Heips.
Haluaisin kertoa omasta ahdingostani, toivoisin asiallisia kommentteja.
Minulla on 3 vuotias tytär, olemme poikaystäväni kanssa nyt seurustelleet 2 vuotta, asumme yhdessä.
Vuosi sitten erosimme, muutimme erillemme asumaan 2kk ajaksi, koska poikaystävääni alkoi ahdistaamaan ja ärsyttämään tyttäreni uhmakas käytös, ei olisi millään halunnut komentaa tai muutakaan, kokee jotain kriisiä kun ei ole oma lapsi.
Noh, nyt ollaan jälleen täysin samassa tilanteessa!
Olemme suunnitelleet kihloja, oman yhteisen "kunnon" siis tilavan asunnon ostamista, ja yhteistä lasta, no nyt kun aloin hiukan utelemaan että miten on, poikaystäväni suuttui raivoisasti ja valitti minua nalkuttavaksi akaksi koska riitahan siitä tuli tietenkin, ja nyt haluaa jälleen erota, selkeästi alkoi taas ahdistamaan, ja mainitsi että tyttäreni käytös ärsyttää häntä jälleen suunnattomasti.
Tyttäreni kyllä itkee paljon iltaisin hoitopäivän jälkeen, ja on oikein voimakastahtoinen ja uhmakas. On isällään joka toinen viikonloppu, eikä siellä kuulemma kiukuttele tai itke juurikaan?
Poikaystäväni ei nykyään halua tehdä meidän kanssa mitään, emme nykyään käy edes ruokakaupassa yhdessä, jos pyydän että lähtisimme pulkkamäkeen tms ei jaksa, ei kiinnosta, mikä ihme miestä vaivaa?
Ei suostu keskustelemaan,koska ei jaksa eikä huvita, en haluaisi lyödä hanskoja tiskiin,,, 2 vuotta hukkaan...
Haluaisin kertoa omasta ahdingostani, toivoisin asiallisia kommentteja.
Minulla on 3 vuotias tytär, olemme poikaystäväni kanssa nyt seurustelleet 2 vuotta, asumme yhdessä.
Vuosi sitten erosimme, muutimme erillemme asumaan 2kk ajaksi, koska poikaystävääni alkoi ahdistaamaan ja ärsyttämään tyttäreni uhmakas käytös, ei olisi millään halunnut komentaa tai muutakaan, kokee jotain kriisiä kun ei ole oma lapsi.
Noh, nyt ollaan jälleen täysin samassa tilanteessa!
Olemme suunnitelleet kihloja, oman yhteisen "kunnon" siis tilavan asunnon ostamista, ja yhteistä lasta, no nyt kun aloin hiukan utelemaan että miten on, poikaystäväni suuttui raivoisasti ja valitti minua nalkuttavaksi akaksi koska riitahan siitä tuli tietenkin, ja nyt haluaa jälleen erota, selkeästi alkoi taas ahdistamaan, ja mainitsi että tyttäreni käytös ärsyttää häntä jälleen suunnattomasti.
Tyttäreni kyllä itkee paljon iltaisin hoitopäivän jälkeen, ja on oikein voimakastahtoinen ja uhmakas. On isällään joka toinen viikonloppu, eikä siellä kuulemma kiukuttele tai itke juurikaan?
Poikaystäväni ei nykyään halua tehdä meidän kanssa mitään, emme nykyään käy edes ruokakaupassa yhdessä, jos pyydän että lähtisimme pulkkamäkeen tms ei jaksa, ei kiinnosta, mikä ihme miestä vaivaa?
Ei suostu keskustelemaan,koska ei jaksa eikä huvita, en haluaisi lyödä hanskoja tiskiin,,, 2 vuotta hukkaan...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olet ihan oikeassa siinä että sinulla on mennyt 2 vuotta hukkaan kyseisen miehen kanssa, mutta älä tuhlaa enää päivääkään.
Mies ei selvästikään pidä lapsista. Tyttäreesi hän olisi jo kiintynyt ja pitäisi häntä kuin omanaan, jos olisi ollut sitä tyyppiä. En todellakaan uskoisi, että asia muuttuisi muuksi, vaikka lapsi olisi hänen bilologinen tyttärensä.
Olisikohan miehellä jo toinen nainen ja ehkäpä hänellä oli myös vuosi sitten? Sinuna en katselisi kauempaa, vaan nostaisin äijän kamat pihalle.
Älä ainakaan lasta tee tuollaisen miehen kanssa.Suhteen jatkamistakin kannattaa miettiä tarkkaan.Tyttäresi tulee asumaan vielä vuosia kanssasi ja jos miehellä on nyt jo vaikeaa "hyväksyä" häntä,niin mites sitten kun tyttö on isompi?
Voi alkaa tyttö kiinnostamaan kun saa vähän muotoja... Hae mies jolla itselläänkin lapsia.
Itsellä vähän sama homma, oma lapsi on mulle kaikki kaikessa mutta puolisoni lapsi ei herätä oikein minkäänlaisia tunteita. Enkä tiedä miksi.
Tottakai leikin hänen kanssaan ja osallistun arkeen siinä missä omankin lapsen kanssa kun hän on minun luona mutta ei vaan liikuta yhtään. Tai lähinnä hän on kuin kuka tahansa tuttavan lapsi jonka kanssa saatanaikaa viettää. Ja kuitenkin olen lapsirakas ihminen.
Kaiken lisäksi ajatukset lapsen kasvatuksesta menee puolisoni kanssa totaalisesti ristiin että en pysty kyvittelemaan meille yhteistä lasta vaikka muuten suhde on vakaalla pohjalla ja olen onnellinen siltä osin.
No mieluummin 2 vuotta hukkaan kun 20 vuotta!
Itse elin mieheni kanssa 17 vuotta ennen eroa, mutta turha sitä on miettiä hukkaan heitettyjä vuosia, vaan niitä vuosia jotka ovat edessä.
Kuullostaa ikävä kyllä siltä, ettei tilanne tule tuosta muuttumaan. Itselläni vaikka on omakin lapsi oli vaikeuksia oppia rakastamaan mieheni lapsia, se vei aikaa ja voin vain kuvitella että lapsettomalle tuo on mahdotonta.
Nyt jos teet miehen kanssa lapsen, lupaan että hänen asenteensa nykyistä lastasi kohtaan vaan huononee, yhteinen lapsi kun on muistutus siitä, ettei toinen ole hänen.
Tee siis itsellesi ja lapsellesi palvelus, ja eroa.
Sietäistkö sä sen lasta, jos poikaystävälläsi olisi lapsi, vai olistko säkin samanlainen kuin usea täällä, että "mieheni lapsi on kamala"!!! En jaksa sitä.
Yleensähän se menee niin, että miehen lapsi on kamala mutta jos naisella on lapsi, se pitää hyväksyä tai mies on kamala!!! Niin epoikeudenmukaisesti katsotaan kenen lapsi on.
Ota nyt hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni. Ala ajatella yläpäälläsi vaihteeksi. Olet niinkun uhraamassa taaperoikäistä lastasi seksi- ja parisuhteen eteen. Mies tulee inhoamaan lastasi yhä enemmän ajan mittaan ja joko sattuu jotain ikävää, tai siteten mies tajuaa itse lähteä.
Kiitos vastauksista.
Kyllä tässä nyt on tehty eropäätös vaikka koskeekin syvälle sydämmeen.
Nyt pidetään lippu korkealla, ja etsitään "lapsellista seuraa" :)
Toisaalta hävettää että olen venyttänyt tilannetta tarpeettoman pitkään, aivan kuin olisin alistunut aina vain enemmän ja enemmän siksi että olisin saanut pidettyä miehen?
Ehkä pelkäsin niin kovin eroa ja yksin olemista, vaikka olen asunut tyttäreni kanssa kahdenkin jo, tiedän mitä se on ja hengissä selvittiin.
Ja miksi minua HÄVETTÄÄ erota, nolottaa vielä olla se "jätetty", eli tavallaan annoin miehen tehdä ero päätöksen puolestani, mistä tuo häpeän tunne kumpuaa?
Minusta teit oikean päätöksen. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka pystyvät rakastamaan vierastakin lasta. Ajattele kaikkia adoptioperheitä!
Sinulle kävi vain huono säkä. Tosin uusperhekuvioissa saattaa Suomi24-palstan kirjoitusten perusteella olla enemmän niitä, jotka eivät osaa rakastaa puolisonsa lasta, mutta en millään tahdo uskoa (omaan tuttavapiiriini verraten) että näin on "oikeassa" elämässä.
Ei toisen lasta tarvitsekaan rakastaa. Riittää kun kohtelette sitä reilusti ja oikeudenmukaisesti. Turha ottaa painetta selvästä asiasta. Tosin jos kohtelee kumppanin lasta, kuin saastaa niin silloin kannattaisi ehkä etsiä lapseton puoliso.
"Nyt pidetään lippu korkealla, ja etsitään "lapsellista seuraa" :)"
Hei tytt3! Onnea oikeasta päätöksestä erota ihmisestä joka ei hyväksy lastasi koska lapsi menee AINA parisuhteen edelle.
Kopioin tekstistäsi lauseen josta en ihan ymmärrä mitä tuo oikeasti tarkoittaa? jos se tarkoittaa kavereita ja ystäviä se on ok, mutta älä ala heti etsimään mitään uutta parisuhdetta.
Anna lapsellesi nyt reilusti omaa aikaasi, aikaa oman äidin kainalossa toipua syrjityksi tulemisen tunteesta.
Lapsesi tarvitsee nyt sinua ei uutta ihmistä elämäänsä.
No, minusta tuo reilu ja oikeudenmukainen kohtelu ei yksin riitä. Avaajan tapauksessa lapsi oli vuoden ikäinen, kun he menivät kimppaan. Tuon ikäinen lapsi oppii rakastamaan isäpuoltaan kuin omaa isäänsä. Miten isäpuoli pystyy olemaan lasta kohtaan vain reilu ja oikeudenmukainen, eikä muuta?
Kaksi vuotta on 3 vuotiaan lapsen elämässä piiiitkä aika. Tuossa ajassa lapsi kiintyy "hoitajaansa", mutta mitä nämä uusperheen isät sitten tekevät? Harhailevatko he kodissaan näkemättä ja kuulematta lapsia ympärillään? Käsittämätöntä - järjen- ja tunteenvastaista.
Ehkäpä niin. Ajattelin lähinnä tapauksia, joissa isäpuoli tulee perheeseen, jossa lapset jo varttuneempia. Toki jos noinkin varhain kuvioissa, niin tokihan lapsi pitää omanaan..
Anna se lapsesi perheeseen jossa häntä rakastetaan ja älä tee uusia tähän maailmaan.
mä en ymmärrä tätä jotenkin ymmärtämätöntä kohtelua uusia puolisoita kohtaan , joilla ei ole lapsia..
jos uusi puoliso on lapseton, niin ei hän yhtäkkiä ala leikkimään isää/äitiä puolisonsa lapselle, eikä tuota pitäisi edellyttääkään sillä lapsella on jo omat biologiset vanhemmat joiden tulee kantaa se vanhemmanvastuunsa lapsestaan.
uusi puoliso ei ole millään lailla vastuussa vieraasta lapsesta vaan lapsen vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan.
tämän kun ne vanhemmat ensin sisäistäisivät ennen uuden puolison hankkimista, niin ehkä elämä olisi hiukka helpompaa parisuhteessa jossa roolit ovat selkeät.
mutta ei.
vanhemmat aina jotenkin olettavat että tottakai se uusi puoliso alkaa leikkimään ja hemmottelemaan ja hoitamaan vierasta lasta kuin omaansa ja tottakai tämä ihminen alkaa maksamaan lapseen meneviä kuluja ja tottakai hän myös vahtii vierasta lasta jos äidin/isän pitää päästä viihteelle.
jos nuo olettamukset eivät toteudukaan niin heti ollaan haukkumassa ja pitämässä ihmistä epänormaalina ja epäreiluna jos tämä ei pidä vierasta lasta omanaan vaan vaatii että vanhemmat hoitavat aivan itse oman hoitovastuunsa.
älkää väsätkö niitä lapsia jos ette kykene niistä huolehtimaan.
ja kannattaa varmaan katsoa kenen kanssa lapsia tekee ettei heti lapsen syntymän jälkeen aleta eroa suunnittelemaan.
"uusi puoliso ei ole millään lailla vieraasta lapsesta vaan lapsen vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan."
Miksi nämä lapsettomat henkilöt hakeutuvat ylipäätään seurustelusuhteeseen henkilön kanssa jolla on lapsia? Kun ollaan siinä pisteessä että jo asutaan yhdessä ja uusi puoliso lapsineen on siinä samassa asunnossa niin ei luulisi uuden puolison lapsi olevan enää vieras. Kyllä siitä lapsesta tulee yhdessä ottaa vastuu vaikka lapsi ei oma olisikaan ja antaa tälle rakkautta ja huomioida tätä jokapäiväisessä arkielämässä.
Kyllä kolmevuotias on huomannut ettei miesystäväsi pitänyt hänestä. Suurkiitos lapsen puolesta, että hän saa nyt olla äitinsä ainokainen ja huomion kohteena.
Mitä häpeämistä tuossa on jos lapsellesi epäystävällinen mies poistuu hänen elämästään. Minua ei nolottaisi olla jätetty paikallasi. Minä nostaisin lapseni onnellisuusasteen taivaisiin, olemalla hellä, hymyilevä ja kauniisti lapselle puhuva äiti. Älä tuo lapsen elämään heti uutta miestä, kilpailemaan äidin huomiosta. Minua säälittää lapsesi, jo noin pienenä pitää kokea torjutuksi tulemisen tunteita.
Eihän tuolla kukaan vaatinutkaan isäpuolta _hoitamaan_ lasta tai ottamaan mitään vastuuta. Oli kyse siitä että ukko ei _siedä_ lasta omassa kodissaan, eikä sellainen jää huomaamatta pieneltäkään lapselta. Kuka tahansa täyspäinen toimii kuten tuo mies ja lähtee itse. Ja kuka tahansa täyspäinen toimii kuten tuo äiti ja heittää ukon mäkeen jos ei se itse tajua häippästä. Ei ole mahdollista asua ihmisen kanssa jota ei siedä, puolin ja toisin.
Ylihysteeristen vanhempien mielestähän se, että joku ei jaksa 24/7 innostia 150%:sti vieraan lapsen joka pökäleen väristä, on sitä, että "ei siedä".
Öh... ei. Vaan, jos esim. isäpuoli ei koskaan katso lapseen eikä puhu sille, voi päätellä, että hän ei siedä lasta. Vastuu suhteen luomisesta on aikuisella, huom aikuisella!!!!! Onhan se nyt yhtä helvettiä sille isäpuolellekin, jos joutuu toisen äijän siittämää pentua katselemaan. Kaikille parempi kun eivät asu yhdessä. Jos äiti on riippuvainen miehestä esim. seksin takia niin voi tavata silloin kun lapsi on omalla isällään.
Eikö silloin kannattaisi etsiä lapseton kumppani, jos "se nyt yhtä helvettiä sille isäpuolellekin, jos joutuu toisen äijän siittämää pentua katselemaa"? Taitaa olla niin päin, että tälläiset miehet ovar riippuvaisia naisesta "esim. seksin takia".
Joo katsos kun näillä miehilä ei ole varaa käydä maksullisissa niin täytyy hommata nainen ja kun lapseton nainen ei näitä miehiä huoli niin on pakko etsiä nainen joka on yksinhuoltaja.
Tuo on ihan totta, että kun miehellä on vain tyhjää korvien välissä ja ajattelu tapahtuu alapäällä, niin sinkkunaisesta on turha edes haaveilla.
Niin kun yhärit on helppoja nakkeja vähän köyhemmälle ja rumemmallekin miehelle! Ja ne voi dumpata helposti vetoamalla tuohon, että ei jaksa niiden kakaroita.
Sitä minen vaan käsitä, että miksi pitää tupata yhteen asumaan... kun voi vain käydä vierailulla silloin, kun lapset on isällään. Yhärit, jotka epätoivoisesti haluavat "edetä" parisuhteessa ovat yleensä rahaa ja lapsenhoitajaa vailla.
Tyttäreni perheessä isäpuoli ei kohtele lapsia tasavertaisesti. Heillä yksi yhteinen 4-vuotias lapsi ja äidillä ollut yksi lapsi ennen tätä liittoa. Lapsilla ikääeroa n. seitsemän vuotta. Tämä pienempi heidän yhteinen lapsi saa isän mielestä tehdä mitä vaan ja onkin aikas vaativa lapsi. Isompi tytöistä saa usein "turhat Haukut"! Heidän yhteinen lapsi siis tekee mitä huvittaa ja jos isompi lapsista tekee samoin niin heti isäpuoli huutaa hänelle ja jos pienempi heidän yhteinen lapsi tekee samoin niin ei sano mitään! Jos lapset keskenään leikkivät ja tämä pienempi vähänkin kiukkutelee lapsien keskinäissä leikeissä niin hurja isäpuoli huutaa heti että mikä siellä nyt on hätänä!!!! Oma pieni sydänkäpynen kun ei saa itkeä!!! Voin pahoin kun menen sinne.
Hmm.... ei noin isolla ikäerolla yleensä edes leikitä yhdessä. Toi isompi on varmaan pantu ilmaiseksi lapsenlikaksi yhteiselle lapselle. Sanoisin noin yleisesti että isäpuolet ja äitipuolet on bad news kenelle vaan aiempien liittojen/suhteiden lapsille. Etkö sä vois mumma sanoa suorat sanat sille ukolle? Harvemmin ukot kehtaa anopille uhitella kuitenkaan. Yksi vaihtoehto on tehdä lastensuojeluilmoitus vanhemmasta lapsesta ja kertoa, että isäpuoli kohtelee häntä kaltoin. Ilmoituksen voi tehdä nimettömänä.
Olen sanonut mutta tämä mies ottaa heti nokkiinsa ja minä olen sen jälkeen perheen ahdistava tekijä! Miehelle vaan niin tärkeä tämä hänen eka lapsensa että menee vähän yli ja mikä mahtaa olla tulos kun lapsi kasvaa.... Sääliksi käy isompaa tyttöä. Ei nyt kuiteskaan lastensuojeluilmoitusta,ei asiat nyt niin pahalla mallilla ole. Harmittaa vaan ja näitähän tapauksia on paljon, väittäisin. Olen itse joskus ollut myös äitipuolena ja tiedän , ei ole helppoa. Näin vanhana mummana ajattelee asioita vähän avarakatseisemmin että miten vaikuttaa kun lapset aikuistuvat. Lapsuudela kuitenkin tosi iso merkitys kun vanhenevat.
En tiedä miten sanoisi mutta on väärin rangaista kumppania aikaa ennen "minua" historiasta ja on väärin rangaista lasta olemassa olosta ennen"minua" ! Kyllä tässä tapauksessa olisi hyvä jos mies menisi keskustelemaan ahdistuksesta ammatti auttajan luokse ja sinä alottaja otappa lapsesi ja käy maailmalla on olemassa ihminen joka pitää lastasi niin kuin omaansa ilman mustasukkasuutta... ...varsinkin jos itse olet tasapuolinen ja reilu.
Jep. Kaikki järjestyy. Positiivari luonteeltani olen. Keittää joskus , mumman lapset niin tärkeitä. Mummous ja vaarina oleminen on ihan muuta mitä joskus omia muksuja kasvattanut. siinä ne meni "sivussa" mut nyt kun mummana ja vaarina olemme niin ehkä katselee asioita vähän liiankin tarkasti. Mut ei enää vihainen mumma.