Itse harrastan provosointia keskustelupalstoilla. Täältä saa uskomattoman määrän oivallista materiaalia. Toisinaan hyvin antoisaa ;-)
MIstä keksitte juonet tarinoillenne?
Joku
191197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Rupea ryyppäämään! Ja mene ravintoloihin! Kuulet tarinoita ja kehität niistä juonia. Sekaan paljon mielikuvitusta sekä seksiä, huumeita ja väkivaltaa. Siitä se irtoaa ja sinusta tulee kuuluisa, etenkin jos olet tyttö, antelias tyttö tai nainen. Jos olet poika/mies, koeta kehittyä joksikin, vaikka seksiaddiktiksi, ja kirjoitat siitä elämästä.
Mene baariin ryyppäämään. Loppuillasta nauhuri päälle, jotta saat talteen tunnutuksellisia elämänturinoita. Seuraavana päivänä kuuntelet nauhan ja kirjoitat jotain ihan muuta, koska ne jorinat ovat tautisen tylsiä.
olen melkein 40-vuotias kirjailijanalku ja takanani on kokemuksia, avioliittoja ja elämää ... melkoisen paljon. Baaritiskeilläkin on tullut istuskeltua sekä selvin päin että kännissä ja muistan kyllä paljon asioita.
Etsin keskustelupalstoilta tiettyä näkökulmaa. Lähinnä tämänhetkisen nuorison näkökulmaa elämään ja asioihin. Oma lapseni on vielä sen verran pieni, että hänen jutuistaan en voi mitään päätellä.
Terveiset kaikille saman harrastuksen parissa päiviänsä viettäville :)
Kirjoitan, siis olen
Mielikuvituksesta olen samaa mieltä, sitä pitäisi olla kirjailijoilla rutkasti. En ole samaa mieltä siinä, että suomalaisessa baarissa tapaisi tai kuulisi mitään sellaista, mitä en olisi kuullut tai josta olisin edes kiinnostunut. Olen kypsänä suomalaiseen käpristelyyn ja surkeiluun. Olisikohan venäläisessä baarissa toisin ..? ;)
Nykyään kaikki kirjoittavat samalla tavalla ja kerronta on käsikirjoitusmaista. Tai sitten kaikki käyvät siellä samassa baarissa ja kuulevat ne samat tarinat.
Varsinaisen tajunnanlaajennuksen tulisi olla kirjailijan leipäpuu. Kirjailijoillahan pitäisi olla sanoma! Missä se sanoma on, jos se haetaan humalaisilta? Mielestäni kirjoittaminen on tällöin aika feikkiä.
Valitettavasti kun nykykirjallisuutta lukee, tulee liian usein besserwisser -fiilikset ja tunne että 'ei tätä saisi moittia kun kirjailija on tehnyt parhaansa'. Säälin tunne on kiusallista.
Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Kun kirjoittaa, pitäisi osata sopivassa määrin sekoittaa näkemäänsä, kokemaansa ja kuvittelemaansa todellisuutta. Todellisuushan riippuu näkökulmasta ja kirjoittajan todellisuutena kokema on jonkun muun mielestä silkkaa fiktiota.
Rakastan mystiikkaa teksteissä. Mitä enemmän jää mielikuvitukseni varaan, sen parempi. Nykyisin paljon käytössä oleva dokumenttivalokuvankaltainen tilanteiden suora tallentaminen kirjalliseen muotoon ei ole oma tyylini kirjoittaa. Toiset sen tosin osaavat, mutta itseäni ei edes kiinnosta opetella.
Tässä kirjoituksessa on sisäistystä. Kiitos, Liz. Olen onnellinen uskalluksestasi olla noin suora.
Käsikirjoitusmaisuus paistaa läpi turhan monesta kirjasta! Varsinkin jenkkiläiset näyttävät tekevän kirjansa nykyään elokuvaformaattiin.
Novellit taas kirjoitetaan usein unimaiseen tunnelmaan, ikään kuin niihin ei pääsisi raikasta ilmaa sisään mistään.
Tässä taas horisen. Pitää mennä nukkumaan työpäivän päälle.
Nykyisin kirjailija ei ole pelkkä kirjoja kirjoittava henkilö vaan lisäksi brändi, roolimalli ja esikuva, jonka jälkien seuraamisesta jokainen voi haaveilla.
Liian omaleimaisia ja älykkäitä kirjoja kirjoittava ammattitaitoinen kirjailija ei kelpaa muihin tehtäviinsä, koska hänen brändinsä on liian vaikeatajuinen ja häntä jäljitelemällä on mahdotonta muuttua hänen kaltaisekseen. Jäljittelyn lopputuloshan ei voi millään ilveellä olla omaperäinen.
Siksi helppoa ja ennalta arvattavaa tekstiä tuttuja tarinoita plagioiden ja kuluneita kliseitä kierrättäen suoltava wannabe-kirjailija kohoaa luontevasti oikean kirjailijan asemaan, ja hänen arvostuksensä määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka hyvän näköinen hän on ja kuinka mielenkiintoiselta hän onnistuu vaikuttamaan roskalehtien haastatteluissa ja joutavissa puheohjelmissa. Nykykirjailijoiden kiinnostavuus ei nimittäin perustu kirjallisiin savutuksiin ja suuri osa heidän brändinsä kohdeyleisöstä ei lue kirjoja ollenkaan, sillä on nykyaikaisempaa (ja usein kiinnostavampaakin) lukea mitä turhat toimittajat, joutavat kolumnistit ja julkisuushakuiset elämänkerturit kirjoittavat kirjailijoista.
Kuumat nykykirjailijat ovatkin usein vain julkkiskultin ylläpitämiseksi tarvittavia mediasirkuksen päähenkilöitä, joista kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan mikäli se heidän kirjallisista saavutuksistaan olisi kiinni.
Mulla ikää 42vee, ja sain viime wappuna vietyä läpi elämäni ehkä tärkeimmän tehtävän. Sain nimittäin poikani täysi-ikäiseksi oltuani sitä ennen 15 vuotta yh-iskänä. Että kiitos terkuista sulle Joku.
Mulla on työn alla viimeistelyä vaille oleva esikoisromaani, joka juuri parhaillaan on kuvittajan pöydällä saamassa lisäväriä sivuillensa. Kustannussopimusta ei vielä ole, mutta kontakteja on otettu ja saatu.
Kysyit "mistä keksitte juonet tarinoillenne". Mun romaani on suoraan eletystä omakohtaisesta elämästä höystettynä muille sattuneilla kokonaan keksityillä tarinoilla. Yritän kirjoittaa teokseeni humoristista tekstiä, toivon siinä onnistuvani, vaikkakin useat sattumukset eivät tosiasiassa niin humoristisia olleetkaan.
Silmät ja korvat auki, mieli avoimeksi, mielikuvitus vielä avoimemmaksi, niin hyvää tulee väkisinkin =)
-tsemppiä-
PS. pieniä pätkiä mun romaanista voi lukea os. http://personal.inet.fi/koti/paavo.sutinen
Olet vielä vanhempi kuin minä :)
Niin juu ja minä olen nainen
vaan pikkuisen vanhempaa nuorisoa =)
Oon muuten sitä mieltä, ettei tämä missään nimessä ole mikään teinipalsta, päinvastoin. Olen lukenut näitä keskusteluja nyt muutaman viikon, ja huomaan olevani itse aika lailla poikanen näiden kehäkettujen kynsissä. Mukavaa porukkaa kokolailla, sanoisin...
Minkäpälaista tekstiä sä Joku itse kirjoitat? Novelleja, runoja, proosaa? Mulla on siis ekan romaanin lopputyöstö meneillään, mutten tiedä vielä saanko sitä koskaan kustannetuksi. Joka tapauksessa annoin kuitenkin käsiksen graafikolle kuvitettavaksi, siihen tulee kuusi lyijykynäpiirrosta.
Valmista pitäisi olla ens kuun loppuun mennessä, saa nyt nähdä.
Koskaan emme myönnä olevamme vanhuksia.
Minä huomasin tämän palstan vasta eilen. En ole tullut selailleeksi näitä kaikkia aiemmin, olen niin keskittyneesti rakennellut...hmmm..erinäisiä pikku tarinoita erinäisille muille pikku palstoille.
Kirjoitan novelleja ja runoja. Olen kirjoittanut aina enkä koskaan tosissani. Viime aikoina on kuitenkin mieleen hiljaa hiippaillut ajatus juttujeni mahdollisesta julkaisusta. Itse asiassa olen kehitellyt ideaa nettijulkaisusta. En nimittäin usko, että mitään taloudellista hyötyä sanoistani tulisin koskaan saamaan. Minulla on leipätyöni bittien parissa, kirjoittaminen on työstäni täysin poikkeava, rakas ja vanha harrastus.
tulit linjoille, teretulemas vaan.
On se mukavaa, kun voi työn vastapainoksi tehdä jotain mielekästä, rakasta ja mukavaa. Kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole, mutta meillä taitaa olla. Pitää osata olla kiitollinen niistä elämän pienistäkin asioista.
Miksi muuten myöntää sellaista, mitä ei ole, tai ei ainakaan tunne olevansa? Ei neljäkymppinen oo vanha, monella sen ikäisellä vanhemmat ja isovanhemmatkin elää vielä. Ja usein nelikymppisellä on aivan pieniä lapsia, onneksi ei sentään enää mulla =)
Vai bittinikkari, mitä tarkemmin? Itse teen tietokantoja yritysmaailmaan, joten koneen ääressä saan istua ihan liikaakin.
Luin pätkän, kaks, tekstistäsi, ja sanoa täytyy, että opettele hyvä mies parempaa suomen kieltä. Tekstisi suorastaan vilisee kielioppivirheitä! Vakava kustantaja nauraa tällaiset tekstit ulos. Ei mitään mahiksia, jos et kiinnitä huomiotasi sisällön ohella muotoon. Sisällöstä en sano liian pienen aineiston perusteella mitään.
vaan, ja koulunpenkille. Kielioppi kun on niin pirun vaikeeta, kun on luki- ja mukihäiriöinen.
Valitan, että koit järkytystä lukiessas mun tekstejä.
-voi voi, nyt kustantajatkin nauraa-
Tarinan keksiminen täysin tyhjästä on monelle liki mahdotonta, ja yleensä jokainen kirjoitettu tarina heijastaa ainakin jollain tasolla kirjailijan itse kokemia / opettelemia tapahtumia. Itse olen etsinyt mielenkiintoista aihetta kirjoitukselleni jo jonkin aikaa, ja välillä tuntuu, ettei sitä löydy sitten millään. Pieniä novelleiksi nimettäviä kyhäelmiä voin kyllä laatia mistä tahansa irrallisesta ajatuksesta, mutta pidemmän kertomuksen tarina on vielä hakusessa.
Itse ammennan vaikutteita kaikesta mitä koen. Jokainen tuntemani ihminen antaa minulle aiheen johonkin tarinaan, ja jokainen päivä on täynnä kertomuksia. Eikä tämä tarkoita, että kokisin joka päivä jotain suurta ja mullistavaa, vaan ihan tavallinenkin arki voi tarjota paljon virikkeitä kunhan vaan osaa ottaa ne vastaan.
Näin, olikohan tästä ympäripyöreästä vastuksesta kenellekään mitään hyötyä?
Mä saan usein inspiksiä. Kirjoitus tulee itsestään, mun ei tarvitse miettiä mitä seuraavaksi laitan. Tavallisista tosi elämän tilanteista, muista kirjoista. Niin helppoo se on!
Minä olen nyt sitten vähän provosoinut ja saanut pari luonnevikaista kaiken tietäjää ryömimään esiin kivenkoloistaan. Millä tavalla voin hyödyntää heitä aiheen keksimisessä? Eivät oikein kelpaa päähenkilöiksi eikä heiltä omaperäistä juontakaan taida saada.
(Vastaamalla tähän et hankaloita millään tavalla projektiani, sillä he korkeintaan provosoituvat enemmän, mikä on tarkoituskin.)