Maailmalla

Hän oli aina halunnut lähteä, olla matkalla, eikä koskaan palata. Palaaminen ei ollut koskaan ollut häntä varten, lähteminenkin oli helpompaa kuin palaaminen hänelle. Elämänsä aikana hän oli luonut vain yhden pysyvän ystävyyssuhteen, perhesuhdetta hänellä ei ollut nimeksikään. Hän oli aina haaveillut interreilistä, maailman kiertämisestä ja matkustavasta työstä. Vaikkakin hän oli vasta 19-vuotias lukion lopettanut nuorinainen, niin hän oli kokenut ja nähnyt maailmaa. Pikkutytöstä asti hän oli ollut mukana jokaisella isänsä työmatkalla ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Edelliskesänä hän oli ollut neljä viikkoa kielikurssilla Portugalissa, seuraavana vuonna hän oli viettänyt kesän äitinsä koulukaverin, kummisetänsä, bändin maailmankiertueella ja viime vuoden kesän töissä: milloin Suomessa festareilla juornalisti tätinsä apuna, milloin Portugalin isäntäperheensä ravintolassa, milloin lastenvahtina ja isänsä työpaikalla apulaisena.
Ja nyt hänellä oli edessä elämänsä suurin valinta: jättää viimeisenä lukiovuotena syntyneet opiskeluhaaveet Kauppakorkeassa sikseen ja lähteä maailmalle kolmen L:n papereiden kanssa tai lykätä ikuista haavettaan, palata takaisin Suomeen interreilin loputtua ja aloittaa opiskelu. Päätös oli tehtävä nopeasti, enää ei olisi intterreilistä jäljellä kuin Venetsia ja Rooma ja sitten takaisin kohti Suomea. Hän oli päässyt sisälle Kauppakorkeaan, muttei ollut vielä ilmoittanut päätöksestään kenellekään. Sillä istuessaan siinä junassa kohti Pohjois-Italiaa päätös syntyi hänen mielessään hänen muistelessaan Bulgarialaista baarimikkoa viimekesän viimeiseltä lomaviikolta. Baarimikko oli lopettanut koulut lukion jälkeen ja oli onnellinen elämäänsä hotellin baarimikkona. Sellaista työtä Ninakin voisi tehdä. Hän osasi suomen, ruotsin, englannin ja ranskan lisäksi portugalia erittäin hyvin (brasilialaisen äitinsä ansioista) sekä saksaa ja kreikkaa heikommin. Hän tiesi, että voisi vihdoinkin toteuttaa elämänsä suurimman unelmansa, ja sen hän aikoisi tehdä.

---------------------

Tää nyt oli vaan tällainen tekele, saa jatkaa ja jatkan itsekin jos vain ehdin ja jaksan... :)