kauanko pitää odottaa vauvakuumetta? ikää jo 28, on mies, omakotitalo jossa iso piha, mutta vauvahaaveita ei ole ei minulla eikä miehellänikään. perheen perustamisesta on puhuttu mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. suutun aina, jos kuulen vauvojen itkua tai lasten äänekkäitä leikkejä ja suhtaudun lapsiin muutenkin negatiivisesti. kannattaako lapsia edes hankkia jos en kyseisiä asioita kestä? monilla ystävilläni on jo lapsia jopa usempi ja haaveilevat vieläkin lapsista. suunnitelmissa sterilisaatio 30-vuotiaana, ellei vauvakuumetta ala tulla ennen sitä. missä minun vauvakuumeeni on? onko sellaista edes?
28 eikä vieläkään vauvakuumetta
RvaJokunen
22239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei lasten "hankinta" ole pakollista, eikä lapsista pitäminen.
Suuntaat energiasi ihan rauhassa ja hyvillä mielin siihen, mistä itse pidät. :)
Itse täytän kohta 40 vuotta, eikä vauvakuume ole minua koskaan vaivannut.
Olen onnellinen ilman lapsia mieheni kanssa.
Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita.
Ei lapsia tarvitse tehdä sellaista velvoitetta ei ole.
Vapaaehtoisesti lapsettomien määrä tulee lisääntymään ja hyvä niin.
Älä putkia lyö poikki. Teet lapsia joskus jos teet. Terveempää tuo on kuin tehdä lapsia lyhyisiin parisuhteisiin ja liian nuorena, ja sitten erota ja penikoista kasvaa vitupäitä.
Teillä varmaan parisuhde kunnossa ja ei kaipaa boostia turhista muille todisteluista eli hää- ja kotisleikistä.
Ei meilläkää lapsia ajateltu vielä tuossa iässä, vaikka yhteiseloa olli takana 10 vuotta. Oli niin kiihkeää ja sisältörikasta elämää :)
Ei ole tullut vauvakuumetta mullekaan, ei koskaan. Mekin hankittiin mieheni kanssa oma asunto, kun olin 29-vuotias, ja sen jälkeen vaan ajatukset vahvistuivat siinä, että en ikinä haluakaan lapsia. Sterilisaation teetin 32-vuotiaana, nyt olen 34. Ja erittäin tyytyväinen elämääni ja lapsettomuuteeni.
Tee niitä asioita, joista olet kiinnostunut. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka kaikki muut ihmiset ympärillä hankkisivat lapsia. Jos sinua ei kiinnosta, niin älä hanki niitä.
Ei sillä omakotitalolla ja pihalla ole mitään tekemistä vauvakuumeen/lasten kanssa.. Meilläkin on, eikä lapsia ole näillä näkymin tulossa. Olen nyt 32. Tiedän että aikaakin vielä on. Jos kuitenkin "odotat" sitä vauvakuumetta, ei kannata piuhoja poikki laittaa heti kun täytät 30, vauvakuume voi tulla myöhemminkin. Joillekin tulee lähempänä neljääkymmentä ikävuotta - toisille ei koskaan.
Eli hanki sterilisaatio vasta kun olet varma ettet halua lapsia.
Ei minulla mitään vauvakuumetta ollut, mutta lapsia on kaksi. Ensimmäinen syntyi, kun olin 33-vuotias. Sinuna en vielä 30-vuotiaana tekisi sterilisaatiota. Voihan se halu saada lapsi, tulla vaikka vasta 35-vuotiaana, ja kyllä sitten harmittaa, jos ei sterilisaation takia onnistukaan. Ja toisaalta, eihän kaikkien ole pakko lapsia hankkia...
Minulla on yksi lapsi ja voin sanoa että äitinä oloon vaaditaan piiitkää pinnaa. Mutta negatiivisista tunteista huolimatta, ihan oman asenteen ja kokemuksen kautta, koko asia tuntuu silti mahtavalta. Olla nyt läsnä oman lapsen kehityksessä ja kasvussa, mikäs sen parempaa! Ja rakastaa häntä ehdoitta ja rajattomasti. Siinä syy, miksi hankin lapsen. Lapsensaanti voi olla melkoista vuoristorataa, tunteet vaihtelee laidasta laitaan mutta kaikki on sen arvoista.
Älä pidä kuitenkaan kiirettä, jos olet sitä mieltä ettei lapsi sovi vielä elämäänne. En suosittele sterilisaatiota, koska alle 40-vuotiaana voi ihan hyvin vielä mieli muuttua. E-pillerit on keksitty (vaikkei suojaakaan 100%) mutta ainahan voi kortsua käyttää lisäehkäisynä. Monesti olen nähnyt kuinka naiset stressaavat ihan turhaan siitä, millainen "pohja" lapselle pitää olla. Kaikki pitäisi olla täydellistä; talo, auto, mielenterveys, parisuhde, siisteys jne.
Vaikka e- pillerit on keksitty ne ei kaikille sovi, eikä niitä hormooneja moni elimistöönsä kaipaa. Kierukka on hyvä vaihtoehto. Ei tarvitse huolehtia ehkäisystä.
Viiden vuoden välein vain vaihtaa. Ei veritulppavaaraa mikä pillereissä on.
Elämä on antosampaa ilman lapsia.
Olen samanikäinen, eikä koskaan ole tehnyt mieli lapsia. Ne ovat pelottavia, enkä osaa suhtautua niihin mitenkään. Jos vahingossa raskautuisin, kai pitäisin sen, mutta ikävää tietysti lapsen kannalta, kun en koe minkäänlaista mielenkiintoa lasten vääntämiseen tähän maailmaan. Jos tekisi mieleni lapsia, niin kai niitä tekisin, vaan kun ei niin ei.
Sterilisaatiokaan ei ole muuten 100% varma ehkäisykeino, koska joillakin elimistö on korjannut ne nipistetyt munanjohtimet tai mitkä siellä nyt solmitaan kiinni. Muuten juoksisin kyllä kipinkapin steriloimaan itseni kunhan täytän 30. Se olisi palvelus tälle yhteiskunnalle minulta.
Arvostan tuollaista henk. koht rehellistä kannanottoa.
No se tulee, jos tulee, kaikille ei tule koskaan ja joillekin tulee lapsia ilman sitäkin. Ei mullakaan ole varsinaista vauvakuumetta, päätettiin vaan miehen kanssa, että tulkoon jos tulee ja olkoon tulematta, jos ei helposti tule. Minä en mihinkään hoitoihin lähde, pari hormonitoimintaa tukevaa nappia voin nielaista, mutta that´s it.
Ja tämä päätös tuli siis juuri vasta, kun minä olen 32 ja aviomies 34. Olemme hyvin onnellisia ihan kahdestaankin (oltu jo 6 vuotta), mutta lapsikin elämään mahtuu, jos sattuu tulemaan. Mä vähän luulen, että epätoivoinen yrittäminenkin vaan estää koko raskautumista ja pilaa nautinnon sänkypuuhista. :)
Aika vähänhän tuota olette yhdessä olleet.
Vauvakuumetta ei ole ikinä ollut, mutta 2kk vanha poitsu löytyy silti. Eli ei se sitä vauvakuumetta tarvitse, että lapsen/lapsia voi hankkia.:)
Mulla se on ollut teini-iästä lähtien. Nyt niitä on viisi. Tosin ei teininä hommattua.
Eihän se haittaa, jos ei halua lapsia, ei niitä ole pakko olla.
Joo mutta viis kaltaistadi ääliötä lisää maailmaan on vähän liian tyly paskasaaste maailmaan.
Höpsistä kulti, eipäs käyttäydytä lapsellisesti..
Sinulla on liika aikaa, hankippas vaikka töitä niinkuin minä ;)
Pitää sitä välillä olla vapaallakin..
Sunnuntait on vapaita höpsö
"Joo mutta viis kaltaistadi ääliötä lisää maailmaan on vähän liian tyly paskasaaste maailmaan."
Kirjoitusvirhe tuossa, eli "kaltaistadi". Tarkoittanet siis sanoa näin:
"Joo mutta viis kaltaistani ääliötä lisää maailmaan on vähän liian tyly paskasaaste maailmaan."
Sitten se on kovin ymmärrettävä lause, olishan se viisi kaltaistasi ääliötä aika paljon..:)
Iso kysymys, haluaako miehesi lapsia?
Jos ei, ole onnellinen että olette yhteisymmärryksessä noinkin ison asian kanssa.
Lyhyen aloituksen perusteella kuulostat melko itsenikaltaiselta ihmiseltä joka on kiinnostunut urasta ja harrastuksista.
Jos hankitte lapsen niin kaikki muu siirtyisi auttamatta taka-alalle. Moneksi vuodeksi saisitte unohtaa ravintolaillat, viihteilyn, matkustelut, kaverien näkeminenkin olisi sitä ja tätä...
Elämässä on paljon asioita joita on pakko tehdä: Opiskella, etsiä töitä (tai tulla töihin kannetuksi) mutta perheen perustamiselle ei ole mitään pakotteita. Luojan kiitos.
Ei tietenkään kannata hankkia lasta jos ei sellaista halua. Ei kukaan ota koiraakaan jos ei tykkää koirista.
Ei minullekaan lasten saanti ollut mitenkään ajankohtaista sinun iässäsi enkä koskaan langennut loveen vieraiden vauvoja nähdessäni. Muutama vuosi myöhemmin, kun oli matkustettu ja aikamme kahdestaan eletty, teimme kuitenkin päätöksen niitä hankkia ja saimmekin. Ei vauvakuumeesta, vaan valintana. Elämä perheellisenä tuntui ikäänkuin paremmalta ja mielekkäämmältä tulevaisuudenkuvalta kuin lapsettomuus ja "loputon seksuaalinen loma", homoseksuaalien elämää kuvaavaa ilmausta lainatakseni. Jokaiselle elämänvaiheelle on aikansa.