Gitagovinda on Jayadeva-nimisen runoilijan tai pyhimyksen (miten kukin asian näkee) kirjoittama runoteos Krishnan ja Radhan rakkaudesta. Teos koostuu Krishnan, Radhan ja Radhan ystävättären esittämistä lauluista, jotka yhdessä muodostavat pienen tarinan.
Krishnaan ovat rakastuneet kaikki Hänen kotikylänsä ja lähialueitten naiset, mutta Krishna Itse rakastaa eniten Radhaa. Radha on Jumaluuden feminiinisen energian ruumiillistuma, mutta kuitenkin hyvin inhimillinen, kuten Krishnakin. Kun Krishna on kuitenkin Jumalana puolueeton ja kohtelee hellästi kaikkia palvojiaan, Radha tulee mustasukkaiseksi. Gitagovindan laulut ovatkin pääasiassa Radhan vaikerrusta Krishnan perään, tai Krishnan vaikerrusta kun Radha ei ymmärrä Häntä. Radhan ystävätär toimii viestinviejänä Heidän välillään. Neljännessä pääosassa on luonto; harvoin lukee yhtä kauniita ja voimakkaita kuvauksia keväästä.
Seksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvat hinduryhmät ovat moittineet Gitagovindaa sen vahvasta eroottisuudesta. Toisaalta samat ryhmät haluavat tulkita teoksen eroottiset viittaukset vain metaforiksi "puhtaan hengellisestä rakkaudesta". Tavallinen kansa on ottanut teoksen innolla omakseen erotiikkaa kavahtamatta.
Ottamatta kantaa siihen, kuinka oikean kuvan juuri tämä runoteos antaa Krishnasta, ymmärrän sen suosion. Gitagovindan voima on siinä, kuinka intiimiksi ja läheiseksi se kuvaa Jumalan ja Hänen palvojiensa välisen suhteen. Jumala ei todellakaan ole etäinen, Hänelle voi antaa kaikkensa ja Hän antaa takaisin siinä määrin kuin me annamme Hänelle, kuten Bhagavad Gitassakin luvataan. Etenkin naiset, niin naineet kuin naimattomatkin, ovat sukupolvesta toiseen tulleet Krishnan omiksi, valinneet todelliseksi sydämen kumppaniksi Hänet maallisten pettymysten sijaan.
Hänet, Jumalan, joka laulaa jokaiselle, joka Häntä rakastaa (suokaa anteeksi kökkö pikasuomennokseni):
Älä välttele minua!
Olen syvästi antautunut sinua palvelemaan.
Suloinen höppänä,
olen täällä rakastaakseni sinua.
Krishnaan ovat rakastuneet kaikki Hänen kotikylänsä ja lähialueitten naiset, mutta Krishna Itse rakastaa eniten Radhaa. Radha on Jumaluuden feminiinisen energian ruumiillistuma, mutta kuitenkin hyvin inhimillinen, kuten Krishnakin. Kun Krishna on kuitenkin Jumalana puolueeton ja kohtelee hellästi kaikkia palvojiaan, Radha tulee mustasukkaiseksi. Gitagovindan laulut ovatkin pääasiassa Radhan vaikerrusta Krishnan perään, tai Krishnan vaikerrusta kun Radha ei ymmärrä Häntä. Radhan ystävätär toimii viestinviejänä Heidän välillään. Neljännessä pääosassa on luonto; harvoin lukee yhtä kauniita ja voimakkaita kuvauksia keväästä.
Seksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvat hinduryhmät ovat moittineet Gitagovindaa sen vahvasta eroottisuudesta. Toisaalta samat ryhmät haluavat tulkita teoksen eroottiset viittaukset vain metaforiksi "puhtaan hengellisestä rakkaudesta". Tavallinen kansa on ottanut teoksen innolla omakseen erotiikkaa kavahtamatta.
Ottamatta kantaa siihen, kuinka oikean kuvan juuri tämä runoteos antaa Krishnasta, ymmärrän sen suosion. Gitagovindan voima on siinä, kuinka intiimiksi ja läheiseksi se kuvaa Jumalan ja Hänen palvojiensa välisen suhteen. Jumala ei todellakaan ole etäinen, Hänelle voi antaa kaikkensa ja Hän antaa takaisin siinä määrin kuin me annamme Hänelle, kuten Bhagavad Gitassakin luvataan. Etenkin naiset, niin naineet kuin naimattomatkin, ovat sukupolvesta toiseen tulleet Krishnan omiksi, valinneet todelliseksi sydämen kumppaniksi Hänet maallisten pettymysten sijaan.
Hänet, Jumalan, joka laulaa jokaiselle, joka Häntä rakastaa (suokaa anteeksi kökkö pikasuomennokseni):
Älä välttele minua!
Olen syvästi antautunut sinua palvelemaan.
Suloinen höppänä,
olen täällä rakastaakseni sinua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
>>>Krishna Itse rakastaa eniten Radhaa.
Hei,
ajattelisin tuosta asiasta niin, että Radha ja Krishna ovat pohjimmiltaan samaa jumaluutta. Ei ole Krishnaa ilman Radhaa, eikä Radhaa ilman Krishnaa. Eli tavallaan Jumala on "jakautunut kahteen osaan", joista toinen heijastaa hänen maskuliinista ja toinen feminiinistä energiaansa.
Radha-Krishnassa konkretisoituu rakastavan vuorovaikutuksen ja persoonallisen minä-sinä -suhteen ihmeellisyys ja merkityksellisyys. :)
Kukaan ei kysynyt minulta mitään, mutta kommentoin silti. :D
Bhagavad-gita ja Brahma-samhita opettavat, että Krishna on yksinään kaiken alkulähde ja kaikkien syiden alkusyy. Srila Rupa Goswamin mukaan Radha taas on Krishnan iloenergia ja alkuperäinen Laxmi, eli onnenjumalatar. Krishna siis on energian alkulähde ja Radha on energia itse.
Hare Krishna!
Kiitos vastauksistanne.