Miehen lapsia. Johtuen heidän äidistään. Tiedän ei ole lasten vika. Ahdistun aina kun heitä näen. En siedä äitiä koska on aiheuttanut minulle paljon pahaa mieltä. Olen ihan luonteva lasten kanssa, mutta en osaa aidosti iloita. Olen vain huojentunut kun palaavat omaan kotiinsa. En oikein tiedä miten pääsisin näistä ahdistavista ajatuksista. Lapset aina halaavat ja sanovat tykkäävänsä minusta ja tietysti halaan takaisin. En inhoa heitä he vaan aihuttavat minussa ahdistusta. Ehkä sen takia että ovat osa miehen mennyttä parisuhdetta. Äiti ei haluaisi että ovat tekemisissä kanssani ja uusien sisaruspuoltensa. Miehen kanssa ei oikein osata heistä jutella. Kun jotain puhuu menen lukkoon enkä oikein osaa mitään kommentoida. Ajattelen ettei heidän asiat kuulu minulle. Pitäisi enempi olla yhdessä, mutta kun äiti ei halua niin ei sitä väkisinkään voi. Enkä nyt viitsi laittaa painoarvoa viesteille joiden sisältö on "älä puutu toisten asioihin, et ole lasten oikea ja pyhä äiti tai lopeta uusperheily jos et kestä"
vaike hyväksyä
oma perhe
1124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuota, olisiko näitä asioita kannattanut miettiä ennen tähän parisuhteeseen ryhtymistä?
"En oikein tiedä miten pääsisin näistä ahdistavista ajatuksista."