Eeva pysytteli huoneessaan koko loppupäivän. Illalla vähän ennen kuin Siiri meni nukkumaan Eeva kutsui hänet olohuoneeseen ja ojensi lahjan varovaisesti kuin mukillisen kuumaa maitoa. Lahja oli pakattu kenkälaatikkoon, jonka ympärille oli kierretty punaista villalankaa. Laatikossa rypistettyjen silkkipapereiden keskellä oli nukke, jolla oli posliininen pää, sekä posliiniset jalat ja kädet. Sileät posket olivat hennon punaiset ja vaaleat hiukset pulppusivat kiharoina ison koristeellisen hatun alta. Nukella oli röyhelöinen hame, jossa oli valkoista ommeltua pitsiä. Siiri ei ollut eläissään nähnyt yhtä hienoa nukkea, hyvä että hän uskalsi nostaa sen laatikosta. Hän piteli sitä epäuskoisena. Nukke näytti elävältä ja siltä kuin se olisi tarkastellut häntä sinisillä silmillään. Siiri unohti Eevan hetkeksi. Hän unohti koko muun huoneen katsoessaan lahjaansa, jota ei mielestään ansainnut. Hän silitti nuken poskea, se oli silkinsileä, niin tasainen, että sen vaivoin edes tunsi sormien alla.
– Saat syntymäpäiväsi vähän etuajassa. Pidätkö siitä? Eeva kysyi ja Siiri havahtui. Hän ei tiennyt miten olisi ilmaissut tarpeeksi syvästi, miten paljon nukesta piti.
– Pidän, kiitos paljon, tämä on kaunein nukke jonka olen koskaan nähnyt.
Eeva levitti kätensä merkiksi että Siiri menisi halaamaan häntä, joten Siiri käveli lähemmäs ja kietoi käsivartensa Eevan ympärille. Eevalla oli leveä hymy ja puolikuun muotoiset silmät. Hän istuutui keinutuoliinsa ja sanoi:
– Mukava kuulla että pidät siitä. Käsittele sitä varoen, se on arvokas.
Siiri nyökkäsi. Tottakai hän käsittelisi, hyvä jos hän uskalsi edes pidellä nukkea, jolla oli pienet posliiniset sormet, jokainen yksitellen näkyvissä. Se oli kuin pieni elävä ihminen. Siiri suunnitteli asettavansa nuken lipastonsa päälle, keskelle valkoista pyöreää liinaa etteivät pikkuveljet pääsisi siihen käsiksi. Hän ottaisi nuken alas vain harvoin, vain tiettyinä juhlatilaisuuksina, kuten jouluna tai syntymäpäivinä.
– Saat syntymäpäiväsi vähän etuajassa. Pidätkö siitä? Eeva kysyi ja Siiri havahtui. Hän ei tiennyt miten olisi ilmaissut tarpeeksi syvästi, miten paljon nukesta piti.
– Pidän, kiitos paljon, tämä on kaunein nukke jonka olen koskaan nähnyt.
Eeva levitti kätensä merkiksi että Siiri menisi halaamaan häntä, joten Siiri käveli lähemmäs ja kietoi käsivartensa Eevan ympärille. Eevalla oli leveä hymy ja puolikuun muotoiset silmät. Hän istuutui keinutuoliinsa ja sanoi:
– Mukava kuulla että pidät siitä. Käsittele sitä varoen, se on arvokas.
Siiri nyökkäsi. Tottakai hän käsittelisi, hyvä jos hän uskalsi edes pidellä nukkea, jolla oli pienet posliiniset sormet, jokainen yksitellen näkyvissä. Se oli kuin pieni elävä ihminen. Siiri suunnitteli asettavansa nuken lipastonsa päälle, keskelle valkoista pyöreää liinaa etteivät pikkuveljet pääsisi siihen käsiksi. Hän ottaisi nuken alas vain harvoin, vain tiettyinä juhlatilaisuuksina, kuten jouluna tai syntymäpäivinä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Teksti sujuu, rupesi kiinnostamaan mitä seuraa. Puutteena turhat sanat. Esim. viimeinen virke voisi olla vain, että
"Hän ottaisi nuken alas vain jouluna ja syntymäpäivänä."
Tuohon liittyy myös turha rönsyily ylipäätään. Myös mahdollisimman monet adjektiivit kannattaa poistaa.
Toinen puute ovat puhekieliset ilmaisut, kuten "hyvä jos hän uskalsi edes..."
---
Teksti on kuitenkin perustaltaan niin hyvää ja kiinnostavaa, että sormeni syyhyävät päästä editoimaan sitä :D Mutta älä takerru mainitsemiini puutteisiin, koska ne voi korjata lopuksi. Kirjoita vain juttu loppuun.
Lisähuomautus: yksi syy miksi tekstisi on kiinnostava, ovat henkilöt. Olet aika vähällä saanut luotua heihin sitä jotain. Sitä kannattaa tuoda esille, korostaa ja kärjistää. Kirjallisuudessa kiinnostavat eniten henkilöhahmot ja heidän tekemisensä. Hahmojen tekemiset ovat helpoimmin kiinnostavia, kun he tise ovat kiinnostavia; että heillä on luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, niin hyviä kuin ehdottomasti myös huonoja.
Tsemppiä!
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan (en kuitenkaan fyysisesti). Tekstisi on hyvää ja viimeisteltyä. Jos jotain pientä sattui silmään, niin se ei haitannut kokonaisuutta.
"Laatikossa rypistettyjen silkkipapereiden keskellä oli nukke, jolla oli posliininen pää, sekä posliiniset jalat ja kädet."
Tuo sekä sana oli yksi silmään sattuneista. Minusta lause olisi parempi riisuttuna:
"Laatikossa rypistettyjen silkkipapereiden keskellä oli nukke, jolla oli posliininen pää, jalat ja kädet."
Minun mielestäni noinkin sanottuna ymmärtää, että myös jalat ja kädet ovat posliiniset.
Hienoa, jatka samaan malliin!
Minusta tuo "Laatikossa rypistettyjen silkkipapereiden keskellä oli nukke, jolla oli posliininen pää, sekä posliiniset jalat ja kädet" toimii hyvin juuri noin. Mutta siis minun mielipiteeni...
Upeaa tekstiä, todella. Herkkää ja hienovireistä.
Kiitos paljon :-) En osannut odottaa näinkin positiivisia kommentteja :-D Ehkä siis kannattaa jatkaa kirjoittamista. Kiitos hyvistä vinkeistä, tuota rönsyilyä pitää kyllä karsia se on totta. Ja kommentti puhekielisyydestä oli myös mielenkiintoinen, siitä se ei ole aiemmin tullut mieleeni. Siihen liittyen kaipaisin enemmän neuvoja, esim. että miten tuo "hyvä jos hän uskalsi edes" on puhekielinen, kun oma kielikorva ei hoksaa nyt yhtään. Siis uskon kyllä että se on puhekielinen, jos niin sanotaan mutta mikä siitä tekee puhekielisen? Jotta osaisin jatkossa kiinnittää huomiota vastaaviin.
"Hän tuskin uskalsi..." on kai oikeaoppisempi ilmaisu. Tuo "hyvä" sana kalskahtaa minunkin korvaani puhekieliseltä. Loppujen lopuksi täysin mitätön seikka. Ainahan meitä pilkunviilaajia löytyy arvostelemaan.
Ahaa, ok. Nyt tajusin, kiitos!
Menee nyt aiheen vierestä, mutta sellaiset puolikuun muotoiset silmät ovat kauniit.
Kyllä, tämä oli oikeasti hyvää tekstiä, onnittelut. Kyllä tätä kustannustoimittaja vielä viilaisi, mutta hyvin vähän, ottaisi pois turhat vahvisteet ja yksinkertaistaisi muutamia lauserakenteita, mutta tässä ei ollut mitään elementtejä, jonka vuoksi kustannustoimittaja haluaisi sitä hylätä. Eli jos kielenkäyttösi on tällä tasolla, voit keskittyä täysin tarinan kehittämiseen! Olen todella yllättynyt, onhan täällä ollut ennenkin "ihan kivoja" tekstejä, mutta tämä oli erinomaista tasoa.
Voisit enemmän korostaa lapsenomaisuutta. Lapsi ei ajattelisi noilla sanoilla.
Jaottele tekstiä.
Karsi ja tiivistä.
Yksinkertaista kieltä.
Sinänsä näin lyhyt teksti ei vielä kerro mitään kirjoittamisesta. Taitosi näyttävät olevan ihan tavistasoa.
"Nukke näytti elävältä ja siltä kuin se olisi tarkastellut häntä sinisillä silmillään."
->
Nukke näytti elävältä. Aivan kuin se olisi tarkastellut häntä sinisillä silmillään.
"Siiri unohti Eevan hetkeksi. Hän unohti koko muun huoneen katsoessaan lahjaansa, jota ei mielestään ansainnut."
->
Siiri unohti Eevan ja huoneen ympärillään katsoessaan lahjaansa, jota hän ei mielestään ansainnut.
kiharoiden pulppuaminen jotenkin tökkii, muuten oikein hyvä!
Samaa mieltä siinä, että teksti houkuttelee lukemaan ja on pääosin sujuvaa. Kömpelöt kohdat aiheutuvat juuri siitä puhekielisyydestä ja lisäksi siitä, että joitakin asioita voisi sanoa lyhyemmin. Kannattaa käydä koko teksti läpi ja miettiä erikseen joka lausetta. Miten paljon niistä voi karsia sanoja ilman, että sanoma muuttuu?
Käytä kappalejakoa! Sekin tuo hurjasti lisää sujuvuutta.