Matti Ijäs TV1:llä sanoo suurinpiirtein että tuottajat yms haluaa pelata varman päälle ja silloin pysytään mainstreamissa vaikka pitäisi uskaltaa kokeilla uutta.
Samaa ongelmaa näen kirjallisuudessakin. Kustantajat pelkää kukkaroidensa puolesta ja valikoi sitä mainstreeeeeemmemememömmööööö
Samaa ongelmaa näen kirjallisuudessakin. Kustantajat pelkää kukkaroidensa puolesta ja valikoi sitä mainstreeeeeemmemememömmööööö
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sanokaa nyt, mitä tarkoittaa taiteilijan vapaus käytännössä? Eikö kirja mielletä usein kirjoittajan omakohtaiseksi kokemukseksi ja Herra Jumala nykypäivän lastensuojelijoita ajatellen, mitä tapahtuisi, jos kirjoittaisi jostain sosiaalisesti ei-hyväksyttävästä asiasta tai aiheesta liittyen esim. alaikäisiin? Olisiko lastensuojelu oven takana tästä hyvästä?
Muistanko oikein, että Laila Hirvisaari kirjoitti niin innokkaasti, että lapsensa konkreettisesti näki nälkää?
Joltain tunnustusta saaneelta kirjailijalta, ohjaajalta ja käsikirjoittajalta voi olla hyväksyttävämpää saada lukea/nähdä jotain undergroundia, mutta muilta?
Kyllä täytyy tuntea ihmisiä, että pysyy suojassa mahdollisilta seurauksilta.
Ajatelkaa, että kirjoittaisi kirjan, jossa rääkättäisiin kissaa. Olisiko Animalia huomenna kirjailijan oven takana?
Miten tämä kissan mikrossa paistanut henkilö - onko vielä elossa?
Ei Suomessa voi tehdä kuin keskiluokkaista taidetta. Tai tällainen käsitys minulla on.
Mitä jos minä kirjoittaisin jotain tajunnanvirtaa? Saisinko sossut kimppuuni, että olen psykoosissa ja lapseni on otettava huostaan? Minun luottamukseni yhteiskuntaan on heikolla tolalla.
No niin, puukosta tuli.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/01/1699643/jarjestysmiesta-puukotettiin-aarioikeistosta-kertovan-kirjan-keskustelutilaisuudessa
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2013/01/1699732/vasemmistonuorten-johtajaa-on-uhkailtu-jo-ennen-jyvaskylaa
Jotenkin en ole pitkään aikaan törmännyt sellaiseen suomalaiseen kirjaan, josta olisin ihan oikeasti lukiessani hihkunut ja ollut jotenkin yliömäisen haltioitunut. Sellaista ei ole todellakaan tapahtunut aikoihin. Vähän surullista. Mutta en myöskään ole varmastikaan tietoinen kaikista julkaistuista underground kirjoista. Saan yleensä siis parhaan lukuelämyksen sentyyppisistä. Onko Teillä suositella parina viime vuotena ilmestynyttä kauno- tai runokirjaa?
Omasta runokirjastani
juokse pupu juokse
olen tähän mennessä tasan kahdelta ihmiseltä (eivät tunne toisiaan) saanut yllättäen samalauseisen palautteen:
”No ei se kyllä mitään mainstreamia ollut!”
Kiitos heille!
Loistava runoesikoinen: Veera Antsalo, Sähkökatkoksen aikaan, teos 2012.
Vähän vanhempi loistava on saman kustantajan Pekka Jäntti ja Houdinin uni.
Näissä piisaa ihailtavaa!
En usko mihinkään kustannusmaailman salaliitton jossa lahjakkaita tekijöitä yritetään sensuroida koska näiden teokset ovat liian rohkeita tai uniikkeja. Pikeminkin kyse on siitä, että uudet ideat yleensäkin ovat harvinaisia. Harva oikeasti luo mitään uuttaa, suurin osa kirjailijoista ja runoilijoista tekee hyvin sen, mitä on tehty ennenkin.
Hylsyn saaneet mielellään ajattelevat, että torjunnan syy ei suinkaan ollut oman tekstin huonous vaan päinvastoin, sen NEROKKUUS jota junttimaiset suomalaiset kustantajat eivät osaa arvostaa. Halveksitaan ajatusta siitä, että kirjojen ja runojen pitäisi jopa myydä, ajatellaan, että jos kukaan ei halua lukea sinun tekstiäsi, se on nerokkuuden eikä paskuuden merkki.
Sitten todistellaan omaa lahjakkuutta sillä että joku kaveri/serkku/äiti on kehunut. Hohhoijaa.
Näin joskus netissä valokuvan jossa oli haarkoita rivissä. Yksi keskellä oli vääntynyt aivan piloille. Teksti oli englanniksi suunnilleen "se, että olet uniikki, ei tarkoita, että olisit hyödyllinen". Erilaisuus ei ole automaattisesti hyvä asia. Jos teos on muuten huono, teknisesti heikko, tylsä, hahmoihin ei voi samaistua jne. Niin siinä ei ideoiden tai tyylin erilaisuus paljon auta. Paska on paskaa vaikka se olisikin jollain vihreää ja karvaista homepaskaa.
Äärimmäisen lahjakkaat ja kriitikoiden rakastamat kirjailijat julkaisevat jatkuvasti teoksia jotka myyvät hyvin. Suurin osa klassikkokirjoista oli jossain vaiheessa yleisömenestyksiä - myytti kirjailijanerosta jota kukaan ei lue on pääosin pelkkä myytti.
Mutta niille jotka eivät halua myöntää omia heikkouksiaan on toki hyvin houkuttelevaa jakaa kirjallisuus kahteen kategoriaan: myyvään pinnalliseen roskaan ja nerokkaaseen, keskivertojunttien ymmärryksen yläpuolella leijuvaan Tosi Kirjallisuuteen jota kukaan ei osta tai edes julkaise.
Niinpä scarabaeuksen kaltaiset kirjoittajat, jotka eivät saa aikaiseksi edes yhtä ymmärrettävää kommenttia voivat esittää väärinymmärrettyjä neroja.
Tuo haarukkavertaus oli mainio. Minä haluaisin olla erilainen haarukka, mutta kuitenkin käyttökelpoinen. Ihan perusarkihaarukkakin on parempi kuin vääntynyt tai katkennut. Siis mieluummin kirjoitan kevyttä viihdettä, jos osaan, kuin en mitään. Mieluiten tietysti laadukasta, luettavaa ja viihteellistä.
Mitään älyllistä ei kannata tarjota suomalaisille kustantajille koska tavikset on laajin kohderyhmä; heille kannattaa tarjota vain tylsää roskaa.
Yritän kirjoittaa suoraan englanniksi ja tarjota kirjaani jollekin ulkomaiselle kustantajalle.
Eikö nyt kerrankin voitaisi lopettaa tämä "kirjoitat huonosti ja siksi kirjaasi ei julkaista" -lässytys ja moite meistä ruikuttavista, väärinymmärretyistä neroista.
Ei se ole niin mustavalkoista.
Kaupallisesti myyvä ja menestyvä teos ei ole sama asia kuin hyvin ja/ tai lahjakkasti kirjoitettu teos.
Kustantamoista hylkykirjeen saaneet kässärit eivät ole kaikki roskaa. Eikä kaikki kustantamoiden julkaisemat kirjat nerokkaita hengentuotteita.
käväiskää lukaisemassa
Luutii
Kiitos vinkistä, tuolta voisi löytyä aiemmin kaipaamaani kiinnostavaa keskustelua kirjallisuudestakin, kunhan saan aikaa selata. Tällä palstalla on ongelmana substanssin puute. Heitellään yleistyksiä ja jänkätään niistä, se ei ainakaan mulle anna mitään.
juuri näin... epäillään kateellisena, että hyvää ei julkaista. Kun sitten pyynnöstä laitan esimerkkejä loistavista, taiteellisista runokokoelmista, kukaan ei reagoi. Onko se niin vaikeata myöntää, että hyvä löydetään.
Teos kustantaa runossa mm. Veera Antsaloa ja Pekka Jänttiä. Muun muassa. Kumpikaan ei ole valtavirtaa, ja kelpaa kustantajalle ja kriitikoille.
Pientä tunnustusta edes.
Pitäkää palstanne kateelliset paikalla pysyjät ja väärinymmärretyt vinkujat.
hejhejhej ! noteerasin kyllä vinkkisi taannoin ja käväisin huutonetissä tarkistamassa josko löytyisi sieltä, ja tosiaan Jänttiä löytyy mutta Antsaloa ei ainakaan silloin. Käytän paljon kirppareita ja kirjastoja,
anteeksi, että en laittanut merkintää huomioinnistani heti,
kiitos vinkistä.
Ja tiedän, että Teos on se hyvin hyvin arvostettu kustantaja, eikö vain.