D-vitamiinin on nyt IN,

Lisäksi C- ja D-vitamiinia tarvitaan purkista sekä magnesiumia ja kalaöljyä.

C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos.

C-vitamiinia 500-1000mg / vrk
D-vitamiinia 50-125µg / vrk
Magnesium (sitraattia) 300-400mg/vrk
Omega-3 rasvahappoja

D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä.

Muut saa todella edullisesti esim. Citymarketin luontaistuotehyllystä.

Eli kuukausihinnaksi tulee n. 5€.

D-vitamiinia pitää syödä, niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 120 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

D-vitamiini herättää paljon kysymyksiä. Fysiatrian erikoislääkäri Jukka Pekka Kouri vastaa katsojien kysymyksiin. (kesto 10 min)
http://areena.yle.fi/tv/1802812/?start=2m27s

D-vitamiini — hyötyä koko terveydelle!
http://ruohikolla.blogspot.fi/2013/01/d-vitamiini-hyotya-koko-terveydelle.html

Hippokraten aikaan ei ole tiedetty vitamiineistä yhtään mitään joten älä soopaa puhu. Muutenkin sulla on mennyt jutussasi puurot ja vellit sekaisin. Maksan tehtävä on olla suodattimena. Maksaan kertyy D-vitamiinia sitä liikaa sadessa ja sieltä vähenee kun saanti käy niukemmaksi. Pistäpä joku linkki noihin viittaamiisi tutkimuksiin niin käyn vilkaisemassa.

H i s t o r i a
Riisitautiin liittyviä muutoksia on todettavissa jo muumioilla. Kaupungit olivat 1700- ja 1800-luvuilla äärimmäisen huonoja paikkoja elää. Viemäreitä ei ollut. Kadut olivat likaisia ja ilma oli täynnä hiilen tai puun poltosta tulevia pienhiukkasia. Aurinko ei juurikaan paistanut kaupungin slummeihin. Englannissa taudin kuvasi 1640 D. Whistler. Englantilainen F. Glisson antoi 1650 taudille nimen rachites – sitä kuitenkin kutsuttiin myös englannin taudiksi. Riisitauti oli yleistä. Lääkärit suosittivat sairaille lapsille ulkoilua ja hiekkarantoja. Suomessa syötiin runsaasti kalaa ja sieniä, mutta Pohjolan pitkä talvi teki tehtävänsä. Kyseessä ei ole siis mitenkään uusi asia. Tietyssä mielessä D-vitamiini tai ainakin hoito löydettiin ennen kuin D-vitamiini varsinaisesti keksittiin. Nobelin palkinnon sai Adolf Windaus D-vitamiinin rakenteen selvittämisestä 1928. Suomessa lastenneuvoloiden kehittäminen toi D-vitamiinin ja kalanmaksaöljyn yleiseen tietoisuuteen 1930-luvulla. Arvo Ylppö oli myös keskeinen vaikuttaja ja hän uskalsi jopa altistaa lapset auringolle ja ulkoilmalle.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm


Lihavuus aiheuttaa rasvamaksaa, EI vitamiinit.

Mikä sitten auttaa riisitautiin?

D-vitamiini nimenomaan ehkäisee riisitautia, tämän takia sitä ei enää juuri tavatakaan.

D-vitamiinia on otettava Pohjolan pakkasessa VÄHINTÄÄN 50µg, eikä sekään riitä. Käykää mittaamassa D-tasonne niin saatte osviittaa annostukseen liittyen.

T. Söin lääkärin määräämänä 300µg/vrk D-vitamiinia vaarallisen alhaisen pitoisuuden parantamiseksi

Hienoa että vihdoin aletaan päästä eroon hysteerisestä D-vitamiinimyrkytyskammosta. Uusimmat tutkimukset kirkastavat kuvaa siitä että D-vitamiinitasojen tulisi olla vakaan riittävät ympäri vuoden. Vuoristoratamainen vuosipitoisuuskäyrä ennustaa sairastumista esim influenssaan miltei paremmin kuin pysyvästi alhaiset arvot.

Miksi ei-lääkäri Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistaa iänikuista mantraansa 10 mikrog/vrk annoksesta. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi appendisiittiä V-pen megalla.