Tässä mestarillinen Edgar Allan Poe - tyyppinen pienoisnovelli:
Pääni oli pärpättänyt tyhmiä aivan liian kauan. Pärpän pärpän pälä pälä! Se oli puhunut tyhmiä kouluajoista saakka. Inhosin päätäni.
Nyt riitti! Tartuin jeesusteippiin ja teippasin suuni kiinni. Mutta tyhmä pärpätys vaan jatkui ja jatkui. Olin tulla hulluksi. Silloin tajusin miksei teippaaminen toiminut. Pärpätys kuului pääni sisältä!
Kauhukseni huomasin teipanneeni käteni selkäni taakse!
Olin tuomittu kuuntelemaan tyhmää pärpätystä lopun ikääni. Ja pärpätys vaihtui loputtomaan kauhunhuutoon... AAARGH!!!
Pääni oli pärpättänyt tyhmiä aivan liian kauan. Pärpän pärpän pälä pälä! Se oli puhunut tyhmiä kouluajoista saakka. Inhosin päätäni.
Nyt riitti! Tartuin jeesusteippiin ja teippasin suuni kiinni. Mutta tyhmä pärpätys vaan jatkui ja jatkui. Olin tulla hulluksi. Silloin tajusin miksei teippaaminen toiminut. Pärpätys kuului pääni sisältä!
Kauhukseni huomasin teipanneeni käteni selkäni taakse!
Olin tuomittu kuuntelemaan tyhmää pärpätystä lopun ikääni. Ja pärpätys vaihtui loputtomaan kauhunhuutoon... AAARGH!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täss' yksin kun ma otin sohvan, huokasin, join kaljan pohjan. Siinä väsymystä odotellen, katsoin hieman laiskotellen tämän palstan kirjoitusta, joss' ei ollut innoitusta. Huokasin ja mietin, ah, kuinka paljon sitä siedin, kunnes tarttua mun täytyi tähän, näppäimistööni, jota käyttänyt olin niin kovin, kovin vähän. Kirous leijui tekstin yllä, ja haamu laadun huonon, se täytti koko huoneen ja pääni sisäisen kuoron. "Ei milloinkaan", se lauloi.
"Milloin oppia he saavat", lausuin litran tölkilleni, "lisää sa kohta olutta kaadat. En kestä tätä ilman". Kun höyryt vanhan pilsnerini päähäni toi taputuksen, muistin silloin naputuksen, jota sormeni tän näppikseni, kurjan näppikseni painikkeille iski. Valitusta, urputusta, on mieleni jo niin musta, etten muista kannustusta, joka ennen selostusta piti antaa runon laususta tälle kurjalle nimim. poe2:lle. Syytellen vain itseäni, mietin milloin eläissäni olen runon lausunut päissäni. Ja pohdin yhä kysymystä, sitä synkkää ryvetystä, "koska, oi koska täällä lausutaan hyviä runoja"? Silloin kuulin koputusta, oliko päässäni vain kusta, vai tunsinko vihdoin oloni huonon, sen saman pienen kuoron, joka jälkeen saunavuoron otti valtaansa miehen huonon. "Ei milloinkaan", se lauloi.
Jätkällä on talenttia!
Huh! Luin tämän runon varmaan kymmeneen kertaa ennen kuin rupesi riittämään. Pirun hyvä kulutuskestävyys. Normirunolla jostain random runoteoksesta vastaava on ehkä pari, kolme kertaa.
"Silloin kuulin koputusta, oliko päässäni vain kusta" ---> reps x 10
Palaan lukemaan tätä uudelleen ja uudelleen. Taidat olla suosikkikirjailijani tästedes.
Mistä tunnistaa lahjakkuuden? Siitä että teksti näyttää n i i n helpolta.
Kyllä tosta Poen tunnistaa! Upeaa!
poe2 1, legendaarinen novellinpätkä
nakkimaestro -999, ei v*ttu mitä p*skaa
Kiitos, kiitos - olen todellakin saavuttanut häikäisevän kirjallisen tason, josta pikku novellini oli vain esimakua.
Mutta mitä pidätte tuosta nakkimaestron korppimaisesta sepustuksesta?
Täyttä lehmän p*skaa!
Sinä olet uudesti syntynyt Poe, nakkimaestro pelkkä vauvan kakalta haiseva pyrkyri.
Eikö milloinkaan.
Vaan aamuntullen unhoittuvat vieraat nakutukset. Tuimat tikutukset. Tuulten tyyntyessä hiljaisuusko valtais mielen, ottaessa päälle kielen jugurttia mustikkaista. Maista maista. Yhä hiillos lekkuu, kun pähkäellen tabloidia ravistellen, irrotellen lehdyköitä, kahistellen kiire ikkunoita aukomaan. Kaihdinten takaa suoden sisäistäen sanomaa maapallon toispuolen. Tiedon lisätessä tuskaa. Takaisin tuoden värähdykset hurjan pelon peitotessa selkoselon. Äimistyksen avatessa mielen purppuroita istumalla jakkaralla, pelargonit ikkunalla. Varjot yhä lattialla.
Hehheh! Vedet silmissä on saanut lukea tämän ketjun kommentteja, pois lukien tuo omani. Mikä lie aivopieru muutaman saunakaljan jälkeen.
Hyvä teksi aloittajalta, lyhyt pätkä ja selvästi Poemainen. Vaikea tuosta on sen enempiä kommentoida, hieman nykyaikaan sovitettu, ei moitittavaa. Siitä vaan uutta putkeen.
Niin, kuvittelin, että poe ja nakki lähtee samalta näppikseltä, ja että samalta näppikseltä ovat lähteneet nuo Runo-palstankin kreisit nimimerkkirunot, joita luin tukun huvittuneena: jotkut vain osaa, vaikka huvikseen noin vain. Mieti mihin lahjojasi käytät, meistä ei kyllä ole neuvomaan. Älä notku palstoilla, vaan kirjoita jotakin isompaa.