Jalkojani poltti. Tiesin kyllä että tunne oli pelkkä aistiharha, mutta toinen, vähemmän rationaalinen puoli mielestäni pystyi melkein näkemään liekit, joiden kuvittelin nuolevan varpaitani. Ilman polttavaa kipua minäkin olisin varmaan jo nukahtanut niinkuin kaikki muut. Minä olin maannut melkein kaksi päivää kuolleen miehen vieressä. Se ei enää oikeastaan edes häirinnyt minua, hän näytti ihan posliininukelta, kuura oli tarttunut vaatteisiin ja harvaan partaan, ohimossa olevasta haavasta vuotanut veri oli muuttunut pieniksi punaisiksi helmiksi. Minä en ollut edes kysynyt hänen nimeään.
kyseessä siis elävä tarina, ihan kirjoitus harjoituksena, saa jatkaa :)
kyseessä siis elävä tarina, ihan kirjoitus harjoituksena, saa jatkaa :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.