työpaikkakiusaaminen ja karenssi

On valitettavaa mutta totta että saat karenssin vaikka et olisi työtön työnhakija.
Ystäväni oli niin kiusattu että masentui, sai lääkärin lausunnon kiusaamisesta aiheutuneesta masennuksesta jossa suositeltiin työpaikan vaihtoa. Karenssi tuli.
Varaa aika omaan TE-toimistoon ja käy juttelemassa onko mitään tehtävissä?

Tärkeintä olisi saada todiste tuosta kiusaamisesta, muuten karenssi paukkuu varmasti. Kannattaa äänittää nuo kiusaamistilanteet, salaa. Ota yhteys työpaikan luottamusmieheen ja/tai työsuojelupiiriin.

Ota yhteys pomoon tai työsuojeluvaltuutetuun.Kenenlläkään ei ole oikeutta kohdella työkaveria kiusaten.Myös jos pomo on kädetön vässykkä-niin ota yhteys työsuojelupiiriin.Koeta kestää muutam kk ja hae muualle.

Omakohtaista kokemusta asiasta on. Kysyin tätä tilannettani työkkärista, sanoivat tulevan kolmen kuukauden karenssin, uskoin, ja ajattelin jotenkuten siitä selviäväni. Mutta kun sitten irtisanouduin, sain tämän kuuluisan ikuisuuskarenssin. Se tarkoittaa että pitää olla 5 kuukautta töissä yms. jotta voi työttömyyskorvausta saada. Selvittelin tätä asiaa miksi minulle oltiin valehdeltu, sain vain voivottelua osakseni, kuka sellaista nyt on mennyt sanomaan jne. Nyt sitten ollan tt-tuen varassa. Ole tarkkanan mitä sinulle sanotaan. Kaikki eivät puhu totta tai tiedä asioista edes siellä työkkärissäkään. Sanon vaan että mulle riitti. Oon sitten elättinä vaikka lopunikääni.
Tuo ikuisuuskarenssi on kuulemma muuttunut tuosta päivästä, en tarkalleen tiedä miten mutta muistaisin ettei työssäolovelvoite ole noin pitkä enää ja se on vaan tirtyn ajan voimassa?

Hae pitkä sairasloma ja etsi sillä välin uutta työpaikkaa.

Kiitos paljon vastauksista! Alan lähettämään lisää työhakemuksia tänään. Lähdin kesken työpäivän pois, koska minulle nousi yhtä-äkkiä korkea kuume. Varmaan stressistä, kun tällaista ei ole koskaan tapahtunut aikaisemmin. Minulla on tälle päivälle lääkäriaika tuon kuumeen vuoksi. Työpaikalla on vatsatautia liikkeellä, joten ymmärsivät (ihme kyllä!) kun lähdin kesken päivän pois. Tekisi niin mieli kertoa lääkärille kiusaamisesta ja sen seurauksista omaan terveydentilaan (univaikeudet, ruokahaluttomuus, itkuisuus, paniikkikohtaukset ym.) mutta pelkään leimautumista, jos jään pidemmälle sairaslomalle. Mieheni mielestä olen masentuneen oloinen ja sitä epäilen vahvasti itsekkin. Kaikki elämänilo on hävinnyt uuden työn mukana ja kotona vaan istun ja itken illat =( Kiusaaminen tulee ilmi jatkuvana kritisoimisena turhista asioista (esim. että olen antanut jollekkin lapselle vähän liian ison leipäpalan ym. Minulle ei myöskään puhuta juuri ollenkaan, eikä kerrota mitään tärkeitä asioita. Joudun kokoajan kyselemään älyttömästi ja olemaan ns. "valmiustilassa". Olen aina ulkona yksin ja muut puhuvat seläntakana paskaa. Pomolle olen soittanut itkuisena ja kertonut yksityiskohtaisesti kiusaamistilanteista. Hän puolustelee kuitenkin "vanhempia" työntekijöitä ja sanoo, että heidän päiväkoti on paras mahdollinen...kokoajan meinaan purskahtaa itkuun. Kerran kävikin näin, mutta ehdin vessaan itkemään ja sain koottua itseni kenenkään huomaamatta. Miten lääkärit suhtautuvat tällaiseen työpäikkakiusaamiseen yleensä? Entäs leimaako esim. masennus diagnoosi minut lopullisesti? Asun pienellä paikkakunnalla, joten siksi pelkään....en tiedä olo on ihan sekava ja ehkä kirjoituskin sen mukaista. Toivon kovasti, että löydän uuden työn pian...kiitos vielä tsemppauksesta ja vinkeistä!

Et voi. Koeaika ei vaikuta karenssiin saamiseen. Kiusaamistapaus sinun pitää itse todistaa sinne lautakuntaan, jossa karenssiasiat käsitellään.

Et ole ollut siis töissä edes pitkään vielä. Kiusaamista katsotaan olevan pitkäaikainen häirintä - eikös se ole ihan luonnollista että alussa on sellaisia pieniä sopeutumisvaikeuksia puolin ja toisin, eli sun vaan pitää löytää se paikkas siellä työyhteisössä.

Työsuojeluun yhteyttä vaan! Ota niin monta kertaa yhteyttä sinne, että alkavat suhtautua vakavasti, siis jos sitä ihan oikeasti voisi pitää kiusaamisena eikä vain sinä sopeutumisvaiheena.

Koeaika ei vaikuta mitään, eikä siis tuo kiusaamiskokemuksesi, karenssia tulee että paukahtaa, jos itse lähdet.

Tässä ei kyllä ole kyse mistään sopeutumisvaikeuksista. Tänäänkin mulla jäi silmälasit pöydälle ja yks työntekijä viskasi lattialle ne ja sanoi : oho! Enkä ole irtisanomassa itseäni. Hain saikkua viikoksi ja lääkäri oli valmis kuulemansa perusteella jatkamaan sitä jos haluan. Sain myös rauhoittavia lääkkeitä, koska olen oksennellut useasti kiusaamisesta johtuvan ahdistuksen takia. Mutta tosiaan sen olen nyt ymmärtänyt että irtisano en itseäni edes uhalla! Minulle tuli tänään sitäpaitsi soitto yhdestä pk:sta ja menen pian haastatteluun =) Pitäköön tunkkinsa kele!

Olen siis töissä päiväkodissa lastentarhanopettajana. Missään aikaisemmassa työpaikassa minua ei ole kiusattu ja kokemusta 5 v! Jouduin äitini vakavan sairastumisen vuoksi muuttamaan pienelle paikkakunnalla hänen tuekseen, eli hakeuduimme sinne mieheni kanssa töihin...Yleisesti ottaen minusta on pidetty, niin lapset, työntekijät, kuin vanhemmatkin...Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin EN OLE IRTISANOMASSA itseäni, vaan menen ensi viikolla kahteen uuteen paikkaan haastatteluun. Ja lillukka11 aina on tietenkin se mahdollisuus, että kiusaamista tapahtuu muuallakin ja ehkä Etelässä päin ihmiset ovat jotenkin erilaisia. Who knows...

Tsemppiä sinulle. Helkkarin ikävää että aikuiset ihmiset käyttäytyy noin huonosti ja lapsellisesti.

ihan pisti vihaksi lukiessa tekstiäsi.

Ulos sieltä heti. Sun ei tarvi sietää tollasta! kyllä se on kumma kun aikuiset ihmiset ei tajua. Pitää kiusata toisia. Ei tosin tollaset mitään aikuisia ole.

Ehdotan että otat sairaslomaa muutaman kk:n kerrot lääkärille. Turha pelätä mitään leimautumista. Olet selkeästi masentunut kun itketkin koko ajan. Pari kuukautta sairaslomalla voisi auttaa kun saat levätä ja miettiä asioita ja katsella mihin elämä sitten vie.

VOIMIA!

Tänään uskalsin ottaa asian uudelleen esille kunnolla ja kertoa kaikki epäkohdat esimiehen ja kollegojen edessä viikkopalaverissa. Ja kumma kyllä päivä meni paremmin! Toivottavasti myös huomenna olisi samanlainen meiniki =) Esimies sanoi suoraan, ettei haluaisi näin ahkeraa työntekijää menettää, joten muut hieman nöyrtyivät siinä palaverissa. Ja vaikka tilanne ei paranisikaan, niin olempa uskaltanut ottaa asian kunnolla ja seikkaperäisesti puheeksi, oon tosi ylpeä itestäni. Ehkä vielä on joku pieni valo tunnelin päässä...toivotaan!

Karenssi tuli vaikka oli työpsykologin lausunto ja oma kertomus työnantajapomoille alaisten kiusaamisesta. Olisi pitänyt kertoa mihin toimiin työnantaja ryhtyi. Ei kai se mihinkään ryhtynyt kun sanoin itseni irti kun en halunnut olla töissä kipeiden ihmisten kanssa. Siellä ne juonittelee ja porskuttaa samaan malliin...häpeilemättä. Nyt ole toisella alalla ja töissä. Ottaa päähän silti että yhteiskuntakin rankaisee kiusattua.

Sitä en ymmärrä, että jos joku psykopaatti kiusaa toisia työpaikalla, sen uhrin pitäisi vaan ottaa ja poistua. Kiusaajan tekemiset on kirjoitettava ylös, hänelle on siitä puhuttava, hänestä on raportoitava esimiehelle ja työsuojeluun, ja hänet on potkittava pois, jos hän ei osaa käyttäytyä ihmisiksi. Älkää uhriutuko enää. Jämäkkyyttä peliin, ystävällisesti mutta lujasti.

Jos toi kiusaaminen jatkuu työn ulkopuolellakin se on sitten ( sairas ). Ei kai auta kun leipoa lättyyn jos se ei ( lopu )

Koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen esiintyvät toisistaan riippuvina asioina. Koulukiusaamisen peruskuvio on se, että pahimmillaan kiusattu joutuu vaihtamaan koulua ja kiusaajille ei yleensä tapahdu mitään. Valitettavasti tietty prosentuaalinen osuus ihmisistä on sosiopaatteja ja he ovat yhteiskunnassa hyviä selviytyjiä, mutta aina toisten kustannuksella.

Työelämässä sosiopatia sitten jatkuu ja kiusaaminen jatkuu työpaikalla. Valitettavasti sosiopaatit ovat edelleenkin vahvoilla. Työnantajien, ammattiliittojen, työsuojelupiirien, psykologien ja lääkäreiden puuttuminen asiaan ei auta. Sosiopaattinen kiusaaminen koulussa tai työpaikalla vaatisi yhden tai useamman henkilön erottamista koulusta tai työpaikalta ja tähän ei lähes poikkeuksetta ole mitään mahdollisuuksia. Tämän vuoksi kiusaaminen valitettavasti tulee jatkumaan samanlaisena tulevaisuudessa. Minua aikoinaan koulussa yritettiin kiusata, mutta ratkaisin tilanteen äärimmäisellä väkivallalla traktorin renkaan ketjun pätkällä ja kiusaaminen loppui siihen. Tuo temppu tehtynä nykypäivänä olisi johtanut poikkeuksetta käräjille, mutta tuohon aikaan myös opettajat olivat toisinaan hyvinkin väkivaltaisia ja väkivaltaan ei yleensäkään puututtu mitenkään, käytti sitä kuka hyvänsä.

On mielenkiintoista, että jotkut hyväksyvät koulukiusaamisen sillä perusteella, että evoluutio näin karsii yhteiskuntakelvottomat pois koulusta ja pois työpaikoilta . Sosiopaatit pärjäävät ja mitä pidemmälle työelämässä mennään, niin sosiopaattien prosentuaalinen osuus työelämässä kasvaa ajan myötä koko ajan.

On epärealistista ajatella, että jonkinlaisilla työnantajan tai työsuojelupiirin toimenpiteillä sekä yleensäkään millään ulkopuolisilla toimenpiteillä olisi kiusaamistilanteessa mitään vaikutusta, elleivät ne johda sosiopaatin poistamiseen työpaikalta tavalla tai toisella. Jos tämä ei ole mahdollista, niin kukin yksilö keksiköön itse metodin, joka ratkaisee kiusaamistilanteen. Minua ei kiusattu lainkaan työpaikoilla ja en usko, että olisin kiusannut muita, kun työn kuvani oli pääasiassa yksin työskentelyä ja päinvastoin ruoka- ja kahvitunnit koin hyvinä hetkinä työkavereiden kanssa. Samoin järjestimme vapaa-ajallakin yhteisiä juominkeja silloin tällöin.