olet jälleen uppoutunut
siihen maailmaan joka
osa sinua osa persoonasi..ollut aina.
En minä siihen kuulu.
Yritän kerta kerran vakuuttaa sinulle,
mutta, enemmän kuitenkin itselleni...
hienoja taloudellis-ekonomisia
termejä, laskentakaavoja ja
loputtomia tilastoja..joita vieläkin
laadit..enkä minä kysy kenelle ja miksi...
En minä edes kysy niiden hienoja
englanninkielisiä nimiä joita joskus,
minulle kerrot kuin ohimennen tietäen en minä niistä mitään ymmärtäisi kuitenkaan.... tämä termi tarkoittaa..ja
tuntisinko sen ja sen...keitä tapaat..
Ei minulle heistä ole mitään merkitystä...ollut koskaan,
sitä et ymmärtäisi koskaan..
Olenhan jossain yhteydessä voinut ehkä tavata tai puhuakin?
En muista nimiä...
Mutta kasvot..sanon..
Voin muistaa..
Tai silmät... ja katson sinua vakavasti...ja samaan aikaan surullisesti..
Minulle eräs nainen...yritän kertoa sinulle,
hän sanoi, että, hän..muistaa erityisesti minusta.. minun silmäni hän muistaa, kuinka
ne hehkuivat kuulemma oudolla tavalla..lämpöä ja olivat erityisen kauniit.. mutta muuten hän ei muista ulkonäköäni tuskin nimeäni oikein...
Hän ei ole ensimmäinen joka niin sanoo minulle tässä iässä..keskeytän
sinut..mutta, ymmärrän että, tämä on
sinulle salatiedettä kieltä jota et ymmärrä...turhaa tietoa jolle ei ole lokeroa..
Tyydyn nyökkäämään, en edes kysy..
Ja sinä tiedät että, selität nyt minulle
salatiedettä jota olet opiskellut niin pitkään koko elämäsi.. koska
se tärkeää sinulle. Ymmärtää elämää matemaattisesti ja järkiperäisesti sanot..
Elämä ei ole mitään ilman järkiperäistä ajattelua..
Kaikki pohjautuu järjelliseen ja loogiseen ajatteluun..
kaikki muu on turhaa...
Kenelle sitten kertoisit ellet minulle..
Yritän peittää hymyn joka väkisin nousee
kasvoilleni..
Voi meitä..
Joskus, toivosin...
että, keskittyisit kysymään
turhaanko.;..
Miksi äänesi on surullinen, niin oudon matala?
olen kuin osa sinun suurta materiaalisia ja monimutkaisia kaavoja ja lasekennallisia kummallisia arvoja
laskentakaavoihin odottetuihin riskeihin perustavaa
pitkiä analyysejä ..joista en ymmärrä mitään..
joita käsittelet...
Luot minuun korkeintaan katseen...
ja pistät lokeroon
Ei kiirellinen tapaus.
Pitäisikö minun kääntyä...
ja sanoa vihdoin;
Kulta, seuraavan kerran...
en seiso enää ole asemalaiturilla..sinua vastassa..
En tiedä.
Minusta on tullut...
vanha vaunu....ajattelen.
Tuttu vanha rapistunut puinen vaunu..joka odottaa
odottamistaan varikolla liikellelähtöä..
Jonka olet jo unohtanut...sinne..seisomaan iäksi..ja joka on unohtanut itsensä...
Merkkiä siitä...että, lumet sulaisivat
ratakiskoilta, tulisi se vanha viisas veturi joka
hakisi vihdoin kotitalliin..ja se matka...
Kulta, sanon...
En jaksa enää olla matkalla minnekään..
Älä kuitenkaan vastaa minulle enää vuosikymmenten jälkeen..
Katsotaan nyt...
Minusta on tullut kärsimätön..
Katso sanon...
Elämä on minulle pelkästään enää tässä ja nyt..
nyökkäät.
Minä tiedän...ja paneudut jälleen
tylsiin tilastoihisi...
Tumppaan yhä hehkuvan tupakan...joka on sammumassa muutenkin
nähdään sanon...enkä ole
varma oikein siitäkään...
Puhelin ajattelen....se on niin helppo sulkea..
Tsau:Friidu
siihen maailmaan joka
osa sinua osa persoonasi..ollut aina.
En minä siihen kuulu.
Yritän kerta kerran vakuuttaa sinulle,
mutta, enemmän kuitenkin itselleni...
hienoja taloudellis-ekonomisia
termejä, laskentakaavoja ja
loputtomia tilastoja..joita vieläkin
laadit..enkä minä kysy kenelle ja miksi...
En minä edes kysy niiden hienoja
englanninkielisiä nimiä joita joskus,
minulle kerrot kuin ohimennen tietäen en minä niistä mitään ymmärtäisi kuitenkaan.... tämä termi tarkoittaa..ja
tuntisinko sen ja sen...keitä tapaat..
Ei minulle heistä ole mitään merkitystä...ollut koskaan,
sitä et ymmärtäisi koskaan..
Olenhan jossain yhteydessä voinut ehkä tavata tai puhuakin?
En muista nimiä...
Mutta kasvot..sanon..
Voin muistaa..
Tai silmät... ja katson sinua vakavasti...ja samaan aikaan surullisesti..
Minulle eräs nainen...yritän kertoa sinulle,
hän sanoi, että, hän..muistaa erityisesti minusta.. minun silmäni hän muistaa, kuinka
ne hehkuivat kuulemma oudolla tavalla..lämpöä ja olivat erityisen kauniit.. mutta muuten hän ei muista ulkonäköäni tuskin nimeäni oikein...
Hän ei ole ensimmäinen joka niin sanoo minulle tässä iässä..keskeytän
sinut..mutta, ymmärrän että, tämä on
sinulle salatiedettä kieltä jota et ymmärrä...turhaa tietoa jolle ei ole lokeroa..
Tyydyn nyökkäämään, en edes kysy..
Ja sinä tiedät että, selität nyt minulle
salatiedettä jota olet opiskellut niin pitkään koko elämäsi.. koska
se tärkeää sinulle. Ymmärtää elämää matemaattisesti ja järkiperäisesti sanot..
Elämä ei ole mitään ilman järkiperäistä ajattelua..
Kaikki pohjautuu järjelliseen ja loogiseen ajatteluun..
kaikki muu on turhaa...
Kenelle sitten kertoisit ellet minulle..
Yritän peittää hymyn joka väkisin nousee
kasvoilleni..
Voi meitä..
Joskus, toivosin...
että, keskittyisit kysymään
turhaanko.;..
Miksi äänesi on surullinen, niin oudon matala?
olen kuin osa sinun suurta materiaalisia ja monimutkaisia kaavoja ja lasekennallisia kummallisia arvoja
laskentakaavoihin odottetuihin riskeihin perustavaa
pitkiä analyysejä ..joista en ymmärrä mitään..
joita käsittelet...
Luot minuun korkeintaan katseen...
ja pistät lokeroon
Ei kiirellinen tapaus.
Pitäisikö minun kääntyä...
ja sanoa vihdoin;
Kulta, seuraavan kerran...
en seiso enää ole asemalaiturilla..sinua vastassa..
En tiedä.
Minusta on tullut...
vanha vaunu....ajattelen.
Tuttu vanha rapistunut puinen vaunu..joka odottaa
odottamistaan varikolla liikellelähtöä..
Jonka olet jo unohtanut...sinne..seisomaan iäksi..ja joka on unohtanut itsensä...
Merkkiä siitä...että, lumet sulaisivat
ratakiskoilta, tulisi se vanha viisas veturi joka
hakisi vihdoin kotitalliin..ja se matka...
Kulta, sanon...
En jaksa enää olla matkalla minnekään..
Älä kuitenkaan vastaa minulle enää vuosikymmenten jälkeen..
Katsotaan nyt...
Minusta on tullut kärsimätön..
Katso sanon...
Elämä on minulle pelkästään enää tässä ja nyt..
nyökkäät.
Minä tiedän...ja paneudut jälleen
tylsiin tilastoihisi...
Tumppaan yhä hehkuvan tupakan...joka on sammumassa muutenkin
nähdään sanon...enkä ole
varma oikein siitäkään...
Puhelin ajattelen....se on niin helppo sulkea..
Tsau:Friidu
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäiseksi....noihin tylsiin :))) tilastoihin..
niistä huokuu mielestäni turvallisuus..
Kaikkihan me olemme omanlaisiamme..
mutta elämä on tässä ja nyt. Elämä rullaa eteenpäin..
on tehtävä valintoja..
Kännykkä on hyvä olemassa, ja monelle se on ehdoton kapine :)) mm töissä.
Mutta kuten kirjotit..liian helppo sulkea :(
:)) laudi...on vain käynyt niin, voin näin kirjoittaa ja todeta lopulta. Olen jo siinä iässä että, toivon mukaan u u s i a kokemuksia ei enää tule;)) Tuossa kerran vain ajattelin että, elämäni kaikki miehet ovat jostain syystä kyllä olleet aina näitä turvallisia matemaattisesti lahjakkaita ja taloudellisesti hyvin järkeviä miehiä joihin olen rakastunut joskus?? siksi tämä runo syntyi.....vain yhtä lukuunottamatta mutta, sitäkin avioliittoa kesti peräti 7 vuotta;))
Joku viisampi todellisista ystävistäni jotka minut tuntevat toteasi ehkä vain: Friidu, kuule....sinä et olisi muuten pärjänyt;))) olet aina tarvinut elämääsi sen järjenvalon ja miehen joka huolehtii sinusta.
Tämä on runoni on kyllä siinä mielessä kyllä rakkausruno;)))
Tsau:Friidu
Mitä tulee taas puhelimeen?))) vähemmällä pääsee kun sen laittaa kokonaan kiinni..eikä tämä johdu suinkaan luonteestani;))) Elämä vaan toisinaan väsyttää..eikä aina jaksa ymmärtää ja taipuakaan ymmärtämään;))) kaikkea..