Kun palstan jutut jäävät jauhamaan paikallensa, niin hiljaisuus on vastaus niille.
Jotenkin oudolta tuntuu näinkin kauan eläneiden ihmisten kesken vallitseva vihamielisyys ja eripuraisuus.
Mihin ne oikein kohdistuvat normaalissa arkielämässä?
Saako kotiväki kylmää kyytiä ja pahaa aavistamaton kulkukauppias pataansa jo heti ulko-ovella?
Jotenkin oudolta tuntuu näinkin kauan eläneiden ihmisten kesken vallitseva vihamielisyys ja eripuraisuus.
Mihin ne oikein kohdistuvat normaalissa arkielämässä?
Saako kotiväki kylmää kyytiä ja pahaa aavistamaton kulkukauppias pataansa jo heti ulko-ovella?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Käykö nykyisin vielä kulkukauppiaita?
Itselläni viimeisin havainto joskus 30 vuoden takaa.
Eivät toki kaikki ole eripuraisia, heillä on vain tapana hiljentyä.
Tää on muuten tosiasia lapsuudestain.....
Meillä oli ulkovessa siihen aikaan ja äitini oli mennyt huussiin isolle hädälle.
No erään isomman talon karjakko tuli kysymään meiltä lapsilta tupaan että onko se äiti kotona?
No me sanottiin tietysti että on se mutta meni huussin äsken. No mentiin sitten karjakko ja me lapset pihalle ja aloimme huutamaan et`äitiiii,äitiiiiäitiiiiii.....
Huussista kuului vain et`: On se kumma kun ei saa edes paska...kaan istua rauhassa. Karjakko vastasi äidillemme että: Istu vaan niinkauan kuin tarvis on....
Kyllä äitiä nauratti ja hävetti kun hän sieltä huussista ulos tuli......
Että sellainen vastaanotto oli karjakolla kun asioilleen tuli meille....
Se karjakko oli huumori ihmisiä...isäni kun kerran kysyi etteikö hän pelkää yksinään asua mökissään? Karjakko nauroi ja sanoi et: Ei hän pelkää, jos vievät...niin viimeistään aamulla valoisuus kun koittaa niin äkkiä ne palauttavat...
Mitä nyt sen vähän kun olen seurannut tätä teidän ihan ikiomaa vapaa-ajan mökkiä eli 60 palstaa. Niin jotain havaintoja olen tehnyt ja ei täällä ole kuin kourallinen joilla on posket kireänä toisilleen. Sellainen 5-10 tapausta.
Kulkukauppiaita nykyisin oikein ole olemassakaan. Aikanaan oli kalakauppiaita, ne loppui, kun tuli tiukat terveysmääräykset. Kylmäautot erittäin kalliita ostaa ja ylläpitää jonkun silakan myymisen takia. Sama monissa muissakin nyyntihommissa, ei kannata kiertää ovelta ovelle, ei se lyö leiville.
Pari porukkaa, jotka tekee myyntityötä aktiivisesti ovelta toiselle. Mormoonit ja jehovat. Niitten hommatkaan tosin ei ole kannattavia. Vaikka kuinka paljon jehovat kiertävät, ei ne ketään saa käännytettyä. Jäsenmäärä laskee tasaisen varmasti muutamalla sadalla joka vuosi, niitä enää jäljellä alle parikymmentä tuhatta. En tiedä, moniko niitä lyönyt ovellaan pataan, melkein kaikilla kai tehnyt mieli joskus.
Pitääpi kertoa muuten juttu viimeisestä kalakauppiaasta, minkä olen tavannut. Aikaa paljon yli kymmenen vuotta. Se oli yks tyyppi, joka kierteli tsadissa muumässä kalakukkoa, savukalaa jne. Kierteli teollisuusalueita ja ilmaantui meitinkin virmaan aina joskus. Ostin juu kalakukkoa useastikkin, pidän etenkin muikkukukosta. Varsin sopuhintaan maukasta murkinaa.
Siinä tyypissä vaan oli sellainen puoli. Se keräs "myyntituotteensa" torien roskiksista kun torimyyjät hävitti myymättä jääneet tuotteensa iltaisin :DD Viimeinen havainto tyypistä on Pasilan aseman tienoilta muutaman vuoden takaa. Siellä kauppias oli jossain sillan alla levähdellyt, styroksinen kalalaatikko pään alla ja tyhjä kossupullo kaverina.
Tonkin tyypin pisnekset kaatui terveysmääräyksiin ja sen sellaiseen. Että ei ole helppoa yrittäminen suomessa.
Niin, tarina on tosi tuokin. Maailmaan mahtuu monenlaista tarinaa, jokaisella ihmiselläkin omansa. Kalakukkoa saa kyllä kaupasta tai torilta edelleen, mutta kiertävien kalakauppiaiden aikakausi on ohi.
=DW=
Onhan meillä vielä kiertelevä tuomiopäivän kalakauppias Pentti Linkola.
Täällä käy peruna-porkkana-lanttu-sipulukauppias syys, joulu, helmi ja toukokuussa. Kalastaja käy kerran viikossa tarjoamassa saalistaan. On tänä vuonna käynyt myös rännikauppias ja ilmalämpöpumppujen myyjä, ai niin ja joulukorttikauppias, niistä en tiedä jotka ovat käyneet kun ei olla oltu kotona.
Loppukesällä käy yleensä marjastajia kyselemässä paljonko haluan mustikoita ja puolukoita, sen mukaan sitten toimittavat niitä marja-aikana.
Aloitus kuuluu 70 - 80v palstoille, tiedot elämänmenosta kuuluvat jo olevan päivittämättömiä.
Miun luonapa käy naapurin kaunis
emäntä, pari kertaa viikossa.
Ihana on hän!
Sittenhän sitä jaksaakin kirjoittaa, kun ei enää muuta jaksakaan.
Kaksi näppärää sormea, eikä edes Black&Deckeriä se vaadi.
Kulkukauppiaita on vanhoissa mustavalkoisissa leffoissa.
Ostakee, ostakee....
Jaksaahan sitä tän ikäsenä,vielä virtaa sanoisin.
En minäkään ymmärrä tota uhoomista,nokkosilla tekis mieli huitoa paljaille kintuille.
Aikoinan minäkin tiesin ja osasin kaiken ,olin paha suustanikin ja kiroilen vielkin ku merimies ,koitan olla ilman mut lipsuu joskus.
Enää ei oikein jaksa vihata ketään jos vistottaa niin koitan kiertää tyypin.
Jos ei jaksa kirjoitella, ei muuta kun lakerikengät kainaloon tyttöset ja poikaset saluunaan menoksi, unohtuu turhat mietteet:
http://www.youtube.com/watch?v=fQzE02uI9hg
Mitä vanhoja me olemme, jos olemmekin, eipä se valittamisella kummemmaksi muutu.
Miksi pitäisikään?
Mielelläni minä vielä olen ja uutta huomenta odottelen, josko senkin vielä saan nähdä.
Muutenkin ottaa korviin jatkuna vanhoittelu.
Katsoin tänään Eeva Kilpeä, pian 85 vuotiasta telkkarista.
Lumoutuneena kuuntelin ajatuksiaan ja luomisvoimaansa, joita on sijoittanut
viimeisimpäänkin teokseensa, 27 vuoden näkövinkkelistä.
Vielä kirjoittaa meille hienoa luettavaa, jossa on tärkeitä
ajatuksen juuria.
Jaksaa kirjoittaa, toivottavasti vielä pitkään ja pitkään.
Noh, ei tämä meno ainakaan minulle ole vallan uutta. Asun senioritalossa (mikä ei ole vanhustentalo eikä palveluasunto). Siellä on aina riitaa ja eripuraa joidenkin kesken. Jollei ole, keksitään aihe, josta voidaan taas nokitella. Vähän samaan tapaan kuin nikki Hunksi höykyttää niitä, jotka tänne uskaltavat vielä kirjoitella.
Mitä se on? Noh, ei mitään muuta kuin sitä, että mollaajalla on tylsä elämä ja hän hakee siihen potkua muita vähättelemällä eli vallankäyttöä, jos kohde antaa itseään talloa. Minkäpä heille muun mahtaa kuin joko olla itse poissa sellaisesta joukosta tai olla reagoimatta höpöpuheisiin. Niin sanotusti löytää itselleen elämä. Useimmilla se on ilman keksimistäkin.
Suomessa kun asutaan ja eräs luonteenpiirteemme ( vanhemmalla väestönosalla) on olla mahdollisimman huomaamaton (ei tehrä tästä ny numeroo-ilmiö), niin ehkä kannattaisikin sen sijaan nostaa omaa häntäänsä mahdollisimman korkealle, kun törmää vähättelyyn. Täysin turhat höpinät eivät ärsytä ketään. Joten, jollei muuta ole saanut aikaan, on ainakin saanut veret jonkun kehossa läikähtelemään. Sama se mitä puhutaan, kunhan puhutaan, tämä on ajan trendi.
Arkielämässä nämä ärtsyt ärtyilevät kenelle tahansa: naapurille, kaupan myyjälle, itselleen. On oikeasti aika järkyttävää,että ilmeisen monet eivät osaa nauttia elämästä edes tällä kypsällä iällä. Jollei muu auta, itse pilataan loppukin aika. Suurta typeryyttä se on, mutta toisen puolesta ei voi elää eikä elämänkokemusta (elämän opetuksia) voi luovuttaa. Nyt on kuitenkin uusi päivä menossaan ja siitä voi tehdä upean kokemuksen. Ylös ja ulos!
Niin on live-elämässä ja täällä. Jotkut alkavat heti hakea moittimisen aiheita mistä vaan. Esimerkiksi tuo jo nyt poistunut luotsin alottama ketju, sai taas moni purkaa huonoa oloaan. Nykyään eläkeläisenä on vapaus valita ne porukat, joissa toimii. Onneksi on mukavat naapurit. Aamulla taas vaihdoin muutaman sanan korjaillessani lumenauraajan jälkiä pihalla. Yöllä lumi on kivasti puuteroinut puut ja pensaat, eilen vielä sade puhdisti ne. Tänään en ehdi ulos, koska on velvollisuuksien päivä. Ei valittamista.
Tuon voin allekirjoittaa 100%. Asun itse myös senioritalossa, puitteet on kohdallaan, ympäristö on ihana mutta voi, voi meitä.
On roskapussinlaskijaa, pyykkivuorontarkastaja, koiran, lasten yms. vihajaa. Vaivaa nähdään toisten tekemisistä ja menemisistä. Pahansupia juoruja kehtiellään sen minkä ehditään.
toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä, kuulo on vähän heikko, mielikuvitus vilkas ja ihmiset ja paikat menee sekaisin niin kyllä siitä niin meheviä juttuja syntyy, että ei voi kuin nauraa.
Myöhäistä tässä vaiheesssa on juorukerholle sanoa että, hanki elämä.
Onnaksi itsellä vielä löytyy elämä ja mielenkiinnon kohteita muualla, kauhusta jäykkänä kyllä odotan koska huomamattani liityn kuoroon ja ryhdyn "peesaamaan"
Kyllä vanha jaksaa tehdä kaikkea tänään on vuosi 2013 siis kehitys jatkaa nousuaan joka päivä.
Taloutta seurataan ostetaan ja myydään, riskiä otetaan myös elämään. Kävelin tänään n. 10 km koska ei tuule aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta -2 juuri nyt.
Tanssi illatkin on päätetty, samoin konsertit.
Minul on ain juhlat kun on korvien välis hyvä oll`.....useimmiteha niit juhlii sit onkii....