Siitäs saan

Onhan tässä kaikenlaista vaivaa ja riesaa, mutta syyt eivät oikein ole ikinä selvinneet. Ainoastaan tällaiset psykologisen pikku oikun olen mielestäni rekonstruoinut oikein:

En oikein viihdy koruissa, enkä osaa meikatakaan kovin häävisti. Aina kun laitan jotain koruja ylleni, minulle tulee epämukava olo, ja jos lähden kylillekin korut kilisten niin voi olla varma että useimmiten palaan kotiin korut käsilaukussa... Meikit suosiolla jätän kokonaan väliin. Syyksi minusta sopii erittäin mainiosti se, että eräässä menneessä elämässäni myin itseäni ja palkkioksi sain arvokkaita koruja. Ei se ongelma oikeastaan ollut se prostituutio, vaan se että olin hemmetin ahne akka. (Liekö sitten ihme että sitä seuraavassa elämässä olinkin munkki, joka ei saa omistaa mitään, eikä myöskään harrastaa seksiä...?)

:)

Karmallisia selityksiä olen löytänyt, niihin myös uskon. Kaikki mitä tapahtuu, on tarpeen, opetukseksi. On tärkeää nähdä epäonnen hetket positiivisina tilaisuuksina korjata omaa suhtautumistaan; avata silmät sille kärsimykselle, jota maailmassa on, avata sydän myötätunnolle.

Olen mm. syntymästään vammaisen lapsen äiti, toinen lapseni kuoli ennen syntymäänsä. Äitini kuoli 10 vuotta sitten, samoin kaikki isovanhempani ovat kuolleet. Isäni on tällä haavaa vakavasti sairaana; olen sairaana itsekin. Hiljattain löytyi mm. selitys hälyttäville laboratorioarvoilleni. Kysymyksessä on harvinainen aineenvaihdunnallinen verisairaus, joka lyhentää elinaikaa tuntuvasti ( esiintyvyys vuositasolla 3.7 hlö/ 1 000 000).

On tullut ajateltua ajatuksia moneen kertaan. Toivon sisäistäneeni edes osan kaikesta, mitä elämän olisi tarkoitus minulle opettaa :)

Onnea sinulle ja perheellesi, Vaisnava.