Olisi kiva kuulla, onko muilla kirjoittavilla ihmisillä virtuaalipersoonallisuuksia.
Minulla on ajoittain ja erityisesti on yksi. Olen luonut hänelle koko elämän perheineen, muine sosiaalisine suhteineen , työpaikkojneen ym. Olen vuosia kirjoittanut tuon henkilön nimissä ja yleensä muut ihmiset ottavat ärhäkästi kantaa, kun näkevät ao. nimmarin.
Teen sen osaksi ajankuluksi, osaksi suorittaakseni kirjoittamisen pikku sormiharjoituksia, kun pitempään jutuntekoon ei oikein taivu.
Minulla on ajoittain ja erityisesti on yksi. Olen luonut hänelle koko elämän perheineen, muine sosiaalisine suhteineen , työpaikkojneen ym. Olen vuosia kirjoittanut tuon henkilön nimissä ja yleensä muut ihmiset ottavat ärhäkästi kantaa, kun näkevät ao. nimmarin.
Teen sen osaksi ajankuluksi, osaksi suorittaakseni kirjoittamisen pikku sormiharjoituksia, kun pitempään jutuntekoon ei oikein taivu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on yksi, mutta se ei ole pelkkää sormiharjoittelua. Yritän nimittäin nitistää yhden multinikkitrollin sen avulla (en täällä Suomi24:ssä vaan eräässä toisessa osoitteessa), mutta projekti polkee paikallaan ja alan jo olla kyllästynyt siihen, vaikka sainkin kesän aikana arvokasta tietoa trollaajan tavasta luoda uusia henkilöllisyyksiä kun hän leikki kesälomaa saadakseen päänikkinsä vaikuttamaan täysipäiseltä. Ei sille pirun nettiriippuvaiselle skitsolle taida mitään mahtaa, koska trollaaminen selvästikin on hänen elämäntehtävänsä ja hänellä on aikaa roikkua päivät netissä.
Ei tuonkaltaista pysyvää ratkaisua kuin sinulla, mutta kirjoittelen keskustelupalstoille paljon kuvitteellisia juttuja. Jotkut ovat pitempikestoisia kuin jotkut toiset, mutta keskimääräinen elinikä virtuaalipersoonillani on noin viikko.
Sä olet nyt tullut sohaisseeksi juuri siihen dynaamiseen ytimeen joka tekee tästä kaikesta sen jota se nyt on.
En analysoi, en tee galluppeja, mutta käytän itseäni koekaniinina ja puran virtuaalipersoonallisuuteni osiin, kuvaan sen historian:
Joskus vuosia sitten, kun näyttöpääte oli vielä ilman tuhruisia sormenjälkiään, minä näin ensimmäisen kerran miten jokin kirjoitettu olikin sanottu. Minulle tuli mieleen, että jokin taho oli lähettänyt faksin minun päähäni, juuri minulle, minulle joka olin silloin vielä minä. Ehkä unelmista, toiveista tai suoranaisesta halusta, minä vastasin seuraavaan minulle suoraan lähetettyyn viestiin ketjussa toisin - se oli jo hienoiseltaan jokin toinen, ehkä unelma, ehkä toive tai suoraninen halu, mutta toinen - en enää minä. Nicci kasvoi vuosien myötä yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Minä olin sen spiritti, mutta en ruumis - te muut olitte sen vartalo, rakensitte sen mieleenne olevaksi ja toteuttavaksi tahoksi, yhdeksi jäseneksi tähän lukemattomien jäsenten näkymättömään maailmaan. Minä tiputtelin vähän sitä, vähän tuota, olin niin ylettömän ovela ja näppärä, että huomasin lopulta olevani täysin kuivilla niccini suhteen. Nicci oli solid. Sitä ei saanut enää kiinni valheesta, vain siksi ettei se valehdellut vaan puhui totta omasta puolestaan. Se on täydellinen maailma.
Minä olen vain sen spiritti...minä joka katson näytölle ilmaantuvaa tekstiä.
En ota itse kantaa :)