Ajattelinpa kertoa kiusaajille (sekä tietenkin kiusatuillekin) tarinan omista ala-asteajoistani noin kymmenen vuoden takaa. Jospa tämä vaikka saisi edes yhden kiusaajan miettimään pari kertaa ennen kuin tekee mitään typerää. Nykyään kun näyttää, että melkein kaikki ovat jonkin sortin kiusaajia tai kiusattuja, ajattelin itsekin liittyä keskusteluun, koska olen tilanteesta huolissani.
Itse olin ala-asteella kiusaajan asemassa parin muun kaverini kanssa. Kiusaaminen kohdistui yleensä yhteen poikaan, tai joskus pariinkin, jotka olivat jollain tavoin "erikoisia". Eikä se edes tuntunut kiusaamiselta, vaan pelkästään pieneltä hauskanpidolta ja jäynäämiseltä. Tätä asianomaista poikaa ei varmasti naurattanut, mutta meitä kiusaajia kyllä nauratti. Emme tajunneet itse olevamme kiusaajia - mitäpä 12-vuotias voisi tuollaisesta ymmärtää, ellei joku vanhempi selvitä asiaa hänelle? Eikä meille koskaan siitä sanottukaan, vaikka heittelimme tämän kiusatun kumeja, rikoimme tavaroita ynnä muuta todella typerää. Opettajaa ei varsinaisesti kiinnostanut, eikä kiusattu hänelle mitään puhunutkaan. Eikä kiusaaminen lopulta jäänyt enää kouluun, vaan tälle pojalle läheteltiin joskus myös tekstiviestejä, mutta ei kovin usein. Vaikkei hän itse sitä sanonutkaan, olen varma että toimintamme täytti kaikki kiusaamisen kriteerit.
Huomasin jo yläasteen aikana kuinka typerää toimintamme oli ala-asteella. Silloin pyysin vilpittömästi anteeksi tältä kiusatulta, vaikka tiesinkin, ettei se voi mitenkään korvata sitä kärsimystä, mitä hän on joutunut kokemaan, ja vieläpä niin nuorena. Ei kenenkään - varsinkaan puolustuskyvyttömän lapsen - tulisi joutua kokemaan kiusaamista.
Onneksi sain kuitenkin anteeksiannon ja olemmekin kaveruksia edelleen. Emme ole puhuneet kiusaamisesta sen jälkeen, kun hän sanoi ettei se häntä enää haittaa ja ettei muistella pahalla. Tästä pojasta varttui mitä mainioin mies, eikä hänessä koskaan ole ollut mitään vikaa - erilaisuushan on rikkautta muutenkin. Nykyään hän opiskelee juristiksi, ja olen varma, että hänellä tulee olemaan paljon värikkäämpi ja parempi elämä kuin osalla tästä kiusaajaporukasta.
Pointtini on siis tässä se, että KADUN erittäin paljon typerää käytöstäni nuorempana. Onneksi tajusin kuitenkin lopettaa kiusaamisen - tosin lopetin sen sikäli liian myöhään, että edes ylipäänsä aloitin.
Kiusaaja: Älä suotta kiusaa ketään, siitä koituu vain itsellesi harmia myöhemmin! Ei kiusaaminen unohdu kiusaajallakaan ihan hetkessä, itsekin muistan vielä elävästi tyhmät juttumme ala-asteella. Ei ihmiset oikeesti voi niin typerää porukkaa olla, että kiusaavat toisia. Miettikää nyt vähän - mitä hyötyä siitä on ollut, että olette kiusanneet jotain toista?
Jaksamisia kiusatuille! Teissä ei ole mitään vikaa, olette kaikki tasan yhtä arvokkaita kuin kiusaajatkin, muistakaa se! :)
Kertokaa muutkin ihmeessä omia kokemuksianne.
Itse olin ala-asteella kiusaajan asemassa parin muun kaverini kanssa. Kiusaaminen kohdistui yleensä yhteen poikaan, tai joskus pariinkin, jotka olivat jollain tavoin "erikoisia". Eikä se edes tuntunut kiusaamiselta, vaan pelkästään pieneltä hauskanpidolta ja jäynäämiseltä. Tätä asianomaista poikaa ei varmasti naurattanut, mutta meitä kiusaajia kyllä nauratti. Emme tajunneet itse olevamme kiusaajia - mitäpä 12-vuotias voisi tuollaisesta ymmärtää, ellei joku vanhempi selvitä asiaa hänelle? Eikä meille koskaan siitä sanottukaan, vaikka heittelimme tämän kiusatun kumeja, rikoimme tavaroita ynnä muuta todella typerää. Opettajaa ei varsinaisesti kiinnostanut, eikä kiusattu hänelle mitään puhunutkaan. Eikä kiusaaminen lopulta jäänyt enää kouluun, vaan tälle pojalle läheteltiin joskus myös tekstiviestejä, mutta ei kovin usein. Vaikkei hän itse sitä sanonutkaan, olen varma että toimintamme täytti kaikki kiusaamisen kriteerit.
Huomasin jo yläasteen aikana kuinka typerää toimintamme oli ala-asteella. Silloin pyysin vilpittömästi anteeksi tältä kiusatulta, vaikka tiesinkin, ettei se voi mitenkään korvata sitä kärsimystä, mitä hän on joutunut kokemaan, ja vieläpä niin nuorena. Ei kenenkään - varsinkaan puolustuskyvyttömän lapsen - tulisi joutua kokemaan kiusaamista.
Onneksi sain kuitenkin anteeksiannon ja olemmekin kaveruksia edelleen. Emme ole puhuneet kiusaamisesta sen jälkeen, kun hän sanoi ettei se häntä enää haittaa ja ettei muistella pahalla. Tästä pojasta varttui mitä mainioin mies, eikä hänessä koskaan ole ollut mitään vikaa - erilaisuushan on rikkautta muutenkin. Nykyään hän opiskelee juristiksi, ja olen varma, että hänellä tulee olemaan paljon värikkäämpi ja parempi elämä kuin osalla tästä kiusaajaporukasta.
Pointtini on siis tässä se, että KADUN erittäin paljon typerää käytöstäni nuorempana. Onneksi tajusin kuitenkin lopettaa kiusaamisen - tosin lopetin sen sikäli liian myöhään, että edes ylipäänsä aloitin.
Kiusaaja: Älä suotta kiusaa ketään, siitä koituu vain itsellesi harmia myöhemmin! Ei kiusaaminen unohdu kiusaajallakaan ihan hetkessä, itsekin muistan vielä elävästi tyhmät juttumme ala-asteella. Ei ihmiset oikeesti voi niin typerää porukkaa olla, että kiusaavat toisia. Miettikää nyt vähän - mitä hyötyä siitä on ollut, että olette kiusanneet jotain toista?
Jaksamisia kiusatuille! Teissä ei ole mitään vikaa, olette kaikki tasan yhtä arvokkaita kuin kiusaajatkin, muistakaa se! :)
Kertokaa muutkin ihmeessä omia kokemuksianne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos hienosta kirjoituksesta!
Osaatko analysoida miten kiusaamiseen ajauduitte kavereiden kanssa, tai miten sen olisi voinut saada loppumaan? Olisiko opettajan, vanhempien tai kiusatun pitänyt tehdä jotain erityisesti, vai onko kiusaaminen ihan satunnaista jolle ei voi tehdä mitään?
Kiitos kiitos!
Lähdin itse asiassa tuohon kiusaamiseen niin sanotusti mukaan sattumalta, kun joku oli sen jo aiemmin aloittanut, ja jotenkin valitettavasti ajauduin siihen porukkaan ja niin kuin edelleen monille käy - ajauduin tavallaan haluamattani kiusaajaksi.
Mielestäni sen ikäisiin olisi parhaiten tepsinyt esimerkiksi rehtorin/opettajan puhuttelu tai siis käytännössä vanhemmille vain soittoa heti kun kiusaaminen ilmeni. Minusta kenenkään ei tarvitse kestää kiusaamista yhtään päivää, joten jos joku kiusattu nyt lukee tätä, kertokaa ihmeessä vanhemmillenne/kouluun/jollekin luotettavalle taholle.
Kahdelle, joiden mielestä olen jälkeenjäänyt: Ehkäpä olinkin silloin, en tiedä. :D Ei minusta silti yläasteellakaan kaikki tajua mikä ero on "hauskalla jekkuilulla" ja oikealla kiusaamisella. Niin se oli meidänkin kohdalla: luulimme sitä vain hauskaksi pilailuksi, vaikkei se varmasti kiusatun mielestä kovin hauskaa ollutkaan. Kyllä siis uskon, että 12-vuotiaana olisi varmasti älylliset mahdollisuudet ymmärtää kiusaaminen, mutta toisen asemaan asettuminen ei välttämättä onnistu kaikilta. En halua teitä 12-vuotiaita millään tavalla paheksua, kyllä nykyään varmasti osalla 12-vuotiaista on päässä enemmän tavaraa kuin 10 vuotta sitten oli. Osalla taas valitettavasti ei, ja sen huomaa tuolla kaupungilla liikkuessa. :(
12-vuotias kyllä tajuaa kun se kiusaa jotain, taidat vaan olla jälkeenjäänyt, no offense.
taidat vaan olla jälkeenjäänyt, no offense.
Ei kyllä varmasti nykyajan 12-vuotias ES-jonne pärinöissään tajua mistään yhtään mitään. No offense.