Eka sivu kirjastani - arvostelkaa!

Oletko jo tähän mennessä paljon editoinut tekstiä, vai onko tämä melko lailla sitä, mitä olet luonnostaan kirjoittanut? Minusta tekstiä pitäisi editoida aika paljon, mutta se on pelkkää teknistä näpertelyä. Toinen, tärkeämpi asia on, toimiiko tarinasi kokonaisuus.

Olet tehnyt ison työn, mutta niin on moni muukin, ja julkaisumaailma on kova ja ahdas. Kustantajan periaatteessa hyväksymätkin kirjat joudutaan usein laittamaan koko lailla uusiksi ennen julkaisua. Joten elä odota liikoja.

Pidän henkilöstäsi, ja hänestä saa mielikuvitusta kutkuttavan kuvan; yksinäinen, keski-ikäinen - tai vanhempi - rauhallinen, tunteellinen, säännöllisesti elävä mies, jolla on iso alakulo rakkaan vaimon menettämisen takia. Sellaiselle miehelle voi sitten alkaa tapahtua vaikka mitä.

Tuosta teknisestä näpertelystä elikkäs editoinnista suosittelisin, että juttelisit jonkun kanssa kasvokkain ja kävisitte läpi asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota.

Jepajee! Voihan tästä jotain sanoa, mutta et siitä välttämättä pidä.

Kirjoitusvirheitä muutamia, korjattava, vaikka ei vaikuta mahdottomasti luettavuuteen. Sen sijaan liian pitkät virkkeet, turhat ja mahdottoman ylipitkät kuvailut, sekä puhekielisyys kerronnassa vaikuttaa.

Poimin muutamia kohtia.

- "auringon kultaiset säteet tanssahtelivat leivänmurusten muodostamassa maisemassa muovisen pöytäliinan päällä"

- "Hieman margariiniin tahriutuneet sormensa kahvikupin ympärille kiertyneinä kuin käärme paratiisin puussa"

Miksi näin pitkästi näin arkisista asioista? Kuvailu ei tuo näissä juuri mitään lisäarvoa tekstiin, aiheuttaa korkeintaan lukijassa hämmennystä, ja ainakin omalla kohdalla tahatonta virnuilua.

Sitten lisää kummallisuuksia? Selittäisitkö miten varpaat vapisevat kylmyydestä, eivätkös ne yleensä ole jalat jotka sen tekevät? Miksi radiossa kerrotaan uutisista, miksei sieltä tule uutisia? Kuinka margariinia sivellään aistikkaasti? Lisäksi pikku huvituksen aiheutti miehen "koskettava" assosiaatio leivän voitelun ja vaimonsa aurinkorasvan sivelyn välillä. Tehtiinkö molemmat voiveitsellä?

Kolmantena asiana vielä ensimmäisen sivun tärkeys. Painotit tarinan alkavan jännittävästi ja lukijat nappaavasti? Itse en noteerannut kumpaakaan. Aika perus huttua, ei iskevää eikä merkillistä. Kustannustoimittajalle eka sivu on erityisen tärkeä. Jos se ei pelitä, kirjan lukeminen saattaa loppua siihen.

540 sivua? Toivon tosiaan ettei laatu niiden loppujen 539 kohdalla ole tällaista. Parannusta täytyy olla rutkasti, muuten en ainakaan itse kustantajana näyttäisi teokselle vihreää valoa. Eivätkä näytä oikeatkaan kustantajat. Minkälainen on sitten tarina, vaikea mennä yhden sivun perusteella arvioimaan, mutta se on kuitenkin romaanin tärkein muuttuja. Jos se on kunnossa, muu on korjattavissa.

Alku on hieman hidas, mutta Pentti kiva. Voisitko hypätä tämän luvun yli ja aloittaa kirjan vasta siitä, mikä nyt on luku kaks?

Liikaa maalailua. Siinä kai se pähkinänkuoressa. Ehkä olet iältäsi nuori, kuten toivon. Silloin sinä kehityt vielä valtavasti. Hyviä juttuja tekstistäsi nimitäin löytyy.

Editoi vielä, ennen kuin lähestyt kustantajaa. Aikaa on.

Viehättävää kerrontaa, joka uppoaa molempiin sukupuoliin. Tässä on onnistuneen kirjan ainekset kasassa, vaikka teksti on hieman epätasaista.

"Muisto sivalsi syvään Pentin sydämeen. Marjattaa ei enää ollut. Silloin, kahdeksan vuotta sitten Teneriffalla tapahtui jotain kamalaa ja tuon tragedian varjo edelleen leijui Pentin yllä."

Paras kohta, jossa alkoi jo jännitys heräämään.

Tapahtumiin saattoi myös samaistua.

Aloita vaikka jotenkin seuraavasti:

Pentti roikkui kallionkielekkeellä, kämmenet alkoivat hikoilla ja sormien ote lipsui. Alhaalla, satametriä Pentin alapuolella odotti louhikkoinen kallio, varma kuolema, joka oli valmis nielaisemaan hänet luineen päivineen. Hänen yläpuoleltaan kuului rahisevia askeleita, varjo siirtyi kallion päälle ja Pentti näki murhaajan kasvot ensimmäistä kertaa, ne olivat vääristyneet epäinhimilliseen raivon irvistykseen...

Okei, tuo nyt oli ihan surkeaa, mutta mielestäni ajatuksen tasolla koukuttavampaa. Tämän prologin jälkeen voit siirtyä ajassa taaksepäin tuohon aamuiseen kahvihetkeen... eli aloitat loppuratkaisuta (millainen se ikinä sinulla kirjassasi onkaan), mutta jätät sen kesken. Sitten seurataan miten tuohon koukuttavaan tilanteeseen päästään, ja ihan lopuksi räjäytät pankin jollain uskomattomalla seivauksella tai vastaavalla (Renny Harlin räjäyttäisi kaikki lavasteet).

Tämä ei tosin käy ihan jokaiseen tarinaa, kuten esim. romanttiseen draamaan, mutta ehkä sait ajatuksestani kiinni. Tsemppiä!

Kertominen sujuu, vapisevia varpaita lukuunottamatta. Muttamutta, iso ongelma on se, että etäännytät lukijan päähenkilöstä huumorilla, vaikka tarkoitus on kuvata surullista miestä. Aistikkaasti levitetty voi on hyvää ironiaa, mutta se ei stemmaa yhteen vaimon aurinkorasvailun kanssa, kun tarkoituksena olisi kuvata haikeutta. Lukijalle tulee siis fiilis, että tarkoitus on pilkata päähenkilön surua. Joidenkin muiden henkilöiden kohdalla tämäntapainen etäännyttäminen voi toimia, siis että kertojalla on välimatkaa kuvaamiseen, ja se välimatka täytetään ironialla.

Olet lahjakas kirjoittaja, jolla on taipumus huumoriin, se on harvinainen yhdistelmä ja kiinnostaa kustantajia varmasti. Ota siis aihe, jossa voit rauhassa olla humoristinen ja tragikoominen. Yksi vaihtoehto on sekin, että kerrot minämuodossa, jolloin voit käyttää itseironiaa, jolloin pilkkaamisen vaikutelma saattaa hälventyä. Silti, poista tuosta pätkästä ironia kokonaan. Ja älä yritä muutenkaan olla koko ajan hauska. Annostele.

Tarkennan vielä, ettei kannata lähettää vielä käsistä minunkaan mielestä. Kustannuskynnys on korkea. Täällä ei ole ollut yhtäkään tekstipätkää (ehkä nukkekuvausta lukuunottamatta), joka olisi ollut niin valmista, että kannattaisi ainakaan sen antaman näytön perusteella lähettää mihinkään vielä. Ne puutteet, joita kirjoittajalla on näkyvät jo pienestäkin pätkästä, vaikka kokonaisuus tietysti ratkaisee. Mutta joukossa on kyllä hyviä ja lupaavia kertojia, kunhan vain pystyvät kehittymään ja hyödyntämään esimerkiksi jotain täällä saamaansa palautetta.

Joo eli voisi ehkä paljastaa että kirjoitin tuon tekstin hetken mielijohteesta parodiaksi niistä teksteistä joita tänne tosissaan (?) lähetellään. En odottanut ihmisten ottavan tätä tosissaan.

Yritin lähellä tavoitella kahta seikkaa jotka toistuvat täällä tekstipätkissä:

1) Tylsyys. Tänne lähetetään lähinnä tekstejä, joissa ei tapahdu mitään kiinnostavaa. Varsinkin tällaiset "päähenkilö herää aamulla" tyyliset aloitukset ovat tyypillisiä yleensäkin amatöörien teksteissä. Toki tarkoitus on täällä lähinnä arvostella tyyliä eikä tarinaa, mutta mielestäni tällaisia aamurutiineista kertovia aloituksia ei kirjoissa tarvitsisi olla ollenkaan, ne on niin puhki käytetyt. Englanninkielisissä kirjoitusoppaissa olen jopa kuullut neuvottavan niiden välttämistä.

2) Turha ja ennen kaikkea kömpelö kuvailu. Margariinin levittäminen aistikkaasti ja assosisaatio lomamuistoihin on todellakin naurettava, tosin Toimittaja-nimimerkki on oikeassa siitä että se ehkä sopisi huumoritarinaan ja kieli poskessa tämän kirjoitinkin. Pointti kuitenkin oli, että usein täällä olevista teksteistä huomaa, että kirjoittajat pistävät kuvailua ja vertauskuvia koska tietävät, että niitä tarvitaan, mutta eivät pysähdy miettimään onko niissä mitään järkeä ja sopivatko ne edes tekstiin.
Tämä tekstipätkä oli täynnä melodraamattisia kohtia joista monet ovat myös kliseisiä - sivalsi syvään sydämeen, soinnussa oli jotain pahaenteistä, sormet kuin käärme paratiisin puussa, pölyhituset kuin lumimyrsky talvisodassa jne.
Tuollaista nyt vaan ei voi kirjoittaa muuta kuin ehkä juuri huumorilla.

Mitä kommenteista voi päätellä?
No, ihmiset täällä osaavat antaa palautetta.
En voi kuitenkaan olla ajattelematta, että ehkä täällä ollaan liian kilttejä kritiikin suhteen. Kukaan ei sanonut, että onpa paskaa vaikka paskaahan tuo on. No, en itsekkään halua olla ilkeä. Mutta suurin osa tänne lähetyistä teksteistä vaatii ANKARAA muokkaamista ja ennen kaikkea niistä käy selväksi, että kirjoittaja tarvitsee vielä rutkasti harjoitusta ja itsekritiikkiä.
Hyvä, että useampi kuitenkin sanoi,ettei kannata lähettää kustantajalle sentään!

No, tämä oli tällainen pieni vitsi. Älkää ottako liian tosissaan :D

Vitsi oli hyvä, sllä tirskahtelin lukiessani sitä ensimmäisen kerran. :) Hyvä! :D
Sitten kuitenkin vakavoiduin, koska minusta teksti ansaitsi palautetta.

Mutta kuten sanoit, niin tällaisia tekstejä ihan tosissaan lähetellään tänne. Lähettäjänä on yleensä varhaisteini-iässä oleva kirjailijan alku, jolla on halutessaan aikaa lukea kirjallisuutta, kirjoittaa ja kehittyä. Sellaiseksi tämänkin kirjoittajaa luulin.

Jokainen kirjailee omalla tasollaan, pyrkii kehittymään ja haluaa palautetta. Itse en ainakaan halua kenenkään unelmia lytätä haukkumalla pystyyn ja nauramalla. Kritiikki voi olla suoraa, mutta rakentavaa. Yleensä teksteistä löytyy jotain hyvää, vahvuusalueita, joita kannattaa vahvistaa. Palautteen antaminen on myös taito sinänsä.

Suosittelisin aloittajallekin hyväksymään tänne keskustelupalstalle kaiken ikäiset, näköiset ja tasoiset kirjoittajat. Kannustetaan toisiamme.

Kliseinen alku ja liikaa maalailua, kuten täällä on muutkin sanoneet.

nauroin sitä lukiessani että todellakin surkeaa tekstiä ja kun jäljempää luin että oli pelkkä vitsi, oli helppo uskoa että oli pelkkä vitsi :) mutta en olisi kyllä itsekään ilkeästi kommentoinut, jos se oliskin ollut joku joka tosissaan on sydänverellä kirjoittanut :)