Miehen kuusivuotias poika toistaa KAIKEN mitä isänsä tekee tai sanoo. Avomieheni ei käyttäydy kovinkaan kunnioittavasti minua kohtaan (käyttää haukkumanimiä yms. lapsen kuullen). Poika on omaksunut saman sanavaraston ja käyttäytymismallin kuin isänsä. Tiedän, että tämä ei ole pojan syytä, mutta en silti voi sille mitään, miten minua ällöttää kuusivuotiaan huorittelu ja minun häätäminen esim. sohvalta pois. Olen nyt muuttanutkin jo pois, mutta edelleen tapaan miestä. Hän ei ymmärrä, miksi "hermostun" (mitä en tee, en ole koskaan vihoitellut pojalle) jos poika on noin humoristinen. Olen kai sitten liian lapanen.
Kuvioon kuuluu, että kun poika haukkuu minua, isä nauraa vieressä. Kun minua ei naurata, olen tosikko. Mitä kannattaisi tehdä? Kasvatusasioihin minulla luonnollisesti ei ole sananvaltaa. Ruuat ym saan kyllä laittaa, ja niistä asiaankuuluvat kommentit ovat, että isi tekee parempaa (ymmärrän tässäkin lapsen näkökannan, mutta kun lapsen isä ei tee elettäkään, että joskus saisin jonkun positiivisen sanan. Pojan isä vaan hymisee tyytyväisenä kehuista). Mä en jaksa.
Kuvioon kuuluu, että kun poika haukkuu minua, isä nauraa vieressä. Kun minua ei naurata, olen tosikko. Mitä kannattaisi tehdä? Kasvatusasioihin minulla luonnollisesti ei ole sananvaltaa. Ruuat ym saan kyllä laittaa, ja niistä asiaankuuluvat kommentit ovat, että isi tekee parempaa (ymmärrän tässäkin lapsen näkökannan, mutta kun lapsen isä ei tee elettäkään, että joskus saisin jonkun positiivisen sanan. Pojan isä vaan hymisee tyytyväisenä kehuista). Mä en jaksa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pelkkä provo! Ei tollasta ole edes olemassa.
Joo kuule, jos "miehesi" sua huorittelee ja opettaa lapsensa samaan, vain vajaamielinen jäisit tilanteeseen. Olet liian lapanen, ryhdistäydy NYT HETI!!!!!! Ellet ole masokisti ja kaipaa juuri tuollaista kohtelua, ja siinä tapauksessa voit syyttää vain itseäsi. Taidat olla hirveän nuori. Älä ihmeessä suostu ainakaan yhteiseen lapseen, koska sitten olet tuossa kuviossa kiinni kuin täi myrkkyshamppoossa.
Aika pimee olet, jos annat avomiehesi nimitellä sinua. Sano nyt edes takaisin jotain sille idiootille, niin oppii poika uusia nimityksiä isästäänkin. :P
Ilmoita sille lapsen äidille ja sano ettei poika tule teille, ennekuin käytöstavat ovat kunnossa! Sano että mies kärsii mutta ei osaa tehdä mitään, ja äidillehän se kuuluukin kasvattaa lapsensa.
Prttikielto kunnes tavat on kersan päässä.
Toisaalta voisithan sinäkin kouluttaa lasta ja hänen äitiään.
Kyllä on menny kauheaksi kun jo 6 vuotias ei osaa kunnioittaa hänelle tärkeitä ihmisiä.
Ota käyttöön nurkka jonne laitat pojan aina puoleksi tunniksi kun ei ole kiltisti eikä tee kuin sinä sanot, sillä sinun sana on kersalle laki. Lapsen isälle ei kantsi moisista kuritoimenpiteistä kertoa, hän nynnyilee varmaan, ja äiti ottaa meloniin nenään!
Sinulta taisi jäädä avaus lukematta? Isähän nämä huonot tavat oli pojalle opettanut.
Lähde! Ei tollasta paskaa tarvii kestää. Tyhmä tosin oot jos tollasta ukkoa katot ensnäkään! Yli laidan vaan, sulla ei oo penniäkää kiinni.
Surettaa vaan tuo lapsi kun isä on tollainen paskiainen että opettaa lapselleen tollaista... Haukkuminen ei ole huumoria, käsitys oikeaan ja väärään hämärtyy ja tie koulukiusaajaksi ja muihin ongelmiin on valmis.
Mitäs lapsen äiti sanoo kun isä tollaista opettaa lapselle? Toivottavasti antaa oikee kunnolla sille isälle korville ja sellaisen läksytyksen ettei mitään muuta kuule viikkoon! PRKL. Oppii poika pian huorittelemaan äitiäänkin ja kaikkia muitakin naisia, se on paska homma se.
Miks huonot käytöstavat on niitä kaikkein helpoimmin tarttuvia?!
Eikö ukko ole alkanut yhtään ällöttää?
"Miehen kuusivuotias poika toistaa KAIKEN mitä isänsä tekee tai sanoo. Avomieheni ei käyttäydy kovinkaan kunnioittavasti minua kohtaan (käyttää haukkumanimiä yms. lapsen kuullen). Poika on omaksunut saman sanavaraston ja käyttäytymismallin kuin isänsä."
Olet outo nainen. Ei tuota normaali ihminen katselisi päivääkään.
no moi jari täs,jokaineinen syyttää toista ja kuka kärsii. lapsi. ei vika o kussakaa vanhemmis. sit jos osataa rajat laitella yhes
siis x n kaa et ei kumpikaa puhu pahasti... jari yhä. vitun helppo sa..noo mut kokemusta o
se o vähä niinku koirakoulu . et tietä ketkä o isäntiä , mut aina hankalaa. ota puheeks sillee vakavasti et näi ei voi jatkua . puhutaan paskat sit niin ettei laps kuule. nim, e...x
VOI KAUHIA!! On joku nais ihminen julma, ei voi kun ihmetellä. Etkö voi hakea ongelmiisi apua, eikä syyttää ja kostaa täysin vieraalle, ja vielä lapselle mielenterveysongelmia? Miten 6 vuotias lapsi voi olla syy sun pahaan oloon, vaikka veit hänen isän ja hajoitit hänen perheen?
Olet lapselle huono esimerkki ja toivon mukaan lapsen isä huomaa ja hettää sut pellolle. Lapset matkii ja ja jos kauan oot siinä haukkumassa lasta, hänestä tulee samanlainen.. säälisit nyt edes lasta, jos olet noin paatunut.
Asiasta on jo aikaa, pojat pitävät oikeana ainoana toisena vanhempanaan minua- ja sitä on ruokkinut? Juuri se ettei eksän uusi hyväksynyt alun perinkään lapsia, joiden hyvin tiesi asuvan eksän kanssa.
Mitä vuosien varrella olen välähdyksiä kuullut näiltä itse lapsilta, he oppivat äkkiä, että aikuiset(molemmat!) keskustelivat arkisistakin lähinnä lappu pöydällä tyylillä heidän kanssaan. Ja uusi ei yhäkään hyväksy nyt jo aikuisia lapsia, toinen näistä lapsista kielsi tämän uuden vierailut asunnossaan. Kertoi, että vanhempansa saa tulla- ilman tätä uutta, jo vuosia ollutta.
Nuoremman yhdessä tärkeässä asiassa käydessäni selvisikin jotain merkillistä- tämä uusi huusi aikuiselle lapselleni pää punaisena elämän ohjeita asiassa, joka käsittääkseni ei mitenkään voinut olla kenenkään muun päätettävissä, kuin nuoren ihmisen itsensä. Ymmärsin syitä joiden takia lapset kertoivat niitä välähdyksiä hissuksiin. Jos lapsi tai nuori itsekin erottaa, kuka oikeasti saa päättää omista (ikänsä suhteen päätettävissä olevista)asioistaan, hän ei käsitä jos häneen nähden ulkopuolinen ihminen, joka on vain komennellut ja moittinut, määrittelisi hänen ammatillisetkin asiansa.
Onneksi tämä nuori aikuinen teki ihan omat ratkaisunsa.
Uusperheissä on joskus kuvioita, joita kumpikaan osapuoli ei tahdo käydä läpi, että asiat pysyisivät kondiksessa. Uusperheistä myös karataan, kun ei tykätä toisen lapsista. Ei se ole lasten vika, että ovat olemassa. eikä aina senkään ex-puolison oma vika, tai yksin vika että ero on joskus tullut ajankohtaiseksi.
Käsittääkseni "meidän tap." olisi pitänyt muuttua, lasten ja minun suhde- annoin tilan eksän uudelle, ei kelvannut se tila- sitä en tiedä mitä oli odottanut, mutta... arkeahan se on, yleensä, pyykkeineen, lumitöineen, siivoamisineen, jne- ihan perusasioita.
Olin itse hoitanut eronkin jälkeen vuosia arjen asioita- toinen osapuoli opetteli viimein sitten tiskikoneen, pesukoneen käytön, kaikki arkiset ruuat tekemään, ym.Minä kun olin muuttsamassa pois paikkakunnalta, kun lapset olivat jo kyllin isoja ymmärtämään, ettei pitempikään ero ollut lopullinen.
On kummastuttanut, muttei enää. Ehkä tämä uusi kokee ettei hänellä ole "aluetta" puolisonsa kodissa. Se vaan aiheuttaa lapsille kiusaa, jopa siinä määrin, jatkossakin, että esim. kun itse saavat lapsia. Rupeaako tämä uusi koskaan käyttäytymään heitäkään kohtaan normaalisti? Vai vaatiiko mahdottomia, ja on ottamatta sitä osaa jonka minun puolestani saisi- itselläni on ns. köyhemmän tilanne joka ei muutu vuosikymmenien kuluessa, voi en asialle- ellen rupea vapaaehtoisesti kuusen alta käsin käymään pienituloisen töilläni.
Itse löysin kaverin. Keskustelin jo alun alkaen kanssaan siitä, mitä mieltä hän on lapsistani. Totesin, että jos asiassa ilmenee ongelmaa, vaakani kallistuu yksinolon puolelle, jos sillä voin estää konfliktitilanteen syntymisen lasten ja kaverini välille. Tai- ottakoon ja pitäköön asian niin, että minun elämässäni saa olla omat lapset, ja kaverin on viisainta kohdella heitä ihmisinä.
Kaverini on itse lapseton omasta tahdostaan, ja voi olla vaikea prosessi kun tapaa minun lapseni konkreettisesti- ei mitään pieniä, vaan raavaita.
Kävikin kuten pelkäsin. Nuorempi tuli vkl käymään. Minun kultani kun nyt ei millään halunnut tavatya poikaani. Olen itse joutunut tapaamaan lukuisia krt hänen sisaruksiaan, ja äitinsä.
Tuli sitten sanottuakin pojalleni.
Se on miehen suku... Joka elämässäni saa olla. No, valinta on minulla tehty. pitää vielä hakea muutama tavara miehen luota, ja kertoa, ettei se peli mene niin. Minun oma jälkikasvuni ei ole tehnyt mitään, minkä takia pitäisi, vihata.
Toinen vaan sanoi, nyt kun toista vuotta on oltu, ettei millään halua tavata lapsiani. Aikuisia- eivät leipää kysele.
Surullista, että on elettävä yksinään.
Jätät tuollaisen kusipää miehen välittömästi. Siinä samalla ratkeaa poika ongelmakin.
Jos mua kutsuttais tuommosilla nimillä, niin lähtisin heti. Miten voit antaa itseäsi kohdella noin ala-arvoisesti, todella huono itsetunto, jos et kunnioita ja arvosta itseäsi sen vertaa, että jättäisit tommosen juntin.
Syytä itseäsi, jos et tee asialle mitään, penskahan matkii aikuisia.
joo, meillä kanssa samansuuntasta, mä olen se uusikko ja mieheni lapsi käy 2x kuukaudessa meillä ja saan silloin mieheltäni kuulla olevani sitä ja tätä ja tota. Rumia sanoja ei tule, mutta nälvimistä on. Enpä välitä ja olenkin nyt heittäytynyt lapsellisesti samanlaiseksi kuin mieheni. On muuten nälvimiset vähentyneet !
ja saan kuulla että hänen lapsensa ei pian tykkää enää minusta kun olen mikä olen. No eipä ihme kun oma isä nälvii omaa avokkiaan lapsen kuullen.
Ehkä se siitä tajuaa kun itsekin olen nyt alkanut jankkaamaan että miksi sä olet aina noin kiukkuinen (vaikkei mies olisikaan vaan on hiljaa, tätä minäkin saan kuulla ja myös miehen lapsi) , mitä sä taas kiukuttelet, lähde pois jos ei kiinnosta olla täällä ym ym.
Meidän yhteistä lasta sitten aina vähätellään piiloisesti kun miehen ex-ex-ex suhteesta oleva lapsi on meillä, että näin. Jopa meidän mahdollinen muutto pitää kysyä hänen ensimmäiseltä lapseltaan (mitä mieltä on haluaako muuttaa, lapsi ei edes asu meidän kanssa!!!) ei meidän yhteiseltä joka meidän kanssa asuu 24/7. Että näin. tänne tullaan vaikka minkälaisessa taudissa, ei ole väliä, mutta jos meillä on joku pahempi tarttuva tauti niin silloin hänen ex-ex-ex suhteen lapsi saa päättää haluaako tulla jne jne. Mies parka, tuntee varmaan olevansa huono isä kun on jättänyt silloisen perheensä lapsen ollessa vasta 1-vuotias (nyt 11-v) eikä senkä aikana kotona aikaansa viettänyt juurikaan.
Koita jaksaa alkuperäinen kirjoittaja ja ole onnellinen että asut muualla :-)
Tämä oletettavasti on provo, ei tuollaista olekaan. MUTTA jos nyt sattuisi olemaan viesti totta, niin
a) heittäydy samalle tasolle ja käsket pienimunaisten impotenttien pitää turpansa kiinni
b) mene psykiatrille kysymään onko sinut pudotettu päällesi lapsena kun siedät tuollaista käytöstä kotonasi
Kerro vielä, oletko puolisosi kustannuksella elävä varaton henkilö. Jollet, ei kukaan voi ymmärtää mikset ole siirtänyt ulkoruokintaan sitä aikoja sitten.
Kertoisit, miten asia on edennyt. Oletko saanut vinkkejä tai rohkaisua tästä keskustelusta? Oletko laittanut miehet kuriin tai ulkoruokintaan - vai jatkuuko tilanne entisellään?
Joko heitit ne pihalle?
!!!
Omituista että mies kelpaa vaikka tekee ällöttäviä lapsia. Mihessä on siis ällöttävää.
No joo... Vaikuttaa provolta. Minä en kuuntelisi huorittelua enkä kiroulua sen enempää aikuiselta kuin lapseltakaan ja ihmetteln kyllä, jos tuossa tapauksessa vain lapsi ällöttää. Minä en voi sietää mieheni 7-vuotiasta poikaa. Yritin alussa, mutta enää en jaksa edes yrittää, Kamala kakara, joka vastustaa kaikkia auktoriteetteja ja selvästi halveksii minua. Käy meillä joka toinen viikonloppu, jolloin minä yritän olla mahdollisimman paljon ulkona koiran kanssa yms.
Tietenkin tiesin, että miehelläni on entuudestaan lapsi ja hyväksyn sen ja vaikken ole koskaan itse halunnut lapsia,, yritin suhtautua samalla tavalla kuin pariin sukulaispoikaan, mutta ei. Tältä penskalta ei saa minkäänlaista vastakaikua tai eihän häneen saa edes minkäänlaista yhteyttä. Umpimielinen ja vaikea. Minä yritän pitää rajoja ja sääntöjä, mutta isä antaa kaiken periksi, kun poika on paikalla, vaikka ollaan muuta sovittu.
Kyllä, toisten penskat omissa nurkissa on ärsyttäviä, vaikka kuinka kukkahattutädit ja muut positiiviset ajattelijat tästä taas kauhistuvatkin. Eivät kaikki siedä koiriakaan, miksi kaikkien pitäisi sietää lapsia? Jos lapsi olisi edes vähän yhteistyöhaluinen, voisi tilanne olla toinen, mutta 2 vuotta on kyllä nyt näyttänyt, mikä on tilanne.
Mutta herätys nyt, jos mies ja poika haukkuvat ja kiroilevat yhdessä - molemmille porttikielto!