Hei. Mieleeni juolahti ajatus, että kuinka vahva rottweilerin paimennusvietti on? Onko siitä koitunut kenellekkään ongelmia koiran aikuistuttua? Olen ainakin kuullut näykkivistä rottweilereistä, mutta se taitaa johtua huomionhausta.
Itselläni on pian puolivuotias rottweiler narttu ja välillä harjoittelemme luoksetuloa, minä karkuun juosten ja koira minut kiinni ottaen. Joskus koira murisee, kuin paimentaisi minua. Murina on sellaista iloista ja innostunutta, niin kuin rottweilerillä leikkiessä on. Ja joskus tuo on lenkillä tietyille kengillekin murissut ihan kuin paimentaen.
Ajattelin että pitääkö hieman vähentää tätä keinoa, ettei tuo paimennus pääse turhaan vahvistumaan ja aiheuta myöhemmin ongelmia, esimerkiksi juoksevien ja kirkuvien lasten kanssa.
Itselläni on pian puolivuotias rottweiler narttu ja välillä harjoittelemme luoksetuloa, minä karkuun juosten ja koira minut kiinni ottaen. Joskus koira murisee, kuin paimentaisi minua. Murina on sellaista iloista ja innostunutta, niin kuin rottweilerillä leikkiessä on. Ja joskus tuo on lenkillä tietyille kengillekin murissut ihan kuin paimentaen.
Ajattelin että pitääkö hieman vähentää tätä keinoa, ettei tuo paimennus pääse turhaan vahvistumaan ja aiheuta myöhemmin ongelmia, esimerkiksi juoksevien ja kirkuvien lasten kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ne mitään paimenna, samaa tekee noutajat ja spanielitkin, äly hoi
Se on saalisvietti varmaan mitä tarkoitat. Pitää lopettaa heti. Karkuun juoksun pentu kokee leikkinä, mutta murista ei omistajalle saa edes leikkiessä. Pennun pitää oppia, ettei omistajaa hallita. Luoksetuloa opetetaan niin, että seistään paikallaan ja kutsutaan. Aluksi vain muutaman metrin päästä ja jos tulee, niin iloinen kehu ja "hyvä" sana. Jos ei tule, niin kävellään poispäin hitaasti ja kutsutaan. Jos ei tule, niin puun taakse piiloon ja sieltä tarkkaillaan pentua. Pentu pian huomaa, että on yksin ja alkaa etsimään. Siiinä pitää olla tarkkana, ettei pentu pinkaisi peloissansa väärään suuntaan ja eksy. Jos pentu tulee piiloa kohti, niin ollaan hiljaan ja odotetaan, kunnes pentu löytää tai voi myös antaa pienen kutsuäänen. Täläinen omistajan piiloon meno laittaa pennun tarkkailemaan omistajaa ja muutaman kerran koettuaan pelästyksen oppii luokse tulon, kun kävelet hiljaa poispäin pennusta.
Älä opeta sitä niin et ite juokset karkuun.Mä tein niin rotikka nartulle, se oli virhe. Ja se myös juostessa alkoi puremaan kenkii.Oli aika vaikee saada se tapa loppumaan. Luoksetuloo just niin et ite seisot paikalla ja kutsut. Koiran tullessa luo kehut hirveesti.Ja opettele sitä paljon.Pari kertaa ei riitä.Mutta kuhan muistat että kenkii se ei saa repii.Mulle tuli siitä paha ongelma.Koirani nyt just kohta 5v ja on todella kiltti ja oppinut elämän perusasiat.
En ole ikinä opettanut koiralleni luoksetuloa. Nythän toi rotikkamuori on jo 9 vuotias, mutta aina se minun perässä kävellä jupittaa, kun ei halua eksyä johtajastaan.
Kun Nöpsö oli pieni, kävelin paljon maastossa ja kun villi pentu harhautui omille teilleen, jatkoin kävelyä huomioimatta pennun touhuja. Joskus menin vähän piiloon, että oppi siinä koira, ettei ihan itekseen metsässä ole kivaa.
En suosittele karkuunjuoksemisleikkejä opetusmielessä. Mieluummin niin, että sinä menet kaikkialle aina edellä ja koira tulee perässä. Kyllä täysipäinen rotikka sitten osaa lastenkin kanssa olla viilipyttynä:)