Tuli hommattua toinen koira leikattu uros seropi, ja kotona meillä oli jo myöskin leikkaamaton uros seropi, kummatkin aikuisia koiria. hienosti tulee toimeen, kotona,autossa, lenkillä,voi jättää kotiakin kahestaan koirat.
Mutta puistossa on eri asia, ``uusi koira `` on hieman aggressiivinen, juoksee toista koiraamme perään,iskee hampaat selkään ja kiusaa. Mulla ei oo aiemmin ollu kahta koiraa ni en tiedä miten pitää toimia. Kuuluuko mun vaan antaa niiden selvittää välinsä ja katsoa kumpi on se pomo, vai kuuluuko mun mennä väliin ja torua kiusaajaa. Kertokaa nyt viisaammat. Pitääkö olla huolissaan?
Mutta puistossa on eri asia, ``uusi koira `` on hieman aggressiivinen, juoksee toista koiraamme perään,iskee hampaat selkään ja kiusaa. Mulla ei oo aiemmin ollu kahta koiraa ni en tiedä miten pitää toimia. Kuuluuko mun vaan antaa niiden selvittää välinsä ja katsoa kumpi on se pomo, vai kuuluuko mun mennä väliin ja torua kiusaajaa. Kertokaa nyt viisaammat. Pitääkö olla huolissaan?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tunnistatko millaista on koirien leikki? Meillä näet juuri tuolla lailla leikitään, jahdataan toista niskasta tai kintuista näykkien. Se on molemminpuolista. Jos eivät leikin tiimellyksessä saa selvitellä välejään, on edessä totisempi tappelu.
koiran voi kouluttaa nätimminkin leikkimääm, meidän puistoon jos tulee noita yli vilkkaita adhd koiria jotka näykkii ja riekkuu ja hyppii ni kyllä mä häivyn koirani kanssa, ymmärrän että se on leikkiä,mutta oma koirani ku ei tykkää näistä riekkujista ja käy kiinni sellasiin koiriin, ja sit mulle huudetaan kuinka oma koirani on hullu ja aggressiivinen, vaikka oma koirani haluaisi vaan leikkiä nätisti...
esim tällänenkö käytös puistossa on mukavaa leikkiä...tuskin! ei me ihmisetkään leikitä nyrkit pystyssä. äly hoi, älkää antako koiranne kiusata toisia puistossa. kouluttakaa ensin!
Opettaaa nyt koira leikkimään...? Eiköhän koira sosiaalisena elukkana osaa leikkiä ihan ilman opettamistakin.
Jos aloittajan mielestä kyse ei ole leikistä, vaan tappelusta, niin sitten koiria ei kannata viedä koirapuistoon tappelemaan.
Millaista on koirien nätti leikkiminen, siis se mielestäsi sovelias leikkiminen? Mä arvaan, että siihen kuluu mielestäsi ainakin rähisemättä leikkiminen. Mutta kun rähinäkin leikkiessä on inhottava opittu tapa vain. Meillä oli perhepiirissä aikoinaan yksi ainut ajokoira joka rähisi aina leikkiessään ja sen jälkeen on rähisseet kaikki, vaikka se alkuperäinen rähisijä on jo kuollut kauan sitten. Siltä vaan oppi toinen, sitten kolmas ja sitten seuraavat sukupolvet näiltä ja nyt tämän meidän nuorimmaisenkin kaikki leikkikaverit jo pitää hirveän ärinän leikkiessään...
Tietysti koirat näykkii ja ärisee leikkiessään, mutta kyllä kai sellaisen "ilkeän" leikin tunnistaa ihminenkin.
Meinaan kun toisinaan koirapuistossa on tapauksia, jotka vaan puree ja puree koko ajan. Nokka rutussa ilkeän näköisenä isketään hampaat nahkaan ja tähdätään naamaan! Roikutaan vaikka pari tuntia putkeen toisen poskinahassa, tai korvassa ja retuutetaan, tai raadellaan kurkusta, vaikka toinen kuinka alistuu ja näyttää että "voitit jo, lopetetaanko...?" niin ei lopeta, vaan maassa makaavaakin koiraa repii ja retuuttaa.
Yksi tällainen pentu tuli vastaan ja raateli omaa aikuista kilttiä leikkisää koiraani siihen malliin, että elämänsä ensimmäisen kerran se näytti siltä, että kohta menee hermot ja yritti vaan pakoon, joten lähdettiinkin aika liukkaasti pois... Ja oma koirani siis tosiaankin tulee pentujen kanssa hyvin toimeen, ja ne on kaikista mieluisimpia leikkikavereita, kun jaksavat leikkiä tämän kanssa - toiset aikuiset koirat ei jaksa.
VOI LUOJA!!!!!
Sä et siis koskaan ole miettinyt, saati sitten kuullut, että ne leikkaukset vievät koirilta sekä sen tärkeimmän, hajun omasta sukupuolisuudestaan ja sitä kautta luojan kehittämän tarkotuksen erittää kypsää tietoisuutta uroksille, että täällä olis sukukypsä naaras elämää ja sukua jatkamaan?
Ottakaa nyt hyvät ihmiset selville, mikä tämä lisääntyminen on ja mitä se tarkoittaa!
Kyllä itse selvitän koirien välit ettei mene tappeluksi ja koirille sanotaan miten saa käyttäytyä.
Olen aiemmin antanut itse selvittää ja kaunaa jäi hampaan väliin eikä noita voinut jättää kahdestaan.
Eli pidän huolen lauman balanssista aina. Ja toimii kärhämiä ei tuu ja koirat luottaa minun arvioon.
Jos toinen omistaja ei komenna koiransa provosointia senkään jälkeen kun sanon hänelle niin lähden pois. Haluan pitää koirani luottavaisina ja tasapainoisina.
http://www.youtube.com/watch?v=U0ZyCb0c7dM
esim tällästä meininkiä jos on koirapuistossa, ja joku tulee mun koiralle tollai päälle, ni kyllä me sit lähetää sieltä, vaikka toi onki leikkiä, mutta silti! liian rajua, mun koirani ei pidä ku rauhallisista leikeistä!
Tuossa videolla oli rauhallista kahden koiran leikkiä. Jo pennuilla on hurjan näköiset leikit, ja kyllä osa murisee, haukkuu, rähisee jne. mutta kyllä se huomaa kun homma menee totiseksi. Eli eikö sun koira ole edes pentuna saanut leikkiä toisten kanssa ?
Ohoh... Oletko tosissasi? Tuoko jo pelottavaa tai jotenkin rajua?
ei pelottavaa, mutta onhan tuo rajua, enkös minä ole vaan fiksu kun tajuan lähteä puistosta rauhallisen koirani kanssa, kerran on raju-leikkinen koira tullut tollai leikkimään koirani kanssa ja koirani ei pidä tuollasisesta ja antoki oikee isännän kädestä sille riekkujalle. koira oikee ulisi ja juoksi karkuun häntä koipien välissä, jopa koiran emäntäki sano että siitäs sai mun koirani ku ei osaa leikkiä rauhallisesti :) eli en harrasta koira tappeluita joten kyllä mä fiksuna silloin lähen puistosta. sitä mä ajoin tässä takaa, mulle se on ihan sama miten puistossa mikäki koira leikkii...
Minäkin katsoin tuon videon ja kyllä tuo oli tasapainoista leikkiä.
Puolessa välissä musta koira oli hieman väsynyt ja olisi hieman halunnut rauhoittua mutta silti itsekin haki uudestaan ruskeaa leikkiin. Eli hyvää leikkiä kaikinpuolin.
Ruskea oli hieman vahvempi luonteeltaan mutta tasapainoinen ja kuunteli silti toista.
Mutta raisa-rauhallinen jos oman koirasi eleet menisi siihen ettei enään pidäkään leikistä tai kokee sen liian rajuksi niin silloin kannattaa tietenkin tilanteeseen puuttua. Mutta opettele tunnistamaan hyvä leikki ja leikki jossa ei ollakaan enään balanssissa. Tuossa videossa kaikki oli hyvää.
Sanoisin sinulle että sinun koiran lukutaitosi on äärettömän huono en haluaisi loukata mutta siihen kannattaa satsata. Lisää ymmärrystä koiraasi ja vahvistaa sen luottamusta sinuun. Ja koirille tekee hyvää leikkiä. Ne on sosiaalisia eläimiä. Nyt puhutte toisillenne ihan eri kieltä.
joo tiedän etten tunnista leikin laatua vielä..mutta koiralleni en voi mitään jos se ei hyväksy noita riekkujia, eriasia olisi jos koirani olisi energinen ja sellainen rajuleikkinen, mutta ku ei oo :( minä kun en ole halukas maksamaan mitää toisesta koirasta aiheutuneita eläinlääkäri maksuja, vain sen takia että joku toinen koira liiallisella energialla tulee koirani iholle leikkimään...
mutta onhan taas tuttavapiirissäni esim mies jolla kaksi koiraa, toinen juurikin raju leikeissään ,toinen rauhallinen, se rauhallinen aina murisee ja näyttää hampaita ku ei enää jaksa, mutta minä ku en taas jaksa puistossa katella ku koira näyttää hampaita ja murisee, siksi mä häivyn sieltä.
Aina turvallisuus ennen kaikkea ja jos sinusta tuntuu että koirasi on altavastaajana ja sietorajansa lähellä niin olet oikeassa silloin kannattaa mennä pois. Niin minäkin teen.
Olen itsekin mennyt liian rajun leikin takia pois..koirani sieti sitä nippa nappa mutta ei pitänyt siitä ja kun ärähti toiselle että lopeta toinen ei lopettanut vaan härnäsi uudestaan pomppimalla koirani päälle. Kun sanoin sen emännälle että tuo leikki on liian rajua koiralleni että koirani ei kestä tuollaista menoa ja selkäkin on kovilla komenna koiraasi niin ei tehnyt evääkään asian hyväksi. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä pois.
En anna koirani joutua ikäviin tilanteisiin varsinkin vaikka on tomera erittäin sosiaalinen terrieri niin ison koiran kanssa tappeluun joutuessa on altavastaaja. Kaikki koirat ei ole tasapainoisia koirapuistossa ja jos omani komentaa toista rajoistaan niin jotkut härnäävät koirat saattaa ottaa siitä haasteen.
Luota vaistoosi ja ellet ole varma onko hyvä leikki niin älä turhaan ota riskiä. Koiranlukutaito kasvaa pikkuhiljaa ja koirakirjoistakin voi olla apua. Mitä enemmän tiedät koirien käytöksen sen varmempi sinäkin olet etkä vaaranna silloin koiraasi.
Minulla auttoi oma koiranikin opettamaan asioita toisista koirista esim jos toinen oli vain epävarma arka mutta rähisi niin koirani ei piitannut siitä, jos toinen koira provosoi mutta ei ollut kovin vahva henkisesti niin komensi kevyesti vähän niinkuin sivumennen ja jos hyvin dominoiva niin komensi rajat hyvin selkeästi ja tiukasti. Myös tuo komentaminen tapahtuu aina paikoillaan jolloin toinen kokeilee ns.kepillä jäätä. Seuraamalla koirien eleitä oppii..ja auttaa myös oman koiran koulutukseen.
Ja katson aina keiden koirien luo päästän kun paljon käy niin tietää ne tasapainoiset luotettavat kaverit.
Joo, ehdottomasti olet fiksu kun viet koirasi pois, jos leikkiminen ei käy pirtaanne. Koirapuistoon yleensä hakeudutaan juuri sen takia, että koira pääsee leikkimään toisten kanssa, itse ainakaan en ole koskaan koirapuistossa käynyt muusta syystä.. Teitä on kävellä kilometreittäin jos haluaa viedä koiransa haistelemaan toisten pissejä ja löntystelemään.Koirapusistoistahan ei ole mitään hyötyäkään, ellei nyt hyödyksi katso sitä sosiaalistumsitapahtumaa ja sitä, että koira saa purettua energiaansa, joten eihän niihin toki tarvitse väkisin koiraansa viedä, jos ei halua koiran leikkivän muiden koirien kanssa. Enemmänhän siitä (koirapuisto käynneistä) on haittaa.
"koirani ei pidä tuollasisesta ja antoki oikee isännän kädestä sille riekkujalle. "
palaan siis siihen, että olet kyllä fiksu kun tajuat lähteä pois puistosta omaehtoisesti. Toki vähemmän fiksunakin jo säännöt kieltävät viemästä epäsosiaalista koiraa puistoon, eli koiria jotka tilanteessa missä vain saattavat antaa toisille isännän kädestä, ei todella pidä puistoihin viedäkään..
Jos satumme samaan aikaan koirapuistoon saisitte kylmää kyytiä. Koirani on riekkuja mikä on, mutta emäntä on täysi helvetti, jos sattuisi niin että kanssani samaan aikaan puistoon on tuotu epäsosiaalinen koira..
riekkujatkin on epäsosiaalisia kun ei osaa rauhoittua, ei rauhallisten tarvitse kaikkea kestää, eihän meistä ihmisistäkään voi sanoa jos jollaki huonommat hermot että on epäsosiaalinen. en itsekkään ihmisenä kestä sitä jos joku esim roikkuu paidassani kokoajan, rinnastettavissa siihen että koirani ei jaksa koiraa joka roikkuu ihossa...
Olen myös samaa mieltä raisa-rauhallisen kanssa että riekkujatkin SAATTAA olla epäsosiaalisia eli ne ei osaa ns.pelisääntöjä tai saattavat härnätä toista.
Sosiaalinen ja tasapainoinen koira tutustuu suht rauhallisesti toiseen ja lähtee riekkumaan vain jos toinenkin siihen riekuntaan haluaa osallistua. Jos toinen on paikoillaan ja toinen yrittää saada toista leikkiin mutta toinen ärähtää että en lähde(näin suomennettuna koirakieli ;) )niin jättää rauhaan.
Leikki pitää olla molemminpuolista aina ja itselleni kävi niin että isompi koira runttasi koirani mennen tullen, juoksi lujaa koiraani päin ja päälle mutta sen emäntä ei komentanut sitä. Ja tämä ei ole tasapainoista leikkiä.
Mielestäni jos emäntä ei välitä muiden koirista ja komenna sitä olisi oikeasti hänen pitänyt lähteä pois eikä minun.
Mutta puistoon viedään myös epäsosiaalisia ja niitä joita ei tarpeen tullen komenneta ja altavastaajat jotka haluaa koirilleen tasapainoisen kokemuksen ilman vaaraa loukkaantumisesta kuten tuossa selkä/polvivamma oli koirallani lähellä sillä painoero oli huikea oma 8kg ja vastapuolella 40kg- omani ei pysynyt enään edes pystyssä kun tuo koira jyräsi ja olen itsekin loukannut polveni niin tiedän miten tuo sattuu kun joku juoksee täpöllä päin.)
Kuuleppa raisa-rauhallinen, jos koirasi ei leiki edes, miksi viet sen puistoon ? Sellaiset jotka ovat niin epämääräisistä oloista lähteneitä etteivät osaa edes leikkiä, eivät koirapuistoon ollenkaan sopivia. Ja kaikkein pahinta tuossa on, että sinua pelottaa kun toinen koira murisee ja näyttää hampaitaan. Varmaan juokset jo pakoon siinä vaiheessa kun toinen alkaa tassulla paukuttaan maahan (= leikkiin kutsu). Onneksi olkoon olet pilannut koirasi koiramaisuuden.
Ei kaikki koirat leiki vaan joillekin riittää myös toisiin tutustuminen ja haistelu.
Minä vein omaani vielä 12vuotiaanakin(eli 15v) ja halusi mennä aina sinne. Katsoin kyllä rauhalliset kaverit, sillä eihän vanhempi koira enään leiki vaan seurustelee ja opettaa samalla myös nuorempiaan.
Mietin silloin että olisi ollut kiva tehdä eri ryhmiä sinne esim. arkojen tutustuminen, vanhusten tutustuminen, teinit ja penturyhmä vaikka. Yhden rotukokoontmisen näin ja yhden sellaisen järjestin itsekin.
Mukavaa kun on kaikenlaisia koiria ja erilaista toimintaa. :)
kuuleppas haloo herätys kiltti koira ei näytä hampaita! kun koira on iloinen ni ei se silloin näytä hampaita! ja olenko sanonut että koirani ei leiki ollenkaan, kyllä niin tekee, ja juurikin iskenyt tassut maahan ja pylly pystyyn ja häntä heiluu ku ruoska! mutta se leikkii vaan rauhallisten kanssa, ei esim vinttikoirien jotka voiko sanoa ns. ylienergisiä.. ja minä vienkin koirani puistoon juuri siksi kun se itse sinne aina vinkuu. ei kaikki koirat vingu puistoon vaan hillumaan toisten koirien kanssa , jotku haluaa sinne että pääsee vapaaksi ym ym. että näin!
Mielenkiintoista... Eipä ole koskaan tullut haettua selvitystä siihen mitä tarkoittaa epäsosiaalinen koira, kun siitä mainitaan koirapuistojen järjestyssääntöjä käsittelevissä tauluissa. Aina vain pitänyt itsestään selvyytenä, että se tarkoittaa koiraa joka saattaa jossain tilanteessa käyttäytyä agressiivisesti toisia kohtaan. Myös pelkääjiähän sillä luonnollisestikin tarkoitetaan, eli huonosti sosiaalistettuja, mutta niiden kiellolle on varmasti enemmän eläinsuojelullinen syy, kuin järjestystä koskeva syy.
Mutta nyt jo parin vastauksen perusteella voinee arvata, että jos epäsosiaalinen käytös on vapaasti suomennettavissa jokaisen mielen mukaan, Suomestakaan ei löydy yhden yhtä koiraa joka saisi puistoissa käydä, koska kaikkien mielestähän oikea sosiaalisuus on vain se sosiaalisuus, jolla tavoin oma koira on sosiaalinen. Eli parin edeltävän vastaajan mielestä rauhallinen koira, joka saattaa käyttäytyä agressiivisesti toisia kohtaan on sosiaalinen ja epäsosiaalinen sellainen joka riehuu, muttei missään tapauksessa ole agressiivinen. Omasta mielestäni taas ne rauhalliset eivät kuulu puistoon, koska ne saattavat käyttäytyä agressivisesti, sellaiset koirat tulisi pitää kaikkialla aina kytkettynä.
Koirapuistoista koulutuskentille. Meillä kentällä sosiaalinen koira määritellään yleensä siten, että sietää toisia koiria ja erilaisia tilanteita, kykenee ottamaan palautetta ja ohjausta, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, eikä missään tilanteessa käyttäydy agressiivisesti ketään kohtaan. Kentällä siis rauhallinen koirasi, joka ärähtää toisille on epäsosiaalinen, siitä ei pääse mihinkään. Mutta mietin että mites sellainen joka ei lue toista koiraa ja käyttäytyy tilanteeseen nähden sopimattomasti. Siis esimerkiksi omani; ei lue mitenkään toisen olemusta, vaan suoraan vaan päälle on mentaliteetti. Haistaa toki ensin paikoillaan seisten toisen varmistaakseen, että on ok, sitten alkaa riehua.
Hmmm. Nyt mietityttää onkohan se epäsosiaalisuutta? Asialle ei varmaan kyllä mitään voikkaan, eli on todellakin teeskentelyä väittää, että koira voitaisiin opettaa leikkimään, eihän se ole enää leikkimistä, jos koira noudattaa opetettua käyttäytymismallia, leikkihän taas on luontevaa hauskanpitoa. Mutta tietenkin jos se on epäsosiaalisuutta, niin voihan sen lopettaa kokonaan, eli ei enää leiki koiran kanssa, eikä päästä sitä leikkimään muiden kanssa, näin koira ei käyttäydy epäsosiaalisesti... Joo, no olkoon epäsosiaalinen jos on, sen verran tärkeää leikki meillä kuitenkin on motivoinnissa. Koirapusitojahan ei olla kuluteltu muutenkaan juurikaan, eli vahinkoahan ei tapahdu vaikka koira epäsosiaaliseksi osoittautuikin. Koirakentälle onneksi saa viedä epäsosiaalisia koiria, taas yksi syy harjoitella koko koiran elämä, jos se on epäsosiaalinen koko ikänsä...
Koskaan ajatellut tuotakaan. Kysyinkin tuolla aiemmin,e ttä miksi ihmeessä ihmiset vievät koiria koirapusitoon, jos tarkoitus ei ole leikityttää koiraa tositen aknssa..."joillekin riittää tutustuminen ja haistelu...
Vielä on ihmeteltävä miksi se on tehtävä paikassa, joka on (käsittääkseni) tarkoitettu kuitenkin johonkin muuhun, eli leikkimiseen? Niitä teitähän riittää, jossa voi haisitella ja tutustua. Ei varmasti ketään haittaa jos joku koira ei halua osallistua leikkiin , vaan haluaa vain haistella, mutta siinä vaiheessahan asiasta tulee jo ongelma, jos haistelijoiden mielestä puistossa ei saisi leikkiä...
Ja haluan korostaa, että oma puistokokemukseni on vähäistä. Edelliset kävivät joitakin kertoja sellaisissa jopa leikkimässä (enimmäkseen treenamassa), niistäkään toinen ei leikkinyt, vaan kuljeskeli haistelemassa ympäristöä, toinen taas riehui kaikkensa antaen. Mitään ongelmaa riehakkaista pyrkyreistä ei koskaan ollut sillekään joka ei leikkinyt, koska nämä pyrkyrit olivat yleensä paljon kiinnostuneempia siitä joka leikki. Nykyisen kanssa paikallisessa puistossa ollaan käyty vetämässä neljä kertaa Hajuhäiriötreeniä, eli paikalla ei ole ollut muita koiria. Hajuja kyllä sitten sen verran, että hajuhäiriö isolla ja treenaaminen ihan pienellä...
Koiran iloisuudesta on varmaan paha mennä sanomaan, mutta jos puhutaan koiran kiihtymyksestä (positiivisesta) tai innostumisesta, niin sehän ilmenee monin yksilöllisin tavoin. Ensinnäkin puhutaan koiran hermorakenteesta, joka määrittää sen, missä vaiheessa koira alkaa näyttämään ulospäin kiihtymystään. Sitten puhutaan koiran eleistä, joilla kiihtymystä osoitetaan. Näistä eleistä ilmaista kiihtymistä on hännän heiluttaminen varmasti yleisin ja yhtäläinen suunnilleen kaikilla koirilla, myös hännättömistä näkee milloin ne heiluttaisivat häntää -jos sellainen olisi- takapään liikkeistä. Ääntely kuuluu monien koirien tapaan ilmaista kiihtymistä ja tässä rotuominaisuuksilla on suuri merkitys varsinkin haukun suhteen; ajavat koirat haukkuvat jäljestäessään, eli kiihtyessään riistanhajusta, pystykorvat kiihtyessään suunnilleen mistä tahansa. Mutta myös muut seikat vaikuttavat siihen miten koira ääntelee kiihtyessään, jotkut vinkuvat, toiset urisevat ja rähisevät. Joilakin tuon äänen tuottamiseen liittyy irvistys, jota kutsutaan hampaiden näyttämiseksi. Toki joillakin roduilla "hymyily" on yelisempää, eli kyllä perimälläkin on vaikutusta, ei vain yksilön ominaisuuksilla ja tavoilla purkaa energiaansa. Esimerkki helposti hymyilevästä rodusta on dalmatialainen. Sellaisen kun löydät ja omistajan luvalla oikein innostat, niin näet millaista se on kun koiran peräpää alkaa oikein vispaamaan, sitten koira yleensä aloittaa pienen paikoillaan tassuttelun ja kun kiihdyttelet sitä vielä lisää se yleensä painuu leikkiasentoon ja näyttää kunnon rivistön hampaita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko koira kiltti vai ei. Se kutsuu sinua leikkiin, eikä missään nimessä ole agressiivnen.
Koirien eleiden tulkitsemiseen kannattaa tutustua. Siis enemmänkin kuin luottaa vanhoihin kansanviisauksiin: häntäänsä heiluttava koira ei pure... Koira esimerkiksi siis heiluttaa häntäänsä aina kun se kiihtyy. Kiihtyminen voi olla joko innostumista jostain riemusta, mutta se voi olla myös agressivuutta, pelokkuuta tms. Mutta hyvä lähtökohta lähteä tutustumaan enemmän, on tietää, että häntäänsä heiluttava koira ei ole aina kiltti, eikä hampaitaan näyttävä tai muriseva ole aina agressiivinen.
Sosiaalinen koira on tasapainoinen joka saa näyttää rajansa mutta ei provosoi eikä provosoidu.
Tasapainoinen koira osaa lukea toista koiraa ja jättää aratkin rauhaan.
Riekkujat saattaa olla provosoivia jotka ei osaa lukea toista koiraa eikä lopeta riekkumistaan vaikka toinen sanoo rajat. Ja tällöin omistajakaan ei osaa lukea koiraansa saati ohjata sitä.
Hyvä leikki on riekkumistakin kunhan molemmat on siinä mukana. Tuo video oli hyvä esimerkki hyvästä leikistä.
Loppukädessä mielestäni hyvinkin johdonmukaista ja simppeliä :)
Aggressiivista ei saa viedä puistoon.
Ja mitään koiraa ei vain päästetä koirapuistoon ja itse jäädä tupakille aidan toiselle puolelle. Vaan jokaisella on vastuu oman koiran käytöksestä ja jos oma koira menee epäsosiaalisesti on sitä ohjattava oikeaan.
Koirapuistot on tarkoitettu koirien tapaamisiin ja turvalliseen vapaanapitoon.
Jotkut leikki ja toiset seurustelee ja kolmannet katselee ja neljännet haistelee. Jokainen tyylillään.
Omani kiskoi aina koirapuistoon eli kyllä se jotain siitä sai edelleen vanhempanakin vaikkei enään riekkunutkaan. Olihan koko ikänsä puistossa mennyt ja oleillut :)
Ei se pelkkään remuamiseen ole tarkoitettu.
Tuo onkin näiden palstojen mukaan aika vaikea toteuttaa: koira ei saa provoida, eikä provosoitua.
itsekin olen täysin samaa mieltä jälkiimmäisestä, , tai no en kyllä siitäkään. oman koiraharrastusten kannalta on oleellista, että se provosoituu. toki ei sen tarvitsisi toisista koirista provoistua muutoin kuin silloin kun se on vapaana niiden kanssa leikkimässä.
Joo, mutta että koira ei saisi provoisoida toisia. Tosi vaikea juttu, kun ilmeisesti on todella alhaisen provosoitumiskynnyksen omaavia koiria olemassa. Jotkut provoistuvat kuulema jo siitä, että toinen koira katsoo ohjaajaansa...
Koirat varmasti tietävät mikä on sossiaalisesti hyväksyttävää käyttätymistä koirilta. Ikävä kyllä kun ei ole yhteistä kieltä, ne eivät sitä kerro ihmisille. Ja tosiaalta kun koirat elävät ihmisten yhteisössä, niiden tulee käyttätyä sosiaalisesti hyväksytysti ihmisten määrittelemänä jokatapauksessa.
Mä en tässäkään asiassa simppeliyttä näe. Provokaatio ei voi olla määritelmä sosiaalisuudessa. Agressiivisuus ei kuulema ole määritelmä sosiaalisuudessa, koska jokuhan juuri kertoi vievänsä koiraansa koirapuistoon, kun pitää sitä sosiaalistettuna, vaikka se saattaa ärähdellä muille (ja tämä huom on tietenkin niiden muiden vika; ne provosoivat...). Itse olen pitänyt myös tuota agressiivisuutta määritelmänä, kuten sinäkin sanoit. Se tarkoittaa tosin sitä, että koira ei saa milloinkaan olla agressiivinen, eli siihen ei mitään provoamisia sotketa. toiset saa tehdä mitä haluaa... Toisaalta taas onko sekään hyvä, jos koira ei puolusta itseään ja antaa agressivisen koiran raadella itsensä pahimmiltaan hengiltä? Ei sekään ihan hyvältä sosiaalsielta taidolta kuulsota.
Joku on kuitenkin helppo määritellä ja se on se, että arka koira ei ole sosiaalistettu, eikä sellaisen pidä koskaan koirapuistossa olla. Toki sitten voi pohtia mikä on raja arkuudelle...
"Joo, mutta että koira ei saisi provoisoida toisia. Tosi vaikea juttu, kun ilmeisesti on todella alhaisen provosoitumiskynnyksen omaavia koiria olemassa. Jotkut provoistuvat kuulema jo siitä, että toinen koira katsoo ohjaajaansa..."
Itselläni koira joka provosoituu helpolla..lukee myös rotumääritelmässäkin ja silti olen onnistunut luomaan erittäin tasapainoisia sosiaalisia yksilöitä. Ei loppujen lopuksi vaikeaa kun osaa lukea koiraa ja silloin osaa puuttua heti käytökseen.
Provosoituminen on hyvää kun innostetaan koulutukseen ja siinä sitten puolestaan hyödynnän rodun ominaisuuksia.
"Koirat varmasti tietävät mikä on sossiaalisesti hyväksyttävää käyttätymistä koirilta"
Kyllä varmasti tietävät mutta jos rajoja ei ole laittamassa vanhemmat koirat laumassa mikäli olisi villikoira lauma niin silloin se jää omistajan harteille. Koirakin tarvitsee opetusta sosiaalisuuteen ja yleensä se tapahtuu vanhemmilta koirilta...jotka ärähtää heti jos käytös menee epäkunnioittavaksi.
Omistajan tehtävä on toimia vanhempana koirana laumassa.
"arka koira ei ole sosiaalistettu, eikä sellaisen pidä koskaan koirapuistossa olla"
arka koira voi olla hyvinkin sosiaalinen ja käytöksellään yrittää viestittää en ole uhka. Tasapainoinen sosiaalinen koira jättää sen rauhaan. Miksi hyökkäisi aran kimppuun? Mutta puistossa on epäsosiaalisia jotka saattaa rökittää aran koska kerrankin uskaltavat haastaa sen tietäessään että on ylivoimaisia. Hyökkääjät on epäsosiaalisia.
Koira saa myös ärähtää jos esim toinen on eäkunnioittava ja silloin koira saa sanoa rajansa ja toinen lopettaa siihen jos on sosiaalinen. Kuitenkin vain elein tapahtuvaa.
Entäpä kun on ylivilkas, leikkisä erittäin sosiaalinen koira, joka ei osaa tutustua kohteliaasti toisiin? Omani on pennusta asti nähnyt kyllä toisia koiria, pentueessa oli monta pentua, eli ei ainut pentu, ja puistossakin ollaan käyty, mutta silti se ei jotenkin puhu koiraa kovin hyvin... Tai on vaan liian innokas, eikä monesti tunnu tunnistavan vihaista koiraa. Varsinkaan pentuna ei tajunnut, vaan yritti kahta kauheammin mennä luokse, jos toinen murisi, haukkui ja riehui. Nykyään saattaa pelätä jos esim. lenkillä joku vastaan tulija alkaa rähistä sille.
Se paukaisee aina, joka ikinen kerta niin hirveällä vauhdilla toisten luo, että säikyttää ne ja saa usein noissa tilanteissa puremia. Sitten kun toinen tajuaa (jos tajuaa), että kyseessä on vain hömelö joka tahtoo leikkiä, niin leikki sujuu hyvin jos toinenkin on kiltti ja leikkisä, eikä oma koirani revi ja pure toisia, se tahtoo vain juosta ja hyppiä.
Olen miettinyt että miten tuon saisi opetettua tervehtimään "sivistyneesti" muita, kun olipa se irti tai remmissä niin aina on meno sama - hyökätään täysillä toisen luokse innosta puhkuen... Se on niin innoissaan toisista koirista ja jopa tyhjästä koirapuistostakin, ettei siihen saa minkäänlaista kontaktia noissa tilanteissa. Se esim. kiskoo hulluna kun ollaan menossa puistoon, saattaa vinkuakin vähän kun on niin kiire, vaikka muuten remmikäytös on hallussa. Olen yrittänyt sitä, että kun kiskominen alkaa, käännytään toiseen suuntaan, mutta tästä se tuntuu hermostuvan vain vielä enemmän.
Kuitenkin suurin ongelma on tuo, ettei se osaa tervehtiä rauhallisesti toisia. Miten se ei tajua, kun toiset sille murisee, haukkuu ja puraisee jopa, että nyt tuli tehtyä vähän väärin?
"Entäpä kun on ylivilkas, leikkisä erittäin sosiaalinen koira, joka ei osaa tutustua kohteliaasti toisiin? Omani on pennusta asti nähnyt kyllä toisia koiria, pentueessa oli monta pentua, eli ei ainut pentu, ja puistossakin ollaan käyty, mutta silti se ei jotenkin puhu koiraa kovin hyvin... Tai on vaan liian innokas, eikä monesti tunnu tunnistavan vihaista koiraa."
1.No omani oli pentuna kanssa melkoinen sählä. Ja puutuin aina kun ylitti rajansa ja sanoin nätisti. Oppi pikku hiljaa miten tavataan muita.
2.Jos puolestaan tapasimme remmissä niin koirani odotti aina lupaa ennen kuin saa tavata muut eli kerkii hieman rauhottua.
3.Ja kolmas keino jolla sain pennun oppimaan oikeat säännöt oli tasapainoisten vanhempien koirien tapaaminen. Jos jostain syystä vanhuskaan ei saanut kuriin niin komensin ja tuin vanhusta. Säännöt on opittava ja pelkkä riekkuminenei käy ellei toinen lähde mukaan..leikkiin kutsu sallitaan tietenkin muttei härnääminen ja koko ajan riekkuminen jos toinen ei lähde mukaan..
4. Suurin keino on oman lauman johtaminen ja kun pentu on ainokainen koira niin sillä ei ole ns.roolimallia vaan omistaja ohjaa koiran käytöstä ja kasvatusta. Ja näin kun tekee koiralla vahvistuu luottamus omistajaan/laumaan. Rajat näytetään koiralle ja jos se ylitetään niin siitä huomautetaan. Myös provosoimiseen vastaaminen on kielletty jos se tapahtuu kauempana eikä edes toinen kosketa toista. Provosoiminen tietenkin kielletty.
Ja vanhempana koiristani tuli erittäin sosiaalisia. Ja sai ne arimmatkin rentoutumaan ja dominoivat jätti rauhaan. Erittäin tasapainoinen ja luotettava. :)
Nyt alkaa pian itselläkin uuden pennun kanssa työstö.
Tämä on jo aikuinen koira, ja alusta asti sillä on ollut tuo tapa mennä ihan täysillä tassut ojossa toisten luokse. Tervehtii myös vieraita ihmisiä samalla tavalla, eli täysillä hyppimään päälle. Tuon se oppi, kun naapurit väkisin hyppyyttivät sitä itseään vasten sen ollessa pentu kielloistani huolimatta. Toistoja tuon huonon tavan oppimiseen ei tarvittu kuin muutama (eli oppi menee todella hyvin perille ja pysyy!), ja nyt se tapa sillä on ja pysyy, enkä saa sitä opetettua pois. Kouluttajakin antoi vain neuvoksi, etten yksinkertaisesti päästä sitä vieraitten ihmisten ja koirien luo niin kauaan aikaan kun käytös on mitä on, mutta eihän tuo onnistu aina... Minun päälle se ei ole ikinä hyppinyt, kun en ole sellaiseen sitä rohkaissut, eli minua osaa tervehtiä kauniisti, tulee luokse pää alhaalla häntä heiluen ja rauhallisesti, usein odottaa että kutsun ennen kuin tulee.
En saa siihen mitään kontaktia noissa tilanteissa, ei kiinnosta namit ei mikään. Olen yrittänyt sitä, että käsken istumaan kun yritetään tutustua toiseen, ja sitten kun se näyttää rauhallisemmalta annan luvan mennä toisen luo, mutta se silti hyökkää yhtälailla kauhealla vauhdilla ja saa toisen perääntymään, murisemaan, puremaan. Miten ihmeessä se voi olla niin pöljäke, ettei mene jakeluun, vaikka tuo kuvio toistuu ja toistuu? Ja jos toinen koira kääntää selkää ja näyttää selvästi ettei tahdo olla tekemisissä, niin silti tämä haukkuu, vinkuu ja kiskoo toisen luo. Sitten kun pääsee leikkimään muitten kanssa, niin ei härnää toisia, ei pure yms. vaan leikkii sievästi, mutta on siis erittäin innokas ja energinen ja rauhallisemmat koirat eivät tykkää sen tyylistä siltikään.
PItäiskö tässä ottaa toinen koira, että tuolla olisi omasta takaa lajikumppanin seuraa, vai mikä auttaa? Sitten taas pelkona olisi se, että tämä vanhempana koirana opettaisi saman ylivilkkaan riekkumisen sille pennulle...
Tätä varmaan on turha sanoakaan, jos koira tulee luoksesi pääpainoksissa ja rauhallisesti ja olet siihen tyytyväinen, eli Pertit hyvin luettu... Mutta sanonpa silti.. Jos koirasi innostuisi sinustakin, sen ei tarvitsisi hakea riemuja elämäänsä naapuriston muilta kaksi lahkeisilta tai nelijalkaisilta. Se siis tietää, että elämässä on jotain kivaakin, ihana-koiramainen-riekkumis-leikkiminen. Ja se tietää myös keneltä sitä voisi saada, siksi sitä houkuttaa ne mahdollisuudet, siksi se pyrkii niiden luokse.
"Olen yrittänyt sitä, että käsken istumaan kun yritetään tutustua toiseen, ja sitten kun se näyttää rauhallisemmalta annan luvan mennä toisen luo, mutta se silti hyökkää yhtälailla kauhealla vauhdilla ja saa toisen perääntymään, murisemaan, puremaan. Miten ihmeessä se voi olla niin pöljäke, ettei mene jakeluun, vaikka tuo kuvio toistuu ja toistuu?"
Tiedäthän, että koirat syövät parhaat palat ruuasta ensin? Eli ei kuulu koirien logiikkaan sellainen, että analysoidaan miten on fiksuinta käyttäytyä. Mahdollisuus johonkin mitä koira haluaa on tässä ja nyt ja se ottaa siitä kaiken irti tässä ja nyt. Jos odottaa sekunnin päähän, mahdollisuus voi olla mennyt.
Kaksi viestiäsi lukenut ja voin sanoa, että olemme lähestulkoon tismalleen identtisessä vaiheessa koirinemme. Tuo poikkeavuus siis siinä, että minun koirani ottaa minut vastaan yhtä innokkaana kuin kaiken muunkin elämässään, se hyppii ja tulee surutta törmäten jalkoihin sitä tuhatta ja sataa mitä juoksee kaiken muunkin perässä. Tai niin se toivoo, että pääsisi kaiken perään, siksi hihaulkoilu on aivan toivotonta...
Joo, mutta tämä on meillä ainakin vain vaihe, kun sen kanssa tarpeeksi touhuillaan se pikkuhiljaa vain tajuaa sen, että se repiminen ja haluaminen kaiken perään vain ei kannata, sinne ei kuitenkaan pääse ja suuntautumalla minuun se saa juuri sitä mitä se haluaa, joten sen kannattaa suunnata vain minuun tarmonsa. Jos on oikeasti niin, että sinun koirasi ei ole sinusta yhtä innostunut kuin se on kaikesta muusta, niin teillä tämä ei ole vain vaihe (ja kerroitkin koirasi olevan jo aikuinen...). Toinen koira olisi varmasti pahin moka mitä itse voisin suunnitella tähän vaiheeseen, eli siihen, että koiran kanssa kontakti on edelleen kesken. Minä toki yritänkin saada itselleni harrastuskoiraa, joten sen on vähän niinkuin oltava kontaktissa. Mutta jos te aiotte jatkaa eloa tässä vaiheessa edelleen, niin se voi olla koiralle hyväkin luontainen tapa purkaa tätä tarmoaan sosiaalisesti siedettävästi, eli voit laittaa ne pihalle yhdessä touhuamaan, eikä koirasi ole riekkumassa kaiken liikkuvan perään.
Toki muutama mahdollinen keino korjata tilannekin on, jos ette halua jäädä vaiheeseen... Yhtä suosittaa Pertti vilander-tyyppiset kasvattajat, eli pelottele koirasi olemaan innostumatta enää koskaan mistään. Toinen, jota itse suosittelisin olisi,että teeppä itsestäsi koirallesi kiinnostava. Kysyt ehkä miten... Tarjoamalla koiralle sitä mitä se on vaille kun se hyppii remmin päässä toisia kohden. Tunnistatko mitä koirasi on vailla? Ei varmasti ainakaan nakkia. Leikkimistä ja riehumista mahdollisesti? Tarkoittaa taas että joudut hylkäämään ajatuksen siitä, että koirasi tulee olla kanssasi rauhallinen ja pitää päänsä painoksissa, eikä saa hyppiä sinua vasten... Lähteekö koira enää, jos on jo aikuiseksi oppinut, että sinä olet mahdollisimman epäkiinnostava? Lähtee, ehdottomasti, olet varmasti koiralle se tärkein olento maailmassa joka tapauksessa, ihan taatusti saat sen kiinnostumaan lenkilläkin enemmän itsestäsi kuin muista, kunhan vain osoitat koiralle, että on mahdollisuus riekkua myös sinunkin kanssasi...
"Kouluttajakin antoi vain neuvoksi, etten yksinkertaisesti päästä sitä vieraitten ihmisten ja koirien luo niin kauaan aikaan kun käytös on mitä on, mutta eihän tuo onnistu aina... "
Tuo ei toimi. Tapojen muutos lähtee harjoittelemalla ei välttämällä. Aika outo vastaus kouluttajalta...?
"Olen yrittänyt sitä, että käsken istumaan kun yritetään tutustua toiseen, ja sitten kun se näyttää rauhallisemmalta annan luvan mennä toisen luo, mutta se silti hyökkää yhtälailla kauhealla vauhdilla ja saa toisen perääntymään, murisemaan, puremaan"
Tuo vaikuttaa minusta hyvältä että päästät vasta sitten kun on rauhallinen..toistat niin kauan kunnes on rauhallinen. Ota joku tuttusi treeneihin jolla kärsivällisyyttä. Menkää tapaamaan muka satunnaisesti jonnekin ja odota ennen kohtaamista että koirasi rauhoittuu kun rauhallinen (älä istuta anna seistä vain helpompaa)anna edetä kohti koiraa rauhallisesti jos menee vilkkaasti (voit sanoa ei vedä tms)ota koira pois alkuasemiin ja uusiksi. koira saa edetä vain rauhallisesti ja toistoa niin kauan kuin tarvii jos menee hyvin kehut. Kun vaikka odotat kohtaamista ja koira nätisti kehut samalla.
Tee lenkki ennen tapaamista niin ei liikaa energiaa.
Ja voitte tehdä yhteislenkkejä jolloin tapaamisesta tulee vain yksi osa lenkkiä. Opeta samalla että mennään eteenpäin eikä seurustella/riekuta kun lenkkeillään yhdessä.
Voi olla hyvä esim tehdä yhteislenkki ensin ja sitten vasta kohtaaminen.
"PItäiskö tässä ottaa toinen koira, että tuolla olisi omasta takaa lajikumppanin seuraa, vai mikä auttaa?"
Olet oikeassa vanha koira opettaa nuorelle ne pahatkin tavat eli ota haaste vastaan vanhan koirasi kera.
Sanoisin että koirasi ei ole ymmärtänyt että riekkuminen on kielletty. Se on ymmärtänyt että tapaamme koiran emäntä istuttaa minut näytän rauhalliselta ja sitten emäntä antaa vapaa käskyn ja saan riekkua. :) Eli ajoitus ja tarkennus koirallasi puuttuu niin että se ymmärtää että se riekkuminen osuus on kielletty. Siksi sanoin älä istuta koiraa yritä painottaa rauhoittumisen palkitsemiseen. ja palkitseminen on siis toisen kohtaaminen. unohda namit. korjaa heti kun alkaa riekkumaan eli alkuasemiin/käännä pois tilanteesta koira ja sano samaan aikaan napakka vaikka matala ärähdys samalla..
Toivottavasti on apua..kun on tullut tapa toimia vie se aikaa että sen saa pois. Eli hyödynnä tuttuja koirakkojasi ja lopeta treenit hyvään käytökseen. Yhtesitoiminnalla saat koirastasi toimivan mutta vieraita en tapaisi koska ne ei odota sinun treeniesi kestoa voi mennä kauankin yhteen treeniin mutta lopputulos ratkaisee. Yksi huono kohtaaminen vie takapakkia.
Voit palkita rauhoittumisesta myös muissakin tilanteissa ja liittää siihen sanan johon assosisoituu..ja tuolloin namikin voi tehostaa.
Silloin palkitset jo ennen riekkumista jolloin kontakti paranee.
Kylläpä tässä voisi tuntea itsensä lähes paholaiseksi, jos uskoisin sinun kuvauksesi minusta. En ole "Perttejä lukenut" - ei kiinnosta. Koira tervehtii minua rennosti iloisen ja rauhallisen näköisenä, samalla tavalla olen nähnyt rauhallisten saman perheen koirien tervehtivän keskenään toisiaan, tai omistajiaan.
Minusta koirani riehuu ihmisten kanssa, kun ei osaa tehdä muutakaan, se luulee että niin kuuluu tehdä, ja minusta se vaikuttaa stressaantuneelta noissa tilanteissa.
Ja kyllä minä leikin koirani kanssa, ja se hyppii silloin minun päälleni, mutta tervehtimiset on asia erikseen. Kouluttaja jonka opastuksella koiraani olen kouluttanut sanoi myös, että koira ei saa hyppiä päälle, kun tervehtii omistajaansa (tai ketään muutakaan olipa ihminen tai koira), ja hän on erittäin pätevä ongelmakoirankouluttaja, eikä todellakaan mikään Vilander -tyyppinen vaan positiiviset keinot on käytössä.
Ainut puute tuossa koulutuksessa minun mielestäni onkin juuri se, että siellä ei siis kielletty mitään ei toivottua käytöstä, vaan se jätettiin huomiotta. Täydellisessä maailmassa tuo voisi toimia, jos kaikki vieraat ihmiset kunnioittaisivat minun - koiran omistajan sanaa, ja olisivat antamatta huomiota koiralleni, kun se riehuu ja käyttäytyy huonosti, ja huomioisivat vasta sitten kun se on rauhoittunut.
Syy miksi tahdon koirani lopettavan riehumisen on se, että hyökätessään toisten koirien luo, se voi saada pahan pureman, en tahdo sellaista. Myös ihmisten päälle hyppiessään se voi kaataa ihmisen, ja mitäs siitä seuraa? Ehkäpä lööppi lehdessä "tappajakoirasta" joka kaatoi viattoman mummon, ja mummolta murtui lonkka. Ketäänhän ei tietenkään kiinnostaisi, että mummo kiellostani huolimatta olisi kutsunut koiraa luokseen tai koskenut siihen ilman lupaani...
Miksi sinä olet niin hyökkäävä toisia tänne kirjoittavia kohtaan, ja ajattelet aina ensimmäisenä pahinta mahdollista kaikista? Voisit miettiä vähän omaa asennoitumistasikin joskus. Tuntuu aika paskamaiselta lukea tuollaista kilometrin pituista vuodatusta, kuinka sinä olet niin ihana ja mahtava ja lässynlää... Ja minä niin paha ja ilkeä ja paskamainen ihminen kaikin puolin, että kai tässä pitäis vissiin vetää itsensä kiikkuun, niinkö?
Kiitos asiallisesta vastauksesta - tuosta saa jo jotain irtikin... :)
Ongelmana minulla on, että olen ainut koiranomistaja ystäväpiirissäni, ja vaikka olen yrittänyt olla tarkkana koirapuistossa ja tuolla liikkuessani, ja katsellut "sillä silmällä" muita koirakkoja, että jos löytäisin tälle sopivan koirakaverin sieltä, jonka kanssa harjoitella noita kohtaamisia ja tervehtimisiä - niin eipä ole sopivaa kumppania vielä tullut vastaan...
Koirani suorastaan rakastaa toisia koiria, se olisi varmaan onnensa kukkuloilla saadessaan elää isossa koiralaumassa, niin siitä syystä olen harkinnut vakavasti toisen koiran ottamista, mutta en uskalla juuri siitä syystä, että sitten minulla mahdollisesti olisi kaksi samalla tavalla hankalasti käyttäytyvää koiraa, ja yhdessäkin on jo ihan riittävästi...
Kouluttaja tosiaan oli sitä "koulukuntaa" että kieltoja ei käytetty, ja koiran piti itse huomata mikä on oikea tapa toimia, että saa palkkion. Sitten kielto siitä, että ei saa päästää toisten koirien ja ihmisten luokse niin kauaan aikaan, kun ei osaa käyttäytyä tuli kai siitä, että koira unohtaisi huonon käytöksen, tai näin itse arvelen... No eipä se oikein muualla taitaisi onnistua kuin vain, jos asustaisin korvessa, mutta kun en asu - niin aina tulee joku vastaan, joka lupia kyselemättä koskee koiraani (on sen näköinen että ihmiset eivät pysty pitämään näppejään erossa), tai päästää oman koiransa meidän luokse lupaa kysymättä....
Tykkäsin kyllä kouluttajan tyylistä muuten, ja monenlaista opittiinkin. Ehkä edes vähän rauhallisemmalla koiralla olisi oppi mennyt perille tuollakin tavalla, mutta kouluttajankin arvio tästä oli, että on vaikea koira ylivilkkautensa vuoksi.
Hyvä että on jotain apua :) itse jouduin myös opettamaan koiraani rauhoittumaan sillä melkoinen ohjus ja kiihtyi nopeasti joissakin tilanteissa nollasta sataan. Ja siksi lähdin tokoilemaan että sain paremman ohjattavuuden ja kontaktin ja koiralle aivojumppaakin normaalilenkitysten lisäksi.
Yksi hyvä puoli haastavammissa koirissa on että oppii itsekin paljon. Ja ne on paljon mielenkiintoisempia.
Et ole minusta kovin kaukana tuloksista ja kun saisit vain treenikaverin jonka kanssa harjoitella saisit hallitummin treenattua ja tulokset sen mukaisia.
En ottaisi itse uutta koiraa ennen kuin vanha koira toimii tasapainoisesti muiden kanssa. Sen jälkeen voisin ottaa.
Nuo hyökkäävyys jutu pläpläppläät ovat sinänsä yhden tekeviä. ei kannata kiinnostua tositen kirjoitusten analuysoinnista, vaan eikö mielummin kannata puhua aiheesta. Eli joo, profilointisi ei kiinnsota, puhutaan aiheesta. Kiitos.
Oletko koskaan käynyt seuraamassa mitään kisoja, siis koirakisoja? Tokoa, agia, pk... Ainoita koiria joita näet siellä ylemmissä luokissa on sellaiset hyvin motivoituneet, eikös? Ja yllätys, ne kaikki hyppivät ohjaajansa päälle, eikös?
On toki selkeää, että jokainen haluaa lopettaa koiransa innon kaikkea liikkuvaa kohtaan. Sinulla on siihen hyvä syykin. Siksi yritinkin kertoa sinulle miten tekisitkin sen, koet sen hyökkäykseksi ja se kertoo enemmän sinusta kuin minun tekstistäni.. Olet käynyt ongelmakoiran kouluttajaa myöten kursseja ja mitä olet saanut käteen? Avun?
Yksinkertaista kuin heinän teko: jos koira saa sinulta sen mitä se kaipaa, sen ei tarvitse hakea sitä muualta. Tai sitten lopettat sen, että koira kaipaa. Tätä kouluttajasi on yrittänyt tehdäkin, hänen lähtökohtansa on ollut varmasti koirasi rauhoitaminen, impulssiivisuuden hallinta... Mutta entäpä jos koirasi onkin niin tarmokas,e ttä se ei vain ole luontaista? Sillä on sen verran energiaa,e ttä siitä ei yksinkertaisesti saa rauhallista ja siksi se tulee loppuikänsä hakemaan energian purkuaan jsotain muualta, jos se ei sinulta sitä saa...
Sinä leikit sen kanssa. Et leiki riittävästi, jos se eideelleen haluaa leikkimään naapurin kanssa.
Sinusta koira on enemmänkin stressaantunut riehuessaan naapurin ympärillä... Sitten koirasi on jotenkin pipi tai masokisti, jos se hakee itselleen tilanteita joissa se ei edes viihdy. Ei kuulosta ollenkaan koiralta edes. Olisiko se kuitenkin enemmänkin stressaantunut sinun läsnäolostasi: nyt olisi käsillä se mitä haluan, mutta vielä yksi rajoite on tuossa hihnan päässä, joka estelee ottamasta nyt sitä mitä haluan...
Sinähän se profiloit minua ja muita kirjoittajia... Minutkin profiloit joksikin kolinapurkki-pertiksi heti paikalla, jonka koira laskee alleen peloissan kun edes vilauksen minusta näkee, ja hakee hellyyttä siksi vierailta. Kirjoitat todella ilkeään ja loukkaavaan sävyyn, ja sitä ihmettelen.
Koiraani olen kouluttanut ongelmakoirankouluttajan kanssa juuri siksi, että se on jo ongelmaksi asti ylivilkas. Missään koulutuskentillä en ole päässyt käymään, kun ne on liian kaukana, ja kouluttaja teki kotikäyntejä luonani. Tuo miksi riehuminen ja päälle hyppiminen kiellettiin on osaltaan sitä, että koira piti saada oppia rauhoittumaan. Edistystä on myös tapahtunut, ja kotioloissa ja tuttujen ihmisten kanssa se on ihan normaalilla tavalla käyttäytyvä koira.
Ja mielestäni se stressaantuu vieraitten liiasta huomiosta. Se on pörröinen ja söpö olemukseltaan, joten meille käy usein jopa niinkin, että kun olemme pysähteenä liikennevaloihin tai olen korjaamassa koiran kakkaa pois ja koira istuu odottamassa, joku tulee takaa varoittamatta koskemaan koiraan tai alkaa puhua sille.
Näissä tilanteissa koira on saattanut olla ihan normaalisti ja rauhallisesti, mutta heti kun se saa huomiota vieraalta se hyppää suoraan ihmistä vasten (normaalisti ohi kävelevät tai pyöräilevät ihmiset saavat olla ihan rauhassa, eikä koirani ole menossa heidän luokseen). Minusta se vaikuttaa jotenkin ehdollistuneen siihen todella vahvasti. Se myös vaikuttaa ahdistuneelta, sillä sen elekieli on toisenlaista vieraitten ihmisten kanssa riehuessa kuin vaikka toisten koirien. Koirien kanssa se näyttää iloiselta - alussa jännittyneeltä mutta innokkaalta ja kun toinen käy tutummaksi niin rennommalta, mutta ihmisten kanssa jotenkin mielistelevältä ja kireältä ja matelevaltakin. Minun kanssa se ei vaikuta koskaan mielistelevältä ja matelevalta.
Lenkkeilen paljon koirani kanssa - aamulla ja illalla 30 min. reipas kävelylenkki, ja päivällä 1 - 2 -tuntia reipasta kävelyä, johon liittyy myös riehumista. leikkimistä ja toisinaan koirapuistossa käyntiä. Leikin myös kotona huoneella koiran kanssa, enemmän tai vähemmän riippuen kuinka kiireinen päivä on, mutta joka päivä kuitenkin leikitään kotonakin ja aktivointileluja sillä myöskin on. Mielestäni kaikki on muuten ihan hyvin, mutta tuo liian vauhdikas toisten koirien tervehtiminen on suurin ongelma, josta haluaisin päästä eroon ihan turvallisuussyistä.
No joo - tämän kanssa kyllä on tullut opittua itsekin yhtä jos toista. Aiemmat koirat oli rauhallisia, eikä niille juuri muuta tarvinut opettaa kuin sisäsiisteys -jutut ja remmikäytös. :)
En taida toista koiraa kyllä ottaa tähän soppaan, ellen sitten löydä jostain jotain hyväluonteista, pitkäpinnaista, ja rauhallista seniorikoiraa. Sellainen voisi olla hyvä opettaja tälle.
Raisa-rauhallinen saisi varmaan slaakin, jos tapaisi minun koirani. Koirani on todella sosiaalinen, ei provosoidu tappelemaan vaikka toinen kuinka hyökkisi hampaat irvessä kohti, silloin välttelee katsetta ym. MUTTA, koirani leikki on vähän kuin tuossa videossa - tosin paljon rajumpaa. Houkuttelu leikkimään lähtee hampaat irvessä haukkumalla toisen korvan juuressa ja saattaa välillä näykkiäkkin jos haukku ei tehoa, ja tätä tekee niin kauan, että toinen lähtee juoksemaan karkuun, tai jahtaamaan omaani. Jos päättää juosta karkuun, omani tulee haukun kanssa perässä, jos päättää lähteä jahtaamaan omaani, niin ottaa parit painit alkuun ja sitten lähtee juoksemaan "karkuun". Jos toinen lopettaa jahtaamisen, alkaa houkuttelu alusta - hampaat irvessä haukkumista korvan juuressa ja toklimista.
Ja kuten Mikä neuvoksi kirjoitteli, on myös oma koirani samanlainen, juoksee täysillä toisen luokse sen enempää miettimättä, onko toinen kiltti vai ei. Tunnistaa kyllä, jos toinen on aggressiivinen, silloin lähtee pois rauhallisesti elehtien samalla ettei halua riitaa. Saattaa kuitenkin pari kertaa käydä kokeilemassa, josko kuitenkin lähtisi myöhemmässä vaiheessa leikkimään eikä olisi enään niin äksy
olen kyllä huomannut että kaikki ei erota mikä on leikkiä ja mikä ei. meillä tuo podenco on juurikin se sellainen ku juoksentelee ku maantiekiitäjä, hyppien menee välillä juoksee niinkin lujaa että törmäilee milloin minkäki päälle (suositaan isompia puistoja) missä juurikin saa mennä ku viimestä päivää.
esimerkiksi tänäänki, aika monella puistokerralla saadaan toisille ihmisille sanoa että tuo on sitten vaan leikkiä, se on vaan niin raju- leikeissään. ku monet varsinki juuri ne jotka ei ole nähny ja kokenu muutaku rauhallisten koirien leikkiä ni kauhistelee että voi hyvänen aika ku tuo koira hyökkii selkään ym.. podencon suosikki kaverit juuri onkin esim rotikat ja huskyt joilla se leikkiminen on rajumpaa, mutta siis silti on leikkiä eikä tappelua :)
mutta sit taas tuo mun toinen koira joka on niin tossun alla ni se rakastaa enempi vaan ``hengailua`` puistossa ja osaa näyttää toiselle koiralleni että hei riittää jo!
mut sit mitä useammin ollaan puistossa käyty ni juurikin ne jotka alussa jopa pelkäs koiraani ni nykyää nähny että on erilaisia leikkijöitä ja sanonu että ei uskois 4v tuota koiraa ku on niin leikkisä , ihan menee pennusta! ja mun koirani käyttää ääntä ku leikkii: murinat ,haukkumiset, milloin mitkäki ihme äänet :)
en suosittele ottamaan koiraa jos ei edes viitsi tutustua koiran eleisiin ym että tajuaisi mikä on leikkiä ja mikä ei. en ikimaailmassa veisi epäsosiaalista /aggressiivista koiraa puistoon, en ihan niin tyhmä ole ja ajattelematon. ihmiset oppikaa lukemaan koiraa! :)