Muuttuiko avopareja koskeva laki nyt miten.
Tuttu on ollut kihloissa 25v. Sulhanen kuoli. Avopari.
Ei yhteisiä lapsia ja sulhasella ei lapsia. Asuneet yhdessä 25v morsiamen omistamassa asunnossa. Nyt sulhasen sisko on hakemassa kaikki sulhasen tavarat ja vähän enemmänkin. Testamenttia ei ole, kuolema tuli niin yllättäen. isoa omaisuutta ei ole mutta kuitenkin tuntuu väärältä että sulhanen ei ole maksanut vuokraa asunnosta ja hänen tahtonsa olisi ollut että omaisuus jää morsiamelle.
Tuttu on ollut kihloissa 25v. Sulhanen kuoli. Avopari.
Ei yhteisiä lapsia ja sulhasella ei lapsia. Asuneet yhdessä 25v morsiamen omistamassa asunnossa. Nyt sulhasen sisko on hakemassa kaikki sulhasen tavarat ja vähän enemmänkin. Testamenttia ei ole, kuolema tuli niin yllättäen. isoa omaisuutta ei ole mutta kuitenkin tuntuu väärältä että sulhanen ei ole maksanut vuokraa asunnosta ja hänen tahtonsa olisi ollut että omaisuus jää morsiamelle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muutettu lakikaan ei tuonut avopuolisolle perintöoikeutta.
Tässä muutettu kohta:
"2 § (14.1.2011/27)
Perittävän kihlakumppanille, eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tai perittävän avopuolisolle voidaan antaa jäämistöstä avustuksena rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeus omaisuuteen sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos hänen toimeentulonsa perittävän kuoleman vuoksi on heikentynyt ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi.
Avustusta voidaan antaa eloonjääneelle puolisolle myös siinä tapauksessa, että hänelle ei 3 tai 25 luvun nojalla voida antaa riittävään toimeentuloon tarvittavaa omaisuutta.
Jollei painavia syitä ole, avustuksen antamisella ei saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.
Avustuksen tarvetta ja määrää harkittaessa on otettava huomioon perittävän kihlakumppanin, eloonjääneen puolison tai avopuolison mahdollisuudet turvata toimeentulonsa varallisuudellaan sekä ansio- ja muilla tuloillaan, ikä, parisuhteen kesto sekä muut näihin verrattavat seikat."
Koska tämä eloonjäänyt puoliso omistaa asunnon, ei voida mitenkään väittää että hänellä olisi oikeus kuolleen omaisuuteen koska hänen "toimeentulonsa perittävän kuoleman vuoksi on heikentynyt ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi".
Miehen tavarat siis kuuluvat hänen perillisilleen, tässä tapauksessa siskolle.
Pakko muuten sanoa että todella harvinaisen pässistä ja piittaamattomasta pariskunnasta on tuossa ollut kyse. Jos se naimisiinmeno on jostain syystä niin äärettömän vastenmielistä että sitä ei voi tehdä edes sen takia että rakastamansa ihmisen ei tarvitsisi riidellä jostain kipoista ja kupeista, niin teksi sitten ainakin testamentin. Vai tuli kuolema "yllättäen"; eiköhän tuon pariskunnan olisi 25 VUODEN aikana pitänyt tajuta että joku päivä jompi kumpi heistä kuolee!!
Ja nyt sitten itketään kun muutenkin vaikeassa tilanteessa pitää vielä sietää tuollaista paskaa miehen sukulaisilta. Ja kun tuo olisi ollut niin ÄÄRETTÖMÄN helposti vältettävissä!
Ikävä tilanne tälle avopuolisolle. On kuitenkin muistettava, että mies ei ole enää itse kertomassa omasta tahtotilastaan. Näin ollen hänen tahtotilaansa täytyy tulkita hänen toimiensa perusteella.
Hän EI ollut solminut avioliittoa.
Hän EI ollut tehnyt testamenttia.
Liitto oli kestänyt 25 vuotta eli miehellä olisi ollut hyvin aikaa järjestellä asioita.
Mieleeni tuli muuten yksi oikeustapaus, jota en valitettavasti nopealla etsimisellä löytänyt. Siinä oli myös kyse avoparista ja eloonjäänyt puoliso vaati jotakin avustusta tms, johon kihlakumppani olisi ollut oikeutettu (tapaus on siis ajalta ennen uutta avoliittolakia). Tuomioistuin kuitenkin katsoi, että kihlaus oli purkautunut, koska puolisot eivät usean vuoden (olisiko ollut parikymmentä) aikana olleet solmineet avioliittoa, vaikka avioliiton solmimiselle ei ollut mitään estettä.
Kukaan ei voi olla kihloissa 25 vuotta.
Kihlauksen pituudelle ei ole määritelty laissa mitään aikarajaa.
AL 1:1.1
"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Jos nainen ja mies ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, he ovat kihlautuneet. Jos tuota sopimusta ei 25 vuodessa ole pantu täytäntöön, sopimuksen voidaan katsoa purkautuneen. Kysymyksessä on siis avopari, ei kihlapari ("sulhanen" ja "morsian" HAH HAH!). Tällaisen kannan otti tuomioistuin -LW:n kertomassa tapauksessa, ja sellaiseen päätyisi tuomioistuin muissakin tapauksissa.
Kihlat on ostettu ja tarkoitus oli mennä naimisiin. Mutta kun nelikymppinen pariskunta muuttaa yhteen, tässä tapauksessa mies naisen omistamaan talouteen, ei se ehkä ollut niin kiire. Myöhemmin nainen paljon sairastellut eli oletus heillä oli että nainen lähtee aikaisemmin ja naisella lapsi edellisestä avioliitosta. Kun kuolema tulee hetkessä ei jää enää aikaa järjestellä asioita.
Mies oli toiminut viimeiset vuodet naisen omaishoitajana.
"Myöhemmin nainen paljon sairastellut eli oletus heillä oli että nainen lähtee aikaisemmin ja naisella lapsi edellisestä avioliitosta."
No tässä olisi kyllä ollut vielä suurempi syy mennä naimisiin! Vai olisiko miehelle todella ollut ihan okei että joutuu kuusikymppisenä potkaistuksi ulos kodista jossa on asunut 25 vuotta?
Pariskunta olisi voinut avioituessaan tehdä avioehdon jolloin miehellä ei olisi ollut avio-oikeutta naisen omaisuuteen (tai toisinpäin, mutta miehellähän ei ollut juuri mitään omaisuutta). Näin naisen lapsi olisi perinyt kaiken omaisuden, mutta miehellä olisi ollut asumisoikeus yhteiseen kotiin ja olisi saanut pitää yhteisen irtaimiston.
Oliko pariskunnan tahtotila kuitenkin se, että jos nainen kuolee ensin, ei miehellä ole oikeutta jäädä asumaan asuntoon vaan kaikki omaisuus menee naisen lapselle? Jos avioliitto olisi solmittu, ja nainen olisi kuollut ensin, olisi mies saanut loppuikänsä asua naisen asunnossa.
Ja jos pariskunta olisi solminut avioliiton, mutta EI olisi tehnyt avioehtosopimusta tai testamenttia, olisi nainen kyllä perinyt miehen, mutta hänen kuoltuaan olisi omaisuus puolitettu naisen lapsen ja miehen toissijaisten perillisten kesken. Näin naisen omaisuutta olisi saattanut siirtyä melkoinen määrä miehen sukuun.
Ehkä nyt käsillä oleva tilanne ei olekaan niin kovin huono naisen kannalta.
Varmaan se oli sitten niin. Tuntuu vain aikamoisen kylmältä ajattelulta että ollaan yhdessä 25 vuotta ja mies on vuosia jopa naisen omaishoitaja mutta kun nainen kuolee niin se on potku persuksiin ja ulos kodista jossa on asunut neljännesvuosisadan. Mutta tottakai jokainen pari hoitaa nämä asiat omalla tavallaan.
"Ja jos pariskunta olisi solminut avioliiton, mutta EI olisi tehnyt avioehtosopimusta tai testamenttia, olisi nainen kyllä perinyt miehen, mutta hänen kuoltuaan olisi omaisuus puolitettu naisen lapsen ja miehen toissijaisten perillisten kesken."
Tässä tapauksessa naisen olisi ilman muuta pitänyt kieltäytyä miehensä perinnöstä (joka näytti joka tapauksessa olevan lähinnä arvotonta rojua).
Ai niin, aloittajahan kysyi, miten avopareja koskeva laki muuttui.
Avopareja koskeva laki on uusi laki, "Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta". Se tuli voimaan 1.4.2011.
Avioliittolaki ja perintökaari säilyivät ennallaan eli avoliitolla ei ole avioliiton oikeusvaikutuksia. Jos haluaa parisuhteeseensa avioliiton oikeudet ja edut, pitää solmia avioliitto.
Tuskin mies olisi potkuja saanut persaukseen. Auton ym naisen lapsi oli hankkinut miehelle, korjannut ja laittanut kuntoon. Luultavasti mies ei olisi halunut yksinjäädessään jäädä sivukylälle vaan olisi muuttanut keskustaan vuokralle.
Tässä taas huomaa että pitäisi suunnitella myös sitä että kuolema tulee nopeaankin. Veljellä on ollut huonot välit sisareensa. (yhteiskunnanvaroilla eläjä)