...niin onko muille naisille siitä halveksivasti huomautettu gynekologisessa toimenpiteessä ollessanne?
Olen itse sellainen ihminen luonteeltani, että en ihan mitä vaan pysty etenkään kipua tuntiessani, pitämään ns. "hammaita purren yhteen" vain sisälläni, ja olla vain hiljaa siten, että ei niin kuin tuntuisi missään. Onko muita samanlaisia naisia, vai onko asia vain yksinkertaisesti niin, että miesgyntsä ei itse ole ikinä kokenut omassa kehossaan, kun ei sitä vaan luonnon luomana pystykkään tuta, miltä tuntuu, kun naisen kohdun suuta ronkitaan jne. ja kierukkaa joko laitetaan tai raplataan sitä kauan ja hartaasti pois. Se on todellakin ilkeän, kalvavan tuntuista; ja ei voi muuta toivoa kuin että kunpa olisi jo ohitse siinä jalat telineissä levällään makuulla tutkimuslavitsalla täysin toisen ihmisen armoilla romplattavana.
Eikö h..ssa siellä lääkiksessä kyseisellä osastolla todellakaan opeteta kyseisen alan lääkäreitä nykyäänkään, että mitä on empatia ja sympatia, ja edes lohdulliset sanat, joita tuollaisessa tilanteessa naiselle voisi sanoa, jos nainen ynähtää kivun tuntemustaan, eikä tiuskimistyyliin kuin vanhan ajan vanhapiika-kätilöt synnytyssairaaloissa ennen muinoin.
Huh, huh, sanonpahan vaan, että pistää taasen yhden em. kaltaisen kokemuksen jälkeen harkintaan naisgynen vastaanotolle meneminen srv:lla kerralla.
Olen itse sellainen ihminen luonteeltani, että en ihan mitä vaan pysty etenkään kipua tuntiessani, pitämään ns. "hammaita purren yhteen" vain sisälläni, ja olla vain hiljaa siten, että ei niin kuin tuntuisi missään. Onko muita samanlaisia naisia, vai onko asia vain yksinkertaisesti niin, että miesgyntsä ei itse ole ikinä kokenut omassa kehossaan, kun ei sitä vaan luonnon luomana pystykkään tuta, miltä tuntuu, kun naisen kohdun suuta ronkitaan jne. ja kierukkaa joko laitetaan tai raplataan sitä kauan ja hartaasti pois. Se on todellakin ilkeän, kalvavan tuntuista; ja ei voi muuta toivoa kuin että kunpa olisi jo ohitse siinä jalat telineissä levällään makuulla tutkimuslavitsalla täysin toisen ihmisen armoilla romplattavana.
Eikö h..ssa siellä lääkiksessä kyseisellä osastolla todellakaan opeteta kyseisen alan lääkäreitä nykyäänkään, että mitä on empatia ja sympatia, ja edes lohdulliset sanat, joita tuollaisessa tilanteessa naiselle voisi sanoa, jos nainen ynähtää kivun tuntemustaan, eikä tiuskimistyyliin kuin vanhan ajan vanhapiika-kätilöt synnytyssairaaloissa ennen muinoin.
Huh, huh, sanonpahan vaan, että pistää taasen yhden em. kaltaisen kokemuksen jälkeen harkintaan naisgynen vastaanotolle meneminen srv:lla kerralla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minä en kyllä ikinä miesgynelle edes menis. Mistä ne voi tietää miltä naisesta tuntuu kun itsellä ei ole samanlaisia elimiä.
Niinpä, toisaalta olen joskus ottanut jotain reseptivapaata kipulääkettä ennen gynelle menoa, mutta nyt en ottanut, koska etukäteen tiedustelin, että olisiko hyväksi napata sellainen, mutta sanottiin, että ei tarvitse, ei mukamas ole tarpeen. Kyllä maar olisi ollut tarpeen näin jälkikäteen ajateltunakin.
Ensi kerralla otan tupla-annoksen.
Vaihda naisgyneen. Ne yleensä minusta on helläkätisiä, kun älyävät, miltä ronklaaminen tuntuu, kun onhan heillä itellään samanlainen värkki.
Eipä tuota voi yleistää että minkälaisia ovat nais- tai miesgynekologit. Itse aikoinaan raskaana ollessani jouduin naisgynen tutkimukseen joka oli todella kovakourainen ja vastaanotolta lähtiessä jopa tirautin itkut.
Olin aina vältellyt "ujona" miesgynekologeja ja olin käynyt vain naisilla. Sitten jouduinkin synnytyksen jälkeen neuvolan toimesta mieslääkärin tutkimukseen ja hän oli niin hellä ja varovainen ja äärimmäisen asiallinen ja mitä miellyttävin kokemus mitä vain voi kuvitella! Näiden kokemusten jälkeen mieli ja asenne muuttui sen suhteen että "huonoja" (kovakouraisia) lääkäreitä löytyy kyllä sekä naisista että miehistä, persoona on se se mikä ratkaisee eikä sukupuoli.
Mulla on aivan samanlaiset kokemukset. En koskaan varannut aikaa miespuoliselle gynelle, vaan halusin aina naislääkärille. Jotenkin siinä tuntee olevansa niin avuttomana, täysin auki, jalat telineissä ja se inhottava spegula emättimessä, niin mies lääkäri siitä vielä sitte puuttuis. No sitte kerran kävikin niin, että naisgynekologi oli sairastunut ja mut ohjattiin semmoiselle iäkkäämmälle miespuoliselle gynelle.
Siis niin varovaista ja hellää alapään tutkimustamulle ei kukaan naislääkäri ollut siihen mennessä tehnyt, kuin miten tää miespuolinen tutki ja mäkin luulin aina, että vain toinen tietää sen, miten kovakourainen tutkimus voi värkkiin sattua, mutta väärässä olin.