KAHVIPIRTTI 73 / 2013

Huomenta!
Olin jo kuistilla tulossa tänne uuteen pirttiin, kun kuulin telkkarissa mainittavan Esko Valtaojasta.
Syöksyin pää kolmantena jalkana kuuntelemaan, sillä jo vuosikaudet Valtaoja on ollut asia-asioissa SUURI suosikkini.
Hän on totisesti tietokirjapalkintonsa ansainnut.
Lämpimät onnittelut! Lähden lähiaikoina kirjastoon kyselemään tai sitten paikalliseen kirjakauppaan. Vaikka olemmekin tehneet vakaan päätöksen, että huusholliimme ei enää osteta kirjan kirjaa, on äidinkielessämme sellainen ikiaikainen viisaus, että poikkeus vahvistaa säännön.

On niitä olemassa sellasiakin sääntöjä, joita ei poikkeuksella ole tiettävästi koskaan vahvistettu.
Se on tämä meidän savolaisen puuhakas hissimissimme, joka suit sait pistää uuden kahvipirtin mukavan kodikkaaksi.
En ainakaan siltä ajalta, jonka olen pirtin kanta-asiakkaana ollut, muista kenenkään muun organisoineen muuttoa ja siis
ihan suitsait vain!

Kiitos Skillan ja parhaat onnittelut meille, kun olemme onnistuneet saamaan Kahvipirttiin tarmokkaan ja taiteellisen
emännän.

Terveiset!

Hyvää huomenta!

Nytpä olen nukkunut tilapäisen rehjaantumiseni pois. Jos nyt ei hyvin pyyhki, palautus edes entiseen on tapahtunut. Eilen nääs ryhdyin kaiken lisäksi kohentamaan näppäinten asetuksia. Sainkin ne niin sekaisiksi, että ei tullut kirjaimen kirjainta. Sainpa siinä raapia päätäni niin, että kynnenalusetkin on tikkuja täynnä. Eipä mitään, tolkkerokin sai viimein toiminnat kuntoon ja tekstin suoltaminen käy nyt paremmin kuin koskaan tällä vekottimellani.


Enempää kertaamatta, näin lyhkäsemmän historian Pirtissä pistäytyneenä nörttinä, olen samaa mieltä Venlastiinan kanssa hissimissimme puuhakkaasta, kaiken kantavasta toiminnasta. Niin myös Valtaojan tuottamista tiedonlähteistä. Näin on henkistä velttouttani omaavana helpoin tapa selvitä: olen samaa mieltä!

Jaaha...entäs nyt? Ennen sanottiin että mitähän tekisin, että mainittaisiin. En nyt kuitenkaan tällä "mainintoja" kerjää. Niiden osalta on jo mittani melko täysi, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikea tässä on uutta potkua ja elämää ajatella. Entisillä kokemuksilla täytynee vain eteenpäin päivä kerrallaan jollotella. Mitä nyt väliin pienen piristyspoikkeuksen väliin aikaisiksi saa.

Ehdin eilen kuulla pienen vitsin poikasen. Marketin "orrella" mies kertoi, että vaimo valitti ettei hän enää minua tunne. Hän sanoi kehottaneensa vaimoaan menemään pikaisesti silmälääkäriin. Niinpä hän odotteli ja aikaansa kulutteli, koska vaimo lääkäristä tulee sovittuun paikkaan. Tulosta ei ehtinyt kuulla, millä keinoin näkökyä miehen tunnistamiseksi aiotaan korjata.
Hyvää jatkoa uusitussa Pirtissä. Lähden niihin "ikuisiin" puuhiini, joilla ei ole kunnon päämäärää, eikä tavoitettakaan,

Onnea uuteen pirttiin. Uusvanha nimi tuli mieleen, mutta ei se ihan taida sopia ja ei kai tämä retroakaan ole :)).. Milloin ne kymmenvuotisjuhlat ovatkaan, kyllä siitä pitää selvä ottaa. Vaihtuiko nimi alussa, niin muistaisin, mutta minähän tulinkin vasta 2005 keväällä tänne juurtumaan, riippumaan tai roikkumaan, miten sen nyt oikein kuvaisi.

Ei hätää Skillan vaikka et muistaisi kirjautua, voit sen tehdä kirjoittamisen jälkeenkin ilman että viesti katoaa.

Tee näin:
1. Maalaa ensin viestisi siniseksi painamalla CTRL ja A näppäintä yht'aikaa tai kuljettamalla nuoli kirjoituksen nurkasta nurkkaan.
2. Paina nyt CTRL ja C näppäintä yht'aikaa (viesti tallentuu koneen uumeniin)
3. Kirjaudu.
4. Palaa tekemään aloitus tai kirjoittamaan viesti siihen tyhjentyneeseen kohtaan.
5. Paina nyt CTRL ja V näppäintä yht'aikaa. Kas kirjoitus putkahti paikalleen ja rekattu SkillaN-nikki on alla nätisti.

Nopea ja helppo, kokeile sitä. Ei sitä kokeilua lähettää tarvitse.

Niinpä kokeilen, minä varmaan en saa onnistumaan;) Kiitos catleija,taisi onnistua.
Olet sinä fiksu.

Ehtoota tuas;)

Olipahan kiva tilanne,meillä sähköt oli poikki noin puolituntia:(

Kyllä olemme niin sähkön orjija,onneksi on noita kynttilöitä
On patterilla toimivia ja tulitikulla sytytettäviä.
Mutta tulihan turhautunut olo kun koko kaupungin osa pimeänä.Toivottavasti kukaan ei saunassa ole itseään polttanut tai telonut.
Puhelin sentään toimii,kun se on semmonen kännykkä.

Tuli mieleenmitähän tekis jos ei hissikään toimisi,olis aika kamalaa 6 kerroksesta lähteä kauppareissullekin.
Olihan se remontissa parivuotta sitten,mutta silloin tiedettiin varustautua siihen.Kahdessa viikossa saivat sen kuntoon,kun tekivät kahtalöysiä töitä.

Vilkasin tuossa iltasanomia Naan talissa hurja tulipalo menossa.

Semmonen suhnu sää on tänään ollut.
Emmentaali jäi kesken,mutta eiköhän siihen huomenna pääse taas mukaan;)

näkyillään...

Huomenta räntäsateesta, plussan puolella vähän, kastuu jos ulos joutuu lähtemään.
No ei ole pakottavaa syytä, ruokaa pakkasessa ja muitakaan pakollisia asioita ei ole.
Kaipa se päivä menee pienissä puuhissa ja telkkaria katsomalla.
Olen katsonut noita vanhoja filmejä mitä iltapäivällä näytetään, on se laatu ja taso noussut entisestä ajasta, silti niitä on katsottava, vaikka äänitykset tosi huonoja.
En kyllä kehu näitä tämänkään päivän kaikkia näyttelijöiden suorituksia, puhuminen joskus hyvin kehnoa.
Mikkiin puhuminenkin tuottaa toisille vaikeuksia, pitää varmaan olla hyvin selkeä ulosanti, kun mikkiin puhuu.

Vai että hissimissi, no onhan sekin titteli, eipä taida muilla ollakkaan, ainahan minä olen pirtin ylös nostanut ja alun antanut, muutaman kerran muistan toisten aloituksena olleen.
Kyllä tämän saisi toisetkin tehdä ja varmaan joskus kohdaltani loppuukin, mutta ei kai kukaan rohkene minun "reviirille" tulla;)
Ehkä on jo osin totuttu tähän minun aikaiseen aloitukseen "aamun avaukseen" että painollaan menee.
Aamuvirkku kun olen, ja koneelle parhaiten aamulla ehdin, niin samalla kirjoitan, harvemmin päivällä.
Voimme kyllä sopia muustakin käytännöstä, jos halukkuutta löytyy,pientä viitseliäisyyttä tämäkin homma vaatii.

En muista milloin olisi sähköt näiltä meidän kulmilta pois ollut, vesi on joskus katkennut, mutta harvoin sekin.
Kaupungin laidoilla olen useamminkin kuullut, että sähkökatkoja on ollut.
Kyllähän sen sähkön piiriin kuulluu niin paljon toimintoja, että toimeen tulemattomia ilman sitä ollaan.
Paljon yritetään korvaavia toteutamis suunnitelmia tehdä ja osin kai onnistuttukin.
Aamun lehdessä joku uusi sähkön kulutusta pienentävä laite esiteltiin, mutta enpä tarkemmin lukenut.
En jaksa kiinnostua minulle hebreaa oleviin asioihin ja niitä on mahdottoman paljon;)
Pysyttelen vaan näillä minun ymmärryksen vastaanotto alueilla ja se piiri ei kovin suureksi yllä.
Ihmettelen ja ihastelen ihmisiä, joilla kiinnostusta kaikkeen ja vielä muistavatkin.

Päämäärättömänä minäkin tämän päivän aloitan, kai siihen sisältyy jotain käsillä ja puikoilla tekemistä, jääkaapilla usein käyntiä, mutta ei siivousta, sen jätän huomiseksi, jos vaikka kuivemmaksi tuo sää muuttuisi.
Olen huomannut aina vaan enenemässä määrin sellaisen ilmiön, että en jaksa innostua toisten ihmisten asioista ja ärsyynnyn kovasti mielessäni, kun kuuntelen niin sanottua "juoruilua" onkohan tämäkin oire jostakin vanhuuteen liittyvästä?
Ei se tyystin ole pois minultakaan tuo pahe lähtenyt, mutta mikä sitten onkaan juoruilua, mikä mukana elämistä, mihin raja vedetään;)
Pitäkää vaikka lepopäivä, jos samalta tuntuu kuin minusta, moikka!

Uamupäevee.

Kurkkasin taas tuonne pesälle,siellä kaikki neljä vetää sikeitä.

Odottelen tässä niitä siivooja tyttöjä.

-2,1c mittarissa

tuossa "töllössä2tulee ohjelmaa,kun etsivät sodan aikasia sukellus veneistä.Onhan niillä nykyään kaikenlaiset vehkeet ja vempaimet.Kait se on tarpeen nuitakin asioita tutkia.

No nii nyt soi ovikello.
näkyillään...

Filmasivat sisäistä kauneuttani ja vuodattivat sydänvertani keskussairaalassa. Toivon, että kuvista tuli hyviä.

Seuraavaksi aivan näillä hetkillä meinaan pyyhkäistä kuntosalille. Uskokaa öpois! Yksi kaveri sai houkutelluksi, kun hän sai tuoda uuden asiakkaan puolella hintaa (1kk :n kortti) ja sai samalla itselleen puolihintaisen kuukauden lisää.

Eilen kävin lihaskuntotarkastuksessa, jossa säädettiin kaikkiin laitteisiin henk.koht. vastukset, ei muuta kuin korttia laitteeseen, niin kaikki on valmiina. Tosin ohjelmasta piti erikseen maksaa, mutta menkööt nyt. Kyllä tässä rapakunnossa on ihan tosissaan kohentamista. Vloi ne vähät rahansa huonompaankin tuhlata.

Ymmärrän kyllä, että omatoiminen liikunta on ilmaista, mutta kun ei minun kävelystäni talvella tule oikein mitään. Hiipimällä ei kunto kohene, ja reippaammin en uskalla kulkea, kun pelkään liukastumista. Muutenkin koipien kanssa on ollut ongelmia, joihin ei ole selvyyttä saatu, vaikka olen vuosikaudet juossut kaikki mahdolliset tutkimukset läpi. Siksi on pakko jostakin hakea lisää lihaskuntoa jalkoihinkin.

Jos jotakuta kiinnostaa talviuinti Perämeressä, niin tässä vinkki:
http://www.youtube.com/watch?v=DWeX0QVyo9k

Kansan kunto korkealle! Tai ainakin minun.

Katselinpa kemiläistä talviuintia, tukevat uimapuvut oli heillä päällään. Jää murtautui kuitenkin pimputellen. Ei hassumpaa!,

Kuntoilusta, minullahan on hyvä tilanne kun taloyhtiössämme on koppi, jossa perusvälineet. Eipä matka sinne haittaa, ei edes ulos tarvitse mennä. Olen kyllä huomannut - tai ainakin luulen - että kyllä remputukset auttavat. Ei välttämättä hetkessä, mutta olenhan jo useita vuosia kuntokopilla käynyt. Jos olen paikkakunnalla, niin joka aamu. En revi suuria, sen verran että "öljyt" alkaa kiertää. Kuntopyörää 2x 3 min, alku verryttelyä, toinen kerta niin täysillä kuin irtoaa. Monitoimilaitteessa vetoa ja työntöä n. 20 kertaa, soutulaitteella
vetelen n. 5 min, sitten syvälle kyykyyn ja pystyyn 15 kertaa, tangossa roikkuminen niin kauan kuin kohtuudella pysyy. Siinä se "salihommani", 20-25 min. Hiki ei juuri tule, pulssi näyttää n. 120. Kyllä sen ajan voisi tyhjempäänkin tuhlata. Kävelyni tulee päälle, ne kyllä jäävät huonoilla keleillä vähemmälle. Tänäänkin oli turhan jäistä ja liplakkaa, kunhan marketissa ja kirjastossa lipsuttelin.

Kyllähän se sähköttömyys jotenkin pysäyttää, kun sähkövehkeiden varassa ollaan. Mökilläni ei ole sähköjä, ei edes aurinkopaneleita. Eipä tuota minkäänlaisia vaikeuksia sopeutua kesäaikana. On kyllä huippuna nestekaasulla toimiva pieni jääkaappi. Onhan minulla tietysti vanha kokemus elämästä ilman sähköjä. Ja oli täysin yleistä niillä kulmakunnilla.

Nyt täytyy jarruttaa, saunaan menon aikataulu lähenee. Hei!

Mukavaa perjantai iltaa,katselin tuolta vanhan vihko jonne n10v sitten aatoksiani kijoitin.Elävänä eläkkeelle,toivon että olisin elävä ja suhteellisen terve eläkkeellä.
Voisin tehdä matkoja,vaellus retkiä Suomen ympäri,vaikka hitaammin reppu selässä.Rinnallani hyvä ihminen.Oppia pienissäkin asioissa on onni..

Kiitos taas uudesta pirtistä,onhan tänne aina ajatuksiiaan mukava kertoilla.

Kyllä sillä varmaan joku kuulee...

Sehän se suurin toive itse kenelläkin että terveyttä riitäisi, ja saisi elää onnellisena kumppaninsa kanssa ikuisesti, tai ainakin melkein ikuisesti.
Välillä vaikka tanssien- kun siitäkin on ollut puhetta jollain palstalla.

Niinhän se on että kuntoa pitää ylläpitää. Käyn kerran viikossa jumppatunnilla, 2 kertaa viikossa kuntosalilla lisäksi harrastustanssit ja muut tanssit ja ulkoilut.
Käytän siellä 12-15 eri vempelettä aina 15-20 kertaa kolmasti.
Itselle sopivilla painoilla.
Ellen niin tekisi olisin varmaan jo kasaan painunut liikkumaton möhkäle.
Monesti olen todennut, miten nopeaan kunto laskee. Selkä on kipeä jalkoja suonii, kaikenlaista vaivaa ja mieli maassa kun ei pääse liikkumaan. Joskus kun sairastaa jotain, tulee pakosti taukoa liikkumiseen. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän itseään pitäisi hoitaa liikkumalla. Pysyäkseen edes jonkinlaisessa kunnossa.
Kaikki on tietenkin jonkin verran yksilöllistä, Ja miten vetreässä kunnossa tahtoo itsensä pitää...
Saahan sitä ilmaista liikuntaa metsissä juoksemalla- ihan mukavaa. Mutta lihaskunnolle tekee tuo kutosali liikunta hyvää.

Itseasiassa tulin onnittelemaan uutta pirttiä ! Ja pirtin emäntää tietenkin kun kaikki on taas kaunista ja viihtyisää.

Hyvää perjantai-iltaa kaikille.

Lauantaiaamun rauhaa, vielä on kovin hiljainen kaupunki, heräilevät sitten kauppoihin lähtemään.
Minulle nämä aamu hetket ovat ainainen hyvän mielen lähde, olen hissutellut hiljakseen matot parvekkeen kaiteelle ja kaikki irtain parvekkeella jo on, tuuletan vuodevaatteita iltaan asti, parvikelasit aukonaisena.
Ihana tuo parveke, meillä saa matot roikkua kaiteella, jossakin on kiellettyä, minusta se on aivan oikein, silloin kun ei puisteluparveketta ole, näin pitääkin olla.
Alun alkaen parveke oli ajateltu myös siivousta helpottamaan, tuuletusta vaan meilläkin saa tehdä, ei puistella, imuroinnin jälkeen matot tuulta haistamaan.

Voi hyvä ihme miten tarmokkaita olettekaan, minun kuntoilu jää aamu virutteluun, no hyväksi yritykseksi katson senkin, nauratti ihan kun jalkahoitaja sanoi että kävelet varmaan paljon, piti rehellisesti tunnustaa, että enpä juuri lainkaan.
Mistä lie moisen ajatuksen saanut, vai keljuiliko,,, no ei kai sentään.
Kälyni kertoi juuri ihmettelevänsä miten paljon pystyn liikkumaan, hän on vuotta vanhempi ja ei jaksa kaupoissa kävellä, kai se tuo viruttelukin sitten jotakin auttaa, vai geeneistäkö johtuu.
Hidastunut on vauhti kovasti.

Nuo uimareiden puvut, kun siellä meressä pulikoivat, pitääkö ne myös lämmön sisällään, kaiketi ainakin jonkun verran.
En ole koskaan tullut kysyneeksi pojaltani joka sukeltaa osin työkseen, miten asia on, tässä äiti joka ei ole sen vertaa selvillä asioista.
Puukko vyöllä sai kysymään miksi sellainen piti olla, no aika tyhmä kysymys, kun jälkeen päin ajattelen, mahdolliset juuttumiset sillä voidaan selvittää.
Mahtava laitos tuo Sampo siellä jäiden keskellä, raivaa tietä paksussakin jäätikössä.
Taas yksi hyvä oivallus niidenkin suunnittelijoilla ja kuinka paljon näitä hyviä keksintöjä onkin tehty, ihmettelen moisia suu pyöreänä, kaikki ei mene ymmärrykseen.
Hyvä että näitä viisaita ihmisiä riittää, joskus kyllä tuntuu, että liian kiihkeällä tahdilla tuo kehitys kulkee.

Lihaskunnosta tuli mieleen kun katsoin telkkarista miten tosi lihava ihminen pudotti painoaan, tuskaa oli, mutta 91 kg putosi 196 kilon alku painosta, varmaan olo helpottui.
Ei putoa minulta, vaikka vaan vesilasin käteen otan, paino nousee;)
Sanotaan että suruunsa ihminen syö, minulla ei surua, mutta ajan pitkäksi käyminen vie jääkaapille, kun on mielekästä tekemistä ei nälkääkään tunne.
Tämäpä taas tästäkin ongelmasta, ihanaa kun olette sitkeitä ja jaksatte kuntoanne hoitaa.
Rinnalla kulkija on aarre, onnea hänestä sinulle hevat.
En ole pitkään aikaan noita elukoita pesällään nähnyt, onkohan minulla väärä linkki, sitä ketjussa olevaa kurkkailen.

Nyt sitten alkaa minun kuntoliikunta pölyjen pyyhinnällä, sitä tehden jotakin puuhaa koko päiväksi ja sitten illan päätteeksi saunaan,,, ihanaa.
Ilma on varmaan mukava koko maassa, vaikka lenkillä voisi osan päivää kuluttaa, kuntoilkaa tai levätkää, juuri sitä mikä omaa mieltä virkistää, heippa!

Onkos kahvipirtissä kuntokuu meneillään, kun yksi jos toinenkin paljastuu kuntosalilla bodaajaksi. Saan usein lahjaksi hyvinvointituotteita, koska olen niin toivonut tavaroiden sijaan, ja muutamakin kuntosalivempain on tullut tutuksi, kuureittain käyn, en säännöllisesti. Kyllä niissä laitteissa ja liikkeissä taikaa on, kun antaa asiantuntijan opastaa alkuun. Kotona on sohvan vieressä pienet käsipainot, telkkaria katsellessa voi nostella , apukeittiössä on rekkitanko, jossa roikun selän suorana pysymiseksi. Neulekorissa on jumppakuminauha, sillä voi väliin tehdä harjoitusta, jonnekin on hautautunut jalkapohjarullauslaite . Nykyisin olen hurahtanut zumbaan, enkä suinkaan ole ryhmän vanhin. Eniten säännöllistä liikuntaa antaa koiran ulkoilutus ja kesällä pihatyöt, niitä alkaa tässä jo kärsimättömänä odotellakin.

Tuo videon uima-asu taitaa olla kelluntapuku, pelastuspukuna käytetty. Meillä oli kelluntahaalarit syksyisiä kalastusretkiä varten, kun merellä saattoi myrskytä ja lasketut verkot piti nostaa. Muutamaan vuoteen ei enää olla sellaisiin olosuhteisiin lähdetty, mutta näkyy pilkkijöilläkin niitä olevan, näyttävät tuhdeilta pilkkihaalareilta.
Sellaisia pelastuspukuja, joihin ei vesi saa mennä sisälle, sanotaan kuivapuvuiksi, ja niissä on hankalaa uida, mutta ne antavat lisäaikaa selvitä kylmässä vedessä, hypotermia uhkaa nopeasti. Märkäpuvut taas ovat ihonmyötäisiä, ja niihin pääsee ohut vesikerros , joka lämpenee ja pitää yllä ruumiinlämpöä. Märkäpukuja on lyhyillä ja pitkillä lahkeilla ja hihoilla, ja niitä olen nähnyt avantouimareillakin. Ne on tarkoitettu monenlaiseen vesiurheiluun uimareista ja triathloneista lainelautailuun. Ehkä selostukseni ei ihan asiantuntijan tekstiä ole, mutta anakin sinnepäin.

Älä Skillan itseäsi vähättele, valokuvasta hymyilee raikas nuorekas nainen, ja tuntuu Sinulla olevan energiaa ja puhtia, tanssikin kevyesti sujuu. Jokainen kantaa itse kilonsa, ja kaikille ei pieni pyöreys tuo terveydellistä uhkaa. Normaalipainossa koetan pysytellä suvun rasitteena olevan kakkostyypin diabeteksen välttääkseni ja kohoilemaan taipuvainen verenpainekin pysyy runsaalla liikunnalla ja ruokaa tarkkailemalla aisoissa. Vaikka arkiruokailu on aika kurinalaista, viikonloppuina ja juhlahetkinä en kaloreita tuijota.
Onhan niitäkin, jotka voivat syödä mitä vain lihomatta, sellaisen kansaomainen nimitys oli meilläpäin läpipasko...no nyt lopetan tästä aiheesta.

Mukava ulkoiluilma näyttää olevan, pari pakkasastetta. Jos saisi vanhat sukset kaivetuksi esille, niille ja monoille voikin pitää pian kolmekymmenvuotispäivät. Viisivuotiaan kanssa pysyn ladulla samassa tahdissa eikä hän naura mummin hikilaudoille.

Hyvää alkanutta helmikuuta !

Nuo "uimapuvut" ovat kelluntapukuja ja pitävät kyllä sisältönsä lämpimkinä hyisessäkin meressä. Enimmäkseen uimarit ovat etelän turisteja, japanilaisia, brittejä ja saksalaisia taitaa olla valtaosa. Harvempi paikkakuntalainen on mukana ollut. Ovathan risteilyt aika hintaviakin. Ei tuollainen jäänmurtaja-alus pikkurahoilla lähde satamasta.

Me suomalaiset ihmettelemme etelänmaissa kaikenlaista, mutta niin ihmettelevät myös ne, jotka sieltä meille tulevat. Veden päällä kävely on huikaiseva asia sellaisille, jotka eivät ole jäätynyttä vettä nähneet koskaan ennen. Meille on aivan luonnollista, että talvella vesistöt jäätyvät ja jäällä kuljetaan siinä kuin maallakin. Ei tule ajatelleeksi, että se joillekin on eksoottinen kokemus.

Onneksi on edes vähän pakkasen puolella, vaikka eilenkin pikku pakkasesta huolimatta oli niin pliukasta, että kerran kävin toisen polveni varassa kuntosalilta tullessa.

Olen yrittänyt kuulostella kroppaani, mitä se sanoo ensimmäisestä kerrasta. Vielä ei tunnu erityisemmin, mutta ehkä se lihasten äkkijärkytys tuntuu vasta huomenna. Seuraava käynti menee kaiketi tiistaihin. Alulla on kuitenkin tämä kunnonkohotusohjelmani.

Tuosta SkillaNin jalkahoitajajutusta muistin vähän vastaavanlaisen oman kokemuksen. Taisin olla toisella luokalla kansakoulussa, kun yllättäin tuli hammaslääkärin tarkastus koko luokalle. Ei silloin vanhemmat patistelleet, onko hampaat harjuttuina illalla, joten en ollut hammasharjaa suussani käyttänyt varmaan moneen viikkoon. Minua pelotti, mitä lääkäri sanoo. Se sanoi: "Onpa niin kauniit ja hyvinhoidetut hampaat." Arvatkaa vain, kerroinko, milloin ne kauniit hampaat olivat viimeksi nähneet hammasharjan!

Kummallista! Meillä ei sada lunta. Jos alkutalvesta valiteltiin lumen puutetta, niin kyllä nyt etenkin omakotitalojen asukkaat valittavat lumen runsautta. Eikä se enää ole kevyttä pakkaslunta kuten aikaisemmin.

Nyt kannattaa luoda silmät ylös räystäisiin!

Ei lähteny viissinkään.

Mieleni tekee teille,jotka haluatte kiloja vähentää tosi helppo kuuri,ainakin mieheni sanoo. Hänellä helposti närästää,nytkää ei liikoja ,kun noin10kg päätti alkaa laihduttaa.Oli netistä tutkinut ohjeet, ei perunaa makaroneja riisiä eikä leipää.
Aamukahvin kanssa syö tuore kurkkua tai gotleria päivällä vok vihanneksia,joko
pannulla voissa paistettuna.Välillä munamaitoon uunilaatikko myös siihen voita.
Lihaa aina joko uunissa paistettua tai pannulla ei siis jauhoja,ei maustettuja lihoja,kun niissäkin röpöissä on jauhoja jossain. Palan painikkeeksi vettä.
Nyt 2 viikkoa on takana ja 5kg pudonnut paino.Sanonut ettei yhtään tunnu olevan nälkä. Huomioikaa SIIS EI HIILIHYRDAATTEJA LIHAA VAIKKA KUINKAPALJON,RASVA SAA VALUA VAIKKA SUUPIELISTÄ.. kertoili heta..
nämä on Antti Hikkilän ohjeita... 2vko vielä on kuulema tyytyväininen(nallekarhuni)

Sen verran kuntoiluun palaan, että samaa kuntoilua se on ns. hyötyliikunta. Kävipä jalkaisin hoitelemassa asioitaan, askaroi muuten tai jos on muuta liikuntaa. Jos runttaan metsässä vaikka marjojen perässä tai soutelen kilomerikaupalla järvellä, se saattaa hyvin riittää. Venytellä voin jatkoksi.

Mitä laihdutusohjelmiin tulee, minulle riittää se ohje, että syö sen verran minkä kulutat. Jos pistelet suuhusi enemmän, paino nousee ja vähemmän murua rinnan alle, niin paino laskee. Liikunta on hyväksi, mutta sillä on vaikea korvata runsasta ylensyömistä. En lopeta perunan ja ruisleivän syöntiä. Eikä tarvitse. Näitä ohjeitahan vilisee kaikenlaisia. Olisi hyvä olla itselleen rehellinen, eikä luulotella tai "menettää muistiaan" siitä, mitä onkaan päivän mittaan tullut suuhunsa pistäneeksi. Yhtä kaikki, jos tulee hyvin juttuun painojensa suhteen, niin minusta on turhaa ottaa suurta tressiä vertaamalla ihannepainoja. Olen ollut huomattavan ylipainoinen, siitä alkoi mielestäni olla haittaakin. Painoni kasaantui äkkiä pitkähkön tapaturmaloman aikana. Kun kevensin "kuormaa" maltillisella menolla ja tapojen oppimisella, puhkuttaminen pienissä ponnisteluissa selvästi väheni. Normini on kunnossa. Ikää ei kuitenkaan voi vähentää, sehän on varmuudeksi kirjattukin.

Selailin aika paljon keskusteluja myös tämän 24 :n ulkopuoleltakin. Yleisarvioni: mahtuuhan maailmaan näitäkin...hyvin vähän villoja. Toki se on itsekeskeinen toteamukseni. Nyt totean, että tämä tälläkertaa, hei!

Kerron näkemäni pikku episodin,
joka hiukan hymyilytti tänään marketissa.
Siinä oli myyntipöytä lasivitriinein, sisällä pelkästään lihaleikkeleitä, alatoopia, makkaraa yms., myyjämies takana.
Pitkä mies lähestyi ja näytti etusormellaan yhtä
lihaleikepinkkaa.
Myyjämies kysyi: "Ai tätä salaattia?"

:)

Huomenta ystävät, sunnuntaiaamua tässä aloitan ja valon päivä se on, siis onnea Valoille.
Kynttilänpäiväksi myös on tämä päivä nimetty,viikon perästä laskiainen.
Laten esittämä sopii mainiostai laskiaismäen laskuun ja voihan niitä jätkän kynttilöitä hankkia sinne tunnelmaa luomaan.
Vieläkös ne tarjoukset ovat voimassa?

Noin se käy, kun harvoin pirtissä käy, eksyy, hyvä kumminkin että tien löysit Lokari, nyt osaat jo seuraavalla kerralla.
Mitäs sinne meren taakse kuuluu, sateita kai teidän talvi sisältää?

Ramoonalle, kaiken tuon tiedän mistä mainitset, itseni olen suurinpiirtein hyväksynyt, mutta pitää vaan näköjään väliin huokailla, ettei totuus katoaisi;)
Olen jo tähän ikään päässyt, missin mittoihin en enää pääse, en koskaan ole ollutkaan, mutta olen kokenut myös normaalin painon ja pääsin naimisiinkin, joten kaikki hyvin.
Toivoisin, että minut tuntevat huomaisivat jotakin sisältä tulevaa, se olisi jotakin, kun osaisi olla empaattinen, ihminen suurella kirjoitettuna, olisin onnellinen.
Yritystä on, tuloksista en tiedä, toivoisin sen jotenkin ulos välittyvän, ei tekopelinä, vaan omana minänä.

Tuo hampaistokin on perintönä kulkeva, onnellinen hän joka omin hampain hautaan pääsee.
Olisin minäkin halunnut kokea luistelun suurilla järven jäillä, se vapauden tunne on varmaan ihanaa, piti tyytyä keinojäälle tehtyyn luistin rataan ja luistelu jäi vähälle, kun se tanssiaika oli silloin päällä.
Silloin sitä alettiin sitä kumppnia katselemaan, muualta löytyi kuin luistinradalta;)

En ole koskaan mitään kuuri laihdutusta harrastanut, ai olihan kerran kun kaalikeittoa, siis sellaista missä oli vain kaalia, sain vatsani aivan sekaisin, siihen loppui sekin, liekö ollut tuloksia, en muista.
Varmaan oikeat ruokailujutut painon kurissa pitää ja tuo ynnämuun toteamus, syö sen verran kun kuluttaa, ja vesilasi ennen ruokailua on hyväksi.
Miehelläni oli tälläinen tapa, hoikka olikin, liikkui kyllä paljon, söi normaalisti.
Ihmetteli aina sitä, miksi hänelle kaikki kolestroolit ja verenpaineet vaan tulevat, minulle ei mitään, vaikka samaa ruokaa syötiin, todiste perimästä kaiketi tämäkin.

Lupaan, että en puhu pitkiin aikoihin painostani, hyväksyn ja elän, ihastelen toisten hoikkuutta;)

Mitä kumman ketjujen poistoa nyt palstalla kerrotaan, tai taisikin olla tuolla nuorempien puolella ne poistot, no arvuuttelua ja nurinaa riittää täälläkin, ihmettelen sitä jatkuvasti.
Tuntemattomat kaikki melkein toisilleen ja kinata vaan pitää, pirtissä säästytään tälläisiltä.

Tänään suuntaan Kuopioon, siellä kahden lapsenlapsen lapsien yhdessä pidettävät synmäpäivä juhlat, vanhin täyttää 13 ja kuopus 7, väliin jää 11 vuotias, juhannuksen aikoihin hänen juhlinta.
Mukava nähdä heitä, joulun jälkeen ei ole nähtykään, kiva myös nähdä mitä uutta on kotiin hankittu, tyttärentytär on hyvällä maulla varustettu ja koti on persoonallinen ja mielestäni kaunis.
Oikein miellyttävää päivää teillekin pirtin kirjoittajat ja lukijat;)

Kiitos muori tiedosta, nyt näin pennut minä myös, laitoin suosikkeihin.

Kiittämättä jäi kahvinkeittäjälle minulta, vaikka vanhassa pirtissä kävin ja Lokarin viestin luin.

Toivon ettei sitä piipaata tarvitse teille kutsua Venlastiina ja hyvä että "ukonrutale" huolta pitää.
Vaikka kuinka komeita ne pojat siellä piipaassa olisi, unohda ne;)

Lumisuttuista säätä- ei valaise edes tuo kynttilänpäivä !
Juu, ollaan vaan sovinnolla sellaisia kuin ollaan. Joten; Skillan olet ihan hyvä juuri sellaisena kuin olet !
Itse kavahdan ääri-ilmiöitä kaikissa asioissa. Niimpä popsin ruisleipää (kin)... Jos "omistaa" verenpainetta, kolesteroolia, kohonnutta verensokeria, on tuo karppausdietti hengenvaarallinen. Jokunen ihminen on jo kiidätetty pii-paa autolla hoitoon.
Joten ei se pelkästään lihan , läskin ja rasvan syöminen kovin monelle sovi.. Parasta vaan syödä sopivaa sekaruokaa salaattia ja kalaa unohtamatta. Jos pitäisi vähentää niin itse jättäisin valkoiset jauhot, sokerin ja kovan rasvan vähemmälle.. Ne pitää jo sisällään niin monta asiaa, että ruoka on jo terveelistä
Herkutellakin saa joskus. Useimmiten syödään kuitenkin kodin terveellistä arkiruokaa. Joka onkin sitä parasta.

En ole liioin innostunut avanto uinnista. Kuuluukohan sekin "ääri-ilmiöihin". Vaikka siellä rypläävät kehuvan kovastikin sen terveellisyyttä. Niin lieneekin.
Mutta onneksi meillä on valinnanvapaus jokaisella.
Sukset on vielä talviteloillaan vai pitäiskö sanoa kesälaitumilla- kummalla ne nyt ovat ?
Pitää odottaa kaunista aurinkoista päivää.
Mutta laskiais laskut tehdään kuitenkin, satoi tai paistoi.
Varmaan Laten toloppakelkan jalaksillekin mahtuu jokunen kyydin ottaja, vielä on aikaa suunitella. Aikakin on jo selvä.

Letkeätä sunnuntaita jokaiselle yhdessä ja erikseen.

Hellouta tännekin.

Avantouinnille, iso eeeiiiii. Kymmeniä vuosia sitten kokelin, ku työtoveri kehui avantoa, sanoi olleensa ihanan tunteen vallassa kastamisen jälkeen.
Kerranpa aateltiin mennä avantoon, mie oon aina sellainen kokeilija. Hurjaa touhua eka kerralla, mutta kastaminen vaan tuli suoritettua. Olotila oli mukava, kroppaa kuumotti ja pisteli mukavasti...vaan yöllä heräsin hikeen ja rinnassa muljahteli epämiellyttävästi. Käytiin sentään vielä pari kertaa avannossa ja samat tuntemukset yöllä minut yllätti, hikoilutti ja rinnassa muljahteli. Uskon ettei avantouinti ollut minun lajini. Tuntemus avannon jälkeen oli todella miellyttävä ja lienee siinä lisänä voitonriemuakin, kun uskalsin...

Oli hiukan aurinkoakin tänään, mutta pilveen sammui. Muutama pakkasaste ja keli mitä mainioin. Piski tykkää nuuskia, on niiiiinnn paljon viestejä tienpenkalla, ettei millään ehdi jokaista lukea. Viiksikarvat vaan väpättää piskillä, kun nuuhkiminen edistyy paikasta toiseen. Ja aivastelua ei voita mikään...

Hyvää mieltä tällekin päivälle...
Hei hei

Enpä ole avantouintia harrastanut. Tosin joskus nuorena, kun putosin muutaman kerran heikkoihin jäihin, jouduin uimaan. Tyhmän rohkeatahan sekin oli ja itseluottamus mukana, jos putoan, niin nousen. Onnistuihan se, mutta puolen kilsan kotimatka märissä ryntteissä tuntui pitkältä. Olihan kuitenkin hajoitusta, mutta enpä tositoimiin ole myöhemmin joutunut. Nyt en mene veteen rypläytymään, ellei lämpö ole vähintäin 20 tai jos satun putoamaan.

Sovussahan täällä ollaan ja omiamme kirjoittelemme.Jos nyt joskus sattuu vähän tökkäsemään, eiköhän menne normaalin piikkiin. Kirjoitettu kyllä pysyy, se on houkutin "märehtijän" kykyjä omaavalle. Kas, kun sen voi napata esille vuosien kuluttuakin ja alkaa jurnuttamaan.

Kyllä Skillan, kanssakäymisen taitosi ja tapasi tunnetaan ja on tullut todistetuksikin. Hyvää jatkoa vaan ja sitä samaa toisillekin.

Huomenta alkavaan viikkoon, kuuden asteen pakkasella sen aloitamme ja myös toivoen, että tuleva viikko toisi kaikkea mukavaa tullessaan.
Kolme täyttä viikkoa tähän helmikuuhun enää mahtuukaan, sitten maaliskuu jo kurkistelee.
Kevään merkkejä ilmassa muutenkin, kuin vain talitintin ääntelyt, kaupassa siemenpussitelineen eteen vetää, varma merkki sekin siitä että kevät lähestyy:)

On se kumma miten tuo Lokari vetää naisia puoleensa, vanha pirtti ja sen kahvintuoksu tuntuu houkuttavan ja nyt vielä texsanell sinne herkkuja vei, no ei mitään luetaan molempia, miks ei voi myös kirjoittaa, kelle ei pituus kiusaa tee.
Olen pannut merkille, että hitaammin aukeaa, kun on pitkä ketju, onko vain minun koneeni ongelma?
Olihan se mukavaa seilaamista se Lokarin luo meno silloin kauan sitten, siellä muistini mukaan joku tervassa pyöriteltiin ja höyhenillä vielä viimeisteltiin,,, no se oli silloin.

Venlastiina, etkös muista että pirtissä keskustellaan ja eihän sitä voi lyhyesti tehdä, mitä pidempi kirjoitus sen parempi, ole huoletta jaksetaan lukea.
Tuosta avantouinnista, olen ihan samoilla linjoilla kanssanne, en hevillä jäiden sekaan menisi ja tuota jäihin putomista aina sydän kylmänä pelkään, tyttäreni mökki on saaressa ja sinnehän on mentävä vaikka henkensä kaupalla.
Aikaisin syksyllä jäiden ilmaantuessa ja myöhään keväällä jäätietä pitkin on mentävä, eivät malta pois pysyä.
Kuinka paljon niitä uhkarohkeita onkaan ja kuinka monelle sellainen matka on viimeinen ollut.Pysytään vaan suosiolla pois heikoilta jäiltä ja avannostakin.

Alkaa taas olla se aika vuodesta että koiran jätökset alkavat puhuttaa, miksihän ei niitä voikin pois kerätä, säästyisimme koirien moittimisilta, narun toisessa päässä se ajatteleva ihminen on syypää.
Katselen aina kun samat koirat kadulla kulkee, melkein tutuiksi ikkunan takaa katsoen ovat tulleet.
Eräs nuori nainen kulettaa aina kuuden aikoihin kahta koiraa, toinen narun päässä toinen irrallaan.
irrallaan oleva on jo vanha, hitaasti liikkuu, voin ihan kuulla kun kutsu väliin kuuluu, tulehan jo, askeleet hieman nopeutuvat.
Niin se on koirienkin kohdalla eron hetket tulevat aikanaan.
Miten vanha piskisi onkaan, wiiwidear? Olen ehkä kysynytkin, vaan en muista.

Minä siihen Laten kelkkaan mieluusti istuisin, mutta sovit meri- kukka syliini, jopa luisto hyväksi tulee, vai vieläkö, Venlastiinakin kyytiin pyrkii, sopu tilaa antaa, toivottavasti Late ohjaamisen taitaa?
Ei me taideta kaikki samaan kelkkaan, löytyisikö ynnämuun varastoista joku kulkuväline ,askartele vaikka suksien päälle joku lavitsa;)
Ensi pyhänä sitten, muistakaa laittaa herneet likoon.



Synttärit tuli juhlittua, kai myös liisa.salilta, hyvät oli tarjoukset, mukava nähdä että aikamoisia jauhopeukaloita ovat jälkeläiseni, mummo jää toiseksi;)
No ei lopu juhlimiset, joka kuukaudelle parit synttärit, omista lapsista aina neljänteen polveen, juhlintaa riittää;)
Mukavaa että kohokohtia elämän poluille.

Nyt alkaa elämä tuolla ulkona vilkastua, kohta vilskettä kadulla näkee, siitä sitä sitten minäkin päivän viettoon innostun, aamuhetki on ohi, hyvää viikon alkua kaikille.

Täällä jo suunnitellaan, kuka kenenkin kelkkaan lähtee. Onkohan laskiasmäessä aikoinaan mielitietyn kelkan kyytiin meno ollut hyvinkin kosioele ja jonkinlainen suostuminen. Laten kelkka tuntuu olevan jo täyteen buukattu, joten jos minä sitten odottelen, millaisen laskuvälineen Ynnämuu saa aikaan...suksien päällehän saa useampia istumapaikkoja ja mitä tiiviimmin istutaan, sitä paremmin pysytään kyydissä. Hankeenkin on mukavampi kupsahtaa porukalla. Ja eiköhän me vuorotella toistemme kyydissä , tutustuu vähän paremmin laskiaismäen väkeen. Minä kyllä varustaudun omalla hyvin liukuvalla kumipohjaisella matolla, sillä taikamatolla voin lentääkin tapahtumapaikalle.

Lupasin lauluporukalle leipoa illaksi Ruuneperin tortut ja samalla tuon pirttiinkin maistiaisia, joku toinen voi huomenna tuoda oman reseptinsä mukaan leivotut. Jauhan piparitalosta jääneen pohjan muruiksi, samoin mantelia runsaasti jauhettuna vehnäjauhojen lisäksi, mausteena kardemummaa. Minulla ei ole korkeita tötterövuokia, paistan muffinssivuoissa.Vadelmahilloa laitan reilusti päälle jo ennen uuniin laittoa, se painuu muuten vähän kuivakkaan leivoksen sisään ja mehevöittää mukavasti. Kostutan laimennetulla mantelilikkörillä, Amarettoa on aina varastossa. Jäähdyttyä laitan vielä pintaan vadelmahillokoristeen ja jos viitsin, sen tomusokerikuorrutusrinkulan. Useimmiten vain pölläytän siivilän läpi tomusokerihunnun, oikein kivan näköinen tulee. samaa konstia käytän joskus sabluunan kanssa, saa vaikka tähtikuvioita kakun pintaan.

Koiran jätökset nousevat pian uutisaiheeksi, ja heti pitää puolustautua, että meidän haukun omistajilla on aina muovipussit mukana . Uutisissa on puhuttu sairaalahenkilökunnan kokemasta väkivallasta. Lähiomaisia on sairaalatöissä, mutta onneksi silmäosastolla ja varsinkin leikkaussalissa on hillitympiä potilaita. Itsekin olen kerran ensiavun potilaana peurakolarin jälkeen nähnyt riehuvia humalaisia, pahin oli kammottavan rääväsuinen nainen.

Kaunis ja miellyttävä ulkoilusää näyttää sukeutuvan, aamu on jo valjennut ja karvakamu katselee meitä jo merkitsevästi.

Hei vaan pirttiin.

Pilvinen päivä taas, olen etsinyt lähetettäni Poriin, en tiiä mihin olen hukannut. Laatikoita kävin läpi, ei löytynyt. Huomenna pitää soittaa ja tiedustella asiaa.
Ajan kyllä tiedän, mutta...
Olen hukannut tavaroita vähän väliä. Silmäpuoli kun on, ei löydy kadotetut tavarat kovinkaan helposti. Kyllä se haittaa elon meininkiä , kun näkö meni silmästä.
Toivon mukaan pääsen laskiaisretkelle pirtin väen kanssa.

Piski käy kymmentä vuottaan. En ole huomannut vanhuuden oireita piskillä, itse olen menny huonommaksi. Lenkkeily ei tunnu oikein luontevalta, tasapaino kun myös henkentyi, näön menetyksen myötä.

Siirynkin tästä pitkälleen piskin viereen, sulho ihailee kauniita ja rohkeita!
Hei hei

Hohhoijaa, herätty taas on ja ilma näyttää ihan mukavalta, pakkasta viisi astetta, aika pienillä pakkasilla olemme saaneet talvea viettää.
Lunta on kai tullut talven tarve muualla, meillä vähän nuukemmin, riittää kylläkin, sukset olalla kulkijoita täällä liikkuu, kai ne ladulle löytävät.
Onhan lehdessä turinaa myös latujen kunnossa pidosta ja koirien sielläkin harmia kerrotaan tuottavan, hyvä ei mitenkään;)
Nyt aion valittaa minäkin, saunassa lämpöä alle 80 astetta ja minä tykkään että pitäisi olla mieluummin joku aste yli.
En tykkää kiukaalta tulevasta vesihöyrystä, hikoillen se vesi pitää pintaan saada.
Eipä ole suuret nurinan aiheet, jotakin pitää minunkin;)

Sellaista se on, väliin katoaa minunkin huushollista jotakin, mutta ketäpä syytät ja minä kun olen niin jämpti kaikissa asioissa, paikalleen aina tavarat laitan;)
Nuo paperit ovat kyllä hyvin herkkiä lehtikoriin joutumaan ja jos korin ehtii tyhjentää, perääppä sitten.
Jos puolilla valoilla vielä joutuu menemään, en ihmettele wiiwidear.
Johan tuolla piskillä alkaa ikää olla, mutta eläväthän koirat pitkälle kahtakymmentä, minun koirani meni koirien taivaaseen kolmetoista vuotiaana, vieläkin ikävä väliin tulee.
Maalasin taulun tipsustani ja minusta se on aika näköisensä, tuossa seinällä minua tuijottaa.
Arvostelijat voisivat olla toista mieltä näköisyydestä, minulle riittää.

Aivan oiva keksintö tuo kumimatto, se varmaan luistaa ja voitat mäen pituuslaskun Ramoona.
Toisenkin hyvän huomasin kirjoituksessasi, tuo hillon laitto uuniin mennessä, minä olen laittanut aina valmiiseen torttuun sen hillon, varmaan mehevämpi tulee tuolla tapaa tortusta, aina oppii;)
Leivoin eilen hillopullia kerhoon minäkin, omasta mielestäni ei oikein onnistuneet, liian kovan taikinan tein, mutta kehuivat kovasti, no kukapa se ilkeäisi moittimaan ruveta.
Kevät retkeä suunniteltiin, Tallinnaan pariksi yöksi, on siinä muuten aika homma saada tälläinenkin matka aikaan.
Kun on saanut tarjoukset, esittää ajankohdan alkaa kuulua minulle ei sovi, vaihda aika ja kun kaikki on ok, alkaa pois jääntejä tulla, mitä kelläkin syynä.
Miksihän sitä moiseen hommaan vapaehtoisesti itsensä työntää, mutta ei kai mikään itsestään synny, minun kaltaisia höperöitä tarvitaan.
Katsotaan nyt miten saan onnistumaan taas tämänkin reissun, edelliset oikein kivoilla muistoilla.
Kai se on se haaste, mikä mukaan laittaa ja sitten se tunne että on onnistunut jossakin.

Nyt on alettava taas tätä päivää toteuttamaan, haasteita on, laulamiset ja ohjelmaryhmä, siinä se päivä kivasti kuluu.
Muuten, oletteko kuulleet sanan " uunaalleen" ja mitä se mielestänne tarkoittaa.
Sanoin näin jossakin yhteydessä ja ihmetystä herätti.
Mukavaa päivää, toivottavasti joku pirttiinkin ehtii;)

uomenta Skillan ja muut pirtin väet, kisuliineja myöten,
varmaan nukkuvat vielä Hessa ja Miuku, koska ei näy ei kuulu.

Arvaan että uunaalleen tarkoittaa suunnilleen, se tuntuisi minusta aivan luontevalta. Meninkö metsähallituksen puolelle?

Täällä on sää taas aivan harmaa ja jokunen hiutale tulee hiljalleen alaspäin. Voi olla hyvä päivä ladulle, kunhan tässä nyt ensin nämä aamuhommat valmiiksi on saatu ja kunhan harrastusryhmän kanssa on touhuttu.

Eilen oli niin innostavan aurinkoista keskipäivällä, että aivan uudeksi olonsa tunsi! Olisi se saanut jatkua pitempään.

Kirjoitellaan kuulumisiamme!

:)

Lunta vähän tuiskuttelee, mutta sehän talven tapoihin kuuluu. Kyllä varmaan SkillaNin "tipsu" on näköinen, niin on jos se tekijästä siltä näyttää. Sitäpaitsi, näköisyyttäkin voi kuvata hyvin monella tavalla. sisällyttämällä siihen jotain olennaista. Tuleepa mieleeni Kajaaniin pystytetty UKK:n patsas korkkiruuvia muistuttavana. Sehän aiheutti aikanaan laajaa keskustelukin puolesta ja vastaan. Vaikka en ole taiteen tuntija, minusta siitä patsaasta voi hyvin löytää"kekkosmaisuutta" ilman pahansuopaisuutta. Eihän se nyt tietysti "luonnollisen" näköinen ole.

Eilen kävin passikonttorissa ja onnistuinpa valitsemaan ajankohdan niin, ettei yksin tarvinnut jonotella. Mikäpäs siinä oli eläkeläisen istuskella ja lueskessa joutessaan lehtiä. Taisi pari, kolme tuntia nuhraantua. Viikon kuluttua passi sormenjälkineen on kuulemma valmis. Enpä ole vielä passin tarvetta varannut. Täytyy katsella, matkakuumeeni ei ole vielä haitaksi asti kohonnut.

Niin, se laskiainen, kyllähän minä ne eriomaiset, oikeat puusukset paikalle kujetan. Ehtiipä sitä katsella, miten niitä hyödynnetään. Joko lasketaan kumparetta kimpassa tai kyllähän hövölisti myös lainaankin.

SkillaNin arvoitus "uunaalleen?" Eipä äkkiä tule mieleeni, jotenkin tutulta tuntuu, ehkä lauseyhteydessä selviäsi. Olisikohan aikomus painua pehkuihin?

Tervehdys teille!
Tarkoitus olisi lähteä keskustaan Clas Ohlssoniin ostamaan yövalo eteisen pistorasiaan. Syy on se että kolme päivää sitten kun lähdin näiltä istumilta valot sammutettuani vessan kautta yöpuulle, niin senverran olivat silmät häikäistyneet että en havainnut vessan oven aukioloa.
Niinpä törmäsin siihen ja kumautin otsani silmän yläpuolelta aika makiasti. Komea kuhmu nousi heti ja musta silmä kehittyi seuraavaan aamuun mennessä. Olen ollut kuin yksisilmäinen Panda. Aurinkolasit on olleet hyvään tarpeeseen.
Nyt voin jo lähteä jo ilman niitä ihmisten ilmoille ja tuota yövalolamppua ostamaan.
Laskiainen tulossa vai.
Pitääkin kutsua pojanpojan perhe lähelläni olevaan makkaramäkeen liukumaan. Mamma sitten hernekeiton keittää ja pannukakun paistaa. Itse näin tapaturma-alttiina pysyn mäestä poissa.

Onko Ruuneperin päivä unohtunut kun ei missään näy mainintaa. Nuoriso ihmettelee miksi tortulle liputetaan. Torttujutun luin Facesta jossa aikaani seuraavana myös olen.

Passikuvaan olisi minunkin mentävä kun Tallinnan matka on alkanut pyrimään ajatuksissa. Passia en muistanut ajoissa uusia täytyypä sanoa siellä konttorissa että muistuttavat siin vaiheessa. Onnea nyt vaan täältä kautta kaikille Ruunepereille kun täältä se on niin kätevää, em.--torttuja on tos korillinen ja kahvia.

Hieno auringonpaiste ja pikku pakkanen. Tortut jäänee syömättä, ovat jääneet ties kuinka monta vuotta. En muista, millloin viimeksi olisin runebergintorttua maistellut. Kyllä se suolapala minun suussani paremmalta maistuu kuin makea. Viis makeasta elämästä!

Sain sukulaiselta viestin, että oli nähnyt aforismini tänään ratikassa. No, tiesinhän minä, että tänäkin vuonna olen saanut läpi kampanjaan yhden raideaforismin, mutta olin jo unohtanut koko jutun. Jos joku niitä hengentuotteita ratikassa tai metrossa lueskelee, niin voi arvailla, mikä niistä sopisi minun korvieni välistä lähteneeksi.

Ajattelin tänään käväistä toisen kerran kuntosalilla. Ihmettelen, kun en ekalla kerralla saanut oikein mitään paikkaa kipeäksi. Jokohan nyt onnistuisi? Huomenna sitten vesijumppaan vetreyttämään "harjoitettuja lihaksia" (hah!) ja illalla vetreyttämään korvienväliä laululyriikkaan. Yhtä aikaa olisi verkossa tavallisen lyriikan luento, mutta enhän minä voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, joten verkkoluento on kuunneltava jälkikäteen.

Oikeastaan mukava, että on vipinää niin hengelle kuin ruumiillekin. Kumpi sitten lie vetreämmässä kunnossa, kun aikansa muokkaa! Vai onko se niin, että päässä ei mikään pysy, mutta muualla kaikki pysyy sitäkin tiiviimmin. Etenkin vyötärön ym pärillä. Tsau-tsau!

Huomenta ja nyt jo taas keskiviikkoon, aika rientää.
Pikku pakkasessa jatketaan kahdeksan tällä kertaa, Saamelaisten päivä tänään ja myös Terhin nimipäivä.
Niin jäi Ruuneberin päivä mainitsematta, kai siksi että torttuja on syöty jo kauan, hyvä että jjoutava muistit.
Liisa.sal noin varmaan myös tarkoitetaan sana uunaalleen, savosta kun on kyse, hyvä sana kun on löytynyt sitä käytetään moneen;)
Olen sen kuullut myös yhteydessä sanaan" tarkkaan", kun jotakin tehdään perusteellisesti, se tehdään uunaalleen.

Valtiopäivät on avattu, kuultu presidentin ja puhemiehen puheet, kovasti on vakavista tulevista päätöksistä kyse.
Varmaan tilanne on vakava, vyön kiristystä, no siihen on totuttu, ei mitään uutta tavan kansalle, mutta silti meillä on hyvät oltavat, tuskin kukaan ihan nälkäkuoleman partaalla on, jos varmasti tiukkaa onkin.
Toivoisi, että juuri ne joilla on todella vaikeaa kaiken suhteen, tavoitettaisiin ja apua annettaisiin.
Niitä hiljaa kohtaloonsa alistuvia on varmaan suomessa paljonkin, eivät osaa tai eivät halua apua hakea.
Löytyy paljon niitäkin, jotka osaavat ja ilkeävät joka paikasta rohmuta, vaikka elämän tilanne aivan hyvä.
Omatunto ei kaikilla toimi.

Minulla katuvalot toimii myös yövalona, juuri ikkunani takana on kirkas katuvalo.
Oliko silmä mustana catleija;)
Noista näköistauluista en kohdallani puhu, mutta parhaani olen yrittänyt ja ihan tyytyväisenä katselen tuotoksiani, että noinkin olen rohjennut ja saanut jotakin aikaan, en vuosia sitten olisi unissanikaan voinut ajatella, että maalaamaan ryhdyn.
On se antanut paljon tuokin aika, minkä siveltimen ja maalien kanssa touhusin, yhtä luomisen tuskaa se on ollut, kokeiltua on tullut.
Suosiolla luovutan ja hyväksyn sen, että ei tullut kuuluisaa maalaria, ei tuleville polville rahasampoja luotu;)

Hintriikalla tuo" luominen" onnistuu, niin se toisilla, mutta en ole kade, ihanaa että ne joilla on lahjoja käyttävät niitä.
Mieheni jälkeen jättämistä tavaroista löysin vihkon, mihin hän oli noita oma ehtoisia aforismiaan kirjannut, hyvin osuvia joukossa oli.
Hänestä muutenkin löytyi hyvin taiteellisia piirteitä ja sellainen kuva on jäänyt mieleen, että alkoipa hän minkä tahansa homman se onnistui
.Ihme ettei lihaksesi kipeytyneet H*, minun ei tarvitse kuin vintille kipuan, jalat aivan hervottomat, kuntoni on huono ja luulen että sinulla kunto kestää.

Nyt on kyllä semmoinen juttu, että lopetettava on tämä turinointi ja leipomahommiin on lähtöä tehtävä, on taas se iso kerhopäivä.
Olkaa iloisia ja pirteitä, siinä se tämäkin päivä iltaan saadaan;)

Huament vaa!
Pimeet oj ja pakkastakiv vaa 4,3.
Tänäpän on saamelaisten kansallispäivä.
Ryynekreenimpäivää meitil ei juhlitakka, kun Ventla ei hyväksys sitä kansallisrunoilijaks, sitä Ryynekreenii nimittäin.
Sitäpaitti miäs on olluj jo muutaman päivän iham petipotilaana.
Jos Ventla olis tehenyn niit torttui, se olis yksij joutunun neet syämään. Kyl se varmaa olis ne syäräj jaksanum, mut olisikos se jaksanus sittem mahaansa kantaa?

Ja mahtuskohan neet ihan sattumalta löytyneet housut, jokka nym mahtuu sille. Neet on hyvää kankasta ja simmotteet, että niil voi mennä vaikka hautajaisiin.
Neet nimittäin on eressäpäin. Ettei vaa kävis nii, et joka vuasi alkaa lähisukulaisen kualemisella. Viime vuanna se oli miähen sisko ja nyv Ventlan serkku.
Ny onki Ventlan isänpualaisest serkussarjast jäljellä enää yks. Äitinpualeisest sarjast niit on viäl kaikkiaan viis tai kuus, jos Ruattis asuva serkku on elossa ja lasketaan kans. Se on kyl ihan itte eriytynys suvust. Mut on se serkku kumminki.

Tää nym meni Ventlan sukusotkuks, mut ens kerral miä kirjotan sitte, ku on jotakim mukavaa kerrottavaa.

Mitä siihen Ryynekreeniin viäl tulee, Ventla epäilee, että se on runoillu yhyrest miähen äitinpualeisest esi-isäst.
Se olis se "Se hakes, piru" - Munter.
Sillä on ihan uskottava toristekketjuki.
Eikä se Ventlan väittämän mukaan ollu vähä sekopää.
Se vaan ensimmäisen kerran näki pommin.
Ja mitä Vennu Kyyhkyseen tulee, ei ollu sekään kaheli vaikka hyäkkäki sillon, ku piti perääntyy. Vennuhan oli umpi-suamalainen, ja komentokiäli oli ruatti.

Morjens vaa kaikille!

Minäkin toivottelen välillä hyvää saunailtaa,kun meill tässä asunnossa on sauna
saa lämmittää silloin kun alkaa siltä tuntumaan.Vaikeuksia tuo saunassa käyminen minulla on kun hiki valumaan alkaa minä raapimaan,et veri roiskaa-pirunmoinen punajäkälä,kun millään nyt ei taida hellittää.Sen kikasvaölampunkin ostin,merisuolvedellä lotjanut kirvelee vaan ,.lääkäri ei muuta,kuin 2vko kortisonivoidetta---tuntuu joskus järki sumenee. Mut odotetaan kesää, niin toivokaa tekin oikein aurinkoista kesää,saan sitten helmat heiluen särkijärvllä lotjaatuu.

pistän oppimaani lasuuden murretta-llike-elämässä heleposti tarttui.

Voikaa ystävät hyvin ja tivokaa nopee kesän tuloa,,TUUTAROI HETA.

Huomenta, pitäähän se päivä alulle saada tänäänkin, pirtissäkin.
Hiljaiseloa on ollut, touhua riittää muillakin kuin minulla.
Sää jatkuu samanmoisena, yhdeksän astetta on pakkasta, talvi hellii meitä.
Vielähän ne ehtii paukkupakkasetkin tulla, maaliskuullakin yöt voi olla kylmiäkin.
Siemenlehti ilmestyi eilen postiluukusta, se on niitä kevään airueita.

Eilinen meni taas hujahtaen ja kerhossa väkeä satakuusikymmentä henkeä.
Jossakin vaiheessa hikeä pukkasi, kun pöytään piti kuppeja kantaa ja Runeberin tortut tekivät kauppansa.
Kovasti paljon on matkoja suunniteltu tälle vuodelle, melkein joka kuukaudelle tarjous, ei puutu kun euroja, jotta voisi kaikkeen mukaan mennä.
Nyt ne alkaa olla viimeiset vuodet, kun vielä jaksaisi.
Jospa kaurapuuro linjalle rupeaisi, saisi jonkun matkan tienattua;)

Onpas siellä Venlastiinan huushollissa ikävä, kun petipotilaaksi isäntä joutunut,se flunssa se riehuu, tuntuu täälläkin sen tyylistä olevan.
Kovin synkkiä on Puskasuleiman hautajaisennusteet, vaikka kyllähän se taitaa nämä kymmenet olla niitä lähdön täyttämiä.
Miten liekin, että usein näitä suruviestejä peräkkäin sattuu, tälläistä se elämä vaan on.

Tuo punajäkälä se vasta onkin kamala tauti ja lääkettä mikä parantaisi ei meinaa löytyä.
Olen säilynyt tältäkin taudilta, mutta olen nähnyt miten osaa vaivata.
Miksihän sitä ei voisi olla terveenä elämänsä ja kuolla sitten pois, kun aika on täysi.
Kai ne on niitä raamatun kertomia, aina neljänteen polveen isien pahat teot kostautuu, ja kuitenkin ei pitäisi vihaa yli yön kantaa, ymmärräppä sitten tätäkin.
Varmaan joku osaa noitakin asioita tulkita oikein, minusta ristiriitaisia viestejä.
Ihmisten kirjoittama se raamattukin on, voihan olla ylilyötejä siinäkin, olen ajatellut, että omilla uskomuksilla jokainen autuaaksi tulee, se uskomus johonkin tuntemattomaan on omakohtainen.
No jopas taas laajeni juttuni, siitä punajäkälästä oli puhe, on todella ikävä seuralainen, jaksamista hevat.
Toivotaan vaan oikein kovasti aurinkoa kesäksi, se moneen vaivaan apua antaa.

Nyt edessä ihan sellainen teen mitä tykkään päivä, ei muuta suunnitelmaa kuin käsitöiden teko ja ystävänpäivä korttien kirjoitus.
Jotain mieleistä ruokaa laitan ja herkuttelen, mitäs onkaan teillä mielessä.(kysyikös Arja -täti jotain tuon tyylistä, muistatte kai kyseisen tädin, hei laukkaa ratsu reima,,,)

Iltahan nyt jo on niin teetä tulin juomaan ja Rtorttuja on vielä sentään. Kyllä olen huomannut tänne kahvipirttiin kirjoittavista sellaisen piirteen, että asiaa löytyy ja mielikuvitusta vielä siteeksi.

Tämähän minulla oli varsinaisesti aiheena kun pitäisi kirja kirjoittaa, nämä palstalaiset olisi henkilöinä itse en kuitenkaan oikein aloittaisi, mutta henkilönä kirjassa voisin esiintyä.

Siinä olisi kyllä rajoitus että itsensä osuutta ei kukaan saisi kirjoittaa tai vasta tarkastuksen jälkeen itsensä osuus hyväksyttäisiin. Rehellisesti sanoen uskon tälläiseen kirjaan, Tyypit on valmiina ja taitoa on. Idean keksijälle Bonusta olisi hyvä tulla.

Iltaa...jaa -a, näkyy olevan " Pöksy H Pupun" aloite ja idea kirjan tehtailemisesta. Enpä ole kiinnostunut esityksestä, enkä katso olevani sopivaa ainestakaan.

Olevinaan kiirettä on ollut, vaikka mitään havaittavaa hoppua ei näyttäisi olevan. Kunhan olen hyörinyt, no passiasia tuli kuntoon. Eipä se lupa ole esteenä, jos pätkähtää päähäni lähteä reissuun. Ei kuitenkaan mitään matkaa ole edes kehitteilläni. Tai onhan se laskiaisreissu, Latehan teki jo ajankohdasta esityksen. Tulleeko se hyväksytyksi vai halutaanko muutosta. Näkyyhän se aikanaan milloin hyörinä alkaa.

Hyvää illan jatketta, jos nyt joku sattuu vilkaisemaan. Hiljaistahan Pirtissä näyttää olleen.

Huomenta jälleen,on se merkillinen tuo sisäinen kello, ylös vaan, vaikka mihinkään ei ole kiirettä.
Aamu kulta kullan kallis, minun kohdalla paikkansa pitää, nautinkin kovasti näistä hiljaisista hetkistä, vaikka mukava on sitten kun kaupunki pikku hiljaa herääkin.
Kaikki kelpaa;)
Onhan se sananlasku aamuvirkulla pitäisi omaisuus kasvaa, no siihen ei ole tullut mitään näyttöä.

Jaa että kirjan kirjoittajaa Pöksy H Pupu kaipaa, no onhan pirtissä taitajia, montakin, mutta tuo itsekritiikki on onneksi siltä osin minulla kohdallaan, että enpä lupaudu.
Sitten onkin ihan toinen juttu, nuo melkein kirjailijoiksi tunnetut, huomannut olet nämä taitajat, nimiä en mainitse, kirjoitukset viitteen antavat, jospa heillä halua moiseen asiaan.
Jos ei heiltäkään apua heru, itse taidat kirjan joutua tekemään, mutta mikä estää;)
Mikähän olisikaan minun osani siinä kirjassa, ihan olisi kiva lukea ja tosi on kyllä kirjan voisikin joku osaava kyhätä.
Jäämme odottamaan tätä kirjailijaa;)

Tuo mäenlasku tuli selväksi ihan jetsulleen, noin se menee, lupaan olla paikalla ja painoksi siihen tolopparekeen olisin valmis istumaan ja varmaan useampi mäki lasketaan, jos nyt jaksan mäet ylös nousta,,, onhan tuota sisua, puhkutaan ja kivutaan, jos en tokaan mäen laskuun ehdi, niin seuraavaan.
Jokos kunto Latella kestää, no onhan olemassa lääkekaappi ja nurkkakaappikin sieltä voimia lisää;)
Eikös se niin mennyt että, otappas rohtoa lääkettä nauti, kohta on kaukana pipi ja tauti.

Hyvä on passi olla lähtökunnossa, noita äkkilähtöjä näyttää olevan tarjolla silloin tällöin, meillekin tarjottiin hyvin edullista Turkin matkaa, ei tällä kertaa halpuuskaan houkuta.
Jääköön syksyyn seuraava kauemmas suuntautuva matka, toteutuuko sekään, on vielä kysymysmerkkinä.
Tallinna kyllä kutsuu ja aiemmin, huhtikuun lopulle on matka suunnitteilla, tarjouksia olen pyydellyt.
Reippaasti on matkojenkin hinnat nousseet, mutta mikäs se ei nousisi, sellaiset on ajat.

Nyt ihan vaan tavallista perjantaita alan tässä viettämään, huomenna on ne myyjäiset, aikaisin joudun lähtemään saattaapi kirjoitukset huomen aamulta siirtyä päivään.
Haitanneeko, niin hiljaista on viime päivillä pirtin oven käynti ollut, jos joku aamu herättely väliin jää, tuskin suurikaan moka on.
Mukavaa viikonlopun alkua, ilman suhteen hyvältä näyttää, yhdeksän asteen pakkasella tässä mennään.

Siihen kirjaan olisi laitettava juuri nämä estelijät, mutta koko 70 plus palstan siihen ptää tulla, On kyllä niin herkullisia tyyppejä joista olisi hieno tehdä analyysiä.

Luin kuinka W Somerset Maugham keräsi tyypit, hän olisi innoissaan tästä väestä. Pidetään asia esillä, kirjahan voissi olla menestys taloudellisessakin mielessä. Jonku olisi ihan eri aloitus tehtävä tästä hankkeesta.

Tee sinä, aloitus, ideahan on sinun, pöksy h pupu.

Sama matka taitaa olla tarjolla Venlastiina.

Ehtoota. Vai että kirja mukamas. Ketähän varten ?
Sanompa heti suoraan että liityn tuohon ym:n kerhoon ja siirryn kirjan sivuilta suoraan takavasemmalle ja pysyttelen poissa näköpiiristä.
Pitäisi omistaa "sanan säilä", hyveitä ja paheita joita voisi analisoida.
Mitään niistä en omista- ja kuka olisi sopiva analisoimaan toisiamme:
Ei kukaan.
Mutta ei hätää: kaikki vapaaehtoiset ja kielisankarit, joilla olisi sana halussa- kas siinäpä sopivaa porukkaa.
Siitä vaan pupu pöksyineen kirjan tekoon. Hyvä tulee !
Tulipas taas selkeästi oma mielipide esille.

Eiköhän tule kunnon pullat laskiaiseksi, kun nyt on jo vireillä
Taikinan teko.
Kermat odottaa vatkaamista kaapissa ja hillot purkissa.
sunnuntai aamuna hernekeitto kattila tulelle- toin kaappiin leivinuunissa ruskistettua lihaa. Siitä tulee tosi hyvä hernekeitto.
Nam, nam.

Pohjoisessa pidetään ns. monotansseja. Vielä on sopimatta pirtin tansseista, onko ne talvisaapas tanssit vai mitkä? vai pitääkö alkaa lankkaamaan oikein tanssikenkiä. Vai Ainot ja Reinot..?Entäs sukkatanssit ?
Kun alkuun päästään ei ½ tuntia tanssia riitä mihinkään.
Johan se aika menee melkein,kun penkiltä pystyyn hommautuu,,..
Niin jos nyt joku satuisi pokkaamaan valssille.
Toivotaan että Late ehtii parantua kunnolla. Tämmöinen mummolauma jo ilmottautunut kyytiläiseksi mäkeen. Siinä tarvitaan tervettä miestä ! Jos kuumehoureet olisi jo silloin ohi.

Kivaa perjantaita kaikille.

No niin, huomenta.
Se on sitten pakattava suurin matkalaukku kun lähtee laskiais mäkeen.
Monot, villasukat, ainot- kaksi tupsua - kaikki pehmusteet lentokaatumisen varalta, päällysteet kylmän varalta, voi voi. itseasiassa koko omaisuus. parempi ottaa mukaan kun puutetta kärsiä, niin ja ne säärystimet myös. Jokohan noilla alkaisi pärjätä ? Kypärä meinasi unohtua.Älkää ihmeessä erehtykö: En ole avaruusolio vaikka näytän siltä.

Tuosta Turun menetetystä laivatilauksesta. Emmehän me tiedä mikä se totuus on .
Näin vain kerran ohjelman jossa eräs ministeri kertoi varustamosta joka on konkurssin partaalla. Kilpailuttaa eri maiden valtioita kuka maksaisi enemmän euroja. Saadakseen tilauksen.
Ja eiköhän ne rahat mene veroeuroista.
Mikä sitten lienee totuus. Vai onko se sama kun hölmöläisillä:
Jos peitto on liian lyhyt, leikataan yläpäästä ja siirretään alapäähän.

Kuka sen tietää, puheita on monia?
Siinä oli tämän päivän politiikka osasto.
Nyt säätiedoitus, jos joku ei ole hoksannut vielä ulkona olevaa nollakeliä ja hämäryyttä. Lumiriekaleitakin satoi aamulla. Tuulta ei juurikaan.

Päiväkahvi aika. Pirtin Nappikahvia tirautan mukiin. Aah, rusinapullia kaapissa , jopas sattui hyvin.
Kisuille maitoa kippoon ja hei hei, muitahan täällä ei nyt näykkään.
lutuisaa lauantai- ehtoota kaikille.

Meri-Kukalle ilmoitan, että täällä on ainakin yksi, joka ei ole hoksannut ulkona olevaa nollakeliä. Aamupäivällä mittari huiteli parissakymmenessä pakkasasteessa, nyt jo viisi astetta lämpimämpää. Eikö ikkunastasi nähy tänne saakka?

Ei kylläkään yhtään kylmältä tuntunut, kun kävin kaupassa, vaikka Foreca väittää, että vieläkin tuntuu kuin -23. Taitaa puhua lööperiä.

En keksi mitään kiireellä kerrottavaa, ja kun kerran on sen verran kiire, etten ehdi miettimäänkään, niin jääköön tämä ilmoittautumiskäynniksi. Huh, kirjoitin ensin "känniksi", vaikka olen täysin selvinpäin. Ei pidä päästää noin lipsumaan!

Palaillaan!

Oi katsoppas vaari tuota hauvvaa...laulaa, olikohan kipparikvartetti.

No mutta illan puolta pirttiin. Laskiaisrientoja on jo pitkälle suunnitteilla tai oikeestaan ovat jo lähtökuopissaan.
Saas nähä, uskaltautuuko sulho mukaan, on näemmä ukoista pulaa siis miehistä. Mie ku piskille ain puhelen ukosta, jäi nii takaraivoon tuo sana ja piski tietää, kuka on ukko. Piski ku pyytelee minulta jottain, istuksii vieressä ja urahtelee, sanon, mene ukolta pyytämään, nii kyllä lähtee ukon viereen istumaan ja killittää pikisilmillään. Viisas koira....

Nähhään sitten huomenna, jos skeittilauta on kiillotettu tai lumilautako se on, noo lauta ku lauta.
Illan jatkoo ite kullekin
Hei hei

Heipä hei Kahvipirttiin :)

Ensimmäiseksi otan mukillisen kahvia tarpeeseen, niin kuitti on tämä onnellinen isoäiti päivän kävelyn jälkeen. Ollaan oltu vauvanvaate ostoksilla, ja kierrelty katselemassa ja ihailemassa somia pikku tarvikkeita, tosin kevyt lounas 11 aikaan, mutta kahvilla ei käyty. Aah' ihanaa, johan alkaa kotoinen olo saada sijaa. Laiton broilerin uuniin jonka sisään työnsin minttua ja valkosipulia ja hieroin koko tipun suolalla ja mustapippurilla ja paprikalla. En pärjää tuon salaattilounaan varassa koko iltaa:D on sitä energiaa kulunut sen verran tänään.

Nyt saakin jo hellittää eikä huomenna ole tiedossa sen ihmeempiä. Kuulin täällä, että Aurora Karmanz:sita on tekeillä elokuva, ilmeisesti filmaavat tällä alueella myös kesäpaikkansa kun oli täällä.
Keisari Aleksanteri oli myös villisikajahdissa täällä, ja kaikki kyläläiset olivat ajamassa tuotua villisikaa keisariin päin, jotta sai sen kunniakkaasti ampua. Voihan nenä,... on siinä ollut homma ihmisillä sikaparkaa jahdata oikeaan suuntaan!

Kyllä maistui pirtin kahvi, kiitos :D
Rattoisaa lauantai-iltaa ja iloista laskiaisriehaa teille kaikille, minulla siskon tilanne hiljentää tällä kertaa. heippa,...

Huomenta, nyt kun päivä valkenee kuuluu pirtin mäellä iloiset ja innostuneet mäenlaskijoiden äänet.
Ilma suosii jos mäki on valmiiksi tampattu, kyllä luisto hyväksi saadaan, painoa reessä tarpeeksi, on siinä Latella työmaa ohjatessa.
Muistan ynnämuun lupautuneen myös jollakin uutuudella tulla mäkeen, joten onhan meillä ainakin kaksi miestä ohjaimissa.
Tiedä vaikka jjoutavoinen ja ylikypsä myös mukaan tulevat, no se nähdään sitten kello neljäntoista aikoihin,, huhuu pitkiä pellavia sitten kaikuu;)
Hernesopan tuoksun olen aistivinani, jokos Venlastiina on paikalla?
Ilma on todella suotuisa, ei pakkanen tee kiusaa, yksi aste täällä meillä päin.

Mäenlaskun jälkeen sitten tanssimaan, kyllähän nyt ainakin se puolitoista tuntia, mutta voihan sitä jatkaa niin kauan kuin jaksamme, tule vaan mukaan Marja-Liisakin.
Olenkin ihan aatellut, että minne olet kadonnut, kun ei elon merkkejä ole näkynyt, kiva että taas sinun niksejäsi voimme odotella, alkaahan pian se taimien kasvatus.

Ainot ja Reinot, ne perinteiset, minullakin ihan uudet Ainot, mutta niissä on kumipohjat, jos liukkasta tanssijalkaa haluaa, sukat on paremmat.
Jompi kumpi, tai sopiihan se mikä tahansa, kunhan vaan tansiin jokainen yhtyy.
Hyvin muistit meri-kukka tuon kypäränkin, eihän sitä tiedä mihin sitä törmätään;)
On se pitkä tämä meidän suomi, monenlaista säätä mahtuu, siellä pohjosen kärki alueilla ihan kunnon lukemat olleet.
Kohtuullista tuo Hintriikan pakkaslukema, noin se talvella tulee olla, vähän liikettä laittaa ulkona liikuttaissa.

Wiiwidear koetappa nyt jutella mukavasti sulholle, että yksi mies lisää saataisiin mäenlaskuun, olisi se somaa katsoa miten nuoripari mäkeä laskisi, piski ilosta mukana hyppelisi;)
Tansittaja olisi omasta takaa, siinä sitten katselisimme kateellisina, vai antaisitko luvan hakea meitä toisiakin?
Onhan nämä nykyiset tanssit sellaisia, että voimme yksinkin tanssia, tai sitten tyttöparilla, kaikki onnistuu.
Ihan tässä jalka alkaa jo vippasta, toivottavasti Urisorkka osaa soittaa sen Hiljaiset sillat, siinä niin hyvä rytmi, kaunis kappale muutenkin.

Tuo telakan asioista olen samoilla linjoilla kuin meri-kukka, asiasta ja sen totuudesta on monta mielipidettä, mutta en hyväksy sitä että joku ulkolainen yritys suomalaisia veroeuroja keräisi, kyllä niitä työpaikkoja muulla keinoin on hankittava ja varmaan hankitaankin.
Onhan monenlaista kaikua siihen suuntaan kuulunut, että eiköhän tästäkin selvitä, jos entiset tosi teot aikaan saadaan.
Suomalaiset on selvinneet monesta tiukasta,nyt tarvitaan yhteispeliä, kaveria ei jätetä henkeä,,,, löytyykö sitä, se vaatii lujaa tahtoa ja yritystä kaikilta, myös työpaikkoja luovilta.

Nyt sitten odottamaan päivän valkenemista ja iloista mäenlaskua.
Ai niin, myyjäiset menivät kohtalaisesti ja munkit menivät kuumille kiville, itse en saanut kuin maistiaiasia.
Hyvä oli taikina omastakin mielestäni, leipoessa ei jauhoja tarvittu, niin hyvää oli käsitellä.
Tavataan kohta!

Kyllä aikomukseni on tulla, mäenpäälle könytä ja myös hukauttaa täysillä uhkarohkeasti mäki alas. Tanssit onkin eri juttu. Taidanpa ne huomaamattomasti laistaa. Tanssitaitonikin on kovin kehnonlaista sorttia. Eipä ole edes milloinkaan tullut kovin paljon tantsulattioilla liukasteltua. Ehkäpä muu elämänmeno on ihan riittävästi tanssittanut.

Enpä telakkajutusta paljon viitsisi jahkailla. Onhan tuosta porinaa ollut ja lisää tulee. Siitähän on tehty hallitukselle oikein välikysymys. Kun Ranskan valtio omistaa kolmanneksen maallaan olevasta telakasta ja on lisäksi osakkaana ranskalaisessa kone-ja laitteistovalmistaja Alcomissa, on ranskalaisten omistus lähes puolet koko telakasta. Ranskalaiset ovat myös valmistaneet yhtä monta alusta kuin suomalaisetkin tälle Karibialaiselle ostajalle. Lisäksi ranskalaiset ilmoittivat, että he halusivat välttämättä tämän tilauksen.

Tätä taustaa vasten ainakin minulle tulee mieleen se, että suomalaisia vedätettiin ja vain katsottiin, että mihin saakka he venyvät. Sellainen päätelmä, että epäämällä ne 50 miljoonaa tilaus menetettiin, on vähintäin kyseenalainen.

Mutta tehdäänpä todellinen alaslasku mäessä!

Hyvää huomenta.

Tuota onkos se laskiainen nyh.

Mää kuh tulin kans lasketelleen.

Meinasin kyl jäärä tänne kuh eilen oli niih kauhijasti rakeita, et mää luulinkih et pääsen lasketeleen.
Mut ei seh mun ilon kovin kaun kestänykkän kun meinaan neet rakeet otti ja sulivatten pois nääs juuh.

Juuh kiitoksija vaan kyl mää kupillise ainakih kahveeta juon, ja näkyy ja tuoksuuki no laskijaispullat, juh tota mää otan semosenkih juuh, ai niin onhan tuol nurkkakaapisa jotain lämikettäki juu mää otan vähäsen sieltäki.

Niin tota kuh kaiki kyselee et milläs sitä mäkee oikeen lasketaan , no mää loÿsin tuol yhrestä pihasta oikeenhyvän vehkeen.
Antakaas kuh mää kerronkih milläse,joo tota sielä oli semone roska laatikko ihan täys sellasta steryfooni, tai miksikähän sitä nytten sanotaanka..
Niih ja seh oli ihan puhraski seh on, juuh niin mää aatelin et tommosel onkih mukava lasketella kuh siinä on jo jalaksetki alla.
Tota emää vaan tierä kuka semoset siihe on laittanuh , mut mun mieälestäni seh oh ihan hyvä, kuh siittä saaa kanenkih kiinni ei varmaan kyyristä puttoo meinään nääs.
Tota yks huono puoali siinä kyl oh , meinaan et sitä onki melkeen mahroton ohjata.
Mut mää ajatelin et kuh mäenpäällä suuntaa hyvin niih kylsillä mäen alaspääsee.
Joo niin ja sit neet topninkit on hyvät siinä, tota jos sattus t¨rmäämääm vailla puuhun niih ei loukkaantus kuh on neet pehmusteet jo valmiina.
Tukaas vaikka kattomaan kyl mää luulen et hyviä kyytijä sil saa.
Tota ei seh ole kovin painava vetää kuh mää se ihan yksin tuohon pirtin tyko verin, vähäsen mua kytl alko väsytämmään et mää menen tohon sohfalle vähäsen hulimaan . et herätäkää jos mää nukahran.
Terv: Lokari'x

Päivää vuan.

Mäkkee varten minäkin tulin.
Naatiskelen tässä ensteks kahveet.tässä yks ilmoitus,


Subject: Re: FW: Fellmanninpelto - 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tule mukaan toteuttamaan jotain ainutlaatuista!


> Subject: Fellmanninpelto - 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tule mukaan
> toteuttamaan jotain ainutlaatuista!
>
> Hei kaikki!
>
> Lahdessa tapahtuu keväällä jotain ainutlaatuista, johon toivomme
> kirjaimellisesti todella runsasta osanottoa! Tule ja ilmoittaudu heti
> mukaan joko yksityishenkilönä ja/tai vie viestiä yhdistyksellesi,
> seurallesi, yhteistyötahoillesi, kuorollesi, luokallesi, työpaikallesi,
> perheellesi, suvullesi? tarvitsemme kaiken ikäisiä ja kokoisia ihmisiä
> mukaan toteutukseen. Viethän viestiä eteenpäin!
>
>
>
> *Taiteilija Kaisa Salmi* toteuttaa Lahdessa Fellmanin kentällä (ent.
> Fellmanin pelto) 22 000 ihmisen yhteisöllisen performanssin *sunnuntaina
> 28. huhtikuuta 2013*. Teoksessa Fellmanin pelto - 22 000 ihmisen elävä
> monumentti tuodaan nykypäivään Suomen vuoden 1918 sisällissodan suurin
> punavankileiri. Taideteoksen toteuttamiseen tarvitaan runsaasti
> vapaaehtoisia. Mukaan toivotaan sekä yhdistyksiä ja yhteisöjä että
> yksityisiä ihmisiä. Osallistuminen ei edellytä esiintymisosaamista, halu
> yhteiseen kokemukseen riittää. Kevään aikana ilmoittautuneille
> osallistujille tiedotetaan lisää mm. kentän käytännön tapahtumista,
> vaatetuksesta yms. Kaikki tapahtuu sunnuntain iltapäivän aikana, kaikkiaan
> aikaa esitykseen menee muutama tunti siirtymisineen. Osana teosta *Kaisa
> Korhonen* laulaa Marseljeesin ja hänen seuranaan laulajajoukossa ovat
> mukana myös ainakin *Mikko Kuustonen* ja *Mikael Saari*.
>
> Fellmanin pellolle koottiin huhti-toukokuussa 1918 punaisten läntisten
> joukkojen antautuessa yli 20 000 sotilaan ja siviilin vankileiri. Vangit
> joutuivat viettämään pellolla lähes viikon ennen kuin siirtäminen Hennalan
> kasarmialueelle alkoi. Kaisa Salmen osallistavassa taideteoksessa
> toistetaan tämä tapahtuma nykyaikaisessa muodossa. Osallistujat pääsevät
> kokemaan huikean yhteisöllisyyden tunteen ja samalla käsittelemään omaa
> suhdettaan historiaan.
>
> Yhteiskunnassamme sisällissodan tapahtumat ovat edelleenkin tabu, eikä
> niistä olla totuttu puhumaan eheyttävästi. Kaisa Salmi pyrkii teoksellaan
> saattamaan osallistujan henkilökohtaiseen sielulliseen matkaan jaetun
> kokemuksen äärellä. Teos on laajuudeltaan ja toteutustavaltaan
> ainutlaatuinen ja merkittävä niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
>
> Vapaaehtoisista performanssin osallistujista valitaan 120 apulaisohjaajaa,
> jotka auttavat performanssin koreografian ohjaamisessa. Sama määrä
> valkoisia yritti hallita alun perin lähes yhtä valtavaa väkijoukkoa vuonna
> 1918. Yhteisöllisen suurtapahtuman lisäksi toteutetaan taide-elokuva, joka
> esitetään Lahden taidemuseossa syksyllä 2013.
>
> Kaisa Salmi tunnetaan huomiota herättäneistä ympäristötaideteoksistaan.
> Hän on esimerkiksi peittänyt Eduskuntatalon portaat ja Turun Tuomiokirkon
> edustan kukilla ja Helsingin Narinkkatorin muovijätteillä. Teos ja siitä
> toteutettu taide-elokuva kuuluvat myös Salmen tohtoriopintojen
> taiteelliseen työhön Aalto-yliopistossa.
>
> Teoksen toteutuksen työryhmään kuuluvat koreografi *Hanna Brotherus*,
> taide-elokuvan kuvaaja *Rauno Ronkainen*, tuottaja *Jenni Saario* ja
> kuraattoriharjoittelija *Laura Kokkonen*. Teos on osa Lahden taidemuseon
> vuoden 2013 ohjelmistoa.
>
> *Ilmoittautuminen* joko suoraan:
> https://www.lyyti.fi/ilmoittaudu/Fellmannin_pelto__22_000_ihmisen_elava_monumentti_2044
>
> tai Facebookissa (www.facebook.com/FellmaninPelto) ja
> Lahden taidemuseon verkkosivuilla (
> www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/taidemuseo/fellmanninpuisto).
>
>
>
> Lisätietoja taiteilija *Kaisa Salmelta* ([email protected], puh. 040
> 527
> 1347) ja Lahden taidemuseon puolesta näyttelypäällikkö *Ville-Matti
> Rautjoelta* ([email protected], puh. 050 398 5513).
>
> Terveisin, Jenni Saario,
>
> Tuottaja, Kaisa Salmi - työryhmä
> jos jotakuta kiinnostais.

näkyillään...

Huomenta. Mitä ihmettä- onko Muori noussut sotajalalle. Menneestä
vielä. En nyt kuitenkaan ehdi lukea niitä, sisällis-sota juttuja.

Otan mieluummin nuo pullat uunista että ehtivät jäähtyä.
Saa sitten tuon kerman väliin ja hilloa tietenkin tai osaan mantelimassaa.
Rokka porisee hyvän tuoksuisena hellalla, mikäpä on mäkeen mennessä..
Löysin mökin aitan alta vanhan lasten pulkan. Ihan kunnossa olevan.
Otan sen varalta jos on hyvinkin ahdasta kelkassa.
Sillä pulkalla on monesti lasten kanssa kyytiä otettu. Mahtuu siihen nytkin ainakin 2 kyytiin. Huikeat vauhdit saakin.
Varoituksen sana, Kunnon vuoraukset ympäri kehoa, kypärä päähän,
Ja iloinen mieli. Niillä mennään !

No, johan Kahvipirtissä on hyvä juttu tuo Felmannin pelto/kenttä tapahtuma
Hyvä ! muori 67 Siinä on asia joka olisi lopulta korjattava ilman kaunisteluja historian tapahtumaksi.

Nyt tohkeennuin jopa laskiaisena tuon viestin nähtyäni niin että sukset on ristissä lopunpäivää.

Kyllä sukset saadaan ojennukseen vaikka ovat reilusti kolomattametriä pitkät. Aivan kuin Lokarin pönttö ei niitäkään voi ohjata vaan mäen päällä pitää laittaa oikeaan suuntaan niin kyllä niilläkin alas pääsee.

Täällä ollaan, nyt vaan odotan tosia, meri-kukka ja jjoutavoinen on jossakin, kaikilla touhua, minä vaan sitä rekeä katseillani etsin.
Hernesoppa tuoksuu, nälkähän tässä tulee, mutta ensin mäet alas.

Tulkaa nyt päästään tansimaan ja tietennii syömään.

Kiitos muori noista tiedoista, luen paremmin mitä kaikkea tiedotatkaan, hienoa, historia tarpeen nykyihmisille.

Paulamarialle voimien keruuta olet varmastikkin ajatuksin mukana riehassamme.

Kiva nähdä Lokarikin hienoine vempeleineen, saa nähdä miten alas selviää?
Vähän pelottaa tuo suksilla laskukin, valitse jjoutavoinen sellainen suunta, ettei puita näköpiirissä.

Latee, alahan tulla, ynnämuutkin;)

Johonkin vesikelkkaan yritän työntyä, kunhan saan kaikki fyllingit ympärilleni. Valitettavasti nyt hernerokka ja nurkkakaapin antimetkin jäävät tältä päivältä naattimata. Huomen aamulla pitää mennä yhteen operatsiuuniin tuonne lasareetiin ja tämä päivä pitäisi elää melkein pyhällä hengellä. Vaan mistä sitä meikäläiselle pyhää henkeä, hyvä että arkihenki jotenkin pihisee...

Joo, sitä mieltä olen minäkin, että Muori on oikealla asialla, kun tiedottaa Felmannin pelto -tapahtumasta. Sisällissota on tämän maan surullista historiaa siinä kuin muutkin sodat.

Joukon jatkona kokkeilen pysyä tässä laskiaisriehassa. Jos ei yhtään Joukoa löydy, niin pyrin vaikka Laten tai Ymmämuun jatkoksi. Eläkää jättäkö kelekasta!

H- hetki! Täältä tullaan, pois alta risut ja männynkävyt! Testasin hiitolautojani täällä mäen päällä ja nyt alkoi alamäki! Näyttääkö yhttä siltä että häkä-häkkinen on tulossa! Näin viima korvissani soi!

Hei täältä tullaan- ainakin kohta.
Seison mäen päällä Fyllit ympärillä ja kypärä päässä. Aatelin ensin kokeilla tätä pulkkaa, seuraavaksi toloppakelkkaa.
Hei tähän mahtuu yksi kaveri,,, tuuhan joutavoinen pois sieltä suksiin nojailemasta...tässä on kyyti alamäkeen. Asetu tuohon selän taa,,,,
Hui nyt jo mennään --vahtia on ,yritetään väistää tuota puuta,,huh huh,
sentään piitkiiiäää pellaviaaa.....

Voi että! Kun olisin tiennyt, että joukossamme on toinenkin täysi-käheä, olisin ehdottanut duon perustamista.
Olisimme laulaneet kalan aamulaulun, sen, jonka sanat eivät kuulu, mutta vastaisuuden varalle naputtelen nyt tähän ensimmäisen värssyn:
"Oooo, 0000, Ooooooooo, OOO, Ooo, Ooo"
Se on kaunis laulu, ja siitä hyvä, että sen voi häiritsemättä laulaa vaikka kuorossa nukkuvan potilaan petin vieressä.
Toivotan nyt kuitenkin pelkästään pikaista paranemista Paulamarialle. Harkitaan sen dueton perustamista sitten, kun ääni taas kulkee.

Ja sitten vaan liukasta laskiaista ja pitkiä pellavia koko porukalle. Hernerokka on kuumaa ja kuumana pysyykin, kun ylikypsän tervaksista on viritetty kunnon nuotio.
Plättyjä/lettuja/präiskäleitä/ohukaisia paisteli LateVaan, mutta hänelle tuli ohjelmanmuutos, ja nyt Puskasuleima paistelee posket innosta ja kuumuudesta hehkuen.

On tuo mäki upea! Kyllä jätkänkynttilät ovat jätkänkynttilöitä!
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta eipä kukaan haluakaan.
Nyt ei tule aikarajaa, kun mäki on näin suurenmoisesti valaistu.

Ja väkeähän on kuin helluntaiepistolassa ja lisää tulee kaiken aikaa!

Kerkesin sentään, toloppakelkka on kyllä hyvä mäenlaskuun. ehtii noilla suksilla vielä laskettelemaan vaikka ne sukset ei slalomia oiken taivu mutta suuoraan niillä voi syöksyä kinoks.

Plääh, pläh...tuleeko sieltä ketään vai pyöritättekö peukaloita? Henkeä vähän vedän ja sitten uusi luisu...mitä menikö merieäjän vempeleet nurin!Ei hätää, odotan, että ette jalkoihini jää!

Voi hitsi, Joukollako nyt jo mäkeä lasketaan ! Varastin Merikukalta idiksen ja neuloin yötämyöten kymmenestä erivärisestä langasta rääsystimet vai mitkä säärystimet ne nyt on...varmasti erotun lumesta. Kumipohjaisen hyväksi liukuriksi havaitun maton toin kääröllä kainalossa, siihen kahvan ompelin että voin kiinni pitää. Hyvinpä liukuu ...ohitin juuri huteran näköisen suksikaksikon...taitavat kellahtaa kumoon justiinsa...jäävät vaan ihmettelemään mikä suhahti kovaa ja matalalla ohi. On niin kepeä kantaa ylämäkeenkin tämä käärö, kukas tuon painavan tolppakelkan ylämäkeen kiskoo ? Oishan sitä kelkkakyytiäkin kiva kokeilla, lupaan auttaa ylös hilaamisessa.

Hernerokalla kävin jo, kylläpäs saikin puhtia mäenlaskuun. On niin komeat nuo jätkänkynttilät mäen syrjässä ja mitäs tuolla laavulla tapahtuu, ihana savun tuoksu leijailee sieltä, taitaa olla nokipannukahvi- ja laskiaispullatarjoilut siellä.

Niinpä onkin kuin Helsingin kauppatorilla kesä aamuna. Väkeä siis.
Uusi yritys. Vieläkö kuka uskaltaa pulkkakaveriksi, ai joku jo istuu seläntakana. Sehän tietää menoa. Oho, olipa jokin ihme kumpare, melkein kuin hyppyristä olis laskenut.
Korkeelle viskasi ,voi hyvät hyssykät sentää, kun nyt kyydissä pysyis..
Onneksi pysähtyi ennen tuota mäen alla olevaa mehupiste pöytää. ettei pöytä selässä olis matkaa jatkettu, mikä noloo....
Mutta hei, kaveri on hävinnyt,, tais lentää vauhdissa tuonne lumihankeen, No voi sentään, sieltä hän takapuoli edellä yrittää selviytyä lumia karistellen. Onneksi on uutta pehmeää lunta tuola sivummalla.
Hauskalta näytti tuo kahden ihmisen lasku yksillä suksilla.
Siinä oli laskiais riemun meininkiä. Onneksi ei törmätty......

Hui! Onko tämä unta vai viinien huumaa? Äh, ei voi olla viinien huumaa, kun sekin iloliemi on tältä päivältä ehdottomasti kielletty. Jossakin jatkokantakappaleena olin, lumi pöllysi ja maalima silimissä vilisi.

Tuli tosi pitkiä pellavia! Kiitos kyydistä!

Tulipa mieleeni: Onkohan kukaan muistanut herättää Lokarin. Hän nimittäin nukkui pirtin penkillä, kun siellä kermoja vispailin. Tönöiskää hänet ajan tasalle jos joku kohta pirtissä käy.

Hernekeitolta siiryn kahville laavulle, semoinen väliaika.
Joudunkin yllättäin lähtemään oikein live laskiaistansseihin, jotka alkavat iltapäivällä. Joten pirtin tanssit jäävät . Käyn illalla kurkkaamassa meininkiä- onko ketään enää paikalla.
Onneksi pulkkakyytiä ehdin ihan hyppyrin kanssa
Pitkiä pellavia !

Oikeinkohan täällä kunnon kahvitkin on järjestetty. Missäs keittiömestari Late puuhastelee? En tuolla rinteessä nähnyt, voihan hän tuolla hulinassa ollakin, ei kai joutavoinen ole jo tympääntynyt. Hänet kyllä huomasin ison kelkan täyttönä.

Olisinki, kun tolpasta toisella kädellä pidin kiinn ja mahallaan kelkan peressä tulin mäen alas, mutta tarkkana olin etten liukunu kelkan edelle. On kyllä paljon väkeä ja pitkiä pellavat.

Laskiaista kaikille.

Meinas tulla kova kiire, meill ku o savolainen ukko, karjalaishämäläinen akka, satakuntalainen piski, siin ol soppa valmis. Lähtö meiningit töppäs heti alakuun.
Piski viiletti heti lauran pätkän kans ja mie sitä lähdin ajamaan takaa. Eikös tuo riivattu juoksutti minnuu pitkin mäkee ja sit kehveli päästeli laudalla mäkkee alas, yksin..on meil viisas koira.
Katsokaas ihmiset täs o nuorpar, mie ja sulho ja piski luimuilee tuol takana.
Ite kutomani pipo o sulholla ja miulla kans tämmönen riamunkirjava, sulho ku sanoi; pistäppäs päähäs sellane värinen et erottuu joukosta...hii, näkkyykö...

Olis se mukava pyörähdellä laskiaistansseissa, pitänee joukkoon työntyä. Valssiksi vaan, mutta sillä ehdolla että pyörityssuuntaa pitäisi aina välillä vaihtaa. Varsinkin jos nurkkakaapilla tulee käytyä, näes ettei pahasti huippaisi.
Jospa oliskin parasta ottaa tuo kaksirivinen ja asettuisi soittajan jakkaralle antamaan tahtia muille.
Se on sitten 50-luvun musaa jota täältä pesee. On niin mukavaa että.

Niin siinä sitten kävi, että meri-kukan pulkka teki "hyppäyksen" ja tuolla lumikinoksessa minä pyllötin.

Ei arvannut meri-kukka kuka kyytiin hyppäsi ja sinne hankeen minut jätti, no olihan se näky, kun pystyyn yritin.
Kaikilla tuntuu olevan niin kiire mäen päälle, että meikä mummo lumiukkona tähystää, ojentaisiko kukaan kätensä ja vetäisi minut kunnolla pystyyn tännekö nyt jäin lumihankeen.

No enköhän minä kontalleen nousten ylös pääse, tanssimaan kun mieli tekee, sisulla vaan, puh, puh.
Nyt riitti mäenlasku, hauskaa oli, tämä viimeinen lento riitti, ehdin kyllä pellavia huutaa, yhäkö Lokari nukkuu, en ole muoriakaan nähnyt, kai jostakin ilmaantuvat, nyt minä hernekeitolle, on tässä energiat tuhlattu.

Juu'u heippaa vaan mäen juurelta. Pantiinpa vauhtia sulholle, tuolla se ny kiitää kaukana horisontissa....hiukan sinipunavihree tupsunpipo keikkuu...ku ei puttois kyydistä, sulho. mie sen nii tiukkaan köytin pulkkaan etten usko mihinkään putoovan. Ei uskois hitaan ukon noin liukkaasti kiitävän...mie taisin vähä sipaista kyntteliä pulkan pohjaan, että paremmin liikkuisi. Hoh hoijaa taijan lähtee kohveille sillä aikaa, ku sulho tuolta selviytyy hernekeitolle, ku ei ois männy maha parka sekasin, oli meinaan aikasmoista töyssytystä, mäen lasku. Vähä omakki persaukset hellinä, piskin laudasta ei sentään tikkuja irronnu pyrstöpuoleeni. Siinäpä olis iltaseks naurussa pitelemista, sulhon nyppiessä tikkuja persiistäni, pinseteillä...häh hää. Hiivatti, mään kahville..

OLIPAS mukava teitä nähdä,ilostuin ihanasti kyllä olin mielikuvissa teidän näköisiksi

aatellutkin.Kaikki niin sopusuhtaisia niinkuin me vanhat yleesä-.Huomasitteko ei

paljon konjakkia tarvinnut,kun kauhia räkätys kuului.OOtteko muuten kaikki karjalaisia

iloisia ovat makeat naurut herkässä. Tanseissa väsähdin kuinkahan aamulla mennä

hierojan kynsiin, Kiitos ruuasta juomasta ja seurasta,onpahan iloinen mieli pitkän aikaa...

Viimmenen valssi sentään ehittiin sulho kans jorata, tuolta se könysi jostain pusikosta, naama märkänä ja lumen peitossa koko ukko, luulin sen Marjaanan Haamun seisovan edessäni. Nii oli ukko kolkon näkönen, nenäpää punainen sentään oli ja puna lisääntyi poskilla, ku mie päästin auki sanaisen arkkuni...

Oli vissiin sulho liidellyt pulkkineen toisten mäenlaskijoiden joukossa ja kaapassut joltakin tyttäreltä hammeen mukaansa, oli joku kirjava riepu kaulassa..ja nolon näköinen oli, ressukka. Siitä mie ukon tanssiin raahasin ja pistin minnuu pyöritteleen että haihtuu kelkkailun hurma.

Tässä tämän päivän saldo.
Öitä

No voi harmi,, Skillan sinäkö se olit,, pulkka lähti melkein ennen aikojaan liukumaan, eihän siinä ehtinyt nähdä ei tehdä mitään kun jo mentiin. Vielä tuo hyppyri satui kohdalle kuin kiusallaan.
Onneksi selviydyit lumihangesta- minä vain katselin huuli pyöreenä että mihinkäs se kaveri sinkosi- olihan meitä lähtiessä kaksi.......
Tuuhan pirttiin niin pyörähdetään parit mummovalssit keskenään.
Nyt on "harjoiteltu" 3 tuntia putkeen tansseja livenä joten eiköhän se pirtissäkin suju. Useinhan sitä valssia ja humppaa mennään tyttöparilla muutenkin. Kas kun miehiä on aina liian vähän.

Tässä ootellessa otan laskiais pullan ja juotavaa..ottaiskohan ihan kuohuvan kanssa. En moista yhdistelmää ole ennen nauttinutkaan, mutta kerta se on ensimmäinen.

Laskiais karkeloissa oli paljon väkeä. Ja liukas lattia.
Kivaa oli mäenlaskussakin. Wiividear tuntui osallistuneen koko perheen voimalla, hyvä ! Pitäisköhän tuoda kaveri minunkin köytettynä- paras olisi laittaa pussiin ettei näkisi minne matka käy .
Eikä karkaisi tietämättä. Laitetaan harkintaan , seuraavaa tapahtuma aatellen.
Pyyhin kermat suupielestä - laitan loput pullat jääkaappiin.
Tämä oli tämmöinen laskiainen.

Uusi viikko, uudet kujeet, huomenta vaanTalvikin päivään.
Olipa aikamoiset mäen laskut, kaikki kumminkin ilman vahinkoja säästyivät, kai ne Venlastiinan ikkunaan heittelijätkin?
On se vaan niin mukava väliin irrotella vaikkakin mielikuvituksen keinoin.

Kertaan noita mäen laskun vaiheita, hernekeitto oli hyvää samoin letut, saivat ahkerina olla paistajat, kiitos Late ja Venlastiina.
Tolppakelkka vei kauaksi, mäen päälle kävely kuntoa kohensi, hohoijaa.
Vai meinasi wiiwidear sulhonsa kadottaa, mutta noin se morsion omastaan huolta pitää, kai se piskikin vielä kotiin pääsi
Uskallat kai tuoda sulhon uudestaan seuraaviin tapahtumiin, taitaa olla se kyöpelivuoren lento seuraava uhkarohkea yritys.
Korkea aika meri-kukan tulla miehensä kanssa myös juhlimaan pirtinkin rientoihin, sillä muistan entuudestaan, että mukava juhlija hänkin, ei me purasematta nielasta, eli kotiin kyllä juhlista sun muista selviää;)
Ihan hirveän korkea oli mäki, kaiketi, kun ynnämuu sanoi ihmisten pieniltä näyttävän siellä alhaalla, no alas kuitenkin kaikki uskalsivat laskea.
Jjoutavoinenkin mahallaan, onneksi ei käynyt huonosti.

Late kyllä ohjasi taidolla kelkkaa, mutta meri-kukan pulkka teki kepposen, hyppyri yllätti ja niin siinä kävi, että katosin lumikasaan.
No ei siinä mitään, kovan puuskutuksen jälkeen ylös pääsin ja tanssimaan ehdin ja vielä jopa jaksoinkin ihan väsymykseen asti.
En vain muista tanssinko yksin vai kaksin, meri-kukan kanssa ainakin jossakin välissä.
Näkyi se wiiwidearin sulhon pipokin löytyneen, siitä hänet sulhoksi tunnistin, tiukassa käsikynkässä wiiwidear sulhoaan näkyi pitävän, ei siinä paljon sivuilleen vilkuiltu;)
Omastaan on kiinni pidettävä.
Riehakkaat oli juhlat, mutta sehän on todettu monesti, kun pirtin väki juhlii, ei menoa puutu, kiitos vaan kaikille hauskan pidosta, kai sitä kyöpelin lentoa on alettava suunnittelemaan.

Vakavaksi meni kun luki ketjua vanhusten elämästä, ei houkuta mitkään vanhain hoitopaikat, kun siinä ketjussa kerrottiin ehkä ihan totuudellisesti elämästä mitä vanhat saavat viettää.
Vanhaksi tässä luen itsenikin, mutta vielä olen kuitenkin itseni huoltaja ja toivottavasti saan olla loppuun saakka.
Eikö todella mistään löydy ihmisiä jotka voivat nämä ihmisarvoa alentavat epäkohdat poistaa.
Ikänsä työtä tehneet ja joutuvat viimeiset elin vuotensa tuollaisen kohtalon kokemaan.
Puristelen käsiä nyrkkiin ja itseksëni manaan kaikki päättäjät johonkin ikävään paikkaan kokemaan miltä tuntuu olla yhteiskunnan hylkiö, sitähän vanhukset hoitokodeissa ovat.
Sen verran olen minäkin seurannut noita hoitopaikkoja, anoppini siellä joutui viimeiset vuotensa viettämään, ei sinne ilolla mennyt katsomaan, eikä paljon iloa hänen elämäänsä pystynyt antamaan.
Kahteen otteeseen olin myös työssä siellä ja sen minkä kiireltä ehdin toteamaan, ei mukavalta näyttänyt, hoitajat parhaansa tekivät, käsiä vaan liian vähän.
Tästä on jo aikaa vierinyt ja olen kuvitellut, että asiat ovat korjaantuneet, mutta päinvastoin onkin, surullista.
Mitä voisi tehdä, jostakin on tingittävä, että euroja tänne hoitoloihin riittää, yhteiskunnan häpeä pilkku, ei noin voi jatkua.

Omasta elämästä vielä päättävänä aloittelen tätä uutta viikkoa ja mites muuten kuin leipomalla piirakan kerhoon ja tapaamisen sitten lähden.
Onnelisia vielä ollaan kun kirjoittelemaan pystytään, miten on huomisen laita, kenpä sen tietäisi.

Hyvä laskiaisriehahan se oli, täytyy kiittää järjestelijöitä, koska tulin ikäänkuin valmiin päälle. Rinnelaskujen päälle ryyppäsin kahvit ja taisinpa pistäytyä nurkkakaapillankin.

Kun suksilleni ei näyttänyt käyttöä olevan, enempi tykättiin kelkolla sujuttelusta, nappasin hikilautani olalle ja lähdin lönttimään kortteeriini. Tansseista en juuri välittänyt, kaipa joku olisi pahaksi onnekseen lattialle lähtenytkin kanssani, mutta hyvä näin, jonkun varpaat säilyivät näin ollen terveinä. Sitäpaitsi, alkoin olla päiväettoneeni aika, joten lähdin sitä toteuttamaan. Hyvin nukutti, raitis ilma teki terää.

Venlastiina kertoi juhlineesta porukasta ja ohi kulkeneesta joukosta kelkkoineen ja yhdestä taivaltajasta yhden suksen kanssa. Eipä siellä tainnut olla suksia muilla kuin minulla ja joutavalla. Minä se V:n näkemä taivaltaja ei ollut. Epäilenpä, että kun joutava hujautti mäen alas kelkan tolpassa roikkuen, saattoi siinä rynkytyksessä muistikeskuskin häiriintyä, eikä kaluston määrä ollut tajunnassa. Hyvä kun yksi suksikin. Eiköhän loputkin rinteeltä löytyne.

No, Älä ole moksiskaan, ei haitannut mitään. Pirtissä soi vielä illalla myöhään, kun käväisin. Kaivettiin pirtin oma vara rammari esille ja valssit sun muut toimi hyvinkin. Nythän vanhat finyylilevyt ovat taas kova sana. Joten ei hätää !
Kaikki onnistui hyvin.
Urisorkka on silti tervetullut sitten kun meitä tanssituttaa.
Onneksi pirtissä on kaikkea ja jokalähtöön.
Hauskat juhlat olivat !

Katleijahan soitteli haitarilla minun ihania valsseja ja humpankin ja heti minulle pokkasi komea herra ensivalssille. Luulin jo Ynnämuuksi, mutta hän sanoo poistuneensa suksineen ennen tantsuja...vaan tiedä häntä...ei paljon muutkaan ehtineet vieraskirjaa täytellä niissä tanssin pyörteissä. Komeita ja kohteliaita olivat kaikki kavaljeerit, hyviä tanssittajia. Eikös me Katleijankin kanssa pyöritty vanhanaikaista kehruuvalssia ja laulettiin samalla. Toinen säärystin minulta kyllä putosi mäkeen, mutta löytyi kun tultiin kotiin hakemaan. Se minkkiturkkirouva liukui tosi upeasti, onneksi meni myötäkarvaan. Eikö ennenvanhaan toinen suksi pohjustettu hirvennahalla, oliko se nyt lyly vai kalhu ?

Hauskaa oli laskiaisriehassa ja hauskaa on tämä muistelukin. Kiitos vaan seurasta jokaiselle !

Olinhan siellä minäkin ja tanssin Katleijankin kanssa Oliko se haitari selän takana, miten se on mahollista, kun en huomannu. Taisin nurkkakaapillakin käydä, vähitellen muisti palauttuu. Ei ollenkaan höppänämpää olla mukana laskiaisissa.

Heippa laskiaisen jälkeistä aikaa.

Olemme jo ihan kondiksessa ja kaikki kotona. Piski ja sulho makkaavat ruokalepoja, kuorsaten rytmikkäästi, on tainnut jäädä eiliset säveleet alitajuntaan ja niitä nyt tapailevat.
Sulho kehui minun tanssitaitoani vielä aamulla, sanoi huomanneensa itelläänkin olevan oikee ja vasen jalaka, ku ennen ollu vaan kaks vasenta jalakaa...Hhmmm,..tais vaa kehua ja olla ketunnahka taskussaan. Nii'i pipo löytyi takin kauluksen alta, joku kenties oli sinne sen tunkenut, liekö ollut se hameensa menettänyt kaunokainen, tiiä hänt.

On nää virtuaalireissut mukavia, voi tehä mieleistään asiaa ja vielä kirjoitella ihan ku oikeesta olis kysymys. Heh, toivottavasti ne lukevat jotka nää vitsiksi ymmärtävät, eikä vetäse väärään kurkkuun..:)

Kuullaan taas ja voimme olla hyvällä mielellä, ilo on iloinen asia.
Hei hei

No voi voi tuota älyä,, nyt mä vasta hokasin. Illalla kun kävin pirtissä, rammarit soi ja joku luminen ihme olento,jotain kirkasta kaulan ympärillä ,jotain naisellista ,,,,oisko hame tai jotain... en ehtinyt nähdä.. Hamusi meikäläiseen päin että muka irja valssille mentäis. Ehdin jo tehdä kauniin hoviniijauksen ,,kauneimman minkä osaan.. silloimpa joku kiskaisi tämän mahdollisen tanssittajan tykönsä. No siihen meni sekin . tilaisuus........Luulin hetken että näin näkyjä, olin nurkkiksella käväissyt. Ja jospa se näky olikin ??
Olihan siellä meitä mummoja , saatiin oikein komea rinki ja näyttävät tanssit porukalla. Ja ihanaa hanuri musiikkiakin.
Niitä kelpaa muistella sukupolvesta toiseen. Vai mitä?

Huomenta, taas uutta päivää aloitellaan, sään puolesta oikein mukava, kaksi astetta pakkasta, näyttäisi siltä että mitään ei sadakkaan.
Mäenlasku riehasta mukavia muisteloita teillä kaikilla, kuka vielä sanoo etteikö tämän ikäisillä olisi mielikuvitusta, miten livenä sitten onnistuisikaan;)
Wiiwidear, jos joku ei ymmärrä meidän leikin laskua, on hänen oma häpeä, tämä nyt siistiä hauskan pitoa, jos vertaa noihin telkkarista tuleviin.
Paras on olla puuttumatta sen tarkemmin, ihmetellä vain ihmisten makua, kun hauskaksi näitä nykyisiä telkkari ohjelmia sanovat, siis sitä huumoriksi nimitettyä.

Ramoona, en montakaan minä sanaa löytänyt ja mikäs siinä olisi jos olisikin, se minä kun on se tutuin, kun omista ajatuksistaan kirjoittaa mites muuten asian esiin tuo, kuin minänä;)
Minun perussynti tuo minä on, mutta minähän näitä kirjoitan siis minä tässä esiin pyrin kirjoituksillani, kun en voi paljonkaan toisten suulla puhua.
No voisihan sitä kaiketi kopsia jostakin, silloin tulisi toinen muoto kirjoituksiin, mutta, mutta, kun yritän omia mielipiteitä, ajatuksia kirjoittaa, se minä vaan toistuu, anteeksi vaan.
Tulikohan tarpeeksi sekavasti nämäkin toteamukset, hih,hih;)

Latelle löytyi Nainen menneisyydestä, vaivaamaan varmaan jäi, jospa salaisuuden verho joskus poistuu ja tapaat hänet, voisi olla jännääkin.
Mattia tasivat huudella, no löytyihän Mattikin;)
Kivahan olisi entisiä heiloja tavata, ei noita kyllä juuri olekkaan, ensimäiseen sorruin, en kadu kuitenkaan.
Kyllä se niin oli ynnämuu, että jos suksillesi olisin astunut, kaiketi jossakin lumikasassa vieläkin olisin, olisi se niin hallitsematonta menoa ollut.
Hyvin huterasti suksilla pysyn pystyssä tasaisellakin saati sitten mäessä, sama pelko taisi olla muillakin.
Annoithan kyytiä Hintriikalle, eikös se mäki onnistunut, suksesi testattiin;)
Hauskaa olla pittää ja sitähän se oli meidän mäenlasku.
Joku kysyi ollaanko kaikki karjalaisia, no ei olla ainakin muutama savolainen sekaan mahtuu, taitaa hämeestäkin joku olla, siis kirjavaa joukkoa, mutta iloisia kaikki.

Nyt jatkamaan tätä virkeänä alkanutta päivää, laulun vuoro tänään, heippa vaan kaikille.

Huomenta, nollakelissä ja realimaailmaan tässä olen humputtelun jälkeen palannut. Aamuverryttelynä kävin siirtämässä autoni parkkipaikan putsaajien tieltä pois. Kyllä ne asiat muuttuu täälläkin. Runsas komekymmentä vuotta sitten oli tilaa ympärillä runsaasti, nyt on ongelmia, jos autonsa pitemmäksi aikaa jättää. Varattu ja maksettu parkkipaikka on tarpeen. Siihen kyllä vaikuttaa laajat rakennushommat näillä kulmilla. Mitäpä noista, kilometrin kävely ja illalla roskisreissulla takaisin lähes tarpeetonta kulkuneuvoa hakemaan. Alkaa voimistua ajatukseni, että siirryn kokonaan jalkamieheksi. Mutta se mökkini, sinne meno on ilman autoa hankalaa... aika näyttää. Kyllä tuleva kesä menee entiseen malliin.

Juu...hyvin laskiaismenot onnistui. Ihan kohokohtani se oli, kun Hintriika rohkeasti uskaltautui suksieni kannoille hypäämään. Kyllä siinä oli tavattomat suorituspaineet minullakin, ettei vain mitenkään pahemmin kävisi. Todistihan vauhdikas lentomme sen, että selvisimme hyvin yhteistyönä alamäkeen menostamme. Aivan erikoinen ansio kyllä kuuluu myös suksille, aitoa puuta, eikä mitään muovipäreitä, sellaisia tikkuja. Ne sukseni ei kyllä ole oikein hyvin nykymaailman tapoihin sopeutuneet. Ei koneella höylättyihin latuihin, koska ovat hiukan leveilevää sorttia ja raaputtavat latu-uran reunoja.

Kyllä niin vain kävi, Ramoona, joku toinen ehkä muistutti minua. Kyllä loisin jo niihin aikoihin ettoneellani. Olisihan voinut kokeilla tanssilattiaa, mutta ehkä sittenkin oli parempi, että olin juuri niissä tehtävissä, jonka osaan - päivän ettoneella.

Eipä tässä mitään suurempia ole esitettäväkseni. Oikein hyvää päivän jatkoa!

Heippa, ja hyvää huomenta!

Hengessä olin mukana lukiessani laskiaisjuttujanne, kyllähän niihin eläytyy paremmin, ollessaan itse mukana, saa niinkuin toinen toisiltaan jutunliepeestä kiinni, ja riemuahan se on :D

Eilen sain Facebookissa nauraa, kun videolta katselin Filippiiniläisen vävypojan sukeltavan metriseen lumeen Vierumäellä:D
Filippiinillä katselivat sukulaisensa myös, ja "Ooh ja Wau" ihastuksen huutoja kirjoittivat kuvanaamat:D

Jerald vaan nauraen " Tätä olen yrittänyt teille kertoa" naama lumesta punaisena nauraen! Minäkin vastasin engalanniksi: "kuin lapsi ensilumessa onnellisena"
Poikani on perheineen Vierumäellä viettämässä talvilomaa, näkyi siellä miniäkin suksilla porhaltavan. On nuo videoinnit äänineen niin mukavia tuoreeltaan. Nuori odottava äiti ei suksilla ollut
eihän ole kuin 3 viikkoa laskettuun aikaan. Ulkoilu ja lenkkeily riittäneekin tuossa vaiheessa. On se jännää nähdä kenen näköinen pojasta tulee, isä exottinen mantelisilmä, äiti soma ruskeaverikkö ja sinnikäs eteenpäin menijä.
Kaikkea hyvää sitä aina toivoo nuorille, omat vaiheensa selviytymisessä on kaikkien käytävä läpi elämäntiellä :D

Mukavaa päivänalkua!

Päivää.

Kyllä nyt HARMITTAA;)

Minulle tuli semmonen meno etten päässyt tuonne laskiaisriehaan.Toivottavasti pääsen sinne pääsiäis hulinaan.
ON teillä ollut tosi kivaa siellä mäessä.Katteeks kääp;)

Eilen olin elokuvissa,Anna Karenia katsomassa,mutta kyllä se minusta on parempi kirjana,kun oma mielikuva värittää tekstin.

Meillä Lahden lähimmäis palvelu järjestää noita elokuvia.Ensi kuussa on Lincoln Spielbergin ohjaama.

Nollassa on mittari. kohta lähden tuonne alas kerhohuoneelle.
On ihme kyllä kiva porukka joka siellä kokoontuu.

Voikaahan hyvin.
näkyillään...

Kahden asteen pakkaseen sain herätä, muutenkin sää näyttää kovin keväiseltä,minkä tästä ikkunasta näkee ja aistii.
Eilen varikset ja harakat konserttiaan pitivät, joku kertoi variksien jo pesiä tekevän, taitaakin olla ensimäisten joukossa poikasten kuoriutumisissa.
Huhtikuussa olen tämän tapahtuman olevan, näin on kerrottu.
Talitintit ja varpuset tirskuttavat innolla myös ja ilma tuoksuu ihan keväiseltä, "räystäätkin" tippuvat ja puomit varoittamassa lumen tulosta katoilta, tämä on sitä kevättä;)

Noita uutisten muutoksia katselin ja ajatus tuli oliko nuo puitteet pakko uusia, kalliiksi tuli ja potkuja nyt sitten sielläkin tarjoillaan, ropotit kuvaavat ja ihmiset kävelevät ovesta ulos.
Mihinkä tämä maailma meneekään, nyt saisi jo nuo viisaat hieman jarrutella.
Entäs nuo ydinkokeet, kamalalta tuntuu tuokin kehitys, eikö voitaisi edes rauhan omaisissa kehittelyissä pysyä.
Vallan ja rahan halu kai näitäkin yrityksiä saa aikaan.

Minä olen katsonut tuon Anna Kareninan montakin kertaa, tykkäsin, samoin Sota ja rauha on ollut nautittavaa katsottavaa myös.
Ainahan kaikki kirjoina laajemman ja mukaansa tempaavimman sävyn saa, mutta hyviä ovat nämä suurteokset elokuvinakin.
Eipä näiden kaltaisia historiasta kertovia enää tehdäkkään, nyt vaan seikkaillaan avaruudessa ja tapellaan, voi sentään.

Onhan se elämys kun lumeen sukeltaa ja järven päällä kävelee, ei sitä herkkua kaikilla ole.
Muistaisimmepa kaiken valituksen ja nurinan mitä päivittäin kuulemme ja ehkä itsekin osallistumme, miten rikkaita olemmekaan näine vuoden aikojemme puolesta.
Tuohan ne tietenkin harmejakin, mutta on ihana tälläkin hetkellä odottaa ja seurata kevään tuloa, muuttolintuineen, kukkien esiin tulemista.
Voihan olla, että joillekin kovinkin vaikeita aikoja, masennus iskee, mielenterveys järkkyy, onko peräti tutkittu, että itsemurhat keväällä lisääntyy.
Jäiden lähdön aikoihin on kerrottu herkän mielen järkkyvän, no totuutta en tuohon tiedä, kuulopuheita vaan.
Itseni tiedän, odotan aina jotakin, nyt sitten kevättä, kesää, syksyä ja talvea, odottamista riittää.
Olen kuin lapsi, malttamaton kaiken suhteen.

Maailma muuttuu, maisemat vaihtuvat, siinä missä ennen vilja kasvoi on nyt kerrostaloja, näin ainakin taajamissa, vain suuria parkkipaikkoja ja taloja talojen viereen.
Kadulla missä kotini sijatsee on suuret paikotustilat autoille, niitä viime yönäkin kolmen aikoihin puhdistivat, heräsin koneiden ääniin, mutta uni vei kuitenkin mukaansa.
Katselin sitä dokumenttia kotikaupungistani, pettyen vähäsen.
Kovin oli masentavan oloinen, jäi kuva siitä miten kaikki kuolee, kuitenkin kaupunkini on kaunis, paljon uutta olisi ollut kerrottavaa, no olihan se yhden suvun loppu, valokuvausta ei tämä suku enää täällä harrasta.
Niin se vain on, asiat jokainen kokee omista kokemuksistaan, näin niistä myös kertoo.
Luin juuri eilen paikkakunnan lehdestä, että valoisia odotuksia monen asian kohdalla on, vaikka eihän näitäkään suuria menytyksiä mitä olemme kokeneet, hevin paikata.
Sisulla ja halulla asiat kuntoon laitetaan, näin on aina tehty, miksikäs ei myös nyt;)

Nyt kuitenkin alan tämän valenneen päivän myötä näitä omia puuhasteluja tekemään, ei kovinkaan suuria juttuja, mutta minulle sopivia ja hyvää mieltä tuottavia;)
Toivotan samaa hyvää mieltä teille kaikille, nuuhkitaan kevään tuoksuja, kuunnellaan noiden isojen lintujen laulua, vaikka ei niin sointuisia olekkaan, mutta äänellään lintukin laulaa;)

Aamua ja samanmoinen keli täälläkin, niukasti lämmön puolella. Kyllä mielestäni aihetta on kritiikkiin tässäkin Ylen uudistuksessa. Miksi se uudistus täytyi tilata englantilaisilta, kun samaan aikaan kehutaan suomalaisten taitoja ko. tehtävien ratkaisuissa? Kokonaiskustannukset näyttää olevan ainakin 5. miljoonan luokkaa. Eipä ole "tingitty", paremminkin mälätty.

Kun purnaamaan ryhdyin, niin on jo todettu, että suomalaisten ruokalasku on Euroopan korkeimpia. Onko se sen väärtti, että ostosparatiiseja on noussut tuhkatiheään? Ei kai kukaan epäile, mistä maksajat tulevat. Kyllä joka rakennustiili tulee kuluttajan kukkarosta. Ei väestön määrä ole niin paljon noussut, että tällainen jakelutilan lisäys olisi ollut tarpeen.

Miksi tarvikkeita raahataan ympäri Suomea ja jopa ympäri maailmaa edestakaisin, ennenkuin ne tulevat kuluttajalle? Eikö tässä paina kuljetuskustannukset ja jopa ilmaston saastuttaminen? Miksi työurakoita annetaan jopa valtion ja kuntien töistä ulkomaisille, monesti aivan huijareiden yrityksille? Okei, ymmärrän kilpailutuksen säännöt, mutta en ymmärrä sitä, että ei varmistuta etukäteen siitä, että työ tulee asianmukaisesti tehdyksi ja että työntekijöiden palkkaus on kunnossa. Kyllä se on mahdollista, jos haluja ja asiantuntemusta riittää. Ulkomaalaisia yrityksiä on nytkin satamäärin selvitystilassa ja hyvin usein työt seisoo. Näiden yritysten joukossa on kyllä myös suomalaisia, sanoisinko nätisti, huijareita, jotka ovat perustaneet toimintansa ulkomaille, hyvin usein Viroon.

Monta sivua voisin jurnuttaa, mutta olkoon tämä. Täytyypi lähteä markettia katsomaan. Se on melkein joka päiväiväistä, tuleepahan siinäkin tehtyä hyötyliikuntaa. Hei!

Lapsena jäiden lähtö joessa oli suuren ilon aihe.
Istuimme joskus tyttökaverini kanssa siltarummussa,
jonne pääsi sillalta pujottautumaan,
- ja kuuntelimme jäiden helinää, jonka tiedettiin tuovan onnea.
Näin äitini kertoi, hänen lapsuudenkotinsa oli sen joen toisella puolella, joten joen vuodenaikojen menoa oli hänkin pikkutytöstä alkaen seurannut, samoin kuin isäni, joka oli ''nurmekset'' kenkiinsä sitonut ja niillä kilometrikaupalla joen jäätä lapsena villettänyt.
Ennenvanhaan ne hauskuudet eivät olleet TV taikka jokin vastaava.
Heidän nuoruudessaan silta oli myöskin tanssipaikka.
Siihen aikaan ihmisiä maalla asui niin paljon.

Tulvia ei se joki koskaan aiheuttanut, se virtasi siellä alhaalla uomassaan.

Laskiaisena oli hauskaa kun saimme vipukelkkakyytiä siellä jäällä. Ja suksilla voimme jostain toisesta kohdasta lasketella ja huutaa ''pitkiä pellavia!''.

Parasta oli tietenkin kesäaika uinteineen sillä joella.
Isä toi aina vahvan lankun sinne rantaan, ja sen avulla opin ja opimme naapurin Tuulian kanssa samana päivänä uimaan. Se piti aina vetää kuivalle maalle uinnin jälkeen.

Varmaan olen jutellut ennenkin joesta täälläkin, oli se niin tärkeä asia siellä lapsuuden maassa.

:)

Vesi liittyy useimpien suomalaisten sielunmaisemaan, joki, järvi, meri... Vasta aikuisempana aloin tarkemmin tutkia, miten kotijärveni liittyi muihin vesiin ja sitä kautta vesistöihin. Kanavatkin ovat kiehtoneet, yleensäkin kaikki vesillä liikkuminen .Lapsista tuli innokkaita optimistijolla-harrastajia ja sitä kautta lapsenlapsistakin. Kyllä siinä optimismia tarvitaan, kun heittäytyy tuulen armoille pikkuruiseen paattiin. Rakas on lapsuuden kotijärvi, mutta rakas on tämä meriluontokin, en enää vaihtaisi.

Olethan Sinä Liisa.sal rakkaasta joestasi kertonut varmaan ennenkin, mutta eihän muistojen ja mieluisten elämysten jakamiseen koskaan kyllästy palstallakaan.
Itse opin uimaan viisivuotiaana vain heittäytymällä kotirannassa veden varaan ja alkamalla polskia kuten isompi siskoni...ja vesi kannatteli ! Se on huikea tunne, ja sen muistaa aina. Meninhän minä uimakouluunkin ja suoritin jopa uimamaisterin tutkinnon, kuten lähes kaikki naapuruston lapset. Uiminen on ollut aina mieluisaa, varsinkin luonnonvesissä, olen vain tullut vanhemmiten aremmaksi kylmälle. Olen jo miettinyt märkäpuvun hankkimista kylmässä vedessä uimiseen, mutta ehkä se olisi tärkeilyä. Uimahallille pääsee aina , kun tekee mieli veteen.

Laitan tähän Riki Sorsan laulun Joki, joka saa aina väreet kulkemaan. Ehkä te joenrannassa kasvaneet pidätte tästä myös.

http://www.youtube.com/watch?v=RCU8qmj839E

Hyvin vaikuttava tuo Riki Sorsan laulu.
Joet eivät minun elämässä ole näytelleet suurta osaa- järvet sen sijaan ovat. Niitä on aina ollut lähistöllä, missä sitten on asuttukin.
Parhaiten mieleen jäi se lapsuusajan järvi.
Jo sinne meno oli yksi ohjelma. Noin 1km matkaa, joka ajettiin polkupyörällä. Vanhin veljeni ajoi pyörää, toinen istui tangolla.
Itse istuin pyörän tarakalla ja pidin edessäni pienintä veljeäni.
Monen mökin ikkunasta näkyi iloisia ilmeitä kun semmoinen
sirkus ajoi ohi. Eipä ollut siihen aikaan kypäristä tietoakaan...

Isoveljeni opetti minut uimaan. Ranta jossa kävmme kesäpäivisin
uimassa oli runsaasti iilimatoja. Niitä pyydystettiin rantakiville ja hakattiin tuusan nuuskaksi. Koska joku uskoi, että jokaisesta sirusta joka joutuu veteen kasvaa uusi iilimato. Niiden annettiin kuivaa kivellä siinä pelossa, ettei tulisi uusia.
Hauskoja juttuja, lapsena uskoo kaikenlaista.
Tuntikausia siellä puljattiin, koko kylän lapset mukana.
Se oli pohjanmaalla lähellä seinäjokea.
Saman järven rannalla oli ns. kesäsiirtola joita siihen aikaan oli.
Siihen tuli Seinäjokelaisia lapsia kesän viettoon aina määrä-ajaksi.
Heillä ei muuten ollut mahdollisuutta olla kesällä maalla.Eikä ainakaan ranta elämästä nauttia.

Jokihan se liittyy niihin lapsuusaikoihin tiukasti. Joelle oli 1km matkaa ja naiset kesäisin kävi pyykkiä pesemässä rannassa. Hevosen kärryille lastattiin eväät, pyykit, klapeja, pata ja me kakarat. se oli mukavaa silloin pienenä niin kauan kun olin kasvanut isommaksi, sitten mentiin omin päin oikopolkua pitkin joka mutkittelee lehmän suunnittelemaa oiken sopivaa reittiä sinne rantaan.

Naapurin tyttö oli oppinut uimaan ja hyppäsi suoraan jokeen niin sen Äiti kirkasi kun ei tyttö muistanut sanoa että ossaa uida. Siellä minäkin opin uimaan naapurin pojan kanssa, tukkipuomille asti jo lopulta uitiin. Perunoitakin kypsyteltiin siinä nuotion tuhkassa, parhaalle ikinä maistu ne perunat.

Vantaanjoki liittyi minullakin nuoruuden aikoihin ollessani kesätöissä hoitamassa pientä 1 vuotiasta tyttövauvelia. Olin vasta 13 ikäinen, mutta somaa oli istua rannalla pikkuisen kanssa leipomassa hiekkakakkuja simppareissa.

Sitten kun tyttö nukkui omassa sängyssään illalla uin 1 km verran nuorten uimapaikkaan leikkimään kyllä silloin vielä sukeltelemaan ja iloitsemaan vedessä pulikoimisesta.

Tuo perhe oli erään silloisen orkesterijohtajan perhe, ja olihan heillä tenniskenttäkin, jonne ystävänsä kokoontuivat viikonloppuisin pelaamaan. Kirjastosta löysin Tarzankirjat, joita luin sireenimajassa, pikkuisen nukkuessa päiväuntaan.
Jännittäviä ne oli todella, ihan peloitti rumpujen kumina viidakossa iltaisin sängyssä!
Piano heillä oli myös, joten sain soittaakin silloin kun uskalsin.
Paljon olivat poissa kota iltaisin, nyt kun ajattelen, kaipa menevillä ihmisillä oli tilaisuuksia missä piti käydä, kun lapsekaitsija oli kotona sentään. Viihdyin kyllä hyvin yksinkin jo silloin:)

Kyllä on istumalihakset olleet koetuksella tänään. Sen lasareetireissun takia jäi yksi luento verkossa seuraamatta. Niinpä kuuntelin tänään päivällä ensin sen 2½-tuntisen nauhalta ja melkein perään tämänpäiväisen yhtä pitkän luennon. Toki yritin välillä seisaaltakin seurata, mutta muistiinpanoja ei oikein pystynyt seisoen kirjoittamaan.

Viiden istumatunnin päälle tein vielä toisen kurssin läksyt koneen ääressä, joten voitte kuvitella, miltä takamuksissa nyt tuntuu. Siksi en kovin pitkään tätä runoile.

Runollisia ovat nuo teidän vesistökokemuksenne! Minulle meri on edustanut sitä puolta elämässä, kun olen aina meren rannalla asunut. Tosin 70-luvulla, kun vanhempani asuivat muutaman vuoden Tampereella, tuli Näsijärven vesistökin tutuksi. Tampere-Ruovesi-Virrat eli runoilijan reitti käytiin isäni veneellä monena kesänä seilaamassa. Lapset tietenkin mukana.

Ooh, kuinka tuo aika meneekään! Vastahan se oli... Nostalgisia muistoja. Ja nyt loppui istuminen!

Aamu taas koittanut ja nyt on Ystävänpäivä, kaikille ystäville ja ystävällisille ihmisille hyvää päivää.
Hyvä ystävä, se onkin käsite mitä sopii pohtia.
Ystäviä olemme pirttiin kirjoittajat/ lukijat, paljon on tuttuja joita ystäviksi voi luokitella, mutta se ystävä, joka sanan täydessä merkeissä paikan täyttää onkin jo sitten eri asia.
Sydänystävä on sellainen jolle voi kaikesta kertoa, surut ja iloit, häneen voi luottaa ja hänellä on aikaa kuunnella.
Voipa sanoa, että jos tälläisen ystävän omistaa, saa olla onnellinen.

Joki ei suurena jokena minun ympäristööni ole kuulunut, mutta järviä sen enemmän, niitä on ympäri kaupungin reunamia.
Puroja on näissä maisemissa joet.
Tutuksi tuli lähinnä lapsuuden kotia oleva järvi, siellä sitä kesät melkein asusteltiin uitiin ja sukelleltiin.
Uimaan opin ihan vahingossa, menin niin syvälle että kädet ei ylttäneet pohjaan ja silloin oivalsin, että osaan uida, olin alle kouluikäinen.

Olen iloinen että katsoin Antiikkia antiikkia uusintana, se oli Varkaudesta ja siinä valotettiin kaupungin kauneutta, mitä puuttui dokumentti elokuvasta.
Kaupunkimme on kaunis ja lisää tulee seuraavassa antiikki ohjelmassa, kai se valokuva elokuva oli omilla ehdoilla tehty, lähinnä niiden valokuvien ja kaupungin alun ajoilta.
On tullut huomattua lehden kirjoituksista, että paljon on pahoillaan olevia ja kaupungin kaudeuden puolesta puhujia on ilmaantunut, niin pitääkin, kotipaikka on kaikille rakas.

Kamala oli taas tuo uhkaviesti kouluja kohtaan, tyttärentytön lapset siinä koulussa mitä uhkla koski.
Siinä jo puhelimen välityksellä itkettiin ja tuskailtiin ja lapset oli kotiin soitelleet, kertoneet pelkojaan, kun oli suljettuna koulun sisätiloihin.
Mikä saa ihmisen tälläisiä uhkailua aikaan saamaan, näistä voi olla ikäviä seurauksia, vaikka ei mitään tapahtuisikaan, lapsen mieli voi järkkyä pitkiksi ajoiksi, tällä kertaa hyvin päättyikin.
Aivan kamala oli myös tuo ratsastus harrastamiseen liittynyt tapahtuma surua monelle taholle, aineellisten tappioiden lisäksi.
Luottavaisina sitä lapsiaan lähetetään niin kouluun kuin harrastuksiinkin, koskaan ei voi tietää missä vaara odottaa.

Mitähän iloista tähän loppuun keksisi,,,kai se on iloinen asia, että tämän aamun näimme, nyt tätä ystävänpäivää vietämme, ehkä joku kortti tai muu ystävän viesti meidät tavoittaa.
Olkaamme iloisia pirtin kirjoittajien ystävyydestä ja toivotaan että yhtä sopuisasti ja iloisina voimme edelleen viestejämme laitella, kiitos tästä kaikesta .
Hyvää Ystävänpäivää!

Oikein Hyvää Ystävän päivää kaikille.
Kohta pitääkin lähteä ystävänpäivä juhliin. On ihan kutsutte vieraaksi ei esiintymään. Harvinainen tapahtuma... että vieraaksi.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille pirttiläisille. Toin tervaksia ja Vanhaatallinnaa, sitä voi nautiskella takkatulenääressä kahvin kera. "Kahvia Mustalla kermalla"

Hyvät ystävät! Hyvää päivää tänäänkin. Meillähän on pirtissä 365 ystävänpäivää vuodessa. Pidetään kiinni perinteistä!

Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille - ainakin muodollisesti! Käsitän kyllä todellisen kahdenkeskisen ystävyyden tiukemmilla kriteereillä. Siihen ei riitä vaikkapa kännipäissään sanojen vatkuttelu. Hyvin monesti olen tämän tyylisiä ystävyyden ehdotuksia torjunutkin, sanomalla että "eiköhän jätetä turhat vannomiset ja löpinät pois." Kyllä sen luottamuksen täytyy ajan mukana kasvaa. Siltikin olen joskus kokenut pettyneeni. Taitaapa varsinaiset ystäväni mahtua yhden käden sormiin koko elämäni ajalta. No joo, voihan sanaa henkilösuhteistakin väljemminkin käyttää.
Minäosiossa - jota en juurikaan käytä - on tila kaverikutsuille. Siinäkin lukee, että "sinulla ei ole kavereita." Ei ole, enkä ole myöskään sellaista esitystä kenellekään tehnyt. Vaikka "kaverin" käsitän väljempänä tulkintana kuin "ystävän", en kyllä näe sillekään mitään merkitystä näillä kirjoittelupalstoilla.

Kevättä näköjään odotellaan, koska vanhat muistot ovat tulleet järvissä ryplääntymisestä esille. Järven rannalla mekin nuoruudessani elettiin. Kyllä se vesi puoleensa veti, jos vähänkin vapaa-aikaa tuli. Uimaan opin aika varhain, opin jopa turhan rämäpäiseksikin. Olin vähän toisella kymmenellä kuin eka kerran uin sunsaan kilometrin levyisen järven yli edestakaisin. Sillä kehumisestani sain vanhemmiltani "turpahöylää." Huolenpitoahan se oli, tavallaan olivat ylpeitäkin suorituksestani, koska kuulin, että siitä kertoivat naapureillekin, että "se pojan piru ui...." Monta kertaahan kyllä myöhemminkin saman verryttelyn tein. Eihän se kyllä kovin järkevää ollut, onhan siinä vaaransakin.

Nyt onkin aika lähteä läpsyttelemään ulos. Hei!

Ystävyys kivasti kurkistaa,ystävyys hellii ja lohduttaa.Ystävyys hellii ja lohduttaa,
ystävyys käden sun lämpöisen,ystävyys lahja on jokaisen.HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Kahvipirttiin kaikille

Hyvää ystävänpäivää!

Eilis ehtoona, juttelin sulholle, ettei minulla ole yhtään ystävää. Siis oikeassa merkityksessä. Entisajan ystävät ovat siirtyneet siivekkäiden joukkoon liitelemään, vapaina sieluina.
Ystävä, on mielestäni sellainen, joka pitää yhteyttä, on kuuntelijana ja seurana vaikeina ja hyvinä aikoina.
Luulen ikääntymisen vaikuttavan ystävyyden tasoon, ei enää pidetä yhteyttä, ei ole enää puhumista, vain pelkkää arkea kipuineen ja tapahtuma köyhää elämistä. Minusta esim. kortin lähettäminen ei ole mikään ystävyyden ele, minä en pidä ollenkaan, muuta kuin itse ehkä rauhoittaa omaa mieltä; muistinpas, ja unohtaa saman tien kun kortti on postitettu. En kuitenkaan halua moittia heitä, jotka vielä nuoruuden tunnossaan jaksavat muistaa ihmisiä, joita ovat tavanneet.

Kuten SkillaN totesi; pirtissä ollaan "virtuaalisesti ystäviä," joka on todella ihana asia. Kyllä me olemme oikeita ihmisiä, vaikka kirjoitammekin kenties ihan eri persoonassa, kuin oikeasti olemme.
Minä kyllä uskon omalta kohdaltani, että täällä olemme lähempänä toisiamme, kuin elävässä elämässä ihmiset yleensä. Ymmärrämme toistemme tärkeyden, joka saa meidät keskustelemaan sovinnollisesti ja asiasta, jos toisestakin.
Tänne ei riitapukarit kehtaa edes tulla. Näin on näppylät:)

Hei hei

Hyvää Ystävän päivää ! Ilma on ihmeen kaunis, keväältä jo tuntuu,
onhan huomenna jo 15. hemikuuta.

Iltaisin ei tule niin nopeasti pimeä, on se kiva sininen hämärä.
Eilen illalla kuunsirppi pilvien raosta näkyi, on noin viikon päästä täysikuu.

Lomailuja olemme harrastaneet, jalatkin jo kipeät kulkemisesta,
nyt taas mukava asettua kotihommelien pariin.
Kukkia täytyy ensimmäiseksi ruveta parantelemaan, ja uusiakin
taimia istuttamaan.
Orkidea on kiitollinen kasvi, harvoin tarvitsee kastella ja kukkii pitkään!

Minullakin on tilaisuus toivottaa Hyvää Ystävänpäivää. Vaikka olen vähän varovainen tänään kun on tälläinen erikoispäivä. Minullahan on tapana kehitellä ajatuskulkuja jotka ei aina ole yhdellätavoin ymmärrettäviä, josta on joskus ollut seurauksena että lukija saa pultit, eli raivostuu. Siksi en nyt kirjoita mitään outoja ajatuskulkuja vaan pitäydyn selkeässä kirjoitusasussa.

Ystävä- ystävyys, mitä se on ? joillakin ystäviä tuntuvat olevan lähes kaikki jotka tuntevat. Voihan ne ollakin, mutta ystävältä odotetaan jotain paljon enemmän. Luottamista, myötä elämistä vaikeiden asioiden kohdalla, kiinnostusta ja toisen kuuntelua, myötätuntoa. Monta muuta asiaa. Joidenkin kohdalla se luonnistuu ikäänkuin luonostaan toiset eivät taas pysty siihen millään. Jotenkin ne tosi ystävät elämän varrella valikoituvat. ns. sydän ystävää en omista yhtään.
En vaan ole sen sorttinen että tahtoisin koko elämäni tyhjentää jollekin- vaikkei mitään salaista olisikaan. Saahan tietyt asiat pitää itsellään.. Kai se ihan paras ystävä asuukin täällä, jonka kanssa asioita eniten jaetaan keskenämme ja ymmärrys toimii.
Ystävän päivä; ehkä silloin, vaikka kerran vuodessa voisi muistaa jotain vanhaa ystävää, vaikka soittamalla ja kuuntelemalla mitä hänen elämäänsä kuuluu !
Kortteja tai lahjoja en koskaan ole laittanut. Soittaa tai viestittää voin.

Ehkä tänne pirttiinkin on keräytynyt tietynlainen lajitelma henkilöitä.
Jollain tasolla tunnemme toisemme hyvinkin, jotkut vielä paremmin
Nettiystäviksi voi sanoa, hyviksi ja mukaviksi sellaisiksi.
Kiitos kun olette olemassa.

Kauppiaat tietenkin tahtovat ymmärtää ystävän päivän tavaran osto päiväksi. mutta pois sellainen markkinointi, hyi sentään.

Huomenta ja taas on perjantai ja vielä puolikuussa mennään.
Ajatelkaapa sitä, kohta eka kevät kuukaudelle siirrytään ja tuntuu kuin talvea ei olisi ollutkaan, siis kovia pakkasia, lunta kaiketi on tullut jossakin liian kanssa.
Täällä meillä päin kohtuudella luntakin, vielähän se maaliskuu ainakin yäpakkasilla voi koetella.
Aurinkoa vaan on nähty kovasti vähän tänä talvena, jospa kesällä sitten jaksaisi paistaa.

Niin se on kun meri-kukka sanot, kauppiaat täkyjä joka kihaukselle laittavat ja me ostajat sorrumme.
Tuolta Jopelin ketjusta luin juuri, miten voi hinnoittelu olla pielessä, pienemmälle painolle isompi kilohinta, kuin ostasi isommassa koossa ja aika huomattava olikin hinnan ero
Onhan huomattu että aina vähän hintavampi.on pienemmässä koossa kilohinta, mutta tuo esimerkki oli jotakin liian suurta.
Yksieläjät joutuvat todella kaikesta enemmän maksamaan, ei pakkaseen voi kaikkea ihan laittaa, mutta mitäs tuota valitan, maksamalla sitä selvitään;)

Olemmehan me oikein kaiketi viestisi ymmärtäneet,jjoutavoinen, en ainakaan ole huomannut selvitys pyyntöjä tulleen ja saahan sitä väliin vähän miettiä mitäs tuo nyt tarkoittikaan.
Mukava nähdä Nea* sinuakin, aikaa on kulunutkin kun viimeksi kirjoitit, varmaan kotiin tulo oli jo mieleistä.
Tuo ystävä käsite on kyllä aika monimutkainen, vaativa, harvasta siihen on, minä olen saanut yhden ystävän elämäni aikana, hän lähti taivaaseen muutama vuosi sitten,ikävä häntä on.
Sellaisia puoli ystäviä on, mutta jos tosi paikka tulisi, ystävyys rakoilisi.
Mutta teitä pirtin ystäviä on, ollut jo vuosia, kädestä ei voida pitää kiinni, mutta sanoilla hellimme, kiitos siitä.
Eikös hyvä näin olekin wiiwidear ja kaikki pirttiin kirjoittavat?
Aika huono juttu tuo, että pirttiin ei ole aikaa, ylikypsää tarkoitan, eikö jo olisi aika niitä menoja vähentää, lepoakin tarvitsemme ja pirttiin kirjoittelu siksi luetaan.

Tuo tikulla silmään ei oikein istu meidän iäkkäiden kohdalla, kyllä se muisteleminen useinkin hyvän mielen tuo,,,, kun vain kaikkea muistaisi;)
Tuolla Yhteisössä olisi mielestäni korjaamisen tarpeita, minusta ei oikein selkeä ole paljon turhaa, ei tule usein sinne vilkaistua, minulla muutama kaveri, mutta on jäänyt siihen kaveriksi nimittämiseen, eihän joka paikkaan ehdi.
Pitäisi olla kokopäiväinen istuminen tässä koneella, että ehtisi joka paikkaan merkinsä jättää.

Nytpä taas tuppaa kiirettä, juna ei hidastelijoita odota, joutua pitää, hieno ilma siirtyä paikasta toiseen, sen aion nyt tehdä.
Mukavaa viikonlopun alkua kaikille, pistäkää viestiä, kertokaa kuulumiset, ainahan jotakin kerrottavaa löytyy, minussa hyvä esimerkki, vaikka tikusta se turina syntyy;)

Eikö olisi fiksumpaa kun kävisitte tuolla ketjuissa juttelemassa kuten nyt tuohon Jopelin aloittamaan kun kuitenkin näköjän niitä luette.. Täällä vain omassa porukassa kommentoitte ikään kuin haluaisitte erottua muista palstan kirjoittajista.

Omassa porukassa ???? Erottua muusta porukasta....????
Minäkin sillä oikeutuksella jonka 70 minulle antaa kirjoitan, kuten me kaikki, mihin haluan.
(kummastelijan kummastelua kummastelen)

Oletteko huomanneet kuinka puolisoihin vuosien varrella "tarttuu" toisen ilmeitä ja käytöstapoja asenteista puhumattakaan. Itse huomaan kuinka vieläkin 30v sitteen kuolleen mieheltäni matkittuja eleitä on tallella.
Tässä ikkunani ohitse on aamuisin alkanut kävellä vanha pariskunta. Sen verran vähän on tässä liikennettä, että huomaa kun uusi kulkija alkaa paikalla liikkua. Koirantaluttajat ovat jo aikoja tutuiksi tulleet, niitä on paljon.
Tuota em. pariskuntaa katsellessa huomaa heidän toisiinsa hitsautuneisuutensa.

Sattumalta ovat samantyyppisiä, pitkiä ja hoikkia. Kuin yhteisestä sopimuksesta pysähtyvät joka kerta tuohon tienhaaraan, ikäänkuin pohtimaan kumpaan suuntaan lähdettäisi. Päät kääntyvät yht'aikaa molempiin suuntiin, mutta joka kerta valinta on sama, oikealle mennään.
Kuinka he siinä rinnan kulkiessaan rauhallisesti ja aivan samassa ryhdissä ja samoin askelin etenevät kuin identtiset kaksoset. Kaikesta huokuu se että vaikka meitä on kaksi olemme yhtä. Voi miten suloista.

Hei!

Ihan pakko minun on kertoa nyt, miten kaunis näky oli ikkunan takana olevassa tammessa, kun parvi närhiä pyrähti siihen siipiään putsaamaan. Onpa ne värikkään kauniita puhtainen väreineen. ihan ihastellen niitä katselen,...kyllä ne minut huomasivat, ihan kuin keimailivat siipisulkineen:)

Onnistuukohan tuo linkki niin näkisitte värit,

http://lintukuva.fi/lajikuvat/kuvahtml/0gargla009.html

Kiitos texanell1

Kiva kun ne jotka osaa, laittaa meidän muidenkin ihasteltavaksi noita kuvia.Todella upeita otoksia.

Minä en täältä ylhäältä näe noita pikkulintuja,vaan varikset,naakat ja harakat kekkuloivat tuoss naapuri katolla.
Katsomista on niidenkin touhuilussa.

Kohta lähden tuonne alakertaan,kerhohuoneelle "räpättämään",saa taas nauru jumppaa;)

Hyvää viikonloppua kaikille.
näkyillään...

Tuo Catleijan huomioima vanhan pariskunnan "yhteensulautuminen" on totta silloin, kun liitto on harmooninen. Joskus näkee vanhoja pareja, joista uhkuu keskinäinen kylmyys - kuin he kantaisivat päänsä päällä kylttiä kulissiavioliitosta.

Meri-Kukan huomautus, että paras ystävä asuu kotona, on myös tosi. Niin oli meilläkin, puhuttiin ja vatvottiin yhdessä kaikki maailman asiat pienimmistä suurimpiin. Sitten vain yhtäkkiä toinen oli pois. Silloin huomasi, kuinka itseriittoinen suhteemme oli ollut.

Koska emme olleet tarvinneet muita sydänystäviä, ei niitä ollut sitten, kun jäi yksin. Ei ketään sellaista vanhoissa lapsuudenystävissäkään, kenelle olisi voinut purkaa kaikki tuntemuksensa. Jäi vain seinät, jotka eivät vastanneet kysymyksiin.

Pelastus oli harrastuksiin uppoaminen niin perusteellisesti, että elämäntilanteensa murheita ei enää ehtinyt ajatella. Silti vanhempana niitä todellisia ystäviä on paljon vaikeampaa löytää kuin nuoruudessa. Tuttuja kyllä harrastuksissa tulee, mutta harvoin sellaisia ystäviä, joiden kanssa viettäisi muuten vapaa-aikaansa.

Hetkeäkään en toki kadu, että suhteemme mieheni kanssa oli rakkaussuhteen lisäksi tiivis ystävyyssuhde. Hän todellakin oli paras ystäväni.

Kohta meinaan painua kuntosalille. Sinne minut muuten sai houkutelluksia vanha luokkakaveri, jonka kanssa emme sen kummemmin olleet ystäviä kouluaikoina kuin yleensäkään luokkakavereittan kanssa, mutta josta on nykyisin tullut ystävän nimikkeen ansaitseva kaveri.

Kiitos hänen avoimen, tempperamenttisen luonteensa, sillä minä olen huono tutustumaan ihmisiin. Vastaan, kun kysytään - siis perinteinen suomalainen, joka ei omatoimisesti paljon puhu eikä pukahda. Alloitteellisuus on tultava toisen taholta. Se on jonkin sortin ujoutta tai pelkoa, että tunkeilee toisen reviirille...

Tässäpä parittoman parisuhdepohdintaa ja ystävyyden analyysia. Ystävänpäivän jälkipyykkiä?

Näin on hyvä.

Pirtissä ystävät ja kylän miehet..

Piti oikeesti mainita edell. kirjoituksessani, että sulho on ystäväni ja rakkaani. Sanoin sen hänellekin, kun vaikersin; minulla ei ole yhtään ystävää; paitsi sie, mut sie oletki miun rakas, rakkaani....hää ei virkkant siihe mittää...ei ehtiny, ku mie olin jo muita aiheita puhumassa...

Hyvvää perjantaita kuullaan taas
Hei hei

Lauantaiaamua, Kai viettää nimipäivää, onnea vaan palstan Kaille, jos sattuu pirttiin vilkaisemaan.
Hiihtolomille sieltä etelästä koulua käyvät lähtevät ja euroille on monessakin perheessä käyttöä, sillä nyt lomat vietetään hiihokeskuksissa pohjoisessa.
Tältäkin osin maailma muuttunut, ennen sitä kotihangilla hiideltiin, onneksi ei enää vanhemman roolia tarvitse vetää, en ymmärrä miten he saavat rahansa riittämään.
Tyttärenpojan poika Pajulahdessa käy koulua, jo sinne matkustaminen ja asuminen paljon maksaa, ja muut kulut päälle.
Loukkasi juuri itsensä painiharjoituksissa siellä koululla, olkapää venähti, kuvaus maksoi 2000 euroa, no onneksi painiliitto tuli maksumiehenä avuksi.
Hyvä ettei pahemmin käynyt, on se tuo urheilu vaarallista hommaa, myös vanhempien kukkaroa koitteleva.
Kun vielä useampi lapsi jotakin harrastaa, huh, huh.
Luin äskettäin luettelon eri harrastusten maksuista, eipä enää mitään ilmaiseksi harrasteta, kävellä kai vapaasti saa, mutta kai sekin maksaa jos sitä urheilun nimissä tekee.

Ystäviä ollaan Kalle ja Paula, kuten kaikki pirtin väki, enkä sinua ihan äkäisenä torunut Kalle, mutta kiva kun ehdit viestin laittaa.
Melkoista menoa on itsellänikin, onko aika lyhentynyt päivissä vai mistä johtuu, että aikaan saamiset meinaa jäädä vähäisiksi.

Kummastelijalle sanon saman syyn kuin edellä, aika ei riitä, lukemaan olen yrittänyt ehtiä, mutta pirtin aamusaarna vie aikaa niin paljon, että ei ehdi tai ei saa enää intoa kirjoittaa juurikaan muualle.
Paljon olisi mielipiteitä, usein ehkä sellaisia, että kinaa saisi aikaan, kun olen huomannut ettei ymmärretä tai ei haluta ymmärtää sanottua, siksi kiistelyksi menee.
Pitäisi kyllä osallistua enemmän, mutta se miettiminen vie aikaa, että osaisi sanansa oikein asettaa.

Oikeassa olet catleija, kyllä vuosikymmenten yhdessä olo opettaa tuntemaan luonteet, jo nenän asennosta näkee milloin ei hyvin ole pullat uunissa.
Toisaalta myös paras ystävyys siinä syntyy, vaikkakin joitakin asioita mieluummin naispuolisen ystävän kanssa jakaisi.
Kaikella kunnioituksella miehet, aina ei asiat ole niin mustavalkoisia kun luulisi,se naisen sydän kun tuntee tuskaa niin monista asioista, mies ei välttämättä edes huomaa näitä puolia, toki on miehissäkin hyvin herkkiä ja empaattisia, sitä en kiellä.

Kyllä ystävät on tuossa innostamisessa hyvin tärkeitä, minua on vedetty yhteen ja toiseen, minä puolestani houkuttelen mukaan myös sellaisia joille meinaa olla vaikeaa mukaan tulo, ei kai rohkeutta ole tulla uusiin tapahtumiin.
Kynnys voi olla korkea.
Närhi on kaunis lintu, mutta ääni aika kamala, mutta minkäs lintu äänelleen voi ja kai ulkomuoto oli se minkä närhi sai äänensä kustannuksella, kiitos linkistä texsanell.

Ihana että tuolla muorilla on tuo "räpätys paikka" mites olisikaan ellei olisi?
Tiedäthän tuon sanomattakin wiiwidear, että ystäväsi ja rakkaasi sulho on;)

Nyt lähdemme ajelulle maaseudulle, ehkä siellä linnun lauluakin paremmin kuulee.
Mukavaa päivää teille kaikille.

Aurinkoista huomenta. Paistaa taivaan täydeltä mutta miten kauan.
Äkkiähän se aurinkokin mielensä muuttaa. Turha sanoa naisista että heillä on yksin oikeus muuttaa mieltään..
Eilenkin oli mitä ihanin päivä, aurinkoa ja muutama pakkasaste.
Talitintit riemuitsi -laulusta päätellen -että kevät tulee !

Olemme niin tottuneet tuohon Skillanin (ystävälliseen ) "aamusaarnaan".
Aamu on ihan outo jos ei emäntä avaa sitä jutuillaan, joten tärkeä olet !
Kivaahan se olisi jutustella muuallakin, mutta syyt ovat samat. Ei viitsi kiistellä kun voi sovussakin rupatella.
Ja ainahan sitä välillä ehtii vilkaista ja jotain sanoa muuallekin, kuin pirttiin.
Oliskohan aikapula yksi osatekijä. Tämä live elämä kai hidastuu kun ei moneen paikkaan meinaa millään ehtiä.
Vielä tuosta ystävyydestä. Kyllä on pari oikein hyvää nais ystävää minullakin. Jotka ovat tärkeitä. Sitten niitä muita ns. ystäviä on vaikka kuinka, ja ketkä siihen nyt sitten lasketaan. En koskaan pysähdy ajattelemaan asiaa noin "virallisesti". koska kaikkien ihmisten
kanssa pitää pyrkiä tulemaan toimeen. Mutta se paras "sydänystävä" asuu edelleen kanssani.
Laskiaisesta alkoi paasto. Miten te paastoatte ? itse ajattelin ohittaa sen aika huomaamatta, kuten tähänkin saakka.
Päinvastoin on tulossa monet synttärit ja muita juhlia- miten siinä paastoat ?

Tosi mukavaa lauantaipäivää kaikille. Mitä nyt itsekukin puuhaan.
heippa!

Laitetaan tuoksuva kukka tähän, kun luulet pilaavasi päivämme. Eipä noin vähästä ilma pillaannu :)).
Minun kämppäni haisee/tuoksuu kauhian hyvältä nyt. Kävin eilen Raision kukkatalolla ostoksilla ja täydensin kukkavalikoimaani.
Ostin Gardenian, jossa on avautunut yksi kukka, mutta nuppuja on paljon. Ihana tuoksu siinä on, mutta joku voisi saada siitä tuoksusta päänsäryn, on se niin voimakas.
Tuoksu tuntuu tästä kamarista eteisen kautta keittiöön asi. Mites sitten jos nuo kaikki nuput aukeavat, taidan prinsessa ruususen uneen vaipua.
Tiedän tämän kasvattamisen olevan haasteellista, mutta yritetään.
Madeiralla näin Gardeniapensaita, ne kasvoivat kosteassa rehevässä puolivarjoisessa paikassa.

Kukkaostoksilla Espoon Plantagenissa kävin minäkin, täytyy ostaa aina uusi orkidea, kun harvoin saan kukkimaan uudelleen, aina löytää uusia viehättäviä värimuunnoksia vanhoista kunnon santuistakin. Nyt sai viidellä ekulla kaksi tulppaanikimppua , toivottavasti aukeavat täyteen kukkaan. Onnea Katleijan gardenialle, sinä jos kuka onnistut sen kasvatuksessa.

Olen innostunut hiihtelemään, kun valkohanget ja leuto sää suorastaan imaisevat ladulle sivakoimaan ja hartiahoitoon. Kävi kuitenkin niin, että mäessä kaaduin , sormi kipeytyi ja turposi. Sattui olemaan vasemman käden keskisormi ja sanoin lääkärille, että tulin nyt näyttämään tätä vasenta keskisormea ja sojotin sitä esille. Samalla me molemmat räjähdimme nauruun...lääkäri pyrski : "Vai tulit minulle keskaria näyttämään, kaipa minä ansaitsen sen." Onhan tuo keskari jo asettunut, ei ollut murtumaa, mutta kyllä siitä on hupia piisannut, lapsenlapsetkin nauravat miten mummi keskariaan lekurille näytti. Olen saanut kotona pientä ylimääräistä hemmotteluakin sormivaivan takia.

Ystävänpäivän herättämissä ajatuksissa vielä täällä liikutaan. Eiköhän puoliso se ylin ystävä ole, kukas muukaan niin läheinen, luotettu ja uskottu, samassa veneessä ollaan ja samaan suuntaan soudetaan. En pidä pahana muistamisia , kunhan eivät kaupallisen krääsän puolelle mene. Sähköpostia tuli ja meni, siskolta sain runon, jossa on hauskoja ja arkisuudessaan tuoreita mielikuvia, oli positiivareista löytänyt. Sisko itse on juuri tuollainen enkeli, Diakonissalaitoksella pitkään työskennellyt kultainen nainen.

ENKELIT

On ihmisiä, joiden lähellä sauna alkaa lämmetä itsestään,
jurot hohtimet ja jakoavaimet puhkeavat
salaiseen kukkaan.

Nämä ihmiset
suostuvat hiljaisesti varaosiksi,
paikkaavat polkupyörän puhjenneen kumin
tai hankalan olon.

He ojentavat itkevälle sadetakin.
He ovat taustalla äärettömän läsnä.
Heidän avullaan muodostuu rinki,
jossa valo vierii kasvoilta kasvoille.
Heidän käsiinsä voi unohtaa itsensä,
nähdä rauhallisesti.

(Niina Hakalahti)

Ennen kuin unohdan (ja menen toiseen aiheeseen) pitää kertoa ajatukseni.
On tosi kivaa, että on olemassa tämä Kahvipirtti, jossa saa ja voi olla juuri sellainen, mikä sillä hetkellä tuntuu tarpeelliselta:D
Aina kun ei voi johonkin valmiiseen aloitukseen kertoa mikä on mielessä, mutta täällä ilmapiirissä uskaltaa.

Minunkin aamuihini kuuluu lukea SkillaN'in avaus, ja joskus kun on ollut vaikeita aiheita ylimmäisenä, on helpotus kun Kahvipirtin *logo* ilmestyy.

En edes usko olevani ainoa, niin monet ovat löytäneet lepopaikan täältä hyvässä hengessä, siitä kiitos kirjoittajille, kaikki jo luetettuja ja tuttuja!

Tuo Ramonen hauska sormijuttu, toi mieleeni naapurini tapaturman, josta isännöitsijä miehensä eilen kertoi, kun pihalla kohdattiin.
Nuori äiti liukastui viedessään päiväkotiin lapsensa, hiekoittamattomassa mäessä, ja mursi nilkkansa pahasti. 9 naulaa vaati leikkaus, ja nyt on sairaslomaa alkajaisiksi 7 v. eteenpäin.

Lupasin käydä tervehtimässä kun isännän viikon loma päättyy ja vaimo jää yksin päivisin.
Uskaltaisinko ehdottaa apuani, tehdä vaikka ruokaa (kun siitä muutenkin pidän) kun ei jalalla saa varata yhtään, ja on nuo pienet lapset?

Aikaahan minulla on, ja niin mukavia nuoria he ovat.
Isovanhemmat asuvat kauempana olen ymmärtänyt, mutta katson nyt ensin miten saavat *huushollin* toimimaan.

Rattoisaa lauantai-iltaa kaikille, saunan löylyihin sukellan minäkin nauttimaan,..heippa vaan.

Onhan Pirtti rauhallinen lepopaikka, jos tuulet äkäisestil muualla puhaltavat. Siitäpä syystä minäkin tulin tänne kirjoittamista eka koneellani harjoittelemaan. Tulihan sitä alkuun puhuriakin, tosin kaipa olin myös taitamaton, en ihan ymmärtänyt tapoja kuinka näissä kirjoitteluissa menetellään. Enkäpä nyt jo pitäisi oppiaikani olla jo ainakin hyvällä alulla. Mitäpä noista, "oppia ikä kaikki", aikansa kestää vaikka aidan vitaksena.

Kyllähän SkillaN sinnikkääsi tekee hyvät aamun avaukset, johan siinäkin on työsarkaa. Vieläpä kaiken muun menojen ja töiden lisäksi.
Ainahan näiltä kiireitä voi valitella, kuten minäkin. Aika vaan vilahtelee nopeasti ja enkä edes aivan joka päivä saa tiekkaria käynnistettyä. Kuitenkin parasta lieneekin, että kirjoittelen sen, minkä sovinnolla litseni kanssa saan aikaisiksi.

Rammonan "keskisormijutusta" tuli mieleeni kokemukseni lääkärijutusta. Selkääni kohdistuneen tapaturman takia oikeasta koivestani alkoi särkyjen lisäksi mennä tunto pois. Lääkäri tutki asiallisesti ja kirjoitti papereihin, mutta se tulikin terveemmän jalkani syyksi. Niillä papruilla menin kuntoutukseen. Siellä tehtiin tulotarkastus, lääkäri tutki ja kyseli ja loihe lausumaan, että nyt on kyllä asiassa jotakin mätää.

- Kyllä minä tiedän, mutta olen ajatellut, että eri lääketieteen koulutuspaikassa kai opetetaan vaihtelevasti katsomaan joko edestä tai takaa. Siinähän ne jalatkin sekoavat, selitin totisena. Lekuri katsoi tarkkaan, olinko tosissani, ja olinhan minä. Totesi sitten vaisusti, että niinpä näyttää käyneen. Kohtuullisen hyvin vaivani kyllä alkoi korjaantua, jopa ennusteita paremmin. Epäily oli että muutamaan varpaaseeni ei tunto palaa. Kyllä se on palannut, tosin monien vuosien vaiheiden jälkeen.

Tekxanell mietiskeli, että uskaltaisiko tarjota apua. Ehkäpä hyvinkin, mutta ei sekään aina ole yksinkertaista. Asuimme Hesassa hissittömässä kuusikerroksisessa talossa ylimpänä. Kerran olin ylös kipaisemassa ja eräs vanha rouva raahasi kovin vaikean näköisenä painavaa kauppakassiaan. Sanoin mielestäni ihan kohteliaasti, että voisin mennesäni auttaa taakan kantamisessa. Rouva näytti saavan oikein sätkyn "ei, ei missään tapauksessa, menkää, menkää nyt..." Kyllä se jätti vahvan jäljen mieleeni, että älä tyrkytä apua, jos sitä ei pyydetä. No...ei nyt aivan niinkään, mutta harkita kyllä pitää.

Nyt täytyy harkita lopettamista. Jatkoja!




.

Sunnuntaiaamua elellään sää on pilvinen alkaa jo aurinkoa ikävä olla, aivan uskomattomalta tuntuu kun meri-kukka auringon paisteesta kertoo.
Eikö melkein joululta asti pilvistä ole ollut?
Niin tästä aamu jutustelustani, jos olisinkin ihan alusta alkanut kirjoittamaan jatkokertomuksena, olisi kai melko paksu kirja luettavana;)
Enpäs arvannut, että pirtti näin kauan säilyy, kyllähän se varmasti tuo joka aamuinen suunsoittoni on osa jatkuvuuden pysymistä, onhan joka rakennuksessa talonmies oltava, joka puitteet kunnossa pitää, tämän tittelin emännyyden lisäksi olen ominut.
Hyvä kun/jos olette tyytyväisiä;)

Ihanan pitkän viestin olit Venlastiina saanut aikaan, tälläisistä minä tykkään, onneksi pirttiin tuleekin vain luettavaksi tarkoitettuja pitkiä viestejä, aina ei tietenkään samassa vireessä voi olla, mutta harvemmin parin sanan viestiä esiin tulee.
Miksihän emme tosiaan etsisi noita suomalaisia vastineita kaikille sanoille, suomessa elämme ja pitäisi suomalaisuus näkyä kauppojen nimissä sun muussa, kai ulkomaalaiset sen ymmärtäisi, miksi meillä pitää kaikki vaikeaksi tehdä, suomenkieli on rikasta ja soljuvaa.
Olkaimet hyvä esimerkki, henkselit tai hinkselit ihan muuta;)

Gardenian tuoksu on huumaava ja orkidea niin kaunis, kumpaakaan en osaa kasvattaa, muutenkin sisäkukkani ovat aivan surkeita.
Enkö rakkautta osaa antaa, substraalia kyllä saavat.
Kaunis on tuo runo minkä viestiisi Ramoona liitit ja myös viestisi ovat aina niin kertovia, paljosta olet perillä.
Jos kuka niin sinä Katleija saat kukkasi kasvamaan ja viihtymään, näin olen ymmärtänyt ja älä nyt prinsessa uneen, jäät paljosta paitsi;)
Meri-kukka mainitsi paastosta, kyllä jää minultakin paastoamatta, eilenki tein sipulipiiraan ja voi että oli hyvää.

Kysyvä ei tieltä eksy texsanell, uskoisin, että apua tuossa yhteydessä voisivat mielellään vastaanottaa, nykyään ehkä liikaa avun antamista aristetaan , joskus myös vastaanottamista
Tuo ynnämuun esimerkki kyllä tyrmää avun tyrkyttämisen, mutta kun vanhoja aikoja muistelen ainahan apua tarjottiin, milloin missäkin muodossa.
Voishan sitä entisaikojen tapaa pyrkiä esiin saamaan, minä sitä apuani työnnän joka paikkaan, tarvitaan tai ei;)
Vaihdoin huonekalujen paikkoja kotona ja kun tänne kyläilemään tultuani tein saman homman,,, no myönnettiin että kivalta näytti, niin minustakin ;)DD

Lääkäreihin vielä vähäsen, minusta nämä nuoret lääkärit aivan ihania, ottavat potilaan huomionn, paljon kyllä kielteisiä viestejä myös kuuluu.
Vääriä diaksooneja, vääriä lääkkeitä ja sitten se että ei jakseta kuunnella potilasta.
Ihmisiä on lääkäritkin ja huumorin tajuakin heillä on, jos ei kovin "virka " ole päähän noussut.

Nyt alkaa lukemista olla tällekin aamulle, annan vuoron teille toisillekin, tulkaa turisemaan.

Huomenta!

Juhla tiedossa. Tällä kertaa vaihteeksi iloinen. Nuorin lapsenlapsemme täyttää 12 vee.
Valoisa ja fiksu mukula eikä ainakaan mummuunsa tule, sillä hän on urheilullinen. Hän pelaa jääkiekkoa, ja siinä saavat äiti, isä, sisko ja välillä kai siskon poikaystäväkin toimia kuljettajana. Vaarikin pärjäisi kuskina, sillä hänellä on pitkäaikainen kokemus yhden hevoshullun pojantyttären viemisessä ja hakemisessa.
Lajit ovat muuttuneet, samoin urheiluseurat.
Vielä silloin, kun meidän vaari ikämiehenä keräili mitaleja kunnanmestaruuskisoissa, joka kylässä oli vähintään kaksi urheiluseuraa, ja lähes ainoa välineurheilu oli hiihto.
Olihan tietysti kiekot ja kuulat ja keihäät ja korkeushyppytelineet, mutta ne olivat seurojen omistuksessa.

Non ni! Tätä vauhtia suunnittelen kohta paikallisen TUL:n seuran kesäjuhlia. Jos olisi sellainen laji kuin kirjallinen syrjähyppely, saattaisin saada mitalin...
Muista hyppelyistä en muista kuin sen, että minulla oli rimakauhu.

Kunniasanalla lupaan, että joskus vielä kirjoitan ihan asiallisen ja lyhyen tekstin.

Koettakaa kestää!

Muistan, kun äidillä oli joskusgardenia, joka kukki aivan valtavasti. Äiti sanoi, että komeuden toinen nimi on "herrojen napinläpikukka". Olisi siinä yksilössä valkoisia kukkasia riittänyt melkoisen herralauman napinläpiin! Siitä en ole varma, onko gardenian voimakas tuoksu niin kamalan miehekästä...

Ynnämuulla on sitten kuten minullakin kokemusta hissittömän talon kuudennesta kerroksesta! Voi sentään, olisipa jalkalihakset vielä samassa kunnossa kuin siihen aikaan. Aikamoista treeniä. Puhun nyt siis vain itsestäni. Ym käsittääkseni tekee päivittäin sellaisia lenkkejä, että jalat varmaan kiittävät...

Taivas on armeijan viltin värinen. Kolmisen astetta pakkasta. Eilen tasapainoili nollan paikkeilla, se päivä meni opiskelun puitteissa, kun oli ryhmäkokoontuminen. Niitä on nyt kolmena lauantaina peräkkäin. Sitten viikko väliä ja alkaa seuraavan kurssiosion ryhmäkokoontumiset pe-la. Kevät keikkuu, ennen kuin huomaakaan!

Jos Venlastiina onnistuu samaan kirjallisen syrjähyppelyn kesäjuhlien lajiksi, niin kutsukaa toki kisaan mukaan meitä muitakin tullilaisia. Täältä on ainakin yksi osanottaja hyppelehtimässä paikalle. Edustan seuramme veteraaneja (kunniallisesti).

Toivottavasti kukaan ei ala liian asialliseksi ja pätkäkirjoittajaksi. Siinä sitä kestämistä olisi.

Kaikessa ystävyydessä, AA-A-APUUVA. Tämän tähen:

"Toivottavasti kukaan ei ala liian asialliseksi ja pätkäkirjoittajaksi. Siinä sitä kestämistä olisi."

Antakee miul armoo :)))))))))))))))))))))))))))))))

Ettei kukaan pahoittaisi mieltään, ilmoitan täältä pilvien raosta, ettei paista aurinko tänään.
Perjantai oli kuin yliluonnollinen kirkkaus, kun aurinko räkitti aamusta iltaan. Eilenkin yritteli aikansa mutta häipyi sitten turvallisesti piiloon.
En ole minäkään mikään kukkien kasvattelija. Miten olisinkaan kun kämppä on puolet vuodesta yksikseen. Leikko ja muita kukkia pidän kyllä aina kotona ollessa.
Mökillä on sitten eri tahti. Siellä kyllä kasvaa, mutta mielellään helppohoitoisia sielläkin.
Äitini sen sijaan oli ihme kerrassaan. Hänen kukkiaan ihastelivat kaikki. Niin ohikulkijan kuin kotona kävijät. Miten joku saikin ne niin kukoistamaan. En siis ole tullut sukuun siinä asiassa.
Tosin äitini oli aina kotona, ja hoiti ja helli kukkia.

Kamala juttu venäjällä tuo taivaalta singonnut kappale. Vaikka 50 km korkeudella räjähti teki silti sellaista tuhoa.
Kun kunnon meteoriitti singahtaa suoraan johonkin maanosaan, voi sanoa hyvästit kaikelle. Mutta mitäpä näitä näin pyhäpäivänä vatuloimaan. Vaikka ajatuksia herättääkin moinen tapahtuma.

Kotitalossani asuu paljon iäkkäitä rouvia. Kyllä yleensä ovat hyvin tyytyväisiä, jos joku kantaa raskaan kauppakassin hissille saakka.
Kiitoksen tulvaa riittää, vielä hissistä viimeiset kiitokset.
Päivittäin tuomoista pientä apua joutuu/saa antaa ja ihan mielellään niin teenkin.
Mutta jos tarjottu apu on torjuttu; asiahan on silloin harvinaisen selvä.
Ei kukaan apuaan pahuuttaan tarjoa vaan hyvää tarkoittaen.

Ehkä nuoret eivät niin tule ajatelleeksi- vasta sitten kun itse lähestyvät ikääntymistä. Monenlaisia on nuorempiakin, niitäkin jotka hoksaa tarjota apuaan.
Nappikafeet ovat nyt paikallaan. Jos saisi tuon puhetulvan poikki kun kaataa kahvia kurkkuun. Heippa.

TUULI vei kirjoitukseni,mutta olen sisukas ja jotain väsään uudestaan,että kansa

tietää,että tämäkin rupukka on hengissä vielä...Auringonpaistetta kevään merkkejä

pukkaa sitä me kaikki varmaan odotamme. Vanhat lihakset aurinkoa kaipaa.

Liekö tänne asti ne venäjän virtaukset sattuneet,kun kirjoitukseni lensi pilviin..

Hyvää vointia..

Apua catleijalle, kun niin kauniisti pyysi. Tuskinpa kukaan paheksuu asiallista pätkäviestiä, jos sellaisen sattuu pistämään. Monta kertaa vastauksesksi riittääkin jopa lyhyt lause. Se olikin Hintriikan lause...siitä huolimatta, luin kyllä kaikki uudet viestit, enkä tehnyt sellaista tulkintaa, jotta olisi rajoitusehdotusta merkinnyt. Pikemminkin pientä huumoria hyvältä, tottuneelta kirjoittajalta. Esimerkiksi minulla on ihan varomista, etten tahkoasi puisevaa, yksitotista jorinaa. Toki olen sitä mieltä, että joissakin asiaselvityksissä onkin parasta pitäytyä pelkkään asiaan kykyjensä mukaan.
Kyllähän onkin miellyttävämpää lukea soljuvaa, polveilevaa tekstiä, jota
monet täällä osaavatkin. Heille ihan kunniamaininta, erikoisesti Puskasuleimalle. Hänelläpä asiat selviää sutjakasti "omin sanoin."

Torjuttuun avutarjoukseeni liittyy hiukan pohjaakin. Asuimme samassa kerroksessa ko.rouvan kanssa, kerran postinjakaja oli vahingossa vaihtanut aamun lehtemme. Rouva rolisutti ovikelloamme ja lehti kourassa ja ilmoitti melko töykeästi, että tämä on teidän lehtenne, ei
tähän rappuumme tule mitään vasemmistolehtiä. Tietysti myönsin ja kiitin, sekä pyysin anteeksi postinkantajan puolesta. Hain myös hänen ruotisinkielisen lehtensä ja vakuutin, etten ole sitä edes avannut, koska en hallitse kieltä.

Tätä taustaa vasten ei olekaan niin ihmeellistä, että rouva pelästyi kun tarjosin kantoapuani. Niin ihmeellistä se elämä on, että monelle vanhalle kantakaupukilaiseläjälle, ikäänkuin tynnyrissä eläneelle, hyvin toimeentulleelle, voi pelottava mörkö syntyä yllä olevan tapaamisemmekin perusteella. Eikä se ole ainoa kokemukseni, että joillekin voi olla työmies sekä pelottava, että joillekin "rohkeille" hetken tutkimuskohde, jota voi alkeellissti kuulustella ja kokeilla olennon älykkyyden ja ymmärtämisen tasoa. Ihan lapsellisuustestistä alkaen. Onhan näitä vastaan tullut, mutta en juurikaan ole närkästyneenä vastaan ottanut, vaan kääntänyt pienen kokeilun jälkeen huulenheitoksi ja "vastatutkimukseksi.Tuskinpa niistä on kumpikaan osapuoli viisastunut.

Tällaista tänään. Teille hyvää jatkoa päivään!

Noista testauksista sen verran että siihen aikaan kun vielä kokemattomampi olin noin 60v sitten, työpaikalla jotkut miehet testasivat ns. huumorilla naispuolisia.
Kyllä minä aina yritin siinä kokeessa pärjätä punastumatta, annoin sen verran samalla mitalla takaisin, joten rauhoittuivathan nuo. :)))
No sitten vanhempana aika äskettäin leskeksi jääneenä, olin menossa taloyhtiön saunaan. Naapurimies naureskellen kysyi, jos selänpesijää tarvitsisin. Minusta se ei ollut ihan fiksua sen ajankohdan vuoksi, joten hiukan hymyillen vastasin, jotta kiitos vaan mutta tuli jo tuo varsiharja ostetuksi.

Uusi koskematon viikko alullaan, mitähän tuokaan tullessaan, uteliaana tuota aloitan vastaan ottamaan.
Normaalit rutiinit kumminkin, mutta eihän tiedä vaikka jotakin mieluista olisi tiedossa,,,
ikävääkin, mutta siitäpä en jutustele kaikkihan on vastaan otettava.
Sää on ainakin jatkuvasti mukavan oloinen, pientä pakkasta, mutta aurinkoa ei vaan näy, nyt sitä vuorostaan ikävöidään, aina jotakin haikaillaan;)

Nyt heti kysäisen catleijalta, etkö jaksa pitkiä viestejä lukea ja minä kun oikein niitä toivon, miten sitä nyt asiat voisi muutamalla sanalla kertoa, mietippä, minäkin kun niin paljon asiaa tuon kirjoituksissani, hih,hih.
Toden totta, luen kuin kirjeitä ystäviltä, mukavaa kuulla miten itsekukin päivänsä viettää.
No meitä on niin monen sortin tallaajaa, kuka mistäkin pitää, sallittakoon myös lyhyet viestit jos asiaa ei pitkiin löydy ja osaa asiat lyhyesti esille tuoda.
Pääasia että viestejä tulee, kaikki kelpaa.

Tuolla jossakin ketjussa kovasti taas poistellaan ja kinataan, ei sekään oikein mieltä ylennä, saammepa ohessa tyhjän päiväisen ketjun nimenkin, no voi niin ollakin, mitäs kenenkään ajatuksia rupeaisin muuttamaan, pirtissä ei kumminkaan riidellä ei kirjoittajia mollata.
Jos palsta pelkää asiaa, (sitä oikeaa nimittäin) olisi täynnä, uskon että mielenkiinto laantuisi, pitää väliin olla leppoisia ja hauskoja ketjuja, arkipäivää sisältäviä, huumorilla höystettyjä.
Pirttiin on löytänyt sellainen porukka, että kaikkeen löytyy sanailijoita, tälläinen hyvin vähän osaavakin uskaltaa aidosti ajatuksensa esiin tuoda.
Hieman kunnioitusta kirjoittajia kohtaan voisi olla palstalla paikallaan.
Poistoilla kerskutaan, kuka poistaa mitäkin, minä en ole poistanut mitään koskaan, sen minkä kirjoitan sen kirjoitan, sallin sen toisillekin.

Auttaminen taitaa näinä päivinä olla harvinaista herkkua, siksi kai sitä ei osaa vastaan ottaakkaan, kun joku tarjoaa.
Huhuh että vielä tuollaistakin tapahtuu, mistä ynnämuu kirjoitit.
Sukupolvien ero on kai niin suuri, nykyiset nuoret eivät ole ehtineet omia noita hyviä tapoja, kun mennään kehityksessä sitä vauhtia, pitää paljon uutta oppia.
Junassa tein havainnon, kun äiti ilmeisesti toi poikaansa J.kylään asti ja ukki tuli siinä sitten jatkamaan, eli äiti meni seuraavalla junalla kotiin takaisin ja ukki jatkoi pojan kanssa ilmeisesti isovanhempien luo.
Katselin ukin yrityksiä keskustella pojan kanssa, oli se kovasti yksipuolista, poika vaan nyökkäili.
Mummi oli voilevät lähettänyt jo vastaan, ei pojalle maistunut ja ukki yritti juttua vaan saada aikaan.
Oliko sitten perillä mummin osuus se mikä sai pojan mahdollisesti puheliaammaksi, ikävää muuten kummallekin osapuolelle tuo väkinäisyys.
Ikävää, että sukupolvien välinen kanssakäyminen noinkin vaikeksi käynyt,,,,no ei varmaan ihan kaikilla kumminkaan.

Voisi sitä olla vähän vetreämpi jos olisi elämänsä kuudenteen kerrokseen kavunnut, nyt neljänteen vintille meno tiukkaa tekee.
Noista kukista vielä, kyllä minunkin kotona kukat kukkivat ja joskus avioliiton alkuaikoina minullakin, mutta nykyään en saa sisällä mitään onnistumaan.
Toisin on esimerkiksi Marja-liisalla kukat kukkivat sisällä ja ulkona, orkideankin saa kasvamaan kun vaan poikasen ruukkuun tyrkkää, sen ihmeen olen nähnyt.
Olen lohduttanut itseäni, että ei kaikkien tarvitse taitaa kaikkea, mutta ei paljon lohtua anna, kun ei mitään voi sanoa missä jotenkin onnistuisin,yritystä kyllä on.

Nyt aurinkoa huhuilemaan, taitaa jossakin tänäänkin paistaa, pohjoisessa ainakin, voi olla että H* saa myös paistetta ja hevat , lämpöä me vanhat kaivataan, iholle ja sydämiin.
Hyvää alkavaa viikon alkua kaikille.

SkillaN, yritin vaan olla vitsikäs tuolla pikkuviestilläni, sillä itselle ei riitä viitseliäisyyttä pitkiä viesejä kirjoittaa. Siksi armoa anelin :)))

Viestien lukeminen käy nopeasti, olkoon pitkä tai lyhyt. Kiinnostavuus on tärkein ja kumma kyllä myös kuka on kirjoittanut. Vakinikit kiinnostavat tuttuutensa puolesta. Kahvipirtistä niitä löytyykin.

Kuule kyllä minä sinun aamun avauksesi useimmin luen. Joskus kun palstan kiireellä läpi juoksen jää sinunkin kirjoituksesi läpivilkaisuksi, mutta aina ehdin havaita catleijan, jos se viestiin sisältyy. Haluan aina vastata minulle osoitettuun kysymykseen.
Sinun intosi jatkukoon pirttimatriarkkana (mistä tuonkin nyt keksin).
Siis jatketaan....

miinuksesta päätellen, sanoinko jotain pahasti, en ymmärrä..

Hei.
Tulin miekin poikkeemaan, piskin kanssa käveltiin ja tuore lumi tarttui koiran tassukarvoihin niin vietävästi. Olisi ollut mukavaa kävellä kauemminkin, mutta koiruli pysähtyi vähä väliin nuolemaan lumipaakkuja töppösistään.
Kotona suihkuttelin lumi kokkareet pois.
Pilvinen päivä ja näkeväkin silmä on kovilla. Tässä kirjoittelussa tulee ihan hirveesti virheitä ja joudun niitä korjailemaan tämän tästä. Aikaa kuluu huomattavasti enemmän tähän nykyiseen viestittelyyn.
Vietettiin löhöily sunnuntai, ei lähdetty edes kirppiskierrokselle. Käymme viikon arkipäivänä kierroksella. Ei joka kerta osteta eikä tehdä löytöjä. Lähinnä se kirppailu on jonkin sorttista ajan kuluttelua ja olla liikkeellä ihmisten keskellä.

No mutta met lähetään syömään, olkaatte hyvät ja poiketkaan blogissani: Tuomontupa asettuu, kun olette liikkeellä.
mukavaa maanantaita
hei hei

Taas tässä koneen äärellä istutaan, melkein joka aamu kymmenisen vuotta, pitääpä itsenikin ihan ihmetellä, eteenpäin kymmenen vuotta on pitkä aika, mutta näin jälkeenpäin yksi hujaus.
Tuskinpa enää kymmenen vuoden perästä kuitenkaan.
Eletään nyt tätä päivää, pakkasta kolme astetta ja nyt toiveikkaana aurinkoa jo odottelemaan, vähän siihen suuntaan lupailivat.
Nyt on lämpö kustannuksissa säästetty, huomaako sen jossakin, ei ainakaan yhtiövastikkeisiin vaikuta, aina ne vaan nousu suunnassa ovat.
Nyt kovasti eläkeläisiä kehotellaan asuntonsa myymään pankeille, asumisoikeuden säilyessä, käyttöön jäisi enemmän rahaa, no mahdollisuus sekin.

Jopa on Marja-Liisa päässyt aloittamaan siemenkasvatuksen, näin arvelinkin, paljon on taas istutus hommia tiedossa, sinulla on kaikki niin hyvin organisoitu, melkein leikiten se homma onnistuu.
No ei vaineskaan, kyllä pitkiä päiviä saat tehdä.
Pitkä oli lenkkisi, minä puolikilometriä kaupalle käveltyäni jo aivan uuvuksissa.
Hammasta purren ehkä sen viisi kilometriä minäkin saisin suoritettua;)

Kiva kohde se kirppis olisi, minulla jäänyt vähäiseksi kiertely, J-kylässä olisi iso kirpputori, mutta ei sinnekään ole ehtinyt.
Villalankoja voisi etsiskellä, sieltä näitä joskus löytyy edullisesti, kelpaisivat hyvin meidän kerhon tekeleisiin.
Pannulappuja jo liki viisikymmentä tehty ja niihin kuluva lanka voisi olla kirpputorilta hankittua, edullista sellaista.
Jokainen äiti kerhossamme saa kauniin pannulapun ensi äitienpäivänä, tuskin käyttöön soveltuu, koristeeksi luulen, on niin kauniita, vaikka oma kehulta tuoksahtaa;)
Tuo virheiden esiintyminen ei haittaa, tässä vähän paremmin näkeviltäkin niitä syntyy, älä niitä sure wiiwidear, ja ei tuo kirjoituksesi virheitä sisältänyt.
Muistan oman tipsunikin niitä lumipalloja keränneen karvoihinsa, hirveä ikävä koiraani tulee, kun sellaisen jossakin näen, nyyh.

Niin intoako lienee tämä kirjoittelu pirttiin, luulen enemmän että seurustelua mukavien kirjoittajien kanssa, on mukava kuulla mitä minnekin kuuluu, kun jonniin moisia tuttuja jo ollaan.
Nämä uskolliset jotka pirttiin kirjoittavat, ovat kuin ystäviä suomen eri kolkilta ja mielipiteensä kiinnostaa.
Omasta elämästä palasia, ei mitään hirveän maailmaa mullistavaa, ei kaiken tietävää, mutta niksejä ja omakohtaisia kokemuksia kuitenkin.
Monta asiaa on pirtissä selvinnyt, ei ole googlettamaan tarvinnut ruveta tietoja saadakseen, en muutenkaan harrasta tuota tietojen etsintää kovinkaan paljon, ei minun kaikkea tarvitse maailmasta tietää;)
Tavallinen mummeli näine osaamisieni kanssa.
Enpä noista plussista tai miinuksista numeroa tekisi, ovat tai eivät, kirjoitteluuni ei vaikuta.
Voihan olla että lämmin ailahdus tuntuu, kun hyväksytyksi viestit huomaa, sillä kai se merkki siitä on, että ei pannaan julisteta, mutta kirjoittelua ei estä miinuksetkaan.
Minä tyhmä vastaan vaikkei kysytäkkään, mutta varmasti myös kysymyksen tehneelle, hyvä tapa se on catleija;)
Monasti olen apua saanut sinunkin kirjotuksista catleija, kiitos vaan.
Matriarkka, no jaa, ollaan nyt vaikka sitäkin ja jatketaan,,,,

Päivä on todella pidentynyt, kuten Late mainitsit, eilen juuri kelloon vilkaisin ja viiden aikoihin oli vielä valoisaa ja tätä kirjoittaessa ei valoja tarvitse, ihanaa kevät tulee rytinällä;)
Eihän ne maailman asiat parane täällä meidän murehtimalla, mutta aina niistä vaan tulee huolta kannettua, pään pyöritystä monta kertaa, mikään ei ole kuin ennen, silloin hyvään aikaan, ainakin näin jälkeen päin ajateltuna;)
Säälittää nämä nykyiset nuoret ja lapset, heiltä ikään kuin lapsuus riistetään, pieniä aikuisia jo alta kymmenen ikävuoden.

Taisi jo pitkä juttu tulla tästäkin, mutta lukee ken jaksaa, pakkoahan ei kenellekään voi asettaa, onneksi on valinnan vapaus, iloa kuitenkin päiväänne, minä lähden sitä laululla hankkimaan;)
Piti ihan kirjautua, kun meinaa sekin taito kadota;)

Onhan se pitkä ura SkillaNilla Kahvipirtin vetäjänä ja vieläpä hyvin onnistuneesti. Eiköhän se vanahalla rutiinilla jatkune, toivotaan.

Late mainitsi harvaan kirjoittelunsa syyksi teveysongelmia. Ymmärrän hyvin, että intoa se laimentaa, vaikka ei suoraan rajoittaisikaan. Toivotaan, että keväauringon paisteessa paranemista tulee.

Minullakin on ollut ongelmia joskus. Silloin kyllä ajatukseni ovat jotenkin supistuneet, ei maailman ja kotimaankin ongelmat ole päällimäisiksi yltäneet. Tällä hetkellä ei kyllä valittamista ole. Eihän se töppönen niin rivakasti nouse kuin puolta nuorempana. Eikä riitä selaista aloittellisuutta tarttua asioihin ja toimiin kuin "ennen." Onhan sitä päässänikin vikaa, kuinka ne vaivat sitten tulkitseekin, joiltain osin "normaalia", ikään kuuluvaa. Fyysinen kuntoni, ikä ja sukurasituskin huomioiden, on kyllä pysynyt kohtuullisena. Kesän aikana tulee taloyhtiössämme perusteellinen hissiremontti, toista kuukautta hissi on poissa käytöstä. Neljä kerrosta tulee pojettavaksi, mutta jos mitään erikoista ei tapahdu, ei se minua haittaa. Ainahan väliin tarkoituksella testaan, kuinka se kävellen nousu sujuu. Pientä puhkutusta tulee, jos rivakasti yrittää kiirehtiä. Kyllä se hissin poissa olo muutamille tulee varsin hankalaksikin. Portaissa ei rollaattori auta. Luulenpa, että talon asukkailtakin talkoohenkeä löytyy.

Monina päivinä kävelyni jää pienemmälle, koska lumentöpperössä nylkyttäminen tuntuu hakalalta ja ikävältä. Saattaa jäädä markettireissuun. Silloin jatkan "hyötyliikunnalla", kuljen portaat kävellen ja toisen reissun roskiskeikalla. Eiköhän runsaan kuukauden jälkeen jo lumipöpperöt liene harvemmin.

Helloouu

Terveyskeskuksessa näköjään on muitakin käyny, Late tuossa mainitsee käyneensä.
Mie olin labrassa ja sitte päivystyksessä.
Maha ryökäle kipuilee taas, kova polte vas. alavatsalla. Eiles alkoi ja yöllä ei kärsiny maata vas. kylelläkään, kun moikotti niin lujasti.
ei ollu kokeissa mitään, lääkär kirjotti kahta eri anbiottia, niin ylä ku alapäähänki, varmuuden vuoksi....Oikein hevoskuuri 900mg 3x pvässä. Sillä annoksella joskus häädettiin helikobakteeri suolesta. Olisko nyt sama juttu?

Minul oli pari kertaa ( 10v ) takaperin, sairaalareissu ja tiputus antibiootilla, ku suun kautta tablettina otettava ei tehonnu. Oireet on ihan samanlaiset, mut kokeissa ei mitään viitteitä tulehduksesta.

No niin piski voi hyvin ja syö reippaasti, niinku miekin ja sulho myöskin. Tänään oli hernekeittopäivä, laittoi palvikylkee joukkoon ja oli hyvää.

Kuullaan taas
Hei hei

Toivottavasti "torventekijä" tuo kuitenkin hyviä uutisia, siedettäviä vähintäänkin.
Olen itsekin ollut kahdesti tuossa vatsan tähystyksessä. Eka kerralla ei kummempaa mutta toisella kertaa tosi kivulias. Oli lääkäri vaihtunut sillä välin ja teki vähän eri systeemillä.
Onneksi tulokset eivät enää järkyttäneet, mutta todella hyvä että tutkitaan.
Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Kaikki on vaan ihmispoloisen otettava vastaan, mitä tutkimuksissa selviää. Ja elettävä niiden mukaan.
Vaihtoehtoja ei ole !
Toivotaan Latelle hyviä terveitä päiviä ja paljon. Samoin tietenkin kaikille.
Heippa..

Terveiset minultakin Latelle ja hyviä vointeja, -- just pääsin kotiin ja pahuksen ovi oli alareunasta jäätynyt kiinni kun lumi siinä sulaa vaikka lakaisen sen päivittäin, Naapuri kiskoi sen auki, minä en saanut millään!
Lähden aamulla Porin tienoille, ja löysin siskolle tuliaisiksi Risto Matti Ratian suunnitteleman lämpimän kylpytakin :D Toivon hänen ilahtuvan, kun voi olla päiviä, jolloin ei jaksa pukea, niin on jotakin kaunista ja lämmintä yllä.

Sacherkakun vien mukaani, ja siskonmies vie meidät Ulvilaan syömään, sisko jää lepäämään silläaikaa. Eihän sitä viitsi vain katsella, kun ei itse voi oikein syödä.
Poikani kyydissä pääsen, onhan se mukavaa kun tulee tätiään katsomaan hänkin. Lennot on kyllä Seutula- Pori sekä nopeita, että edullisia eläkeläiselle, Turkuunkin kestää vain puoli tuntia.
Hyvä kuitenkin että poika on mukana, vähän on rankkaa nähdä siskon niin laihtuneena, vaikka pirteältä vaikutti ja imuroi siellä kun juteltiin.

Ihanaa olla kotona kun pääsin sisään sentään, mukavaa oloa toisillekin kodinonnessa:D heippa,..

Ehtoota vuan.

Meillä oli tänään OUTO valoilmiö;aurinko paistoi täydeltä terältä;)))))

Lähimmäispalvelusta oli tyttö ja poika meitä laulattamassa ja juppauttamassa,kivasti siinä 2,5 tuntia vilahti.
Päälle pulla kahveet.

Eipä kummempia tännekään kuulu.
voikaahyvin.
näkyillään...

Hyvää huomenta jälleen täältä seitsemän asteen pakasista, ei paha vielä tuokaan astemäärä, hyvin tarkenee.
Jännä lukea siitä kaupungistani tulleen dokumentti elokuvan maininkeja.
Kyllä on herännyt kirjoittajat puolustamaan Varkautta, he joiden mielestä elokuva ei antanut oikeaa kuvaa.
Olihan kuva harmaa ja aution kuvan kotikaupungistani antanut, nyt kun lehtiä lukee meiltähän löytyy vaikka mitä, hienoa näin todistetaan, että viihdymme täällä vaikka toisin luullaan.
Kuvaaja oli omista lähtökohdistaan elokuvan rakentanut ja valottihan se jotakin sekin.
Liekö tälläisiä dokumenttejä paljonkin suomen kaupungeista tehty?
Sepäs nyt näiltä kotikulmiltani ja paikallisen lehden annista;)
Lehtikin on suppea, mutta meille täällä asuville hyvin tärkeä, päivä ei ala ellei sitä läpi katso, näinhän se on varmaan joka paikassa.

Tuo outo ilmiö täällä meilläkin vähäsen merkkejä antoi, olemassa ainakin on aurinko,
ehkä tänä päivänä jo ihan paistetta saadaan.
Sairaudet ja niihin liittyvät tutkimukset eivät ole varmaan kenellekään ilon aiheita, tuo vatsan tähystys tuntuu aivan hirveältä, sitä en ole tarvinnut koskaan toteuttaa, luulen että ikävä tapahtuma, kyllähän sillä kokeella vatsasta tietoa saadaan ja hoitoa saadaan.
Minulla kammo melkein kaikkiin kokeisiin, en ole tarvinnut mitään toimenpidettä verikokeita lukuun ottamatta teettää.
Pakon edessä olisi vaan kestettävä, muuten ei apua saa.
On se surullista sivusta seurata, miten potilas heikkenee ja kun on kysymys vielä lähiomaisesta avuttomaksi itsensä tuntee.
Mikähän onkaan elämän tarkoitus, kun toisille taakkaa kannettavaksi liian kanssa, vaikka uskonkin, että jokaiselle jotakin matkan varelle kertyy, paljon hyvää, mutta huonoakin.

Mukava on että itsestäsi ilmoittelet Late, toivotaan hyviä kokeiden tuloksia ja oikeita lääkkeitä vaivoihin, jos niitä ilmaantuu.
Wiiwideatkin aika ropit saanut, sekin jonkun asteinen vaiva jos paljon vahvoja lääkkeitä joutuu syömään, eikös niillä niitä sivuvaikutuksia pyri olemaan.
Vaikka jotakin särkylääkettä nykyisin vaivaan kuin vaivaan kehoittaa lääkärit ottamaan, kai niiläkin parantava voima on.
Söin minäkin niskavaivoihin kahden viikon särkylääke kuurin ja kipu hävisi.
Hyvä kun ruoka ja uni maistuu, sekin jotakin lääkettä vaivoihin;)

Tässäpä tämä aamuinen turina taas, ei mitään uutta asiaa, mutta kerrataan, niinhän koulussakin joskus tehtiin.
Kyllä tämä joka aamuinen herättely pirtin väelle joskus alkaa uuvuttaa, mutta loppuisiko pirtti, jos tätä turinaa ei pitäisi, pitäisikö kokeilla, löytyisikö joku uusi aamusaarnaa pitämään.
No kaikkihan loppuu aikanaan, pirttikin.
Nyt vielä hyvän päivän toivotukset.

HYVÄÄ huomenta vähän myohemmin klo9.-30 on lehti luettu ja ruoka esivamiiksi tehty,joten käympä katsomassa meidän toisia nukkujia.Koskaan en ensimäisenä ole,onhan se hienoa meillä on " SKILLA" HUOLEN kantaja. kuljeskelin ketjuja
meidän ikäisten,niin siellä turisevat,kun pankit haluasi meiltä vanhuksilta ostaa
omaisuuden,viekkaudella jotta teillä vanhuksilla olisi elämä leveämpää.
-Toivoisin ettei kukaan haksahtaisi,jos ei ole pakko.Mutta yhteiskuntahan
meidät on luvannut elättää voidaanhan sit ,kun siltä tuntuu eutaniaa pyytää..

Kyllä se niin on, että emäntämme aamunavaus on pirtin pystyssä pitävä voima. Se on kuin taikuri sanoisi Simsalabim! ja ka, ovessa saranat alkavat narista, kun väkeä tasaisin välein lappaa pirtin lämpimään.

Aurinko meilläkin paistaa. Myös eilinen oli aivan mahtava päivä aurinkoineen. Uskomatonta, että vielä puoli viideltä iltapäivällä auringonsäteet viistivät maata. Ja huomasin ekan kerran, että aurinko nuolaisi parvekkeenkaiteen ulkosivua! Jännästi "vasta-aurinko" paistoi vinkkelissä olevan talon ikkunoista parvekkeen siihen seinään, joka on oikeasti täysin varjon puolella. Nämä ovat niitä kevään merkkejä!

Nyt saivat pitkännenän ne nurisijat ja arvostelijat, joiden mielestä Kemin kävelykatu kaikkinensa on ollut pelkkää rahan heittämistä sioille ("niin ja niin monta mummojen vaippaa taas siihenkin mennyt"). Elävät kaupunkikeskustat ry palkitsi Kemin uuden ilmeen Suomen parhaana keskustana.

Tiukasta rahatilanteesta huolimatta Kemi on pystynyt satsaamaan kaupunkilaisten viihtyisyyteen ja tekee sen vastaisuudessakin. Puistoja ym. kohennetaan ja tehdään muuta sellaista, mikä tässä taloudellisessa tilanteessa ei vaadi mahdottomia investointeja, mutta on silminnähtävää parannusta. Olen ylpeä tästä pikku kaupungista!

Se on niin, että asukkaitten pitää puolustaa omaa asuinseutuaan. Epäkohtia löytyy jokaiselta paikkakunnalta. Rakentava kritiikki on hyvästä, mutta pelkkä suunsoitto ja kakan nostaminen tikunnokkaan on kuin sahaisi oksaa, jolla istuu.

Ugh! Tulipa taas sanotuksi. Voi mieli keventyneenä mennä pikapuolin uimaan. Morjensta!

LÖYSIN TIEDOT,JOS KIINNOSTAA tiedot löytyy täältä.




http://www.asuntosuomi.fi käänteinen- asuntolaina/

Hei kaikille

Aurinko paistaa meilläkin, tuntuu ihan hengessä asti, pikkasen enemmän intoa elämiseen.
Kipu vatsan seudulla on hieman vähentynyt, olen ottanut myös särkylääkettä. Antibioottia olen saanut lukuisia kertoja, milloin mihinkin tulehdukseen.
Lapsena penisiliiniä, sitten sulfaa ja nykyään antib....

Tänään olikin sapuskana kaalikääryleitä, sulho osti marketista, maisteltiin niitä viime syksynäkin ja hyvältä maistuivat. Eivät ihan yllä omaan tekeleeseen, mutta ei kaikkea voi saada.

Mukavaa illan puolta
Hei hei

Alkaa jo päivä valeta, kun huomenia tulen toivottamaan.
Eilinen päivä oli ihanan aurinkoinen ja ihmiset sen myötä.
Kerhoon tulevilla hymy oli herkässä, aivan varmasti auringolla osuutta.
Nyt lehdestä luin, että meillä on täällä vähän lunta, no sitä mieltä olen ollutkin, huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna ja jäät hauraita.
Jäällä liikkuminen on varmasti vaarallissemman vaarallista tänä keväänä.
On se ihmeellistä tuo auringon paiste mitä saakaan aikaan, pitkän pimeän, harmaan jakson jälkeen saa ikäänkuin heräämään, ihanaa .

Kaalikääryleillä herkutteli wiiwidear, minä tein kaalilaatikkoa viime pyhänä, ei ole kaali enää tähän vuoden aikaan herkullista, mutta uutta odotellessa hyvin kauppansa teki.
Ikävää tuo lääkekierre, mutta apua jos antavat,mieluusti niitä ottaa, paranemista edelleen wiiwidear.

Kiitos hevat linkistä, pitää tutustua, en tässä vaiheessa ole myyntiä suunnitellut, mutta eihän sitä milloinkaan tiedä mihin sortuu.
Tuo yhteiskunnan hoito kyllä ihan hirvittää, kuulemisten perusteella ei kaikille herkkua ole.

Noin ajattelen minäkin, kuten Hintriika * jutteli, ainaiset epäkohdat esille tulevat viestit masentavat, nyt meillä onkin lehdessä kiitos palsta ja sinne on kummasti ruvennut myötämielisiä ajatuksia kaupugistamme tulemaan.
Ainaiset koirankakka jutustelut vähentyneet, vaikka vielä ehtivät kevään edetessä.
Koiria syytellään, vaikka vika on siellä narun toisessa päässä.
Meilläkin on täällä läpitalven sulana oleva katuosuus ja siitä oli paljon purinaa aikoinaan, mutta onpa ihana kulkea, kun ei jalan alla luista.
Onnittelut Kemille, sen kaupunkilaisille tittelistä minkä olette saaneet, ylpeitä voittekin olla, sitä minäkin tästä omasta kotipaikastani;)

Tuo rauha millä voimme pirttiin kirjoitella on kyllä ihana aisia, mitä tulisikaan, jos ainainen kina olisi päällä.
No ehkä kaikki tietävät, että täällä jäisi yksin ilkeyksiensä kanssa sellaiset joilla halu vain kinata, kaveria ei löydy moiseen.
Pilalle ketjut menee ja into niiden lukemiseen, kun joka väliin joku piikikäs sana heitetään, mistä tämä oikein tuleekaan, halu olla ilkeä.
Tuokin, että aina arvaillaan kirjoittajan henkilöä, vaikka kukapa se nyt tietäisi jokaisen puskanikin alkuperää, minä en ainakaan, en edes viitsi arvailuun ryhtyä.
Parasta jättää huomiotta.
Uskon, että jos jokainen jonkun nimimerkin takaa vakituisesti kirjoittaisi, ilkeydet loppuisivat.

Nuo niskakivut tosiaan loppuivat minulta sen särkylääke kuurin jälkeen, kuin myös huimaus.
Saan syytellä suurelta osin itseäni, nuo ainaiset käsitöiden tekemiset ne niskaankin vaikuttaa, toki ikä lisänä, vanhuus ei tule ilman jonkinlaisia ongelmia.
Ole todellakin varovainen niiden suksien kanssa liisa.sal, aina on syytä muistaa, että iän lisääntyminen ei enää samaa salli, mitä muutama kymmenen vuotta sitten, vaikka eihän me mieleltä vanhetakkaan;)

Nyt aion ruveta korin tekoon kahvipusseista, olen joskus kokeillut, ei onnistunut, mutta katselin kun kerhossa kävi meillä opettaja ja taitavasti taitteli kassin, ihme on jos en minäkin sitä aikaan saa.
Sitkeästi päätin yrittää, eikös se harjoitus tee mestarin, siihen uskon, kassia en tarvitse, mutta jonkun purtilon aion valmiiksi saada.
Mukavaa ja kukaties aurinkoista päivää kaikille, vähän näyttää semmoselta päivän valetessa täällä ainakin.

Huomenta, pientä pakkasta, eikä ollenkaan hassummalta näytä päivää aloitella. Eilen töllötin "Pirunpellon" ja siihen päiväni päättyikin. Onhan siinä näytelmässä vauhdikasta menoa, "liikemiestoimintaa" ihan lisukkeineen. Pidän ihan hyvänä jaksona.

Kemin maineen nousun olen huomannut. Hyvähän se, että huomataan. Patsaat kadun varrella kyllä voivat heti lämmön noustessa kärsiä, mutta onhan Kemi kunnostautunut jo pitkään "talvirakentamisessa." Kemissä en ole varsinaisesti käynyt, joskus sitä kautta ohi hurautin pysähtymättä.

Käänteistä lainaahan asuntoa vastaan on saanut jo kauan. Nyt vain on noussut enemmän esille. Tuskinpa olen kiinnostunut. Parempi hoitaa menot tulojen mukaan parhaan kykynsä mukaan. Jos nyt tiukka paikka ja tarve tulisi, ottaisin vain tavallista lainaa. Henk. kohtaisesti näitä on selviteltävä.

Suhtaudun kyllä varauksin esimerkkeinä kerrottuun huonoon vanhusten hoitoon. Voi hyvinkin olla totta - tai sitten ei. Eihän minulla suurta tietoa ole, mutta on kyllä tapauksia, joita on paisuteltu vastoin hoidettavan käsityksiä. Joissain tapauksissa on suvulla suuremmat toiveet ja laatukriteerit. Se näkyi jo sairaalassakin, jossa olen muutamia kertoja lojunut. Aina löytyy joku, joka haukkuu esim. ruuat kelvottomaksi voimasanojen kanssa. Jos lie elämässään erikoisen hyvään tottunut, eihän sairaalan ruoka sitä vastanne.

Olenkin sanonut näille valittajille, että minusta täällä on parempaa kui kotonani, kyllä näillä töillä täällä, näillä eväillä hyvin pärjää.
Nyt lähden ylös, ulos, lenkille ja käyn marketissa jos muistan.

Viikonlopun alkua jälleen, sitähä se perjantai on, työssä eletään kuin viimeistä päivää ja ostoksille kiirehtii eläkeläisetkin.
Meistä eläkeläisistä, eli vanhoista ihmisistä löytyy kaikkeen, ainakin tiellä olemme usein.
Nuoremmilla on ainainen kiire ja kun eläkeläiset joutavat seisomaan ja juttelemaan, sen huomaa.
Viikonloppu kauppareisuilla olen kyllä huomannut myös keski-ikäisten kuin myös nuorien seisoskelevan kauppojen käytävillä kierrettävänä, aika yleinen ilmiö siis.
Tässäkim se toisten huomioon ottaminen huomataan, minä olen minä ja minun pitää saada olla niin kuin haluan, mihinkäs siitä itsekkyydestä pääsee vanhempanakaan.
Tätä, kuin ei muitakaan asioita voida yleistää, ei yksin eläkeläisiä sormella osoitaa, jokaisen itseensä olisi mentävä, mutta väliin unohtuu, kaikki hidastuu, huomio kykykin.
Vanhojen kohtelusta hoitopaikoissa, ei ne nyt varmaan ihan tuulesta temmattuja ole nuo epäoikeudet mitä esiin on nostettu.
Eihän mikään ole aina vain hyvää, ei huonoa, keskikertaista, kaikkea löytyy, ihmisiä olemme kaikessa, itsekkäitä monasti..
Näkemäni perusteella toivon, että pääsisin lähtemään "saappaat" jalassa.

Tuosta ahneudesta, itsekkyydestä vielä jatkan, sillä siihen syyllistyy myös eläkeläiset.
Olen seurannut esimerkiksi kerhomme kahvitilaisuutta ja huomioinnut sellaisen asian, että kerhoon tullaan ilmaisen kahvin vuoksi juodaan ja lähdetään pois.
No jäsenmaksun ovat tietenkin maksaneet, kahvit siihen kuuluu, mutta että vartta vasten päiväkahvit tullaan juomaan, ettei kotona tarvitse keittää.
Voisi kuvitella, että ohjelman ja yhdessä olon vuokisi tulisi, sen katsoisi tärkeämäksi.
No poikkeusellisia nämä tapaukset on, muutama henkilö näin tekee, ei pidä yleistää.
Niinhän se on kaiken suhteen, paha kello kauas kuuluu.
Sama on ilmaisten kahvien tarjous paikoissa, kun jossakin kahvit tarjotaan, jonottamaan mennään,,,, voihan olla että elämä on niin tiukkaa, ettei kahvia kotiin voi ostaa, sama ilmaisten ruokakassien jonossa kuulema.
Autolla mennään kassi hakemaan,,., kuulopuheita nämä jonojen totuudet.
Toivon kovasti, että itse selviän ilman tämän tyyppistä apua, vaikka erittäin hyvä, että tälläisiä mahdollisuuksia on tarjolla.
Varmaan todellista tarvetta on olemassa, paljonkin.

Nyyttikestit on oiva juttu, jos säännöllisesti joku porukka kokoontuu, minä olen homman hoitaakseni ottanut, kahvileivät leivon käsityökerhoon, minulla tätä aikaa on ja kun tyytyväisiä kahvin juojia näkee, vaivat tulee palkituiksi.
Väliin aina ihmettelyn ääntä kuuluu, miten jaksatkin, ei se minusta vaikeaa ole, mukava yllättää porukka milloin milläkin tapaa
Vapaa ehtoista se on.
Nuo tarinat tuppaa levitä, aiheesta toiseen ja kai se sen yhdessä olon rikkaus onkin.
Milloin kekustellaan telkkari ohjelmista, kaupungin tapahtumista, perheistäkin, harvoin juoruiluksi menee, no rehellisyyden nimissä, joskus lipsahtaa;)
Kymmenen vuotta on tällä meidäkin porukalla jo taustaa, aina vaan jaksetaan, joskus vähän muristaan, mutta silti uskollisesti paikalle tullaan, taas on kevät retki tilattu lopettajaisiksi.
Kiva liisa.sal, jos tutustutat ihmisiä myös pirttimme oloihin, kelpaa tätä yhteisöä esitellä;)

Nyt olen taas pulputtanut sydämen kyllyydestä, asiaa enpä tiedä, vähän niin kuin itselleni olen puhellut.
Mukavaa päivää, pieni neljän asteen pakkanen täällä ja ohut kerros jotakin valkeaa maassa, heippa!

Hiljaista, rauhaa, sitä ne nämä viikonlopun aamujen alut on.
Kaupunki nukkuu, sitten puoliltapäivin taas hyörinää riittää.
Pakkasta onkin kymmenen astetta, puut on saaneet huurehameet päälleen, luonto näyttää kauneuttaan.
Aslak, Lapin poika viettää nimipäiviään, onnea.
Lehdessä oli neulekintaiden kuvia, Kainuu oli edustettu kauniilla hilla lapasillaan, ihan halu tehdä sellaiset lapaset syntyi.
Minä vaan pannulappuja uurastan, kai niitä jo sata on tehty, kauniita kuin mitkä, pitää suunnitella seuraavaa projektia, ristipistolla koristettuja kortteja ainakin, ainahan niitäkin tarvitsee, kun juhlittavia löytyy.

Muistelen omia lapsiani, kun ihan pieniä olivat, keksin satuja heille, kun marjaan mentiin, mättäällä lähellä istuivat ja tarkasti kuuntelivat, mitä milloinkin kerroin, metsäneläimet päähenkilöinä kertomuksissa.
Omat kupposet olivat, mihin marjoja muka keräsivät, unohtui koko marjan keruu, kun piti keskittyä kuunteluun, no kukapas sitä kahta asiaa yhtä aikaa;)
Muistan äitini kirjoitelleen omia tuotoksiaan muistivihkooni, olin vihainen, kun minusta ne ei muistivärssyiltä kuulostaneet.
Jossakin ne on tallessa, mutta yhden muistan hyvin, hevonen se tallissa kauroja syöpi. siitä karvansa kiiltäväksi saapi.
Sisareni runo oli edes loppusointuinen, olen sen ehkä kertonutkin, mutta tässä alkua.
On mulla pieni siskonen,
vois olla kevään kukkanen.
Mut on vaan sieni sateinen
ja usein mieli apeinen.
Silloin elimme minun murrosikääni, yhtä niistä ,olin kai kaksitoista ja usein äkäinen.
Jatkoakin on mutta olkoon.
Sisareni oli se meistä lapsista kaikella tapaa taiteellisin, siis henkisellä tasolla, minä voitin käden taidoissa
Martta ja Maria.

Ihme tuo onkin jos ei mäkeä voi laskea ja ennen lumilinnat, lumilyhdyt oli melkein joka pihassa.
Ne oli sellaisia lumipalloista tehtyjä, joten ei vaarallisia, kattoa ei olenkaa, tai joku vaneri jos katoksi laitetiin.
Tuskin nykyajan lapset edes lumipalloja pyörittää.
Muistelen että se lumikasa vielä jäädytettiin, siinä pitkät mäet saatiin, joku pahvin pala takapuolen alla.
Meidän talon takana oli sellainen puusta tehty liukumäkikin ja siellä sitä poikia katseltiin, juuri noissa ajoissa jolloin tuon runonkin sain.
Voi niitä aikoja, mitähän nykyiset sen ikäiset sanoisivatkaan meidän suhteiden luomisista, niistähän ne alkoi sitten kehittymään, jos kellä alkoi.
Olisitpa ollut erilainen opettaja, ehkä sinun oppilaasi olisi saanut noita lumileikkejä harrastaa, harmi kerrassaan, että et opettajaksi tullut, kirjailijan lahjat kumminkin toteutuu, hyvin hauskasti ja elävästi kirjoitat pirtiinkin Venlastiina.

Nyt on turinat pidetty, lauantai päivän viettoon, päivä jo valkeneekin, mukavaa päivää teille toisillekin.

lauantaita !
niinhän sitä piti nuoruudessa poikia silmäillä. Pohjanmaalla oli nuorisoseuran talo, johon nuoriso kokoontui iltaisin. Taisin olla silloin 13 -14 v. Sielä oli samoissa tiloissa kirjasto, jonka tiimoilti hyvin pääsi käymään siellä. olihan se hauskaa aikaa- kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Välillä piti pinkaista piiloon, ja eikös vaan joku tullut etsimään. Parhaassa tapauksessa naamataulu pestiin lumella..........
siis siltä tytöltä joka eniten mielytti. Muistanpa siellä jossain hämärässä nurkassa saaneeni elämäni ensimäisen pusun.
Jokin epämääräinen märkä pläjäys keskelle suuta.
Siihen loppui sekin romassi, jo ennen kuin alkoikaan.
Halvat oli huvit silloin, ja ah, niin hauskat.

Tuo satujen kertominen jatkui vielä lasten lasten kanssa. Piti jättää aina sopivaan kohtaan ,että toisella oli "vapaat kädet" jatkaa satua mielensä mukaan. Monesti sai nauraa silmät vesille niiden jatkokertomusten kanssa.
Siinä näki miten erilainen mielikuvitus lapsilla oli.
Usein ehdotus tuli heiltä että nyt mummo tänne ja satuja jatkamaan.
3 - 4 lasta oli monesti,jutut sai vinhoja käänteitä.
Tv. ssä on paljon ohjelmia, varsinkin lasten, että jätetään katsojan oman mielikuvituksen varaan, miten se menee tai jatkuu.

Ihania aikoja ne ovat, kaiholla niitä muistelee.
Minä en tiennyt pienenä mikä minusta piti tulla isona.
Nuorempi veljeni sen sijaan tiesi. Kaikille hän kertoi että isona hänestä tulee viratonkersantti. Oli jostain kuullut sen ja kai kuulosti mukavalta, koska pyrkimys oli siihen. 4 vuotiaana.
Ei silloin onnistunut, nykyisin pääsee "virattomaksi" ihan pyytämättä.

Hyvää päivänjatkoa kaikille tasapuolisesti. Aurinkoa myös !

Pilvi on uutisten mukaan maahan osunut täällä eteläreunalla tänä aamuna, kovasti onkin hämäräiseltä näyttänyt nyt ikkunasta ulos katsellessani. Muutama aurinkoinen päivä jo antoikin kevään toivoa tähän talviseen harmauteen.

Valo on kuitenkin selvästi lisääntynyt, ja lisääntyy päivä päivältä, ensi viikollahan alkaakin jo maaliskuu.
Lintuen äänet ovat myös ilahduttavasti lisääntyneet täälläkin.

Nyt ei kun pölynimuri käyntiin ja pari tuntia sitä musiikkia sitten. Ei millään tavalla lempihommiini kuulu kylläkään. Pakolliset kuviot viikoittain toistuvat.

Onkohan kukaan robottipölynimuria ostanut, muistan Maalaismiehen* siitä kertoneen.
Muuten pärjäisin, mutta ison sängyn alustaan lähettäisin robotti-imurin oikein mieluusti. Nyt joudun olemaan polvillani
( melkein kuin nuo Mekkaan päin kääntyväiset) saadakseni varmuudella pölyt pois sänkyjen alta.
Iloista lauantaipäivää! toivottelee LiisaS.


.

Lämpimän puolelle juuri ja juuri pyörähti. Eilen satanut lumi jalkakäytävällä pyörähteli niin, ettei kunnon askelta saanut aikaisiksi, mutta muuten mainio keli taaperrella.

Joskus luin nappuloillle kuluneita satukirjoja ja yritin parhaani mukaan muunnella tekstiä. Eipä se pitkälle onnistunut. Alkoivat tarkkaavaiset kuuntelijani väittää, että se ei mennyt oikein. Kun yritin todistella, tuli vahvempi väite: en osaa lukea! Melkeinpä siinä oli pakko palata tekstiin, ainakin vähäksi aikaa.

Omat muistiini jääneet nuoruusvuodet menivät talvella mäenlaskussa silloin, kun siihen oli aikaa. Tehtiin monena vuotena hyppyrimäki lumesta. Kolmehan meitä vain yleensä oli osallistumassa, ei heitä enempää korpikylästä löytynyt. Mäkiennätyksenikin muistan, reilu 8 metriä. Kesät menivät järvellä porkkaantuessa. Niinkin tarkkaan päivä hupeni, että monta vakavaa muistutusta tuli. Vanhemmat olivat tietysti huolissaan.

Siivoaminen taitaa minulta käydä sujakkaan, tai sitten se jääpi enempi valohoidoksi. Kerran viikossa pölyimurini on vajaan puolituntia kerrallan pörisemässä. Sängyn alusen imurointini on helppoa. Miellyttävä työasento löytyy, kun rojahdan reilusti pitkälleni. Siinä voi ottaa ihan levon kannaltakin.

Eipä muuta kuin hyvää päivän jatketta!

Kunpa sadunkertomisperinne jatkuisi, omat sepitelmät ja kirjoista luetut. Vaikka itse osasikin jo lukea, iltahetki isän tai äidin lukiessa satua oli hyvä päätös päivälle. Sitten luettiin vielä iltarukous , pantiin valot puhuksiin ja simmut kiinni. Omille lapsille oli jo satulevyjäkin, satukasetti ja lastenvideo on monasti antanut aikaa huushollitöihin , mutta eihän mikään korvaa lukuhetkeä sylityksin tai vieretyksin.. Lapsenlapsetkin kasvavat huimaa kyytiä, mutta kyllä pienimmät, 5- ja 6-vuotias vielä mielellään syliin kömpivät.

Skillan kertoi kahvipussiaskartelusta. En ole itse muuta niistä tehnyt kuin ollut apuna, kun tytär ompeli nurjalta puoleltaan hopeanvärisistä pusseista ritarin varusteita pikkupojilleen. Ohjeet löytyivät eräästä kirjasta , siinä oli jopa inkkariteltta kahvipusseista. Huomasin ET-lehdessä kauniin iltalaukun, joka oli tehty ilman ompelua pujottelemalla kuin tuohityöt. Katsoin tekijän nimeä googlesta ja oikein hienoja askarteluja löytyikin.

http://paasilinna.fi/kirjat/kahvipussin-uusi-ulottuvuus/

Siivous ei ole niitä mieluisimpia kotitöitä, mutta koiran pito pakottaa imuroimaan pari kertaa viikossa. Ei minulla kyllä noin kauan aikaa siihen menen kuin Liisa.s kertoo, mutta jospa minä hutiloin. :) Meillä on nyt toisena kokeeksi keskipakoisvoimaan perustuva pölypussiton imuri, joka on tehokas . Mies tyhjentää ja pesee säiliön, se on ikävähkö puuha. Varret kyllä aika mukavasti niiailevat, mutta ainahan sänkyjen ja sohvien alusia kolutessa saa Mekkaan kumarrella tai pyllistellä. Enää ei naapurustostakaan kuule tamppaamisen pauketta kuin harvoin, kunnon suulake on tehokas siinä missä rottinkikin. Ynnämuun kannattaa tuo sängyllä makuulta imurointi lähettää ainakin Niksi-Pirkkaan, varmasti työtehoseurakin olisi kiinnostunut, Martta-liitosta nyt puhumattakaan. Hitsi, kun alkoi naurattaa, kun kuvittelen sitä näkyä...taidan kokeilla itsekin tai ehdottaa isännälle. DDD

Auringon valohoitoa ei tänään ole ollut tarjolla, mutta jo päivien piteneminen on upeaa, alkaa pian kevät todella tuoksuakin. Ensi viikolle näkyi sääkartalla plussia ja auringonkuviakin...mutta ihan mukava ulkoiluilma tänäänkin !

Sunnuntaiaamu päiväksi valkenemassa, mittari nollassa ja tuuli navakkaa, sen huomasin lippujen liehumisesta.
Niin se tämäkin viikko täyttyy ja vajaan viikon päästä helmikuu on historiaa, aloitellaan eka kevät kuukautta.
Välillä tuntuu kuin aika lentäisi, ei se aina näin nopsaan ole edennyt, ikäänkuin kiirehtisi, että mahdollisimman paljon tulevaa ehtisi nähdä;)
Kivahan tätä elämää on elellä, paljon on suunnitelmia edessä, mitä sitten tehdään, se on Luojan kädessä.

Tuon uskon Late vaimostasi, olen sen tullut huomaamaan, tarinat elävät, kirja vaan painoon;)
Meillä ukki luki satuja poikani nuoremmalle tytölle, aina otettiin sama kirja ja ukki luki.
Vähän ajan perästä nauruksi meni, ukki mokoma keksi omiaan ja tyttö tämän julisti, se oli kuin ohjelma numero, mitä ei voinut suorittamatta jättää.
Tätä tyttöä ukki sanoi mummin näköiseksi,,, siksiköhän kovasti hänestä tykkäsi;)D

Tuosta siivouksesta en minäkään tykkää, mutta sen perästä on niin "siistiä" siitä olotilasta tykkään.
Minullakin hyvin tehokas imuri, mutta silti ulos matot vien tuulettumaan, ihan kuin tuoksu tulisi raikkaammaksi, voi olla että kuvittelen.
Kyllä nyky yhteiskunnassa on siivoaminen vähentynyt ja kertoiko joku lehti että torakat on valtaamassa koteja, hui kauheaa, voi olla että unta olen nähnyt,,, toivottavasti.
Lutikoita matkailijat tuovat ulkomailta, jossakin kehotettiin matkalaukut pakkaseen vietävän, on siitä aikaa kun suomessa noita kiusankappaleita on ollut,, ainakin kodeissa.
Täitähän koululaisten päistä on löytynyt, siinäkin puhtaus A ja O.
Hui kun ihan puistattaa moiset otukset.
Kyllä jäi minulta kahvipussi askartelu kesken, pilkoin kaikki pussit mielestäni sopiviksi ja eihän niistä mitään tullut, alue joka minulta ei onnistu.
En tiedä vieläkö pitäisi yrittää, en oikein mielelläni periksi antaisi, mieheni sanoin, ihmiset niitä on ennenkin tehnyt, miksi en muka minä;)
Ei luulisi edes vaikeaa olevan, onhan korin punontaa ollut aina ja taitavia tekijöitä heissäkin.

Sama konsti pitäisi minun ottaa kuin ynnämuu kertoi sängyn alusen puhdistamisessa, kyllä se ähkimistä on itseään taivutella, kierrän sänkyä kuin kissa kuumaa puuroa, että imuri joka kohdan tavoittaisi.
Mikä siinä onkin, että ei osaa pystyssä asennossa imuroida, aina se selkään vaan ottaa.

Eipä sitä tiennyt millä oksalla tulee istuttua sitten isona, kouluja ei tullut käytyä, (ei silloin monetkaan työläiskodin lapset) ja työ sitten tuli mikä kohdalle sattui.
On tuota sitten riittänyt mukavaa ja vähemmän mukavaa, itseni olen leivässä pitänyt, kaikki työ on kelvannut, 42 vuotta sitä herkkua tuli tehtyä, kolmekin työtä kerrallaan.
Katunut en ole mitään, aina on hyväkseni asiat kääntyneet.

Mutta nyt, laiskottelu päivä tiedossa, ehkä yhteen tilaisuuteen menen kuuntelemaan ajankohtaista asiaa.
Eilen eräs ostaja pyysi isoja miesten sukkia, minäpä kolmet sukat jatkoin, minusta aivan kamalan isoja, mutta tuppaan pieneen miehen jalkaan sukat aina tekemään.
Nyt saa sitten isot sukat, kyllähän sukankin on istuttava, tottakai.
Oikein ihanaa keväistä päivää, aurinkoa ei ehken nähdä, mutta kyllä se siellä pilvien takana on ja esiin tulee kun hyväksi näkee;)

Huomenta! Pirtin rauhaan on hyvä tulla kahvia nauttimaan.
Viihtyisää, kaunista ja kodikasta osaa SkillaN tänne loihtia.

Tänään minulla on omenarahkatorttu uunissa, kun aivan lähellä asuva ystävä tulee käymään. Iltapäiväteen kanssa sitä tarjoilen.
Kun saan tortun uunista, niin tuon Kahvipirttiinkin maistiaiset.
Täällähän toimii se taika, että siitä riittää koko kävijämäärälle kahvin kanssa maisteltavaksi. Tuo rahkatorttu on yksi kaikkein useimmin tekemistäni leivonnaisista. Hapahkoiksi omeniksi 'Granny Smithitkin siihen sopivat.

Mutta ennen sitä on ulkoilemaankin päästävä, kunhan torttu on valmis, niin pieni lenkki vaikkapa sauvojen kanssa tulee piristämään aamupäivää.

P.S. Tuosta siivousasennosta makuuhuoneen sänkyjen kanssa kokeilin nyt Ramoonan keinoa, sängyn päällä makaamista.
Sänkyjen reunalta alaspäin roikotellen imurin sängyn alle ohjailin.
"Konstit on monet, sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki!"

(Pst! Toivottavasti eivät Hessa ja Miuku kuulleet puheitani!
En halua loukata ketään, en kisuliinejakaan.)

Iloista sunnuntaipäivää! toivottelee Liisa S. :)

Ai ihanaa, herkkuja taas pirtin pöydällä. Nam Nam, hyvää on omenarahkatorttu. Kiitos !
Välillä itse laiskistuu tuon leipomisen kanssa. Ei ole mirrit häiriintyneet, vaikk ois misulla pöytää pyyhkäisty.............

Vielä noista saduista. Kun niitä joskus yritti vähän oikolukea illalla vuoteessa väsyksissä hyvin äkkiä tuli kuuluvasti ojennus:
Ei siinä niin lukenut vaan niin ja niin.. Seuranta oli kovaa ja lapsilla on tosi hyvä muisti.

Kerran pojan tyttö tempasi satukirjan kädestä ja sanoi: annahan mie luen kun on noin vaikeeta siulla.
Olisko mummolla puol unentumperossa vähän takerrellut sanat. Hän oppi 5vuotiaana lukemaan mutta iltasatu kuului mummon tehtäviin normaalisti. On kyllä hyvin tomera tyttö nytkin, kohta 17 v.

On tainut joka kodissa imurit heilua viimepäivinä. Niin meilläkin.
Olen vaan tainnut päästä kuin "koira veräjästä" siitä hommasta.
Vakiintunut semmoinen tapa että isäntä heiluu imurin kanssa.
Tarvittavat mööpelit siirtyy, että sohvienkin taakse pääsee hyvin imuroimaan, varsinkin silloin kun on tarkempi meininki siivota. Joskus harvoin tartun imuriin .

Kyllä tuuletan mattoja ja kaikkea, ulkona , just tuon raikkauden vuoksi.

Jos joku seurasi tuota hiljattain julkisuutta saanutta abiristeilyä.
Melkoinen meininki siellä epäsiisteyden, luteiden ja kirppujen keskellä. Yksi tuttu oli mukana näkemässä ihan omin silmin..
Järjestäjät kieltää kaiken ,tietenkin.
Itänaapurista kulkeutuu ei toivottuja kotieläimiä ja kai niitä alkaa olla
Aika monessa maassa. Ihmiset liikkuu niin paljon ympäri mualimata.
Aika inhottavaa olisi palata vuosikymmeniä taaksepäin, ja alkaa tapella luteiden kanssa. Hyi sentään.

Pirtissä on aina siistiä ja viihtyisää. Lisäksi hyvää kahvia ja usein kahviherkkuja kuten nytkin.
Mikäpä on kotiin kävellessä.
Sunnuntairauhaa kaikille.

Hyvää myöhäisiltaa kaikille! Miten se päivä meinaa livahtaa ohi,
etten ehdi eres Pirtissä poikkeamaan! Onko askel lyhentynyt!

Muistatteko kuinka ennen tehtiin talkoilla, taikka kökillä monia töitä,
esim.pärekatot, talojen ulkomaalaukset, perunamailla syksyisin
oli suuri joukko ihmisiä poimimassa ja se oli jopa hauskaa!

Mihin se on nykyisin kadonnut? Ei kukaan lähde muuten kuin kohta
pitää laskea rahaa käteen.
No, ajat muuttuu, eipä sille kait mitään voi, menee vain kaikki huonompaan suuntaan.

Mutta se on kuitenkin ihanaa, että valoisuus ulkona lisääntyy.
Täytyy varmaan lähteä myös kohta hakemaan siemeniä kaupasta.
Tuo harjaneilikka on kaunis, hehkuu monen värisenä, oikein tumman punainen ja se vaaleanpunainen myös on kaunis.

Vaihdettaan uiuteen pirttiin, numero 74/13 tervetuloa.