Raha tekee/ei tee onnelliseksi?

Ajatuksia herättävä hyvä kirjoitus.
Oma nuoruuteni ei ollut mitenkään yltäkylläinen, ennemminkin päinvastoin. En saanut mitään kultalusikalla, isänperintökin oli vain perintöverot. Olen kuitenkin opiskelemalla ja ankarasti töitä tekemällä vaurastunut. Nyt omat lapseni ovat aivan eri tilanteessa kuin minä aikanaan. Kumma kyllä, eivät he ole sn onnellisempia kuin minä samanikäisenä ja rahattomana.

Kyllä onnellisuus (niin kauan kun ei tarvitse kärsiä) onnloppujen lopuksi omien korvien välissä. Aina on sinua vauraampia tai onnekkaampia, siitä on turha ottaa itselleen murheita. Kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja pieniin onnen hetkiin.

"Raha ei tee onnelliseksi, mutta kummasti se rauhoittaa", väitetään. Raha on arvon mitta ja vaihdon väline. Esimerkiksi niin kiinteän kuin irtainomaisuudenkin arvo mitataan rahassa. Ilman rahaa nykyaika antaa ihmiselle melko vähän. Siksi sillä on nykyisin niin suuri merkitys.

Ei pidä sekoittaa haluja, nautintoja, tarpeiden tyydyttämistä ja erilaisia riippuvuuksia onnellisuuteen. Liioin onnellisuuden kaltainen tila ei vielä ole onnellisuutta. Jos niin olisi, silloin esimerkiksi onnellisuuden voisi helposti saavuttaa vaikkapa huumeiden avulla. Huumehörhöt eivät kuitenkaan vaikuta kovinkaan onnellisilta. Entäpä jos raha tuokin mukanaan pelkkää riippuvuutta? Äkkirikastunut haluaa entistä enemmän rahaa, vallan makuun päässyt entistä enemmän valtaa, jne. Riippuvuuksiin sortuneiden onnellisuus saattaa siirtyä entistä kauemmas.

Jos raha toisi aina onnellisuutta, niin miksi kaikki rikkaat eivät näytä onnellisilta? Tunsin kerran lottovoittajan, joka muutaman vuoden jälkeen päätyi itsemurhaan. Toisenlaisiakin tapauksia tietysti on. Kyse onkin kyvystä ja taidosta nauttia. Kyky nauttia elämän pienistä asioista voi onnellistuttaa suuria enmmän.

Onnellisuus on myös paradoksaalista. Mitä enemmän me tavoittelemme onnellisuutta, sitä kauemmas se näyttää karkaavan. Loppujen lopuksi kyse saattaa olla tasapainotilasta. Mitä tasapainoisempi, tyytyväisempi ja elämänhaluisempi ihminen on, sitä lähempänä onnellisuuden lähteet odottavat.

Rahan vaikutuksesta vapauteen olen täysin samaa mieltä. Riittävä määrä rahaa on ehdoton edellytys onnellisuuteen, mutta vastapainona on rahan hankkimiseen menevä aika. Kuinka kukaan voi olla vapaa ja onnellinen, jos aamulla on lähdettävä työhön? Vielä vähemmän, jos palkalla ei edes tule toimeen.

Olen viidenkymmenen ikään mennessä saanut kokoon säästämällä ja sijoittamalla sen verran omaisuutta, että pystyn elämään loppuikäni sen varassa. Jo pitkään olen tehnyt enää puolet vuodesta töitä ja aivan lähivuosina aion lopettaa kokonaan. Kovin kalliita harrastuksia kertynyt varallisuuteni ei mahdollista, mutta minusta 365 vapaapäivää vuodessa on arvokkaampaa kuin uusi auto tai vaikkapa parin viikon kaukomatka. Enkä jää kaipaamaan työelämästä johtuvia vastuitakaan, vaikka ammatissa onnistuminen ja päteminen onkin joskus kivaa..

Tässä toimii yksinkertainen matematiikka. Ansaitsen kuukaudessa riittävästi elääkseni sillä kolme kuukautta peruselämää. Vuosi työtä tarkoittaa siis että pystyn elämään lisäksi kaksi vuotta työtä tekemättä. Sapattia olen kuitenkin pitänyt vähemmän ja säästänyt ylijäämän. Väkisinhän siinä käy niin, että ennemmin tai myöhemmin varannot ja elinaikaoletus kohtaavat. Otetaan toki huomioon reilu varmuuskerroin ja omaisuuden tuotto on vielä ylimääräisenä varmistuksena.

Tietysti voisin nostaa elintasoa, vaihtaa auton, asua väljemmin tai matkustaa. Kaikkiin näihin minulla olisi varaa tänään. Mutta eipä olisi varaa jäädä töistä pois ensi viikolla. Se vapaus on minulle kaikkein tärkein.

Osa-aikaorja kirjoitti:

Rahan vaikutuksesta vapauteen olen täysin samaa mieltä. Riittävä määrä rahaa on ehdoton edellytys onnellisuuteen, mutta vastapainona on rahan hankkimiseen menevä aika. Kuinka kukaan voi olla vapaa ja onnellinen, jos aamulla on lähdettävä työhön? Vielä vähemmän, jos palkalla ei edes tule toimeen.

Olen viidenkymmenen ikään mennessä saanut kokoon säästämällä ja sijoittamalla sen verran omaisuutta, että pystyn elämään loppuikäni sen varassa. Jo pitkään olen tehnyt enää puolet vuodesta töitä ja aivan lähivuosina aion lopettaa kokonaan. Kovin kalliita harrastuksia kertynyt varallisuuteni ei mahdollista, mutta minusta 365 vapaapäivää vuodessa on arvokkaampaa kuin uusi auto tai vaikkapa parin viikon kaukomatka. Enkä jää kaipaamaan työelämästä johtuvia vastuitakaan, vaikka ammatissa onnistuminen ja päteminen onkin joskus kivaa..

Tässä toimii yksinkertainen matematiikka. Ansaitsen kuukaudessa riittävästi elääkseni sillä kolme kuukautta peruselämää. Vuosi työtä tarkoittaa siis että pystyn elämään lisäksi kaksi vuotta työtä tekemättä. Sapattia olen kuitenkin pitänyt vähemmän ja säästänyt ylijäämän. Väkisinhän siinä käy niin, että ennemmin tai myöhemmin varannot ja elinaikaoletus kohtaavat. Otetaan toki huomioon reilu varmuuskerroin ja omaisuuden tuotto on vielä ylimääräisenä varmistuksena.

Tietysti voisin nostaa elintasoa, vaihtaa auton, asua väljemmin tai matkustaa. Kaikkiin näihin minulla olisi varaa tänään. Mutta eipä olisi varaa jäädä töistä pois ensi viikolla. Se vapaus on minulle kaikkein tärkein.

Lue lisää

Jos tulosi ovat niin hyvät, että pystyt kuukauden tuloilla elämään kolme kuukautta peruselämää, niin kyllä uskon, että sillä saa jo aika hyviä harrastuksia. Olet viisikymppinen ja sinulla on omaisuutta niin paljon että pystyt elämään loppuelämäsi sen varassa, mutta ei edelleenkään kalliita harrastuksia. Ei täsmää.

Mitä hyötyä on 365:stä vapaapäivästä vuodessa, jos ei ole rahaa tehdä mitään muuta kuin istua kotona ja pyörittää peukaloa. Luuletko oikeasti saavasi omaisuutesi mukaan tuonpuoleiseen? Suurin luuseri on se joka jättää elämänsä elämättä! Käytä omaisuutesi ja nauti elämästä ennen kuin kuolema korjaa (se voi korjata ennen kuin luuletkaan).

Ystävän neuvo! kirjoitti:

Jos tulosi ovat niin hyvät, että pystyt kuukauden tuloilla elämään kolme kuukautta peruselämää, niin kyllä uskon, että sillä saa jo aika hyviä harrastuksia. Olet viisikymppinen ja sinulla on omaisuutta niin paljon että pystyt elämään loppuelämäsi sen varassa, mutta ei edelleenkään kalliita harrastuksia. Ei täsmää.

Mitä hyötyä on 365:stä vapaapäivästä vuodessa, jos ei ole rahaa tehdä mitään muuta kuin istua kotona ja pyörittää peukaloa. Luuletko oikeasti saavasi omaisuutesi mukaan tuonpuoleiseen? Suurin luuseri on se joka jättää elämänsä elämättä! Käytä omaisuutesi ja nauti elämästä ennen kuin kuolema korjaa (se voi korjata ennen kuin luuletkaan).

Lue lisää

Mitäpä iloa on kalliistakaan harrastuksesta, jos ei ole aikaa harrastaa? Mieti tätä kun lähdet huomenaamulla töihin, ja ehkä alat tuntea säälin sijasta kateutta. Onneksi on sellaisiakin puuhia, jotka eivät vaadi suurta rahallista panostusta vaan sen sijaan enemmänkin aikaa. Minä satun olemaan tavallista kiinnostuneempi muutamasta tällaisesta jutusta.

Itse asiassa olen elänyt tässä suunnilleen sillä tavalla kuin haluankin. Jos mielestäsi rahaa ei mene siihen tarpeeksi, niin mitäpä minä siitä. Olen tienannut kohtuullisen hyvin ja omien tavoitteideni täyttämiseen riittää vähempikin. Eikä tarkoitus ole säästellä omaisuutta tuonpuoleiseen vaan käyttää siitä pääosa harkitusti jo ennen virallista eläkeikää. Sinne saattaa olla yllättävän pitkä aika ja moni työtätekevä on väsynyt matkalla.

Onnellisuus ei ole kauppatavaraa, jota ostetaan kaupan hyllyltä. Jos olisi, onnellisuuden alennusmyynnistä vähemmän varakaskin voisi ostaa sitä mielin määrin. Käytettyä onnellisuutta kirpputoreilta vieläkin halvemmalla. Itse en ole myynti-ilmoituksia nähnyt. Mutta ehkäpä tarkkaavaisuuteni on lopahtanut. Huomaamatta on myös jäänyt, että elintason nousu on tuonut mukanaan myös ikäviä asioita, kuten elintasosairauksia ja ympäristön ylikuormituksesta johtuneita seuraamuksia.

Elintason nousu perustuu rerurssien hyväksikäyttöön. Resurssit ovat kuitenkin hupeneva voimavara. Väestöräjähdys lisää kulutusta edelleen. Ennemmin tai myöhemmin resurssit on kulutettu loppuun. Miten silloin käy onnellisuuden, jos sen perustana on korkea elintaso?

Väestörikkaat valtiot haluavat vähintään saman elintason kuin ns. kehittyneet länsimaat. Samalla luonnonvarojen käyttö kiihtyy entisestään. Jo tällä hetkellä esim. Kiina käyttää huomattavan osan energiasta, metalleista ja muista luonnonvaroista, eikä kulutuksen kasvulle näy loppua. Mutta jossain vaiheessa pää tulee vetäjän käteen katastrofaalisin seurauksin.

Nykyinen kulutsvauhti tulee mitä ilmeisemmin päättymään monitasoiseen romahdukseen. Ketkä silloin tulevat perimään maan? Todennäköisesti sellaiset, jotka sopeutuvat uusiin tilanteisiin, tyytvvät vähään ja onnellistuvat jotenkin muulla tavoin.

Niin & Näin kirjoitti:

Onnellisuus ei ole kauppatavaraa, jota ostetaan kaupan hyllyltä. Jos olisi, onnellisuuden alennusmyynnistä vähemmän varakaskin voisi ostaa sitä mielin määrin. Käytettyä onnellisuutta kirpputoreilta vieläkin halvemmalla. Itse en ole myynti-ilmoituksia nähnyt. Mutta ehkäpä tarkkaavaisuuteni on lopahtanut. Huomaamatta on myös jäänyt, että elintason nousu on tuonut mukanaan myös ikäviä asioita, kuten elintasosairauksia ja ympäristön ylikuormituksesta johtuneita seuraamuksia.

Elintason nousu perustuu rerurssien hyväksikäyttöön. Resurssit ovat kuitenkin hupeneva voimavara. Väestöräjähdys lisää kulutusta edelleen. Ennemmin tai myöhemmin resurssit on kulutettu loppuun. Miten silloin käy onnellisuuden, jos sen perustana on korkea elintaso?

Väestörikkaat valtiot haluavat vähintään saman elintason kuin ns. kehittyneet länsimaat. Samalla luonnonvarojen käyttö kiihtyy entisestään. Jo tällä hetkellä esim. Kiina käyttää huomattavan osan energiasta, metalleista ja muista luonnonvaroista, eikä kulutuksen kasvulle näy loppua. Mutta jossain vaiheessa pää tulee vetäjän käteen katastrofaalisin seurauksin.

Nykyinen kulutsvauhti tulee mitä ilmeisemmin päättymään monitasoiseen romahdukseen. Ketkä silloin tulevat perimään maan? Todennäköisesti sellaiset, jotka sopeutuvat uusiin tilanteisiin, tyytvvät vähään ja onnellistuvat jotenkin muulla tavoin.

Lue lisää

>> Elintason nousu perustuu rerurssien hyväksikäyttöön. Resurssit ovat kuitenkin hupeneva voimavara. Väestöräjähdys lisää kulutusta edelleen. Ennemmin tai myöhemmin resurssit on kulutettu loppuun. Miten silloin käy onnellisuuden, jos sen perustana on korkea elintaso?

>> Nykyinen kulutsvauhti tulee mitä ilmeisemmin päättymään monitasoiseen romahdukseen. Ketkä silloin tulevat perimään maan? Todennäköisesti sellaiset, jotka sopeutuvat uusiin tilanteisiin, tyytvvät vähään ja onnellistuvat jotenkin muulla tavoin.

Tyo yksi varsin vallalla oleva musta-valkoinen karikatyyri josta saa lukea aivan liiankin usein ilman ponderointia. Kyseessä on vain puolitotuus ja toinen puoli totuudesta jätetään huomioimatta ja kertomatta.

Kyse ei ole maan resursien käytöstä itsessään vaan sen ryöstävästä ja turmelevasta, saastuttavasta tavasta jolla se on toteutettu nyt noin vuosisadan ajan, teho-teollistumisen seurauksena. Ryöstökalastus on tästä vain yksi esimerkki samalla kun maailman meret saastutetaan systemaattisen moraalittomalla tavalla.

Tällä hetkellä ihmiskunta on myös tukehtumassa omiin jäteisiinsä joista lisäksi merkittävä osa saastuttaa maata joka antaa ihmiskunnalle elämän. Erityisen vaaralliset ja "loputtoman" pitkän aikajanan ydinjätteet ovat sitten vielä kategoria aivan erikseen.

Jätteen kasvava määrä: http://www.ekofokus.com/2009/03/kasaantuvat-jatteet.html

Maailman myrkyttyminen: http://ec.europa.eu/research/leaflets/changes/fi/03.html

"Ydinpolttoaineen ja -jätteen määrä kasvaa maailmassa, eikä sen turvallista loppusijoitusta ole ratkaistu"

- http://www.vihrealanka.fi/forum/ydinpolttoaineen-loppusijoitus-on-uhka-ihmiskunnalle

Sitten se toinen puoli totuutta. Mikäli lähtökohdaksi asetetaan kasvun, kehityksen, innovaation ja hyvinvoinnin toteuttaminen kauniin ja upean maapallon luonnon ja sen resurssien ehdoilla, niin voidaan puhua kestävästä kasvusta ja kehityksesä.

Vastakkain ja vaihtoehtoina eivät ole nykyinen maapallon ryöstötoiminta tai sitten merkittävä askeettisuus.

Toisaalta näiden kysymyksien äärellä päädytään samalla väistämättä filosofis-elämänmerkityksellisten kysymyksien äärelle. Mikä on ihmiskunnan elämisen merkitys, motiivi ja tarkoitus? Kuka voi määritellä toisille ihmisille ja kulttureille elämsen ehdot ja sen toteuttamistavan ja tavan elää?

Itse raamittaisin sen kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että tulisi olla globaalit yhteiset perussäännöt kehityksen ja kasvun toteuttamisessa niin, että se tapahtuu maapallon luonnon ehdoilla ja sitä kunnioittaen. Maa antaa ihmiselle kaiken hänen tarvitsemansa yllin kyllin, ellei ihminen sitä riistä ja saastuta.

"Kulutustapoja pitäisi nopeasti muuttaa kestävämmiksi, sillä maapallon luonnonvarat eivät kestä nykyistä kulutusta. Kestävä kulutus on ympäristön lisäksi kestävää myös sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta."

- https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/28259fe8-7b5e-4806-8ab6-7c06739ef5cc/kestavat-kuluttajavalinnat.html

Ekologinen jalanjälki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_jalanjälki

World Footprint: http://www.footprintnetwork.org/en/index.php/GFN/page/world_footprint/

kopekat poikimaan kirjoitti:

>> Elintason nousu perustuu rerurssien hyväksikäyttöön. Resurssit ovat kuitenkin hupeneva voimavara. Väestöräjähdys lisää kulutusta edelleen. Ennemmin tai myöhemmin resurssit on kulutettu loppuun. Miten silloin käy onnellisuuden, jos sen perustana on korkea elintaso?

>> Nykyinen kulutsvauhti tulee mitä ilmeisemmin päättymään monitasoiseen romahdukseen. Ketkä silloin tulevat perimään maan? Todennäköisesti sellaiset, jotka sopeutuvat uusiin tilanteisiin, tyytvvät vähään ja onnellistuvat jotenkin muulla tavoin.

Tyo yksi varsin vallalla oleva musta-valkoinen karikatyyri josta saa lukea aivan liiankin usein ilman ponderointia. Kyseessä on vain puolitotuus ja toinen puoli totuudesta jätetään huomioimatta ja kertomatta.

Kyse ei ole maan resursien käytöstä itsessään vaan sen ryöstävästä ja turmelevasta, saastuttavasta tavasta jolla se on toteutettu nyt noin vuosisadan ajan, teho-teollistumisen seurauksena. Ryöstökalastus on tästä vain yksi esimerkki samalla kun maailman meret saastutetaan systemaattisen moraalittomalla tavalla.

Tällä hetkellä ihmiskunta on myös tukehtumassa omiin jäteisiinsä joista lisäksi merkittävä osa saastuttaa maata joka antaa ihmiskunnalle elämän. Erityisen vaaralliset ja "loputtoman" pitkän aikajanan ydinjätteet ovat sitten vielä kategoria aivan erikseen.

Jätteen kasvava määrä: http://www.ekofokus.com/2009/03/kasaantuvat-jatteet.html

Maailman myrkyttyminen: http://ec.europa.eu/research/leaflets/changes/fi/03.html

"Ydinpolttoaineen ja -jätteen määrä kasvaa maailmassa, eikä sen turvallista loppusijoitusta ole ratkaistu"

- http://www.vihrealanka.fi/forum/ydinpolttoaineen-loppusijoitus-on-uhka-ihmiskunnalle

Sitten se toinen puoli totuutta. Mikäli lähtökohdaksi asetetaan kasvun, kehityksen, innovaation ja hyvinvoinnin toteuttaminen kauniin ja upean maapallon luonnon ja sen resurssien ehdoilla, niin voidaan puhua kestävästä kasvusta ja kehityksesä.

Vastakkain ja vaihtoehtoina eivät ole nykyinen maapallon ryöstötoiminta tai sitten merkittävä askeettisuus.

Toisaalta näiden kysymyksien äärellä päädytään samalla väistämättä filosofis-elämänmerkityksellisten kysymyksien äärelle. Mikä on ihmiskunnan elämisen merkitys, motiivi ja tarkoitus? Kuka voi määritellä toisille ihmisille ja kulttureille elämsen ehdot ja sen toteuttamistavan ja tavan elää?

Itse raamittaisin sen kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että tulisi olla globaalit yhteiset perussäännöt kehityksen ja kasvun toteuttamisessa niin, että se tapahtuu maapallon luonnon ehdoilla ja sitä kunnioittaen. Maa antaa ihmiselle kaiken hänen tarvitsemansa yllin kyllin, ellei ihminen sitä riistä ja saastuta.

"Kulutustapoja pitäisi nopeasti muuttaa kestävämmiksi, sillä maapallon luonnonvarat eivät kestä nykyistä kulutusta. Kestävä kulutus on ympäristön lisäksi kestävää myös sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta."

- https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/28259fe8-7b5e-4806-8ab6-7c06739ef5cc/kestavat-kuluttajavalinnat.html

Ekologinen jalanjälki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_jalanjälki

World Footprint: http://www.footprintnetwork.org/en/index.php/GFN/page/world_footprint/

Lue lisää

Vuosikymmeniä noita ehdotuksia on yritetty viedä läpi. Tuloksetta. Kyse ei ole siitä, etteikö tietoa noista asioista olisi riittävästi, vaan siitä, miten niitä alettaisiin noudattaa. Kaikenlaisia sopimuksia ja yhteisiä pelisääntöjä on kyllä tehty pilvin pimein, mutta vain rikottavaksi. Pelkään pahoin, että käytännön toimet alkavat vasta suurten katastrofien myötä. Silloin saattaa kuitenkin olla jo myöhäistä.

Asiaa vaikeuttaa vielä sekin, että hyviltä vaikuttavat toimenpiteet saattavat tuoda mukanaan ei toivottuja seurauksia. Esimerkiksi Kiinassa taannoin toteutettu lapsiluvun rajoittaminen toi mukanaan sukupuolten yksipuolisuuden. On helppoa heitellä erilaisia toimintaohjeita, miten pitäisi toimia kestävällä tavalla. Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin kestävällä pohjalla.

Niin & Näin kirjoitti:

Vuosikymmeniä noita ehdotuksia on yritetty viedä läpi. Tuloksetta. Kyse ei ole siitä, etteikö tietoa noista asioista olisi riittävästi, vaan siitä, miten niitä alettaisiin noudattaa. Kaikenlaisia sopimuksia ja yhteisiä pelisääntöjä on kyllä tehty pilvin pimein, mutta vain rikottavaksi. Pelkään pahoin, että käytännön toimet alkavat vasta suurten katastrofien myötä. Silloin saattaa kuitenkin olla jo myöhäistä.

Asiaa vaikeuttaa vielä sekin, että hyviltä vaikuttavat toimenpiteet saattavat tuoda mukanaan ei toivottuja seurauksia. Esimerkiksi Kiinassa taannoin toteutettu lapsiluvun rajoittaminen toi mukanaan sukupuolten yksipuolisuuden. On helppoa heitellä erilaisia toimintaohjeita, miten pitäisi toimia kestävällä tavalla. Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin kestävällä pohjalla.

Lue lisää

>> Pelkään pahoin, että käytännön toimet alkavat vasta suurten katastrofien myötä. Silloin saattaa kuitenkin olla jo myöhäistä.

Tuo on huolenaihe joka on helppo jakaa. Ihminen on valitettavasti luonnoltaan kerrassan itsekäs, liian vallan- ja voitonhalunen, sekä kapea- ja lyhytkatseinen.

Kiinan esimerkki on aivan OT tässä aihepirissä ja sen seurauksien ymmärtämiseen ei edes ole tarvittu kovinkaan suurta viisautta ja tarkkanäköisyyttä.

>> On helppoa heitellä erilaisia toimintaohjeita, miten pitäisi toimia kestävällä tavalla. Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin kestävällä pohjalla.

Ilmeisesti et edes lukenut kommenttiini liittämiäni linkkejä.

Pitäsikö siis laskea valmiksi kädet alas, olla työskentelemättä todellisten muutoksien eteen ja rasvata valmiiksi globaalin yhteiskunnan yhteinen ja kollektiivinen hirttoköysi?

Mitä edustamasi mentaliteetti, krooninen ja yksisuutainen valituspolitiikka ilman tekoja pyhittää ja ilman edes niiden tekojen arvostamista jotka todella kovasti ponnistelevat muutoksien eteen?

Katsotko kaiken tälläkin hetkellä ympäri maailmaa tapahtuvan kovan työn tilanteen, asenteiden ja toimintamallien ja linjan korjaamiseksi olevan vain "helppoa erilaisten toimintaohjeiden ilmaan heittelemistä?"

Mikäli todella alat perehtyä kaikkeen siihen työhon jota suurin ponnistuksin on jo toteutettu ja koko ajan tehdään, sekä myös konkreettisesti toteutetaan, niin kommenttisi on suorastaan solvaava kaikkia noitä tahoja kohtaan.

Mitä konkreetista toteutat itse ja miten edesautat asenneilmaston terveemmäksi muuttumista?

Jo nyt verrattain lyhyessä ajassa yhteiskuntien ja varsinkin länsimaisten piirissä ekologiset kysymykset, säästävämpi, kestävämpi je kierrättävämpi teollisuus ovat yhä enempi ja säännöllisesti esillä kaikkialla ja konreettisten toteutettujen toimenpiteiden kohteena ja joka osaltaan myös viitoittaa tulevia muutoksia ja kehitystä.

Vain jokunen vuosi sitten ei ekologisesi kestävää toimintaa koskeva keskustelu yhteiskunnissa ollut edes esillä. Nyt siltä ei debaateja ja yhteiskuntia seuraava voi edes välttyä ja suuntaa on jatkuvasti kasvava.

Kuvutteletko globaalian talous-teollisen maailman pelisääntöjen, kokreettisten menettelytapojen, toimintamallien ja uuteen sopeutumisen muuttuvan ja voivan olla edes toteutettavissa yhdessä yössä? Se vaatii aikaa ja suuri laiva kääntyy hitaasti.

Toivottavasti upealla Telluksellamme on siihen rittävästi aikaa, joka itsessään on upea "laitos" joka korjaa ja parantaa itse itseään automaattisesti ellei sen rasittamista jatketa liian pitkälle.

kopekat poikimaan kirjoitti:

>> Pelkään pahoin, että käytännön toimet alkavat vasta suurten katastrofien myötä. Silloin saattaa kuitenkin olla jo myöhäistä.

Tuo on huolenaihe joka on helppo jakaa. Ihminen on valitettavasti luonnoltaan kerrassan itsekäs, liian vallan- ja voitonhalunen, sekä kapea- ja lyhytkatseinen.

Kiinan esimerkki on aivan OT tässä aihepirissä ja sen seurauksien ymmärtämiseen ei edes ole tarvittu kovinkaan suurta viisautta ja tarkkanäköisyyttä.

>> On helppoa heitellä erilaisia toimintaohjeita, miten pitäisi toimia kestävällä tavalla. Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin kestävällä pohjalla.

Ilmeisesti et edes lukenut kommenttiini liittämiäni linkkejä.

Pitäsikö siis laskea valmiksi kädet alas, olla työskentelemättä todellisten muutoksien eteen ja rasvata valmiiksi globaalin yhteiskunnan yhteinen ja kollektiivinen hirttoköysi?

Mitä edustamasi mentaliteetti, krooninen ja yksisuutainen valituspolitiikka ilman tekoja pyhittää ja ilman edes niiden tekojen arvostamista jotka todella kovasti ponnistelevat muutoksien eteen?

Katsotko kaiken tälläkin hetkellä ympäri maailmaa tapahtuvan kovan työn tilanteen, asenteiden ja toimintamallien ja linjan korjaamiseksi olevan vain "helppoa erilaisten toimintaohjeiden ilmaan heittelemistä?"

Mikäli todella alat perehtyä kaikkeen siihen työhon jota suurin ponnistuksin on jo toteutettu ja koko ajan tehdään, sekä myös konkreettisesti toteutetaan, niin kommenttisi on suorastaan solvaava kaikkia noitä tahoja kohtaan.

Mitä konkreetista toteutat itse ja miten edesautat asenneilmaston terveemmäksi muuttumista?

Jo nyt verrattain lyhyessä ajassa yhteiskuntien ja varsinkin länsimaisten piirissä ekologiset kysymykset, säästävämpi, kestävämpi je kierrättävämpi teollisuus ovat yhä enempi ja säännöllisesti esillä kaikkialla ja konreettisten toteutettujen toimenpiteiden kohteena ja joka osaltaan myös viitoittaa tulevia muutoksia ja kehitystä.

Vain jokunen vuosi sitten ei ekologisesi kestävää toimintaa koskeva keskustelu yhteiskunnissa ollut edes esillä. Nyt siltä ei debaateja ja yhteiskuntia seuraava voi edes välttyä ja suuntaa on jatkuvasti kasvava.

Kuvutteletko globaalian talous-teollisen maailman pelisääntöjen, kokreettisten menettelytapojen, toimintamallien ja uuteen sopeutumisen muuttuvan ja voivan olla edes toteutettavissa yhdessä yössä? Se vaatii aikaa ja suuri laiva kääntyy hitaasti.

Toivottavasti upealla Telluksellamme on siihen rittävästi aikaa, joka itsessään on upea "laitos" joka korjaa ja parantaa itse itseään automaattisesti ellei sen rasittamista jatketa liian pitkälle.

Lue lisää

Koska keskustelun teemana on rahan vaikutus onnellisuuteen, en lähde viemään keskustelua sen enempää sivuraiteille. Kantani tuohon kysymykseen tuli selväksi ensimmäisessä kirjoituksessani.
Liioin en katso tarpeelliseksi lähteä avaamaan omaa osallistumistani tai osallistumattomuuttani ympäristökysymyksiin tässä yhteydessä. Lähdin mukaan keskusteluun erittäin yleiseltä tasolta, joka kuitenkin muuttui lähes välittömästi henkilökohtaiseksi. Tuollainen juupas-eipäs-väittely, mikä ympäristöasioiden kohdalla näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ei johda mihinkään. Näin ollen toivotankin menestystä ympäristökysymysten parissa.

Niin & Näin kirjoitti:

Koska keskustelun teemana on rahan vaikutus onnellisuuteen, en lähde viemään keskustelua sen enempää sivuraiteille. Kantani tuohon kysymykseen tuli selväksi ensimmäisessä kirjoituksessani.
Liioin en katso tarpeelliseksi lähteä avaamaan omaa osallistumistani tai osallistumattomuuttani ympäristökysymyksiin tässä yhteydessä. Lähdin mukaan keskusteluun erittäin yleiseltä tasolta, joka kuitenkin muuttui lähes välittömästi henkilökohtaiseksi. Tuollainen juupas-eipäs-väittely, mikä ympäristöasioiden kohdalla näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ei johda mihinkään. Näin ollen toivotankin menestystä ympäristökysymysten parissa.

Lue lisää

Koska keskustelun teemana on rahan vaikutus onnellisuuteen, en lähde viemään keskustelua sen enempää sivuraiteille.

Kuka ilmestyi ketjuun takki auki yksisuuntaisen karikatyyriseen julistukselliseen tyyyliin?

>>Lähdin mukaan keskusteluun erittäin yleiseltä tasolta, joka kuitenkin muuttui lähes välittömästi henkilökohtaiseksi.

Kun asiapohjalla ei kykene vasta-argumentoimaan niin haetaan se yksi ainoa lause, joka sekin täysin perusteltu, koko vastineesta ja siihen uhrin rooliin vetäytymällä takeruten.

>> Tuollainen juupas-eipäs-väittely, mikä ympäristöasioiden kohdalla näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ei johda mihinkään.

Olen perustellen ja argumentoiden tuonut asian eri aspekteja esille, mutta jostakin syystä olet kokenut tarpeelliseksi ne kaikki sivuutta systemaattisesti ja jatkaen ihmiskunnan yksisuuntaista demonisoitia ja linjaa jossa kakki on jo valmiiksi menetetty.

Kiintoisaa miten teksteistäsi ja osoittamastasi asenemaailmasta henkii jonkin tyyppinen yksisilmäinen uskovainen, joka demonisoi ihmiskunnan ja yhteisönsä ulkopuolisen maailman, sulkee sen hyviltä ponnistuksilta silmänsä, antaen itselleen vieläpä oikeuden jopa kritisoida ja vähätellä kaikkia yhteiskunnassa jatkuvasti tehtäviä hyvä ponnisteluja laittamatta kuitenkaan itse tikkuakaan ristiin asiaintilan parantamiseksi ja odottaen kädet ristissä, että jokin yliluonnollinen tekee työn hënenkin puolestaan ja tuo kaiken hopeavadilla eteensä. Varsin kaksinaismoraalinen arvomaailma.

Varsin erikoinen tuo uskovaisten moraali ja logiikka. Itse ei tehdä mitään konkreettista asiantilan parantamiseksi ja samaan aikaan kuitenkin juletaan vielä arvostella ja vähätellä niitä jotka asioiden eteen konreettisesti toimivat.

Samaan aikaan kun nämä hurskastelijat istuvat käsiensä päällä passiivisina, niin toiset ponnistelevat konkreettisesti asioiden korjaamiseksi.

On luonnollista, että tuollaisella logiikalla, moraalilla ja argumenttien puuttuessa ainoaksi vaihtoehdoksi jää poistua paikalta vähin äänin takaviistoon.

Niin & Näin kirjoitti:

Koska keskustelun teemana on rahan vaikutus onnellisuuteen, en lähde viemään keskustelua sen enempää sivuraiteille. Kantani tuohon kysymykseen tuli selväksi ensimmäisessä kirjoituksessani.
Liioin en katso tarpeelliseksi lähteä avaamaan omaa osallistumistani tai osallistumattomuuttani ympäristökysymyksiin tässä yhteydessä. Lähdin mukaan keskusteluun erittäin yleiseltä tasolta, joka kuitenkin muuttui lähes välittömästi henkilökohtaiseksi. Tuollainen juupas-eipäs-väittely, mikä ympäristöasioiden kohdalla näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ei johda mihinkään. Näin ollen toivotankin menestystä ympäristökysymysten parissa.

Lue lisää

Pieni korjaus edelliseen, sitaatit unohtuivat.

>> Koska keskustelun teemana on rahan vaikutus onnellisuuteen, en lähde viemään keskustelua sen enempää sivuraiteille.

Kuka ilmestyi ketjuun takki auki yksisuuntaisen karikatyyriseen julistukselliseen tyyyliin?

Rahan puute tekee onnettomaksi, kyllä, ajatus että rahaa pitää olla.
Vaatimus - tahdon jotain enkä saa, tämän tähden olen kokenut paljon perheväkivaltaa, jonkun toisen pettymyksen tähden.
Todellakin on mahdollista elää siedettävää elämää 1100 euron tuloilla, jopa on hauskaakin.
Ei tarvitsekaan koko ajan etsiä pakonomaisesti onnellisuutta, se on saatavilla, käden ulottuvilla.
Huono itsetunto ei ole geeneissä vaan opittu malli.

Qwerty23 kirjoitti:

Ajatuksia herättävä hyvä kirjoitus.
Oma nuoruuteni ei ollut mitenkään yltäkylläinen, ennemminkin päinvastoin. En saanut mitään kultalusikalla, isänperintökin oli vain perintöverot. Olen kuitenkin opiskelemalla ja ankarasti töitä tekemällä vaurastunut. Nyt omat lapseni ovat aivan eri tilanteessa kuin minä aikanaan. Kumma kyllä, eivät he ole sn onnellisempia kuin minä samanikäisenä ja rahattomana.

Kyllä onnellisuus (niin kauan kun ei tarvitse kärsiä) onnloppujen lopuksi omien korvien välissä. Aina on sinua vauraampia tai onnekkaampia, siitä on turha ottaa itselleen murheita. Kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja pieniin onnen hetkiin.

Lue lisää

Rahalla ei saa korkeinta onnea, mutta vapautta kylläkin ja se on jo paljon. Lisäksi raha on terveellistä, se siis edistää terveyttä kun sitä oikein käyttää. Köyhyys on kurjuuden lähde, siitä pitää kaikin keinoin ponnistella pois https://tinyurl.com/wwn3o8k . Hyvin menestyvässä rikkaassa yhteiskunnassa myös kulttuurielämä kukoistaa ja kulttuuria harrastamalla voi sitä onnellisuutta vielä paremmin saavuttaa.

Juuri näin! Raha ei itsessään tee onnelliseksi, mutta se tekee vapaaksi. Ja vapaus taas on onnellisuuden perusedellytys!

Yllättävän asiallinen keskustelu tästä saatiin aikaan. Odotin, että tännekkin ilmestyy niitä päänaukojia, jotka rupeaa väittämään vastaan itsestään selvistä asioista.

"Raha ei tee onnelliseksi" Perseaukisten hokema!

reppana joka kuvittelee, että omaisuutesi säilyy lapsilta aina lapsenlapsille jne.

Tosiasia on se, että omaisuutesi tai ainakin suurin osa siitä tulee menemään ventovieraiden ihmisten kurkusta alas! Sinun tilanteesi pätee se sama nyrkkisääntö kuin kaikille muillekkin, että yksi sukupolvi tienaa/säästää ja toinen ryyppää. Jälkimmäiseen lisättäköön, että ryyppää ja tarjoaa kavereilleen. Toisin sanoen: Antaa sinulle ventovieraiden ihmisten vetää kurkusta alas hiellä ja vaivalla hankkima omaisuutesi. Tiedän lukuisia esimerkkejä edellämainitusta. Paitsi että kyseessä on ollut monin kerroin suurempi omaisuus kuin sinulla.

Tiedän mitä aiot seuraavaksi sanoa: Olen kasvattanut lapseni kurissa ja nuhteessa ja opettanut heille rahan arvon ja sen että sen eteen pitää tehdä työtä.

Voi kuule. Se ei lopulta vaikuta tuon taivaallista. Voit ehkä vaikuttaa hieman siihen todennäköisyyteen ettei ko. omaisuus mene kurkusta alas tai tuhoudu muulla tavalla, mutta maailmassa on niin paljon erilaisia tekijöitä ja vastoinkäymisiä joihin et voi vaikuttaa:( Näitä ovat esim. Vakava sairaus, mielenterveysongelmat, puolison tai lapsen kuolema, luonnonkatastrofi, sota ym.

Viisauden alku on oppia hyväksymään tosiasiat eikä ajatella asioita niin kuin haluat niiden olevan.

En ymmärrä laisiasi ihmisiä jotka keräävät suuren omaisuuden sen takia että lapset saisivat tuhlata. Jos lapsesi kerta haluavat tuhlata ja viettää makeaa elämää, niin hankkikoon itse omaisuutensa ja sillä siisti. Jokainen on oman onnensa seppä.

Ps. Siperia opettaa!

Taas yksi kirjoitti:

reppana joka kuvittelee, että omaisuutesi säilyy lapsilta aina lapsenlapsille jne.

Tosiasia on se, että omaisuutesi tai ainakin suurin osa siitä tulee menemään ventovieraiden ihmisten kurkusta alas! Sinun tilanteesi pätee se sama nyrkkisääntö kuin kaikille muillekkin, että yksi sukupolvi tienaa/säästää ja toinen ryyppää. Jälkimmäiseen lisättäköön, että ryyppää ja tarjoaa kavereilleen. Toisin sanoen: Antaa sinulle ventovieraiden ihmisten vetää kurkusta alas hiellä ja vaivalla hankkima omaisuutesi. Tiedän lukuisia esimerkkejä edellämainitusta. Paitsi että kyseessä on ollut monin kerroin suurempi omaisuus kuin sinulla.

Tiedän mitä aiot seuraavaksi sanoa: Olen kasvattanut lapseni kurissa ja nuhteessa ja opettanut heille rahan arvon ja sen että sen eteen pitää tehdä työtä.

Voi kuule. Se ei lopulta vaikuta tuon taivaallista. Voit ehkä vaikuttaa hieman siihen todennäköisyyteen ettei ko. omaisuus mene kurkusta alas tai tuhoudu muulla tavalla, mutta maailmassa on niin paljon erilaisia tekijöitä ja vastoinkäymisiä joihin et voi vaikuttaa:( Näitä ovat esim. Vakava sairaus, mielenterveysongelmat, puolison tai lapsen kuolema, luonnonkatastrofi, sota ym.

Viisauden alku on oppia hyväksymään tosiasiat eikä ajatella asioita niin kuin haluat niiden olevan.

En ymmärrä laisiasi ihmisiä jotka keräävät suuren omaisuuden sen takia että lapset saisivat tuhlata. Jos lapsesi kerta haluavat tuhlata ja viettää makeaa elämää, niin hankkikoon itse omaisuutensa ja sillä siisti. Jokainen on oman onnensa seppä.

Ps. Siperia opettaa!

Lue lisää

"Taas yksi"

Mistähän todellisista tekijöista ja vaikuttimista kupuaa tuo poikkeuksellisen suurta negatiivistä enrgiaa ja kovin subjektiivista maailmankuvaa huokuva kirjoitus.

Mikäli omassa elämässä ja / tai lähipiirissä kuvatun kaltainen henkinen profiili on yleistä se ei merkitse sen vallitsevan kaikkialla.

Toki sukupolviin mahtuu monenlaisia tapahtumia, myötä- ja vastoinkäymisiä, onnistimisia ja epäoonistumisia.

Kuitenkin mikäli tuollaista erityisen negattiivsta elämän energian latausta omaa, niin se on kuin autonkuljettajan katseen suunta jonne autokin ohjautuu.

Noilla maailamankuvilla voisi sitten saman tien vaikka rasvata köyden, sillä mikään ja minkään eteen työskenteleminen ei ole merkityksellistä, kaikki katoaa viimeistään käärinliinojen myötä ja jos kerran tarvitsee murehtia vielä kuolemansa jälkeisistäkin asioista ja niillekin depressiivisen mustat pilvet maalaten.

Kaiken tuonkin suuren negatiivisen ja mustan energian kun valjastaisi positiiviseen ajatteluun ja positiivisen konkreettisiin toimiin arjessa, niin sillä saisi itselleen ja läheisilleen paljon hyvää aikaan.

Jokaisella on vain yksi elämä. Sen voi elää ja käyttää rakentavasti ja myönteisesti koettaen ottaa ja työstää tietoisesti elämästä sen hyvät puolet itsensä ja läheistensä hyödyksi. Loogista olisi työskennellä sen eteen, että voisi elää mahdollismman tasapainoisen ja hyvän elämän, joskin sen eteen ja sen suuntaisesti tulee tehdä päivittäin oikeita valintoja jotka lähtevät jo ajatuksien tasolta.

Kuten muuan aivan karmeita asioita elämässään kohtaamaan joutunut ja joillaisia kohtaavista osa rasvaa köyden, totesi: "Päätin elää lopun elämääni onnellisena" ja siitä lähtien hän tekin päivittäin ratkaisuja sen mukaisesti.

Se mikä on erityisen surullista jos lapset joutuvat kasvamaan tuollaisessa erityisen vahingollisessa, negatiivisessä, lannistavassa ja näköalattamassa henkis-tunneperäisessä ilmapiirissä. Silloin heistä suorastan rakentamalla koetetaan rakentaa elämässään epäonnistujia, niin materiaalisesti, älyllisesti kuin tunneperäisestikin ja sitä kautta myös ihmissuhteissaan.

Ps. Kirjoituksesi huokuu varsin vahvaa henkis-tunneperäistä tasapainottomuutta ja kimmoittaa kannustukseen hakeutumaan ammattiapuun, joka saattaisi toimia positiivisesti rakentavana työkaluna harmonisempaan elämään itselleen ja välillisesti myös läheisilleen.

Taas yksi kirjoitti:

reppana joka kuvittelee, että omaisuutesi säilyy lapsilta aina lapsenlapsille jne.

Tosiasia on se, että omaisuutesi tai ainakin suurin osa siitä tulee menemään ventovieraiden ihmisten kurkusta alas! Sinun tilanteesi pätee se sama nyrkkisääntö kuin kaikille muillekkin, että yksi sukupolvi tienaa/säästää ja toinen ryyppää. Jälkimmäiseen lisättäköön, että ryyppää ja tarjoaa kavereilleen. Toisin sanoen: Antaa sinulle ventovieraiden ihmisten vetää kurkusta alas hiellä ja vaivalla hankkima omaisuutesi. Tiedän lukuisia esimerkkejä edellämainitusta. Paitsi että kyseessä on ollut monin kerroin suurempi omaisuus kuin sinulla.

Tiedän mitä aiot seuraavaksi sanoa: Olen kasvattanut lapseni kurissa ja nuhteessa ja opettanut heille rahan arvon ja sen että sen eteen pitää tehdä työtä.

Voi kuule. Se ei lopulta vaikuta tuon taivaallista. Voit ehkä vaikuttaa hieman siihen todennäköisyyteen ettei ko. omaisuus mene kurkusta alas tai tuhoudu muulla tavalla, mutta maailmassa on niin paljon erilaisia tekijöitä ja vastoinkäymisiä joihin et voi vaikuttaa:( Näitä ovat esim. Vakava sairaus, mielenterveysongelmat, puolison tai lapsen kuolema, luonnonkatastrofi, sota ym.

Viisauden alku on oppia hyväksymään tosiasiat eikä ajatella asioita niin kuin haluat niiden olevan.

En ymmärrä laisiasi ihmisiä jotka keräävät suuren omaisuuden sen takia että lapset saisivat tuhlata. Jos lapsesi kerta haluavat tuhlata ja viettää makeaa elämää, niin hankkikoon itse omaisuutensa ja sillä siisti. Jokainen on oman onnensa seppä.

Ps. Siperia opettaa!

Lue lisää

> Jokainen on oman onnensa seppä.

Näin tietenkin on, mutta onnen saavuttamisessa auttaa, jos ei tarvitse alusta asti taistella perustarpeiden vuoksi. Esimerkiksi vanhemmilta saatu asunto helpottaa elämää kummasti verrattuna siihen, että joutuu lähtemään tyhjin käsin maailmalle. Jos myy asuntonsa ja ryyppää rahat, se on oma valinta. Köyhällä ei ole varaa edes ryypätä, kun vuokraisäntä vie kaiken.

kopekat poikimaan kirjoitti:

"Taas yksi"

Mistähän todellisista tekijöista ja vaikuttimista kupuaa tuo poikkeuksellisen suurta negatiivistä enrgiaa ja kovin subjektiivista maailmankuvaa huokuva kirjoitus.

Mikäli omassa elämässä ja / tai lähipiirissä kuvatun kaltainen henkinen profiili on yleistä se ei merkitse sen vallitsevan kaikkialla.

Toki sukupolviin mahtuu monenlaisia tapahtumia, myötä- ja vastoinkäymisiä, onnistimisia ja epäoonistumisia.

Kuitenkin mikäli tuollaista erityisen negattiivsta elämän energian latausta omaa, niin se on kuin autonkuljettajan katseen suunta jonne autokin ohjautuu.

Noilla maailamankuvilla voisi sitten saman tien vaikka rasvata köyden, sillä mikään ja minkään eteen työskenteleminen ei ole merkityksellistä, kaikki katoaa viimeistään käärinliinojen myötä ja jos kerran tarvitsee murehtia vielä kuolemansa jälkeisistäkin asioista ja niillekin depressiivisen mustat pilvet maalaten.

Kaiken tuonkin suuren negatiivisen ja mustan energian kun valjastaisi positiiviseen ajatteluun ja positiivisen konkreettisiin toimiin arjessa, niin sillä saisi itselleen ja läheisilleen paljon hyvää aikaan.

Jokaisella on vain yksi elämä. Sen voi elää ja käyttää rakentavasti ja myönteisesti koettaen ottaa ja työstää tietoisesti elämästä sen hyvät puolet itsensä ja läheistensä hyödyksi. Loogista olisi työskennellä sen eteen, että voisi elää mahdollismman tasapainoisen ja hyvän elämän, joskin sen eteen ja sen suuntaisesti tulee tehdä päivittäin oikeita valintoja jotka lähtevät jo ajatuksien tasolta.

Kuten muuan aivan karmeita asioita elämässään kohtaamaan joutunut ja joillaisia kohtaavista osa rasvaa köyden, totesi: "Päätin elää lopun elämääni onnellisena" ja siitä lähtien hän tekin päivittäin ratkaisuja sen mukaisesti.

Se mikä on erityisen surullista jos lapset joutuvat kasvamaan tuollaisessa erityisen vahingollisessa, negatiivisessä, lannistavassa ja näköalattamassa henkis-tunneperäisessä ilmapiirissä. Silloin heistä suorastan rakentamalla koetetaan rakentaa elämässään epäonnistujia, niin materiaalisesti, älyllisesti kuin tunneperäisestikin ja sitä kautta myös ihmissuhteissaan.

Ps. Kirjoituksesi huokuu varsin vahvaa henkis-tunneperäistä tasapainottomuutta ja kimmoittaa kannustukseen hakeutumaan ammattiapuun, joka saattaisi toimia positiivisesti rakentavana työkaluna harmonisempaan elämään itselleen ja välillisesti myös läheisilleen.

Lue lisää

Eräs tunnettu kirja sanoo:

"Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaaksi". Totuudessa on tosin se ikävä puoli, että usein se tekee myös kipeää. Kuten sinun tapauksessasi.

Tyypillinen tapa purkaa pahaa mieltä ja ruveta kiistämään tosiasioita, kuten tapauksessasi käy selvästi ilmi, on alkaa arvostelemaan täysin asiallista ja totuuden mukaista kirjoitusta.

Onneksi sinun laisillesi ihmisille on varattu tässä yhteiskunnassa pysyvä paikka pehmustetusta yhden hengen huoneesta Niuvanniemen sairaalasta, jonka tarpeessa olet ollut jo lapsuudestasi lähtien kirjoitustyylistäsi päätellen.

Tähän asti olen säälinyt lapsia, jotka ovat syntyneet Pohjois-Koreaan, mutta enemmän säälin lapsia, jotka ovat syntyneet kaltaiseesi perheeseen.

Taas yksi kirjoitti:

Eräs tunnettu kirja sanoo:

"Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaaksi". Totuudessa on tosin se ikävä puoli, että usein se tekee myös kipeää. Kuten sinun tapauksessasi.

Tyypillinen tapa purkaa pahaa mieltä ja ruveta kiistämään tosiasioita, kuten tapauksessasi käy selvästi ilmi, on alkaa arvostelemaan täysin asiallista ja totuuden mukaista kirjoitusta.

Onneksi sinun laisillesi ihmisille on varattu tässä yhteiskunnassa pysyvä paikka pehmustetusta yhden hengen huoneesta Niuvanniemen sairaalasta, jonka tarpeessa olet ollut jo lapsuudestasi lähtien kirjoitustyylistäsi päätellen.

Tähän asti olen säälinyt lapsia, jotka ovat syntyneet Pohjois-Koreaan, mutta enemmän säälin lapsia, jotka ovat syntyneet kaltaiseesi perheeseen.

Lue lisää

>> "Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaaksi". Totuudessa on tosin se ikävä puoli, että usein se tekee myös kipeää. Kuten sinun tapauksessasi.

Oletko aivan oikeasti valmis keskustelemaan perusteellisesti tuosta totuudesta johon viittaat, sen alkujuurista, ristiriitaisuuksista, sen eri edesottamuksista ja sen oppihistoriasta?

>> Onneksi sinun laisillesi ihmisille on varattu tässä yhteiskunnassa pysyvä paikka pehmustetusta yhden hengen huoneesta Niuvanniemen sairaalasta, jonka tarpeessa olet ollut jo lapsuudestasi lähtien kirjoitustyylistäsi päätellen

Tuollaiseen arvomaailmaanko se ainoa oikea totuus johdattaa johon alistut ehdoitta ja sokeasti omaamatta edes oikeutta punnita sen perustuksia?

Taas yksi kirjoitti:

reppana joka kuvittelee, että omaisuutesi säilyy lapsilta aina lapsenlapsille jne.

Tosiasia on se, että omaisuutesi tai ainakin suurin osa siitä tulee menemään ventovieraiden ihmisten kurkusta alas! Sinun tilanteesi pätee se sama nyrkkisääntö kuin kaikille muillekkin, että yksi sukupolvi tienaa/säästää ja toinen ryyppää. Jälkimmäiseen lisättäköön, että ryyppää ja tarjoaa kavereilleen. Toisin sanoen: Antaa sinulle ventovieraiden ihmisten vetää kurkusta alas hiellä ja vaivalla hankkima omaisuutesi. Tiedän lukuisia esimerkkejä edellämainitusta. Paitsi että kyseessä on ollut monin kerroin suurempi omaisuus kuin sinulla.

Tiedän mitä aiot seuraavaksi sanoa: Olen kasvattanut lapseni kurissa ja nuhteessa ja opettanut heille rahan arvon ja sen että sen eteen pitää tehdä työtä.

Voi kuule. Se ei lopulta vaikuta tuon taivaallista. Voit ehkä vaikuttaa hieman siihen todennäköisyyteen ettei ko. omaisuus mene kurkusta alas tai tuhoudu muulla tavalla, mutta maailmassa on niin paljon erilaisia tekijöitä ja vastoinkäymisiä joihin et voi vaikuttaa:( Näitä ovat esim. Vakava sairaus, mielenterveysongelmat, puolison tai lapsen kuolema, luonnonkatastrofi, sota ym.

Viisauden alku on oppia hyväksymään tosiasiat eikä ajatella asioita niin kuin haluat niiden olevan.

En ymmärrä laisiasi ihmisiä jotka keräävät suuren omaisuuden sen takia että lapset saisivat tuhlata. Jos lapsesi kerta haluavat tuhlata ja viettää makeaa elämää, niin hankkikoon itse omaisuutensa ja sillä siisti. Jokainen on oman onnensa seppä.

Ps. Siperia opettaa!

Lue lisää

Se että sinun tuttavapiirissäsi / sukulaisissasi kaikki valuu kurkusta alas ei tarkoita, että näin kävisi kaikissa perheissä tai suvuissa. Enkä puhu vain omasta perheestäni, sillä lähin sukuni on myös aika "kuivahuulia". Itse tosin nautin hyvistä juomista silloin tällöin, mutta ryyppääminen ei kuulu tapoihin.

Ei sitä omaisuutta kerätä pelkästään lapsia varten. Minäkin olen 10-vuotiaasta pistänyt pikkuisen aina sivuun, ja nyt vähän yli 50-kymppisenä voin elellä suht mukavasti vailla taloudellisia huolia. Ja vaikka hommat loppuivat, niin tulopuoli on turvattu. Itse en koskaan ole jäänyt mistään merkittävästä paitsi, vaikka olenkin ollut tarkka rahan kanssa. Toisaalta pröystäily kun ei kuulu tapoihin, niin silläkin jo saavutta paljon.

Monasti kuuluu sanottavan että "elä, äläkä pihistä". Mutta ei kaikille elämästä nauttiminen tarkoita aina rahamassin avaamista, sitä voi tehdä täysin rinnoin
muutenkin.

Kun näin elää, niin sitä omaisuutta väkisinkin jää jälkipolville. Vai pitäisikö tässä
keski-iän ylittäneenä muuttaa sitten elintapoja ja laittaa kaikki haisemaan, että
jälkipolvet eivät pääsisi hyötymään tilanteesta. Minä ainakin jatkan vanhaan malliin,
vailla omantunnon tuskia.

Miksi pitää lahkolaismentaliteetillä aina kaivaa esiin ja repiä tasapainottomasti karikatyriset äärimmäisyydet vaihtoehdoiksi?

Lääkkeet!

Syy ei ole sinun vaan puutteellisen kielemme, joka pakottaa sanomaan kaiken pitkän kaavan mukaan, ja jättämään merkityksen epäselväksi. Englannin kielinen kiteyttäisi sanonnan lyhyellä idiomilla "Sticking it to the Man"