oma koti, jonka ikkunasta saa katsella kuinka märät lumihiutaleet tarttuvat puihin ja pensaisiin. Ei ole huolta siitäkään, että hiihtolatu on jo varmaan ummessa. Pitänee varastoida vettä, radiosta muistutettiin, että sähkökatkoja voi tulla. Pitäisiköhän saunoa ennen mahdollista katkoa?
Ilonaiheita tänään on mm. se, että on
1943
28116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
On se ihanaa, kun on niin monta omaa ikkunaa, ettei jaksa laskeakaan. Lapsena kodissa oli kokonaista yksi ikkuna.
Piti oikein kurkata ulos. Olipa tullut lunta, isäntä ei taida tykätä yhtään.
Luonto on kuin kermavaahdolla kuorrutettua. On meillä suomalaisilla vaan mahtava rikkaus, kuinka monta erilaista maisemaa saammekaan vuodessa katsella.
Ei ole ainaista kuumaa, ei ikijäätä, vaan vähän kaikkea siitä väliltä.
Kuinka ihanan kaunis voikaan yksittäinen lumikide olla.
Mulla on kokonaista kolme ikkunaa ynnä kylppärin pienoinen. Täällä on alkanut tuulla ihan niin paljon, että kuuluu sisälle ikkunoiden läpi, ei ehdi lumikaan tarttua puihin kuin vähän. On todella poikkeuksellinen päivä, kun en lähde ulos muuta kuin postilaatikolla käväisemään.
Kaunista on. Ja kiva seurata kotipihan tapahtumista. Pari oravaa tuossa kisaili pitkin puunrunkoa, talitiaiset käyvät talipalloilla. Ladulle ei ole tänään asiaa, mutta onpahan lumitöitä tiedossa. Puoliso ne pääsääntöisesti hoitaa, mutta lapiohommat jäävät minulle, terveselkäiselle - siis toistaiseksi terveselkäiselle.
Me hoidetaan parin naapurinkin lumityöt. Omakotiyhdistyksellä on kylätalkkari, mutta hän ei ehdi joka paikkaan silloin kun sesonki on päällä.
"Talonmiestä" minäkin kotiin odottelen. Taitaa tänään "veisata koneella", on tullut niin paljon lunta.
Kova tuuli näyttää puita tuivertavan.
Mietin juuri, kuinka mahtavalta voisi tuntua jonkun etelän maiden lapsen päästä peuhaamaan tuonne kermakakkumaisemaan.
Varmasti olisi mieleenjäävä kokemus.
Oravia meilläkin vipeltää yksin ja kaksin aitaa pitkin. On ne nätejä luontokappaleita.
Sama ihmetys oli kuulemma lapsenlapsellani, (***) kun ensimmäistä kertaa lunta näki. Ei oikein tiennyt, mitä sillä olisi tehnyt - miten sitten etelän lapset ?
Ja muistaahan tuon omasta lapsuudestaan, millainen riemu se ensilumi oli.
Voi sitä riemua ennen vanhaan, kun tuli lunta. Lapset riensivät heti puuhailemaan yhtä sun toista. Itsekin aion tehdä lumilyhdyn. Se on niin kaunis, kun kynttilä palaa sisällä.
Ei ollut meidänkään nelijalkaisen riemulla rajaa, kun ensilumi oli satanut.
Nenä tuhisten hän pyrähti lumeen, hyppi ja laukkasi, kuin vasikka keväällä ensinurmellaan.
Kunhan hanget kasvoivat, usein pomppi hangessa kuin jouset jaloissaan.
Shetlannin paimenkoira, joka viime kesänä kuoli, nautti myös lumessa kierimisestä.
Ilonaihe lumisadepäivänä on ehdottomasti se, että on valinnut asumismuodokseen kerrostalon eikä tarvitse nousta kukonlaulun aikaan lumitöihin, että pääsisi tienaamaan.
En erityisemmin pidä talvesta, odotan jo kesää ja pyöräkelejä. Moni pyöräilee talvellakin, mutta minun pyörässäni ei ole talvivarusteita.
Hiihtämässä en ole vielä tänä talvena käynyt. Jos viikonloppuna on kaunista, ehkä kokeilen suksien pitävyyttä läheisen järven jäällä. On ainakin helppo latu tällaiselle kerran viidessä vuodessa hiihtäjälle.
Eipä tällä rivitalossakaan lumitöitä paljon ole. Auto pitä putsata ennenkuin sitten joskus lähtee ajelemaan. Meillä on minua vähän nuorempi naisimmeinen, joka pyöräilee töihin ( 1 km) kelissä kuin kelissä. Sanoi, ettei ole talvirenkaita. Mulla on tuon hiihtämisen suhteen sellainen periaate, ett kotiovelta pitää päästä suksille. Taisi nyt alkaa se jokapäiväinen ladunaukaisukausi ennen hankikantoa.
Kuinka oma koti, mitä se on?
Lainakoti siis.
Kaikki kodit joissa ihminen asuu on oma koti.
Jopa metsissä asuvat irtolaiset pitävät majojaan omina koteina. Meneppä sinne hääräämään ilman lupaa, tulee liukas lähtö.
Tämä on minun kotini ja kunnioitan muiden valintoja. En esim. koskaan arvostele kenenkään järjestystä, ikkunoiden puhtautta tms. Sellaistakin tapahtuu. Tästä maksan vain yhtiövastiketta, mutta vuokrallakin olen asunut.
Minulla tuo ilonaihe eli omakoti on ollut jo 62 vuotta ja risat, tosin ensin lapsuudenkoti, mutta koti sekin oli mulle.
Niin, siitäkin vo olla kiitollinen, että oma koti on ollut ja on vieläkin.
Ilonaiheita tänään on ollut jo monta, olen jutellut puhelimessa kolmen mukavan ja rakkaan ystävän kanssa.
Sämpylät onnistuivat erittäin hyvin, koti on siivottu, pyykit pesty.
Vielä kun joku illalla saunan lämmittäisi, niin a`vot, kyllä olisi hyvä.
Onneksi on puilla lämmitettävä sauna, kynttilän valossa näkee hyvin hunajaa laittaa.
Minäkin juttelin pitkän tovin puhelimessa nuoruuden ystävän kanssa. Siivosin saunan ja pesuhuoneen ja nyt on sauna lämpiämässä. Multakin on leipä loppu, mutta jauhoja ja hiivaa on eli leipasen illalla sämpylät.
Tuli tuosta kaverin vastauksesta mieleeni, että minäkin nautin tästä myrskystä. Sopii hurjalle luonnolleni oikein hyvin.
Huomiseksi saisi kyllä jo asettua, on mukavampi ajella, kun ei lumi pöllyä.
Voi olla, että melko liukasta on väylillä. En tosiaan käynyt missään, en autolla enkä jalan.
Jostain kumman syystä on ilonaiheenani ulkona riehuva lumi-myrsky.
Ihan katolla paukkuu, monta kerrosta ylempänä.
Ikkunasta on kiva katsella, villa-sukat jalassa.
Koti onkin kinkkisempi. Se jäi taakse kun olin 16 vuotias.
Sinne jäi veli ja vanhemmat.
Lapset tuli tehtyä eri asunnoissa ja eri naisten kanssa, joten koti-fiilistä ei kerinnyt oikein kehittymään.
Uskon kyllä, jos pariskunta nuorena ostaa, vuokraa, rakentaa, lainaa asunnon jossa kaikki lapsensa kasvattaa kunnes ne lentävät pois, niin silloin saattaa pariskunnalta tuntua kodilta, kun asunto vihdoinkin hiljenee, se sama, vuosia sitten hankittu asunto.
Uskoisin että kodin-tuntu vaatii paljon yhteisiä asioita, sinkulta ei onnistu.
Vuokrakämpässä minä asun, kunnes kantavat pois.
Pitäisköhän kuitenkin ottaa se tarjottu sauna-vuoro...Selkäharja minulla on, vaan ei hunajaa...
H.
Tämä nykykotini on mieheni jäljiltä, hänen läsnäolonsa aistii. Mehän elelimme eri asunnoissa, mutta kyllä kummankin koti kodilta tuntui. Oma pitkäaikainen kotini oli vuokra-asunto. Siellä oli ihan hyvä elellä, käydä töissä ja kasvattaa lapset. Kodilta tuntuu miesystävänikin koti, vaikka ei häntä siellä enää ole. Selkäharjani otan kohta käyttöön.
Minä läksin kotini lämmöstä aamulla,hyvin nukkuneena ja ravittuna mutta kalvava pelko persuuksissa.
Mereltä oli nousemassa kaikkien tuiskujen äiti,sellainen halkopino sare hirvittävää karjuntaa orottelimme,saimme pelkän tuhnun.
Palaasin kotiini iloisena ilman että niskani olisi aristanut lämmittimen vedosta ja takamukseni olisi puutunut penkin reunan painamisesta.
En joutunut kokemaan autoilijoitten kiilaamista,en asukkaitten syyttelyä kun ei pääse oitis parkkiruutuun,ei ainuttakaan melkein sydäriä kun aura luisuu sivuttain autoriviä kohti.
Sain kokea vain lämmön kasvoillani ja tuhdin munakkaan tuoksun nenässäni palatessani kotiin.
Olin todella iloinen ja onnellinen siitä että kaikki tuo edellä kuvattu orottaa minua vasta aamulla aikaisin.
Niin ne ennustukset toteutuvat tai sitten eivät. Sulla on sitten joku joka tuhdin munakkaan kanssa odottelee, onnea sekin.
Mullon 22 ikkunaa ja toisessa kodissa kolme.Autotallissa 2 ikkunaa ja autossa 6 ikkunaa.
Prameet on sulla puitteet, minun autotallini on avoin joka suuntaan paitsi alaspäin. Avaruutta riittää. Autossa on 8.
Iltapäivällä alkoi lumimyräkkä. Tuuli pyöritti lunta räystäiden alla ja lintulaudalla vierailevat talitinit, punatulkut, urpiaiset, närhet ym siivekkäät yrittivät löytää syömistä ja pysytellä oksillaan.
Puista putoili suuria lumipaakkuja alas tuulen mukana. Todellinen talvimyräkkä liikkeellä.
Pitihän sitä käydä tuulen tuiverrusta ulkona kokemassa. Pipo pysyi päässä kun sitoi takin hupun tiukasti leuan alle kiinni, lämpimät lampaanvillakintaat käteen ja sukkia kenkiin. Hyvin tarkeni tallustella.
Lumitöitä en yrittänytkään tehdä, niitten aika on sitten kun myrsky tyyntyy.
Nyt on kiva istuskella kotosalla saunan jälkeen, nauttia iltakaffeista ja nisusta. Kohtahan se alkaa Pirunpeltokin katseltavaksi.
Nautitaan kodin rauhasta.
Lumi olisi ollut tosi sopivaa lumipallojen pyörittelyyn, mutta se laiskuus..... Toivottavasti huomenna vielä on suoja. Saunonut olen minäkin ja aamiaissämpylät odottelevat uuniin pääsyä. Leivoin, kun oli ainekset kotona, kuuluu projektiin "ruokavarastojen päivittäminen".Olipahan joululta säästynyt suklaarasiakin.
Olipas hyvä, et kävin lukemas täällä, muuten ois Pirunpelto jääny näkemättä.
Luulin et on uusintoja, mutta olikin viel jatkoa...Kiitos virva-tuulia***muistutuksesta.
Mieki luulin että se loppui ja niin ikävästi, mutta kiva kun jatkuikin...:)