli mitä tuli. Minulla oli sen verran hyvä tuuri, että minun ja rakastamani naisen (ja hänen miehensä) ystävyys kesti. Omasta sydämestäni en vaan ole niin varma..